Night Visions BACK TO BASICS 2008

Dante 01 5/10

Hupaisalla tavalla käänteis-Fountain. Siinä missä F oli äärimmäisen epäkoherenttia ja sekavaa hörhöilyä Dante väänsi hörhöilynsä rautalangasta. Lopputrippailu ja alkemiaröntgen sikasiistiä, muu nolohkoa tai yhdentekevää.



Wizard of No

Erinomainen löytö.



Terror in Tiny Town 8/10

Festareiden kompaktein ja symppiksin pläjäys.



À l'intérieur 7/10

Päräytystä alussa ja lopussa, hetkittäin keskinkertaisuuteen vajoavaa rankistelua siinä välissä.



Vampira the Movie 2/10

Paskimpia dokkareita mitä olen nähnyt mutta kyllä tän kivutta silti katsoi. Pojot Vampiralle ja Elviralle.



Magic Sword 7/10

Illan parhaat kääpiöt ja se on paljon se! Muutenkin aidosti vauhdikas ja hauska. Pilkkisin viidennen kirouksen, mikä mahtoi olla?



Meatcleaver Massacre 5/10

Jees mutta ei jaksanut millään keskittyä.



Which Is Stronger, Karate Or The Tiger? 8(?)/10

Eka tunti pilkkimistä mut loppuun oli kyllä ainakin panostettu!

Tänkertainen NV oli jo melkein liian hyvin järjestetty: tauot olivat sopivan mittaisia, vessajonon takia ei joutunut kertaakaan istumaan saleissa käytävällä, ainakin kakkossalissa pelasi ilmanvaihto ja jäähdytys, leffat alkoivat ajallaan... Harmi ettei päässyt perjantaina. Viime yön kattaus:

Lee: Meatcleaver Massacre (1977) *½

"My first nut!" Ehtaa roskaa, mutta sentään tilaisuuteen sopivaa lajia. Aika tylsää turhaa kohtausta toisen perään, erittäin harvoin huvittavin valopilkuin. Jos leffa olisi kuvattu kokonaan rautaista ammattitaitoa huokuvan etsivähahmon näkökulmasta niin kyseessä saattasi olla klassikko.



Newfield: The Terror of Tiny Town (1938) **

Niin olihan tässä yksi idea. Sopiva mitta ja erittäin hyviä kääppärilookkeja. Viisi kääpiötä viidestä mutta... Eipä pärjää Herzogin tai Freaksin kääpiöille. Kyllä varmaan ensi vuonna tulisin silti uudestaan katsomaan jos vuosittaiseksi numeroksi otetaan, kuten lupailtiin.



Bustillo & Maury: À l'intérieur (2007) ***½

Ei ainakaan tarvinnut pelätä torkkumista! Aikamoisen tehokas vaikka ainekset olisi selvästi ollut pelottavampaankin kauhupaukkuun täyslaitaraaistelun sijaan. Överiosuudetkin toimivat mulle, ja tunnelmasta vaihdettiin toiseen (huvittavien mittasuhteiden roiskeista takaisin irvistyttäviin kaameuksiin ym.) taitavasti. Voisi olla neljäkin starbaa, mutta tuskin enää uusintakatselulla ja ilman yöväsymystä yhtä jees. Onneksi ei tiennyt tästä etukäteen yhtään mitään.



Trueblood: The Candy Snatchers (1973) ****

Tässä taisi olla festareiden paras? Genren leffojen aivan parhaat puolet paketissa ja vielä ällistyttävän hyvä kässäri ja näyttelijäsuoritukset päälle. Edeltävä Insiden hyperrevittelykään ei onnistunut haalentamaan tän laatua.



Miike: Sukiyaki Western Django (2007) ?

Ehkä 20 minsaa meni ihmetellessä, mutta ilman tekstejä dialogista ei saanut tolkkua mikä yhdessä visuaalisen matskun kanssa antoi väsyneille aivoille liikaa haastetta, joten päätin suosiolla uinua jotta jaksaisi kaksi seuraavaa...



