Komediasarjojen eliitti

Edellä olen antanut väärää tietoa

Armstrong & Milleristä, joiden kausinumerointi on mennyt sattuneesta syystä sekaisin. Oletin, että uutukainen dvd sisältäisi ne ensijaksot, jotka Suomessakin nähtiin. Mutta nämä episodit olivatkin vuodelta 2007, uutta, nopeatempoisampaa kamaa. Näyttäisi siltä, että parivaljakko on päässyt BBC:lle, ja kausinumerointi on aloitettu alusta. "Vanhoista" kausista dvd:llä on siis vain ihankiva nelonen, josta ei mielestäni kannata aloittaa näihin veijareihin tutustumista.



No, kertakaikkisen toimivaa, absurdimmasta ja anakronistisimmasta päästä joka tapauksessa ovat nämä uudet toljailut. Äärimmäisen hölmöt ideat viedään pokalla loppuun saakka. Ja vaikka itse idea ei mikään maailman paras olisikaan, homman pelastavat viimeistään sankariparin loistavat näyttelijätaidot.



Vaikkei noista aiemmista, hidastempoisista jaksoista välittäisi pätkääkään, suosittelen lämpimästi antamaan Armstrong & Millerille nyt toisen mahdollisuuden vaikkapa sitten, kun tuo BBC-ykköskauden dvd:n hinta on ehtinyt pudota Play.comissa tarpeeksi. No, ei tämän hetken kurssikaan ole paha: 12.99€.

Nyt on

Naked Video ‑nakki kahlattu. Ilmeisesti tätä tehtiin vain tämä kolme kautta? NV oli se sarja, jonka parhaita sketsejä naureskeltiin aina seuraavana aamuna koulussa yläasteaikoina. Vaan nyt on tosiaan aika paahtanut pahasti ohi tästä sinänsä railakkaasta skottimurre-iloittelusta. Sillä on toki edelleen hersyvät, anarkistiset hetkensä, ja onneksi brittitekstitys löytyy dvd:istä. Helen Lederer on ihana, ilmeikäs komedienne, mutta muu casting on jollain kasarimaisella tavalla karismatonta. Tästä kannattaisi koostaa niihin lyhyisiin ja ytimekkäisiin sketseihin painottuva Best Of. Kyllä nämä kaudet kerran uusintakatsoo, mutta varma en ole, jäävätkö hyllyyn.



No, "Komediasarjojen eliitti" on topicin nimi, mutta kannattaako näille vähemmän eliiteillekään sarjoille omaa ketjua perustaa...

QCine ( 12.3.2009 18:11)

Tästä kannattaisi koostaa niihin lyhyisiin ja ytimekkäisiin sketseihin painottuva Best Of. Kyllä nämä kaudet kerran uusintakatsoo, mutta varma en ole, jäävätkö hyllyyn.

Siis Naked Videosta julkaistiin ihan kokonaiset kaudet? Huutava vääryys, että liki legendaarinen Not The Nine O'Clock News puolestaan tuli ulos juuri tuollaisina kuohittuina Best of-koosteina. Liekö Not The Nine O'Clock Newsin kama osittain liian rankkaa, jotta BBC uskaltaisi laittaa kaikkea pihalle. Esim. "There's A Man In Iran" (Ayatollah Song)

No, se Chappelle's Show.

Vanhoja jaksoja pyöritellessä otin eilen juomaa suuhun väärällä hetkellä > siivousta.

Jossain kymmenisen vuotta tv:stä tulleessa olikosenyt Rowan Atkinson ‑dokkarissa oli pätkä, jossa Atkinson haastattelee Elton Johnia, saaden tämän ennen pitkää suuttumaan. Muistaisiko/tietäisikö joku, missä sarjassa/ohjelmassa tuo pätkä löytyisi? Ei sunkaan vaan ole Not The Nine O'Clock Newsin poisjätettyä matskua tämäkin?

BR: R1-DVD:ltäkö katsot Chappellea? Jos, löytyvätkö tekstit?



Tämä viikko oli hieno viikko, koska elämänlaatua paransi Kuplan (Soap) eka kausi. Nyt vaan kieli pitkänä odottamaan kolmea muuta kautta. Alussa oli pirunmoinen pelko perseessä, että onko kestänyt aikaa, onko kestänyt aikaa? Muistissa oli myös Suomen MAD ‑vainaan huumoriexperttien häpeämätön kampanja uusintakierroksen puolesta... tällä hetkellä taitaa Sub näyttää kolmannen tai neljännen kauden jaksoja?



