Komediasarjojen eliitti

Zodiac ( 25.11.2008 19:15)

Vielä joitain mainintoja. Action oli yhden kauden mittaiseksi jäänyt tapaus, joka tuli aikanaan Suomenkin tv:stä. Hollywood-maailman ja leffakliseiden kustannuksella pilailu on tietenkin aika kulunutta mutta tässä se toimi (muistaakseni) hauskasti ja hyvin. Tekisi mieli katsastaa uudelleen.

Entourageen verrattuna ihan sukka.

Curb Your Enthusiasm on harvoja sarjoja, jotka pitävät laatua korkealla. Kausi 6. on hervoton, Amazonista 16 taalaa. Halpaa kuin saippua.

Jees. Tämän ketjun innostamana

Brass Eye on nyt katsottu. Hämmentävää, täyteenahdettua, ilman muuta suositeltavaa matskua. Morrisin napakymppilohkaisut ovat klassikoita, jotka muistaa loppuikänsä, mutta joukkoon mahtuu myös harmillisia, ylipitkiä, Pythonin neloskauden mieleentuopia toimimattomia ohilyöntejä. Tyylillä toteutettu pedofilia-extraohjelma palauttaa uskon brittiläisten tv-sarjojen spesiaaleihin. Eniten harmittivat ne lukuisat julkkishaastateltavat, jotka lukivat sanottavansa lapusta. Rupesi ärsyttämään yllättävän nopeasti tuo alituinen plariin vilkuilu.



Vaan silti bravo. Missään komediasarjassa en ole varmaan tarttunut rew-nappulaan niin usein kuin tämän kohdalla. ****

QCine ( 27.11.2008 13:44)

Jees. Tämän ketjun innostamana Brass Eye on nyt katsottu. Hämmentävää, täyteenahdettua, ilman muuta suositeltavaa matskua. Morrisin napakymppilohkaisut ovat klassikoita, jotka muistaa loppuikänsä, mutta joukkoon mahtuu myös harmillisia, ylipitkiä, Pythonin neloskauden mieleentuopia toimimattomia ohilyöntejä. Tyylillä toteutettu pedofilia-extraohjelma palauttaa uskon brittiläisten tv-sarjojen spesiaaleihin. Eniten harmittivat ne lukuisat julkkishaastateltavat, jotka lukivat sanottavansa lapusta. Rupesi ärsyttämään yllättävän nopeasti tuo alituinen plariin vilkuilu.



Vaan silti bravo. Missään komediasarjassa en ole varmaan tarttunut rew-nappulaan niin usein kuin tämän kohdalla. ****

Se paprusta vilkuilu taitaa olla tietoinen osa Morrisin vittuilua, siis että mediassa esillä olevat puhujat tai lausujat eivät välttämättä tiedä/ole kokeneet aiheestaan vittuakaan ainakaan siinä laajuudessa, että puhujan äänelle voisi antaa kriittistä painoarvoa. Vaan silti "rahvas" helposti näitä tietyissä (valta-)asemissa olevia puhujia kuuntelee soveltaen kuulemansa sitten tukemaan omia tarkoitusperiään, asenteitaan. Hyvänä esimerkkinä Drugs-jakso, jossa se tosielämän virkamies/kunnanvaltuutettu henkilö lukee typerän näköisenä (huomaa se yksi mainio freeze frame!) lapusta kuinka kamala tämä uusi tsekkiläinen huume on. Ban! Ban! Muutenkin Morris aika mainiosti sekoittaa faktaa ja "fiktiota", jolloin kaikenlaiset poliittiset loruilut ja taustalla/päätöksenteossa/tiedottamisessa vaikuttavat enemmän tai vähemmän rajoittuneet ihmiset paljastuvat väkisin.



Hyvä että katsoit tuossa järjestyksessä, nimittäin hätkähdyttävä Jam kannattaa säästää viimeiseksi tai ainakin näin Brass Eyen jälkeen. Jos mahdollista, katso vielä ennen sitä The Day Today, joka on siis myös kerrassaan elintärkeää taidetta! Sisältää monenlaisen muun lisäksi Morrisin hyvin dominoivaa uutisankkuripresenssiä ja ‑lohkaisuja. Kaikki uutissähkeet ovat ihastuttavan surrealistisia tai hervottoman järjettömiä ja piikitteleviä.