Parks Jr.: Three the Hard Way (1974) **½

Ok, joskin mm. läpeensä arvattava ja siksikin hieman tylsä. Vaikka juoni oli asiallisen bläkkistä, muuten tunnelmasta ja dialogista jäi jotain puuttumaan. Tätä kolmikkoa tosin katselee aina suu hymyssä, ja Kellyn aseistettujen poliisien mukiloiminen keskellä päivää ja New Yorkia kiistämättömän hieno kohtaus. Myös hyvällä tavalla letkeää menoa ja muistutus, että kyllä edes parin kuukauden välein pitäisi muistaa katsoa joku blaxploitaatio.



Yamaguchi: Which Is Stronger, Karate Or the Tiger? (1976) ***

Suunnilleen kaikkien Yamaguchi-elokuvien keskiarvo: lähes joka juttu on aiemmin nähty jo Sister Street Fightereissa tai Oyama-leffoissa, eivätkä Kurata ja Jiro Chiba aivan pärjää Sonnylle tai Shihomille. Silti vahvaa viihdettä ja loppumätöissä jo varsin moukaroiva meininki. Liekö tästä pahimmat palat leikattu pois kun vaikutti kumppaneitaan vähemmän graafiselta? Tiikermatsi oli huomattavan vakuuttava, sääliksi tosin kävi oikeaa eläintä. Alun Which Is Stronger, Karate Or the Chicken? ‑harjoittelu veti vertoja Enter the Fat Dragonin aloitukselle, jossa Sammo Hung mätkii farmilla possuja.

Mainiot festarit taas! Onko

Inside muuten tulossa normaalin teatterilevitykseen? Jäi hirveä hinku nähdä pätkä uudestaan.

Red Right Hand ( 6.4.2008 12:04)

Alkuelokuvat jaksoivat naurattaa vähän aikaa, mutta kuten yleensä noiden valistusfilmien kanssa, liika on liikaa ja parin minuutin hekotuksen jäkeen homma alkaa olla vain daijua tylsällä tavalla.

Jyrkästi eri mieltä. Wizard of No muuttuu erittäin hauskaksi kun alunperinkin ihan anaalista olevaa ideaa lypsetään lisää 90 minuuttia (en kellottanut mutta siltä se tuntui). Riemastuttava, syytä jakaa joka kotiin.

Meatcleaver Massacre

Erittäin hyvä, tavallisena B-elokuvana olisi ollut tylsä, mutta kerronta teki nopeesti selväksi, että tää ei oo juonielokuva vaan erikoisia psykedeelisiä kohtauksia vaan vyöryy. Hyvät musat oli ilmeisesti kirjastomusiikkia, tuskinpa leffaan oli palkattu viittä (tms) säveltäjää...



Wizard Of No

Parempi kuin Terror in the Tiny Town ja valistuselokuvaksi yllättävän aliarvioimaton.



Terror of Tiny Town

Sympaattinen ehkä, mut täähän lähinnä luotti siihen, että pelkästään kääpiöiden habitus tekee B-länkkäristä kiinnostavan.



Inside

No joo läträystä ja sit vissiin jotain diipimpää matskua jostain synnytykseen liittyvistä päänsisäisistä ristiriidoista... Tätä "kun on nähnyt pari tällaista niin on nähnyt kaikki" sarjaa.



Candy Snatchers

Ihan ainutlaatuinen yhteiskunnallinen satiiri. Kuten joku jossain arvostelussa oli sanonut, että käytti hyvin hyödyksi näennäistä tavallisuutta. Ehkä paketin kaikinpuolin paras leffa.



Sukiyaki Western Django

Vähän jäi ristiriitainen maku – tavallaan en pitänyt tyylistä yhtään mutta muuten mielenkiintonen ja monitasonen. Dialogi oli musta ihan selkeetä, Kwaidanin kattominen selvensi vähän kontekstia.