Kupla on mielestäni tehty juuri oikeaan aikaan, silloin, kun tv:ssä ei ole voitu näyttää ja sanoa ihan mitä vaan. Kupla murtaa senaikaisia rajoja tyylikkäästi, halpahintaisuuksiin sortumatta, muotonsakin puolesta. Eli se haluaa selvästi olla nimenomaan saippuaooppera, ei sitcom. Tästä syntyy ainutlaatuinen hämmentävyys, johon en varmaan koskaan totu: mainioiden komediakinkereitten joukkoon on siroteltu myös ns. vakavia kohtauksia, joista ei kertakaikkiaan osaa suhtautua mitenkään. Tuo voi olla monelle katsojalle sarjan akilleenkantapää, mutta nyttemmin mietittynä tuo "tunnelmasta toiseen" ‑kornius toimii pervolla tavalla.



Kauden alkutaival menee tietenkin henkilöitä esitellessä. Meininki on vuoristorataa, sillä mukana on myös suht mielenkiinnottomia hahmoja. Mutta ehkä juuri kontrastit muodostavat niistä hyvistä hahmoista erinomaisia. Onnistuin löytämään puolidebiilistä Burt Campbellista juuri sitä samaa kahelia hehkua kuin silloin joskus lapsena, ja Benson taas on varmaan täydellisin koskaan kirjoitettu tv-hahmo, jonka repliikeistä vähintään 95% osuu ja uppoaa.



Muistelisin, että homma saa vielä tervehenkisiä lisävaihteita myöhemmillä kausilla. Kyllä Soap näyttäisi olevan edelleen yksi Niistä Joihin Verrataan. Kuten myös tunnusmusiikki, joka jää päähän soimaan loppuiäksi.

QCine ( 16.3.2009 01:25)

tällä hetkellä taitaa Sub näyttää kolmannen tai neljännen kauden jaksoja?

Teema

QCine ( 15.3.2009 23:25)

BR: R1-DVD:ltäkö katsot Chappellea? Jos, löytyvätkö tekstit?

Neloselta tallenettuja jaksoja kelailin. Ekan kauden R1 löytyy itseltä, siinä ei ole tekstityksiä. Tietääkseni ei toisenkaan kauden levyissä.



Mainitaan tässä vielä Subtv:n pariinkin kertaan uusima Julia Davisin satiirinen "Nighty Night" eli "Yöperho". Sysimusta, absurdi, kipee ja "My Name Is Nobodyn" tunnari.

Disco Studd ( 16.3.2009 10:26)

QCine ( 16.3.2009 01:25)

tällä hetkellä taitaa Sub näyttää kolmannen tai neljännen kauden jaksoja?

Teema

Kersana Kuplaa tuli katsottua vaikkei siinä iässä mitään oikein tajunnutkaan. UFO/kaksoisolento-homma jäi silloin parhaiten mieleen. Kupla uusittiin ekan kerran ‑95, sitten vuosituhannen vaihteessa ja nyt kolmannen kerran ja jokaisen uusintakerran olen katsonut. DVD pitänee silti hommata. Nyt on juuri vaihtumassa toinen kausi kolmanteen. Ehkä kaikkein hervottomin vaihe on menossa, juonikuvioissa juuri riivattu lapsi, UFOt ja Billyn sekaantuminen uskonlahkoon. Kupla oli kyllä tarkkaan ajassaan mukana, kun Jim Jones ‑tyyppi saatiin kirjoitettua mukaan.



Nerokas sarja.

Bad Rain ( 16.3.2009 12:03)

Mainitaan tässä vielä Subtv:n pariinkin kertaan uusima Julia Davisin satiirinen "Nighty Night" eli "Yöperho". Sysimusta, absurdi, kipee ja "My Name Is Nobodyn" tunnari.

Näyttää jälleen alkavan 2. tuotantokausi tänään subilla – yöperhoaikaan 00.35. Mukana myös Judas Priest-paita.

Piru kun iski nostalgiakohtaus. Tongin vanhoja vhs:iä löytääkseni edes yhden jakson 1985 tehtyä amerikkalais-brittiläistä

"Pähkinänsärkijät" (Assaulted Nuts) ‑sarjaa. Mutta eipä löytynyt. 7 jaksoa näyttäisi olevan olemassa imdb:n mukaan. Näyttelijäkaarti oli maailman paras jo silloin, ja nykynäkökulmastakin mielenkiintoinen. Vanhan liiton Tim Brooke-Taylor, seksikkäimpiin kasariemäntiin kuuluva Cleo Rocos, Thatcheria inhoavalle nuorelle brittiduunarille kasvot antava Daniel Peacock. Jenkeistä mukana ovat Die Hard 2:en pahis William Sadler ja Basic Instinctin kohukohtauksesta tuttu Wayne Knight.



Olisiko jollain heittää raporttia: kannattaako odotella dvd:tä, onko kestänyt aikaa? Okei: paremmin kuin Naked Video, edes?