"This is the news!" (kiekaisuna)

Myöhäistä, meni jo! Tuli tsekattua

Jam tuossa välissä. Ko. sarjan ansioista olisi mukava kyllä keskustella laajemmaltikin. Jotenkin tuntuu, että sarja ei ollut ilmestyessään mikään katsojasuosikki, ja olisi kiva tietää, miten laaja / millainen katsojakunta vannoo Jamin nimeen.



Jo dvd-julkaisun ja ‑valikoiden ulkoasusta osasi odottaa, ettei ihan lad-osastolla tulla liikkumaan. Monella varmasti on katsominen jäänyt ekaan jaksoon, joka kuitenkin mielestäni oli aavistuksen synkempi kuin loput, jotka pikkuhiljaa vakiintuvat omille, perversseille raiteilleen. Eli suosittelen tutustujalle katsomaan ainakin kaksi ekaa jaksoa.



Tällä hetkellä tuntuu, että nopeus, kokeilevuus ja heittelehtivyys ovat Chris Morrisin juttu. Hän ei selvästikään usko sketsien "kehittelemiseen", ehkei jopa hallitse moista taitoa? Hiukankin pidemmät jutut tuppaavat nimittäin helposti kömpelöitymään, mielestäni. Mutta vastaavasti se taito, jolla Morris pystyy 2-3 sekunnin irtoidealla naurattamaan ihmistä varmaan loppuelämänsä, viittaa nerouteen. Morris ei välitä rakenteista tai edes huumorista, vaan mättää ideansa peräperää tiskille, ota tai jätä, aivan sama, nauratko vai etkö. "Taiteelliselle vapaudelle" uuden määritelmän antava Jam mieltyi itselleni jossain määrin "brittien Tabuksi".



Tinkimätön fiilis tekee Jamista muistettavan sarjan: se heittää pallon totaalisesti katsojalle, joka joutuu päättämään itse, mikä nyt on sitä "hah-hah-hauskaa". Äidyin nauramaan harvakseltaan, mutta loppuaika menikin sitten jonkinmoisessa hypnoosissa. Osa jutuista menee rankkailun puolelle, tai ei mielestäni toimi muuten, ja kuvaefekteillä lutraaminen on välillä sietämätöntä. Eli en ihan klassikoksi Jamia kokonaisuutena luokittele, mutta tunnustan sen omintakeiset ansiot ja tietenkin yksittäiset neroudet (The Gush!). Jos leffoissakin saa synkistellä surutta, niin miksei "sketsisarja" saisi ainakin yrittää samaa? ****



EDIT: Marienbad: kutosjakson loppu; allensa kuseva lääkäri, joka sanoo "ciao"? Ilmeisesti koit hänet jotenkin yleispätevämpänäkin ihmisyyden kuvaajana, oletan?



Ja onko muuten tietoa siitä, mikä on kakkos-dvd:llä olevan "Jaaaaaam" ‑version tarina? Samat jaksot enemmillä kuvaefekteillä, ei kummempaa? Morrisin vittuilua, part 2?

QCine ( 29.11.2008 14:38)

EDIT: Marienbad: kutosjakson loppu; allensa kuseva lääkäri, joka sanoo "ciao"? Ilmeisesti koit hänet jotenkin yleispätevämpänäkin ihmisyyden kuvaajana, oletan?