Hävitys

Meni pilkkimiseksi mut "juonesta" pysyi hyvin kärryillä ja näki suunnilleen parhaat kohtaukset kuten Kellyn poliisienhakkauksen..



Which is stronger – karate or tiger?

Aah, vihdoinkin koko kankaan levyinen elokuva! Dynaamista kuvausta, nättejä tyttöjä ja Kurata on mies paikallaan. Niin hyväntuulinen, etten valita ettei kipeätä menneisyyttä yms. hehkutettu enempiä.

Doomsday ****½

Päähenkilöjen intro, sekä yksi musiikkivalinla lopussa tökki, muuten aivan mahtavaa kamaa.



Viva Django ***

Jostain syystä en tajunnut alussa mitään juonesta, mutta selkeni myöhemmin. Hienot musat ja finaali.



Sukiyaki Western Django ****

Nähnyt ennenkin, mutta pidin majoittajalleni seuraa. Ja toimihan tämä Django-tuplana paremmin kuin yksin. Siltikään en oiken tiedä, miksi pidin leffasta näin paljon (ekalla kerralla annoin kolme pojoa)





Dante 01 *

No tämä oli paskempi kuin City of Lost Children (jossa Caro toisena ohjaajana). Aivan yhtä itsetarkoituksellista "tyylittelyä".



Rec **½

Ihan hyvä, mutta alkoi pitemmän päälle tuntua hieman yksitoikkoiselta.



Inside ***½

Alku ei napannut täysin mukaansa, mutta jälkimmäinen puolisko tarjoilee mainiota goretykitystä. Red Rightin mainitsema kusipääsakki kävi kyllä kakkosessa hermolle (mahdollisesti jopa alensi arvosanaa puoli pinnaa). Myös Recissä ja Dantessa oli näitä "pakko nauraa mahdollisimman kovaäänisesti kaikelle" ‑idiootteja.



The Candy Snatchers ***

Hyvähän tämä.



Sukiyaki Western Django

Tähän näytökseen olin hankkinut lipun (kun ei Magic Sword kiinostanut) ennen kuin päätin osallistua perjantaihinkin. Väittäisin, että tajusin dialogista melkein kaiken. Tämä oli muuten saksittu kansainvälinen versio (japsi-dvd juoksee 121 min).



Three the Hard Way ****

Lauantain ehdottomasti innostavin elokuva.



Karate or the Tiger **½

Oli mahtavaa päästä näkemään tämä, mutta näkemästäni yhdeksästä Yamaguchista kaudeksan on parempia. Kameramies heiluu kuin hullu. Voi tosin olla, että armoton väsymys ja dubbaus verottivat hieman arvosanaa.

Doomsday

Ihan hauska, mutta ehkä vähän liian sekava ja hieman hidastempoinen ollakseen oikeasti mahtava.



Viva Django

Pidin tästä paljon, mutta ois voinut ehkä vähän enemmän olla uusia ideoita.



Dante 01

Tylsä, ontto. Visuaalisestikin tää oli todella tavanomainen scifipläjäys. En tiedä mitä Caron ja Jeunet'n välillä tapahtui, mutta jälkiviisaasti voisi todeta, että olisivatpa vaan jatkaneet yhdessä. Jeunet'n kaupallisuus ja Caron teennäisyys tasapainottui niissä 90-luvun yhteistuotoksissa.



Terror of Tiny Town

Mainos- ja opetuselokuvat taisivat viedä valokeilan, vaikka mahtava kuriositeettihan tämä ohjelmapaikan vetonaulakin oli. Tätä ei ehkä silti tarvitse esittää joka vuosi jossain, kuten "oli mietitty"..



Inside

Esikoiselokuvaksi erittäin taitavasti tehty elokuva. Kuvaus, efektit ja etenkin ääniraita ansaitsevat kehuja. Mielenkiintoista, että Ranskasta tulee näitä ohjaajapareja.