Tuli tsekattua

Pasilan molemmat kaudet lukuisten suositusten innostamana, eikä harmita yhtään. 2000-luvun parhautta on tämä! "Suomen South Park" on liian helppo ja kökkö kuvaus tästä mainiosta sarjasta, joka ottaa tyylikkäämmällä ja älykkäämmällä tavalla kantaa kuin Parkerin ja Stonen sikailuun taipuvaiset innovaattiot. Toka kausi sisältää aavistuksen tyhjäkäypää kiroilua, mutta pakko myöntää, ettei "Jumalauta!" ole kuulostanut näin hyvältä sitten Reinikaisen. Ja vielä Kari Hietalahden sanomana...



Kyllähän näillä eväillä vielä kolmannenkin kauden voisi periaatteessa puristaa, sillä kakkoskausi kieltämättä onnistuu petraamaan ykkösestä, eikä kaikkia ideoita varmasti ole vielä käytetty. Toisaalta, kaksi kautta muodostaisi kunniakkaan, vahvan sarjakokonaisuuden. Saas nähdä kuinka käy.



Eipä olisi uskonut, että ns. konekivääridialogia saataisiin toimimaan näin luonnikkaasti suomeksi. Kiitos paitsi mykistävän loistavan ääninäyttelijätiimin, myös käsikirjoittaja-tuottaja Atte Järvisen, jonka nerous todistuu tämän sarjan myötä.



"Miksi Kari Heiskanen vetää bingoa!" Mahtavaa, miten tv-komiikassa aletaan pikkuhiljaa päästä spedeilyperseilyn ohi.

Pöhkö ja yllättävän räävitön on subin arki-iltojen Elämää Philadelphiassa eli toisella kotimaisella It's Always Sunny in Philadelphia. Huumori on sopivan epäkorrektia, ja älykkäällä tavalla alatyylistä. Populaarikulttuuriviittauksilla on sarjassa iso osa ja oman osansa ovat (ansaitusti) saaneet milloin jackasswannabet, tositv-formaatit ja milloin mitkäkin. Ja tietenkin homot, ulkomaalaiset jne.

Me likes. Arkipäivisin klo 19.00. Eli kerrankin tulee jotain hyvää alkuillan parhaimpaan katsomisaikaan!



Komento takas! Sarja ehti jo ilmeisesti loppua. No, toivottavasti pian esittävät uusintana.

Young Hova ( 17.11.2008 13:04)

Curb Your Enthusiasm – amerikkalainen Alan Partridge. Erinomainen. Olen katsonut kolme tuotantokautta, tasalaatuiselta vaikuttaa, oikeastaan vähän paranee koko ajan, kun käsikirjoittajat uskaltavat mennä pidemmälle.

Tuon kirjoittaessani en ollut ihan kolmoskauden lopussa. Nyt täytyy sanoa, että olin väärässä. Ei ole tasalaatuinen, vaan lähtee mielettömään nousuun tossa kolmosen finaalivaiheissa ja nelosessa, joka on nyt kesken.



Homman annetaan kasvaa raamiensa ulkopuolelle ja yhä kipeämmäksi. Jotenkin päähenkilöön kohdistuvan sympatian annetaan laimeta entisestään ja hänen huonot puolensa purskahtelevat esiin yhä törkeämmin. Missään muussa amerikkalaisessa sarjassa ei ole näin jäätävää huumoria – usein tämä on lähempänä Nathan Barleyta kuin Alan Parteridgeä.



Juttuun tulee vasta kolmoskaudella hieman jatkuvajuonisuutta, ja nelosella se on jo merkittävää. Myös julkkisvierailuja on enemmän, ja ne on sidottu stooriin paremmin ja oivaltavammin kuin vaikkapa Extrasissa, joka nyt muutama vuosi ensikatselun jälkeen näyttää jo ihan lössöltä. Etenkin kun on tällaisia vertailukohteita.



Curb Your Enthusiasm *****

Olen tainnut aiemminin mainita, että Curb vain paranee nimenomaan tuosta 3. kaudesta etiäpäin.

Tähän väliin taas yksi varaukseton

Flight of the Conchords ‑suositus. Ykköskausi on katsottu, ja kaikin puolin hieno paketti. Erinomaisesti rytmitettyä huumoria, tyylitietoisuutta, hersyvimmät musiikkinumerot missään tv-komediasarjassa koskaan. Juonet pidetään pieninä, ja turhat tunteet kaurismäkimäiseen tapaan kurissa, ainoastaan lopussa karataan hieman myötähäpeäkomiikan puolelle, mikä ei mielestäni ole sarjan juttu. Silti, vaatimattomimmillaankin jaksot ovat "hiukan yli keskitason".



Tässä mielessä hieman mietityttää tuo tuleva kakkoskausi. Ei kuulemma ole ykkösen veroinen, eikä varmaan voisikaan, mutta ilmeisesti vetää shown kunnialla läpi. Ehkä uusseelantilais-duon toilailuissa eniten teki vaikutuksen hyväntuulisuus, se, että 2000-luvullakin voidaan tehdä huippukomiikkaa ilman ilkeilyä ja synkistelyä. ****1/2