Koin ja koen sen hulppean lopetuksen ja lääkärihahmon ennen kaikkea suhteessa koko aiempaan Jamiin ja saman lääkärihahmon aiempiin esiintymisiin. Kutosjakson lopetus vain tuntuu ensinnäkin ja jo pintapuolisestikin käsittämättömän antaumukselliselta kesisormelta päin katsojaa, minkä vielä kruunaa hyvin häiriintyneenä taustalla vellova ambient sekä kuvan feidauksen myötä tarjottava kyyninen "Jamcredits"-linkki. Morris ikään kuin viimeisenä kieroutenaan vain pakottaa katsojan lähimuistiin tällaisen kohtauksen, that's it. Mitä tämä lääkärihahmo, nahkatuolilla alleen kuseminen, ylös nouseminen ja kenkien painaminen kusiselle matolle sitten merkitsee onkin monipuolisempi juttu. En koe häntä yleispätevänä kuvauksena esimerkiksi ihmisyydestä, pikemminkin lääkärihahmon ja koko Jamin sketsit tuntuvat kaivavan kaiken mahdollisen esille yksilöllisestä poikkeus/marginaalikäyttäytymisestä (mm. aistilliset himot ja mieltymykset, fetissit), joiden kirjavuuden kautta toki sanotaan välttämättä myös jotain ihmisyydestä yleisenä ilmiönä, ihmisyydestä älyllisenä (ja helposti tekopyhänä/moralisoivana) ilmiönä.



Jamin sketsit ja hahmothan ovat oikeastaan mahdollisia (no, ainakin Gush poislukien), ne toimivat meidän fysiikan laeissa, vaikka ne edustavat myös äärimmäisen epätodennäköistä toimintaa (etukäteishautajaiset, naimisiin meno itsensä kanssa, kuolleen vauvan läpi vedettävä lämpöputkisto, tupakan ostaminen aseella uhaten jne.) Tästä syntyy koko sarjaa leimaava omituinen, häiritsevä ja jopa järkyttävä, sävy mitä ambient-äänitausta ja kuvaefektit korostavat entisestään (ja veikkaan että Jam olisi toiminut melkoisen hyvin jo ilman noita efektejä.)



Olemassaolo ja luonnon tuhlailevaisuus – ihminen tuntevana, ajattelevana, järkeilevänä, laskelmoivana, himoitsevana, häpeävänä... eläimenä – ovat teemoina aivan selkeästi lähellä koko Jamin ydintä. Sävy on usein makaaberi ja "epäinhimillinen", mutta tulenarkana materiaalina täytyy kyetä näkemään sen taustalla piilevä rehellisyys ja selkeä halu saattaa häpeään konservatiivinen ja eräänlainen kritiikitön ihmis-ylevyys ja ‑keskeisyys. Jos sarja vain nihilistisesti kusisi ihmisyyden ja ihmisarvokuuden päälle, ei se olisi varmastikaan huomion arvoinen, ei tarpeeksi häiritsevä ja kuten sanot, hypnoottinen.



Useassa sketsissä (jotenkin tuntuu että tuo termi ei edes täysin tee oikeutta Jamille) ihmishahmo on myös selkeästi ajautunut vahingollisesti itsensä vangiksi (Julia Davisin yksinäinen, keskusteluseuraa kerjäävä pelottava nainen, itsensä perin kokonaisvaltaisesti ex-naiselleen uhraava maaninen videokameramies), mistä voi vetää puolestaan yleistyksiä Brass Eyen ja The Day Todayn teemoihin: perspektiiviin jolla ihminen elää, ajattelee ja toimii ja johon hän jähmettyy? Näiden lisäksi Jamissa on vielä lukemattomia inhimillisestä elämästä johdettuja ajatuksia, kaikki yhtä häiritseviä ja vaikeasti kumottavia (muuten kuin luonnollisesti vain moralisoimalla, mikä myös liittyy perspektiiviin). Mikä osuu liian lähelle meitä tai käsityksiämme ja perustuksiamme, se ansaitsisi tulla kunnioitetuksi ja käsiteltäväksi; näitä perustuksia Jam sohii aivan ennennäkemättömällä tavalla. Täten myös esimerkiksi Nietzschen lukijoille luulisi tästä irtoavan paljon.