The Candy Snatchers

Yksi yön viihdyttävimpiä kokonaisuuksia.



Sukiyaki Western Django

Joo-o. Eipä mitään uutta Miikeltä. Paitsi että tämä näytti visuaalisesti aika kiinnostavalta ja oisin voinut vannoa, että budjetti oli isompi kuin mitä imdb väittää ($4milj.). Kerronnallisesti Miike jatkaa tällä tylsällä ja oudolla omalla versiollaan taide-elokuvan tahdista. Lisäksi elokuvien kestot sen kun vaan kasvaa ja "hassut jutut" ovat vuosi vuodelta tylsempiä, eikä mielikuvituksen tasollakaan enää ylletä aiempiin wtf-sfääreihin.



Three The Hard Way

Tässä vaiheessa alkoi jo olla vaikeuksia pysyä virkeänä, mutta tykkäsin siitä huolimatta kovasti.



Which is tronger – karate or the tiger?

Heräsin siinä kohti kuin eka matsi tiikerin kanssa tuli. Siitä eteenpäin koko loppu oli sen verran tiukka, että harmittaa torkkuilu.



Kiitos NV:lle taas kerran hämmentävästä yöstä filmien parissa.

Doomsday **

Hevonpaskaa. Groteski sekamelska hevosia, Bond-autoa, mad maxia, tappajavirusta, kannibaaleja ym ym. ilman mitään koherenssia. Joo, eihän tällaista voi vakavasti ottaa mutta täystyrmäys silti. Marshallin kannattaisi pysyä puhtaasti kauhun puolella.



Viva Django! ***

Perus-ok western. Jää mieleen lähinnä lopun tulituksesta.



Sukiyaki Django Western ***

Prologi Tarantinoineen kaikkineen oli juuri vastaavalla hällävälii-asenteella tehty aloitus, minkä Miike on osoittanut hallitsevansa esim. Happiness of the Katakurisissa. Paljon briljantisti koreografioituja toimintakohtauksia, mutta loppujen lopuksi tässäkin on vaivana samanlainen hehheh-huumori kuin The Great Yokai Warissa ja Like a Dragonissa. Valkoisten pääpahis oli kyllä mahtava näky.



Dante 01 **

Pieteetillä toteutettuja avaruusvisioita, pullollaan "deeppiä" filosofiaa, toisiinsa sekoitettavia kaljupäitä ja hämäriä välitekstejä tyyliin "ensimmäinen" ja "toinen piiri". Järkevän käsiksen sijaan Caro hakee enemmän pointtia avaruusaseman teknologisten ihmeiden esittelystä. Tyypillistä teknologista runkkailua ja aivan paska elokuva.



[REC] ****

Festarin paras! Aivan lopussa oli pakko pitää osittain silmiä kiinni. Jo tarpeeksi kuumottava pääjuoni sai vielä lisäboostia, kun . Ja kas, tästä on jo remake melkein valmis.



Inside ***½

Aina sitä luulee, että kaikki on jo nähty, mutta sitten tulee tällainen elokuva. Ei tätä tosin voi erityisen pelottavaksi sanoa.



The Candy Snatchers ***½

Odotin / pelkäsin jotain todella niljakasta elokuvaa. Mutta onneksi vastassa olikin tahatonta komiikkaa. Pikku pilttiä polvellaan tärisyttävän papparaisen naurunremakka meinasi tappaa.



The Magic Sword *** ja Three the Hard Way *** ja Which Is Stronger, Karate or the Tiger? ***

Puoliksi tai lähes kokonaan zzzzzzzz. Olennaisimmat, eli tiikerin myllytyksen ja Fred Williamsin ajelut joella sentään näin.

Muutaman tunnin uneilun jälkeen alkaa olo taas normalisoitumaan. Nyt tietysti pitäisi saada vielä yölläkin nukuttua, että jaksaa taas lähteä aamulla ahertamaan, ihan homoa.

Festarit olivat jälleen kerran onnistuneet, kiitos siitä järjestäjille! Paitsi arpajaiset oli ihan paskat, syytän Tohkan myymiä huonoja numeroita.

Josko niistä leffoistakin pari sanaa...



Doomsday:

Mahtavuutta! Hiukan hidas alku ja alkoi jo pelottamaan, että "tätäkö tämä nyt on loppuun asti..." Onneksi ei olisi voinut enempää väärässä olla. ****½



Viva Django:

Ei yllä samalle tasolle niiden parin muun Django-leffan kanssa, mitä olen nähnyt. Ihan kiva spagu kuitenkin, mutta kyllä sitä keskittyi lähinnä odottelemaan, koska se arkku aukeaa. **½



The Magic Sword:

Snadi pettymys. Odotin kunnon kalkkunaa, mutta tämä oli pelkästään tylsä. Plussaa irstaista kääpiöistä, muuta ei juuri käteen jäänyt. *½





Dante 01:

Odotukset uuden Caron suhteen olivat jostain syystä tahattoman korkealla ja rytinällähän sieltä tultiin alas. Elokuva ei ollut edes visuaalisesti kovin näyttävä, tarinasta puhumattakaan. *½



[REC]:

Festareiden suurin yllättäjä. Etukäteen en odottanut leffalta yhtään mitään ja kuvaustyylin paljastuttua vieläkin vähemmän. Paketti kuitenkin pysyi hienosti kasassa loppuun asti. ***½



Inside:

Heti perään tuli festareiden toinen yllättäjä, kun ei tästäkään etukäteen mitään tiennyt. Eipä sitä näköjään turhaan oltu laitettu molempiin saleihin pyörimään. Hienoa gorea ja mukavia wtf-hetkiä varsinkin lopussa. ****



The Candy Snatchers:

Esittelyn perusteella odotti jotain todella tylyä menoa, mutta vaisuksihan tämä jäi. Hetken jaksoi hekotella järkijätölle tenavalle, mutta loppujen lopuksi senkin toljottelu alkoi vain nyppimään. Yritin jossain vaiheessa väkisin ummistaa silmiäkin, mutta ei uni vielä tullut. **



Sukiyaki Western Django:

Tämä meni osittain pilkkiessä, mikä ei yhtään helpottanut elokuvan seuraamista. Muutama hauska juttu onnistuivat kuitenkin pitämään elokuvan pinnalla. Pitänee katsoa joskus uudestaan, mieluiten tekstityksen kanssa. **½



Meatcleaver Massacre:

En sano mitään. Nukuin. Oikeastaan en nähnyt muuta kun Christopher Lee:n höpisemässä mystisiä elokuvan alussa ja lopussa. Kuulemani perusteella siinä välissä ei tapahtanut mitään kovinkaan mullistavaa.



Which Is Stronger, Karate Or The Tiger:

Tämä vastasi odotuksia täydellisesti. Hieno lopetus hienolle tapahtumalle. ***½

Marshall:

Doomsday

Kovin moni ei varmaan odottanut Marshallin tekevän Descentin jälkeen jotain tällaista. Ilmeinen osoitus siitä, kuinka paljon helpompi ohjaajien on tuottaa omaa visiotaan Hollowoodin koneiston ulkopuolella. ***½



Bustillo/Maury: Inside

Ranskassa kaikki on extreemimpää kuin muualla. Alkupuolen mysteeri oli toimivaa, mutta loppui turhan pian. Kaikki kuitenkin toimi hienosti ja viihdyttävästi suunnilleen siihen saakka, kun päähenkilö ja loppua kohden veren määrän oli jo sen verran runsasta, että se tavallaan menetti suurimman tehonsa ja merkityksensä. Hieno debyytti kuitenkin ranskiksilta ja tämän perusteella voikin innolla odottaa saman ohjaajakaksikon ensi vuodelle kaavailemaa Hellraiser-remakea. ***½