Huomaan nyt kuinka vaikeaa on kirjoittaa Jamista ns. luettavia ja tarpeeksi kiteyttäviä ajatuksia. Se on yksi osa sarjan hienoutta: vaikka sitä ei osaa tai kannata täysin selittää ja tulkita, se on vahvasti läsnä ja hankala sivuuttaa! Se on sirpaleiltaan yhtä voimakas kuin kokonaisuutenakin, eikä sitä voi oikein verrata mihinkään. Monty Pythonin sirpaleisen levoton lentävä sirkus hyvin persoonallisella tavalla kauas eteen- tai sivulle päin vietynä, ainakin.



Olen samaa mieltä tuosta pidempien sketsien ajoittaisesta epätasapainoisuudesta ja toisaalta muutamankin sekunnin sketsien ilmaisullisesta terävyydestä. Pitkistä jutuista aivan mahdottoman "komea" on pariskunnan talon ostaminen ja taustalla toimiva julmetulla tavalla laskelmoiva myyjä/sessiomies. Ouch. Ecce homo!

Kuittaus, kumarrus, amen. Jamin "sketsit" ovat kummitelleet kyllä kieltämättä mielessä, vaikka tuo

The Day Today:kin tuli jo katsottua, ja Knowing Me, Knowing You:ta aloitettua... The Day Today kannattaa ehkä katsoa osittain semmoisten "tämä on hänen ensimmäinen työnsä" ‑silmälasien läpi. Absurditeetit ovat ehdottomasti kohdillaan jo tässä, mutta Brass Eyessä Morris pääsee revittelemään kunnolla. Mies osaa todella hyödyntää Terry Jonesin aikoinaan lausuman kultaisen komediasäännön: "There's Nothing Wrong Being Silly!"



Maailman kusipäisimmät turistit, mutta maailman upein ja älykkäin huumori. Mikä on brittien salaisuus? Onko kyse sittenkin vain siitä, että me täällä pohjolassa näemme vain ne parhaat helmet, ja suurin osa brittisarjoistakin on pölöpäistä lad-gimmegimmegimmeä.?



Tai sitten yksinkertaisesti vaan pitemmät ja järkevämmät tekemisen perinteet? Sama ilmiö kuin elokuvan kohdalla: kun 50-luvun puolivälissä Suomessa kuvattiin vain vähämielisiä tukkilaisia, teki Bergman länsinaapurissa jo täysin omiaan. Suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa huumorille, kun on täytynyt sotia ja puida.

QCine ( 1.12.2008 13:02)

Maailman kusipäisimmät turistit, mutta maailman upein ja älykkäin huumori. Mikä on brittien salaisuus? Onko kyse sittenkin vain siitä, että me täällä pohjolassa näemme vain ne parhaat helmet, ja suurin osa brittisarjoistakin on pölöpäistä lad-gimmegimmegimmeä.?

Ilmeisesti et ole käynyt koskaan tuolla saarivaltiossa? En tiedä ovatko missään muualla Euroopassa ankarin junttius ja nihkein / happamin snobismi yhtä kaukana toisistaan ja silti koko ajan näkyvillä kaikkialla. Se on edelleen luokkayhteiskunta. Merkittävä osa sikäläisestä viihteestä on yllätys yllätys aikamoista roskaa ja iltapäivälehtikulttuuri pahimmillaan eli suosituimmillaan sellaista, että Seiska on siihen verrattuna Pulitzer-tason reportaasijournalismia. Toisaalta sitten joillakin on myös varaa tehdä terävää ja pirullista huumoria.

Marienbad ( 29.11.2008 00:22)

QCine ( 27.11.2008 13:44)

Jees. Tämän ketjun innostamana Brass Eye on nyt katsottu. Hämmentävää, täyteenahdettua, ilman muuta suositeltavaa matskua. Morrisin napakymppilohkaisut ovat klassikoita, jotka muistaa loppuikänsä, mutta joukkoon mahtuu myös harmillisia, ylipitkiä, Pythonin neloskauden mieleentuopia toimimattomia ohilyöntejä. Tyylillä toteutettu pedofilia-extraohjelma palauttaa uskon brittiläisten tv-sarjojen spesiaaleihin. Eniten harmittivat ne lukuisat julkkishaastateltavat, jotka lukivat sanottavansa lapusta. Rupesi ärsyttämään yllättävän nopeasti tuo alituinen plariin vilkuilu.