Lee: Meatcleaver Massacre

Trippailugorea. Toimi hienosti niin wtf-elämyksenä kuin muutenkin. ***+



Gordon: The Magic Sword

Odotin jotain todella tylsää nv-täytettä (kuten Vampiradokkari ilmeisesti oli), mutta tämähän olikin oikein mukava yllätys. ***-



Baldi: Viva Django ***+

Miike: Sukiyaki Western Django **½

Newfield: Terror in Tiny Town ***

Trueblood: The Candy Snatchers ****-

Parks jr: Three the Hard Way ***½

Yamaguchi: Which Is Stronger, Karate or the Tiger? **

Kiitos oikein mukavasta festariviikonlopusta täältäkin. Suosikiksi nousi The Candy Snatchers, epäsuosikiksi Dante 01. Iloisena yllätyksenä toimi Wizard of No, ja Three the Hard Wayssa olisi pitänyt torkahdella paljon vähemmän, onneksi kuitenkin räjähdyksissä (ja aplodeissa) aina viimeistään hätkähti hereille.

Terror of Tiny Townin lopun kääppärimyllytyskohtaus oli paljon viihdyttävämpi kuin muistin ja leffa oli myös mukava nähdä valkokankaalta. Paras kääpiö ‑palkinto menee silti The Magic Swordille. Ja vaikka se kääppärinainen Terror of Tiny Townin loppupuolella antoikin mallikkaan näytteen psykopaattinaurusta, niin kyllä Candy Snatcherseistä voittaja löytyi (joulupukin näköinen mies nauramassa pikkupojalle). Parhaimman kisun palkinto menee söpsölle Candylle, vaikka vikan leffan tiikeri ei ehkä tätä vastausta hyväksyisikään.

Doomsday ****½

Lunasti suuret odotukset. Marshall noudattaa samaa suorasukaisuuden kaavaa kuin ennenkin, hän ei mieti liikoja vaan vyöryttää tapahtumia. Sääli sikäli, sillä tälle voisi antaa viisikin tähteä jos välillä olisi pysähdytty korjaamaan bugeja kuten se, että barbaarit juoksivat alussa laumoittain päin konetuliaseita, vaikka luulisi moisessa ghetossa oppineen edes jonkinlaista oveluutta ja selviytymisvaistoja. Samoin se Rhonan ajama Bentley Continental GT ei onnistunut jättämään takaa-ajajien surkeita menopelejä? HÄH? Sen huippunopeuden pitäisi olla luokkaa 320 km/h. Ai miksikö valitan tällaisesta? Siksi, että puolet leffan kohtauksista tuo mieleen Escape From N.Y:n ja Max Max II:n vastaavat, ja usein negatiivisessa mielessä sikäli, että niissä homma oli hoidettu kunnolla eikä vain sinnepäin. Eräs tyylirikko oli soitella välillä taustalla jotain tusina-lotr spektaakkelimusiikkia kun olisi pitänyt duunata lisää jotain kasarisynakamaa kuten se yksi Carpenter-henkinen biisi mikä tässä soi usein.



Image is everything. Mukana oli niin komeita kohtauksia että tippa melkein tuli linssiin. Post-apo punkkarit näyttivät hyviltä, samoin heidän ajoneuvonsa. Kohtaus, jossa kulman takaa säntää eka kypäräpäinen kirvesheebo on maaginen hetki, samoin kun sotilaat päättävät että alue on "clear" ja samassa ilmassa lentääkin jo luurankomoottoripyöriä ja kulman takaa kurvaa bussilastillinen barbaareja. YES!



Rhona Mitrasta tulee plussaa, paljon plussaa. Uskottavuus on toki kortilla kun joku beibe ottaa matsia haarniskoitua jättiläistä vastaan, mutta jos tähän rooliin olisi castatty samannäköinen mallivässykkä Kate Beckinsale niin leffa olisi pilalla. Rhonassa on samaa post-apo maailman vaatimaa hurjuutta kuin Angelina Joliessa. Huvittava yksityiskohta: APC:n alle liiskautuva Braveheart-tyyppi. Nyt perkele jatko-osa tälle ja heti, vaadin.



Viva Django ***+

Franco Nero = cool, Terence Hill = not cool. George Eastman = Mads Mikkelsen. Hyvä konsepti mutta aika beisik toteutus. Parani hieman loppua kohti – viimeisessä kelassa tuli jopa värit mukaan aivan kuin Wizard of Ozissa.



Sukiyaki Western Django **½

Sääli ettei alkukohtauksen kuiskailemia lupauksia lunastettu juuri lainkaan. Miike voisi välillä asettua yleisön (etenkin overseas-yleisön) asemaan ja pohtia kerrontaansa. Palata vaikka takaisin perusasioihin, ja maustaa niitä sitten tarvittavilla sikailuilla ja sekoiluilla. Tekstitys pitäisi määrätä pakolliseksi, aivot rasittuvat liikaa kun hahmoja on about 100 ja kaikki puhuvat hieman omalla tavallaan murtaen. Masanobu "Battle Royalen paha poika" Andolle olisi pitänyt antaa vieläkin enemmän screen timeä, jotta homma olisi pysynyt paremmin kasassa. Tarantino näyttelijänä on mun mielestä aina jees, huonoimmillaankin (Death Proof) positiivinen muuttuja. Jos on pakko katsoa joku "eastern" niin thaimaalainen Tears of the Black Tiger on huomattavasti parempi.



Meatcleaver Massacre ***

Toka paras kohtaus: übercool smooth operator musta pappi käy bordellissa. Leffan ja koko festareiden paras kohtaus: Hetki, jolloin humanisti yliopisto-opiskelija vittuuntuu siihen, että proffa kertoilee satuja luennolla ja päättää pistää äijän ojennukseen tappamalla koko hänen perheensä. Tästä saisi mainion double billin Karate Kid nelosen kanssa, jossa opettaja vittuuntuu liian epäurheilulliseen opiskelijapoikaan ja mm. räjäyttää tämän auton ja määrää karateoppilaansa tappamaan hänet.



[REC] ***½

Lupaava demonsmainen alkuasetelma harmillisesti taantui lopulta miljoonaan kertaan nähdyksi huutosäntäilyksi, jonka vaikuttavuutta heiluva kamera alkoi lopulta tukemisen sijaan nakertamaan. Lopun uusi juonielementti esitellään liian myöhään, kun turtumus on jo ottanut voiton. Olen sen verran vaativa katsoja, että tällaiset REC/Cloverfield/United 93 vyörytykset eivät sellaisenaan riitä, tarvitaan vähän enemmän ajatuksia tai vaihtoehtoisesti omintakeista tyyliä ja taiteellisuutta. Miltei kaikkia espanjalaisia elokuvia vaivaava naiivius on [REC]:n heikoin lenkki. Chris Cunninghamin Johnny Rubber ‑lyhärin mieleen tuova loppukohtaus ei ole täysin tyydyttävä, mutta ei siinä onneksi ole yhtä pahaa uskottavuusongelmaa kuin Los Sin Nombressa ja Darknessissa. Pitkälle plussan puolelle leffa pääsee toki, meno on kuitenkin sen verran intensiivistä ja kuten aina täyttä kurkkua jatkuvasti huutavien espanjalaisten ollessa kyseessä, jokaisen kuolema on pieni voitto katsojalle.



À l'intérieur a.k.a. Audition 2 a.k.a. French Scissor Massacre ****½

Alkupuoli täydellisen oikeaoppista kehittelyä, mutta jotain vielä kierompaa twistiähän tämä jäi kaipaamaan loppupuolelle. Ranskalaisohjaajien gore-nokitus alkaa saamaan jo liki koomisia sävyjä. Helvetin kova leffa joka tapauksessa. Hyvät musiikit.