Vaan silti bravo. Missään komediasarjassa en ole varmaan tarttunut rew-nappulaan niin usein kuin tämän kohdalla. ****

Se paprusta vilkuilu taitaa olla tietoinen osa Morrisin vittuilua, siis että mediassa esillä olevat puhujat tai lausujat eivät välttämättä tiedä/ole kokeneet aiheestaan vittuakaan ainakaan siinä laajuudessa, että puhujan äänelle voisi antaa kriittistä painoarvoa. Vaan silti "rahvas" helposti näitä tietyissä (valta-)asemissa olevia puhujia kuuntelee soveltaen kuulemansa sitten tukemaan omia tarkoitusperiään, asenteitaan. Hyvänä esimerkkinä Drugs-jakso, jossa se tosielämän virkamies/kunnanvaltuutettu henkilö lukee typerän näköisenä (huomaa se yksi mainio freeze frame!) lapusta kuinka kamala tämä uusi tsekkiläinen huume on. Ban! Ban! Muutenkin Morris aika mainiosti sekoittaa faktaa ja "fiktiota", jolloin kaikenlaiset poliittiset loruilut ja taustalla/päätöksenteossa/tiedottamisessa vaikuttavat enemmän tai vähemmän rajoittuneet ihmiset paljastuvat väkisin.

Niin, eli nuo julkisuudennälkäiset/hyväuskoiset/yksinkertaiset/hysteeriset/kaikkeatätä julkimot eivät ole tienneet, mihin ovat lähteneet mukaan ja Morrisille sopii, että kameralle näkyy, kuinka he lukevat eteen annettuja absurdeja vedätystekstejä aivan vakavissaan, miettimättä hetkenkään ajan, että olisiko tässä jotain fuulaa.



Paras tällainen hetki taitaa olla turpea Michael Winner kertomassa rikoksenuusijoille, mitä he ovat ja miksi he sitä ovat.

Young Hova ( 1.12.2008 15:19)

Ilmeisesti et ole käynyt koskaan tuolla saarivaltiossa? En tiedä ovatko missään muualla Euroopassa ankarin junttius ja nihkein / happamin snobismi yhtä kaukana toisistaan ja silti koko ajan näkyvillä kaikkialla. Se on edelleen luokkayhteiskunta. Merkittävä osa sikäläisestä viihteestä on yllätys yllätys aikamoista roskaa ja iltapäivälehtikulttuuri pahimmillaan eli suosituimmillaan sellaista, että Seiska on siihen verrattuna Pulitzer-tason reportaasijournalismia. Toisaalta sitten joillakin on myös varaa tehdä terävää ja pirullista huumoria.

Valitettavasti en ole päässyt käymään ja toteamaan, mikä on meininki. Jonakin päivänä vielä.

Olisiko sitten pääteltävissä, että Morrisin älykkösarjat edustaisivat sitä mainitsemaasi happaminta snobismia? Morrisin vanhemmathan ovat molemmat lääkäreitä jne.



Eli pöytäkirjaan uskallettaneen varovasti lyijykynällä merkitä, että mitä vahvempi luokkajako, sen vahvemmat huumorin extreme-muodot. Eli nuo "junttihuumori" ja "älykköhuumori". Jään viinilasillisen keralla pohtimaan asiaa oman tuttavapiirini kautta. Pari kaveria agraaripiireistä, Kummeli maailman parasta, vihaavat brittikomiikkaa. Toiset kaverit taas akateemisia, tykkäävät vaivata aivoja -> brittikomiikka maistuu.



Taidanpa liittyä kokoomukseen ja alkaa avoimesti ajamaan räikeää luokkayhteiskuntaa, niin saataisiin varmaan jo parinkymmenen vuoden sisällä kunnon komediasarjoja telkkariin!!!

No Morrisin huumori ei suinkaan ole sitä ikävintä snobismia, jako ei ole ihan niin yksinkertainen. Viittasin ennen kaikkea tuohon kommenttiisi siitä, että Briteistä tulee paskimmat turistit (sikaileva työväenluokka ja toisaalta itseään muita parempina pitävät ja siksi holtittomasti käyttäytyvät äveriäämmät nuoret sekä vanhemmatkin miehet) ja toisaalta yllättäen myös paras huumori.

Terävyyttä, pisteliäisyyttä, sellaista jalostunutta kusipäisyyttä arvostetaan Briteissä paremmissa piireissä varmaan enemmän kuin missään muualla, joten murhaavalle huumorille on tilausta.



Luokkajaon ja traditioiden seurauksena maa on myös sellainen, että siellä pitää käyttäytyä OIKEIN ja senhetkisen viitekehyksen normien mukaan, oli sitten missä tahansa piireissä, raksajengin kanssa tai jonkun Morrisin ruokapöydässä. Aika rasittava kulttuuri tolleen. Mutta siitähän sitä huumoriakin syntyy, kun normia katsotaan vähän eri kulmasta.



Vilunk 3000:ta lainatakseni, briteillä on niin "hyvä meno" siellä omalla saarellaan että antaa niiden olla siellä keskenään.

OT:

Young Hova ( 1.12.2008 15:19)

iltapäivälehtikulttuuri pahimmillaan eli suosituimmillaan sellaista, että Seiska on siihen verrattuna Pulitzer-tason reportaasijournalismia.

Toi on kyllä niin totta, on ehkä melko mahdotonta käsittää noiden ääripäiden eroa: samassa hyllyssä myydään The Timesia ja sitten likaviemärikamaa. Piti ostaa esimerkki tosta huonoimmasta päästä, mutta lopulta en yksinkertaisesti pystynyt kun sisältö oli sen verran karmivaa. Paskaan tabloidiin mahtuu kaikki: kolmossivun tytöt, paparazzijournalismi, kiss&tell-journalismia ties kenenkä urheilijan tyttöystävän (joka luonnollisesti näyttää haastattelussa tissinsä) ilmiantamana, liki avointa rasismia, News of the world ‑tasoista yliluonnollisten juttujen uutisointia ja chav-juntteilua.

charlottesometimes ( 1.12.2008 21:30)

OT:

Young Hova ( 1.12.2008 15:19)

iltapäivälehtikulttuuri pahimmillaan eli suosituimmillaan sellaista, että Seiska on siihen verrattuna Pulitzer-tason reportaasijournalismia.

Toi on kyllä niin totta, on ehkä melko mahdotonta käsittää noiden ääripäiden eroa: samassa hyllyssä myydään The Timesia ja sitten likaviemärikamaa. Piti ostaa esimerkki tosta huonoimmasta päästä, mutta lopulta en yksinkertaisesti pystynyt kun sisältö oli sen verran karmivaa. Paskaan tabloidiin mahtuu kaikki: kolmossivun tytöt, paparazzijournalismi, kiss&tell-journalismia ties kenenkä urheilijan tyttöystävän (joka luonnollisesti näyttää haastattelussa tissinsä) ilmiantamana, liki avointa rasismia, News of the world ‑tasoista yliluonnollisten juttujen uutisointia ja chav-juntteilua.

Daily Sport on ihan huippu...



Wiltsulle tiedoksi: on runkkumatskua!

Perhana, näyttävät ymmärtävän paremmin myös urheilun päälle, britit!

sorsimus ( 1.12.2008 19:33)

Daily Sport on ihan huippu...



Wiltsulle tiedoksi: on runkkumatskua!

Pitkälle jalostetussa muodossa miestenlehti: Loaded. Muistikuvani mukaan noin 4 sivua futista, 1 sivu muuta miehistä urheilua ja loput sivut tissejä. Yksi tutun puolituttu kirjoittaa tuohon lehteen futisjuttuja. Me luultiin sen olevan jokin "oikea" lehti, mutta saarivaltioreissulla se paljastuikin RM:ksi.