Candy Snatchers ***+

Sympaattinen Last House on the Leftin jälkeläinen.

Festareiden häiritsevin kohtaus: I can do anything with kids. A kid who doesn't talk! Who ever heard of a kid who doesn't talk! Ahahahaa HAHAHAHAA HAAAHAAHAA HAHAAHAAAAHHAHHAHHAA!



The Magic Sword ****

Yes! Tämähän oli niin hyvä, että voisi mennä dubbauksella venäläisestä satuelokuvasta. Ällistyttävän hyvin tehtyjä lilliputteja tms. todella lyhytkasvuisia. Sinful dwarffeista saisi jonkun hienon flash-animaation varmasti johonkin bileiden taustalle tms.



Three the Hard Way ***½

Mukavan fyysistä menoa: Pitkiä kohtauksia ilman leikkauksia, paljon aitojen yli hyppimistä, laatikoiden taakse suojautumista, summittaisesti tähdättyä ammuskelua ja kömpelöhköä karatea. Vaadin lisää Jim Kellyä Night Visionsiin.



Which is Stronger, Karate Or the Tiger? ****

Hyvä kakeleffa, dubbaus nostaa vielä uskottavuutta. Erityisen suuret rispektit siitä, että odotettu tiikerimatsi ei ollutkaan mikään vedätys vaan pitkä ja miltei kokonaan aidon näköinen jännitysnäytelmä. Harmittavasti pahin väsymys iski tähän ja osan leffasta katsoin tyyliin silmät on auki mutta aivotoimintaa ei esiinny. Huom. tämä viesti on kirjoitettu WISKOT-paita päällä. On muuten hieno design, vaikka tiikeri voisi erottua selvemmin.





Vaikuttaa siltä, että Danten skippaaminen oli oikea siirto. Hämähäkkivaisto varoitteli kovasti. Ainoa mikä harmittaa on Terror of Tiny Townin missaaminen, tai ei oikeastaan sekään koska nythän sen esitys on (miltei) luvattu jokavuotiseksi traditioksi...



Kiitokset festariministeriölle.

Hung Fist ( 6.4.2008 21:46)

Inside ***½

Alku ei napannut täysin mukaansa, mutta jälkimmäinen puolisko tarjoilee mainiota goretykitystä. Red Rightin mainitsema kusipääsakki kävi kyllä kakkosessa hermolle (mahdollisesti jopa alensi arvosanaa puoli pinnaa). Myös Recissä ja Dantessa oli näitä "pakko nauraa mahdollisimman kovaäänisesti kaikelle" ‑idiootteja.

Joo, etenkin [Rec]:n loppupuolella kuului omituisia hekotuksia. Onko se niin, että kun naurattaa niin ei pelota, häh?

Kiitokset festivaaliministeriölle täältäkin. Omalta osaltani festarit menivät mönkään kun päivällä junaan lähtiessä ollut kurkkukipu muuttui yön mittaan kunnoon flunssaksi ja pari viimeistä oli pakko jättää väliin ja hypätä aamun ensimmäiseen junaan. Etenkin Three the Hard Wayta olin odottanut kovasti ja sen missaaminen harmittaa vietävästi. Onkohan tuosta olemassa mitään järkevää julkaisua, jolla voisi harmia lieventää?

Festarien parasta antia olivat Candy Snatchers & Inside ja muut hieman keskinkertaisempaa, mutta silti kovin mielenkiintoista kamaa (Meatcleaver Massacre, Terror of Tiny Town & Magic Sword). Insidessa on hienot goreilut ja sopivan häiriintyneet musiikit, mutta minua hieman riivasi se, että Onnistunut pätkä kuitenkin. Ja kakkossalin naureskelijat olivat vissiin sen verran edempänä etteivät minua häirinneet. Taaempana ei varsinaisesti hörähdelty kuin

Doomsday

Ei ois voinut festari paremmin alkaa. Mielettömän hieno elokuva. Toinen toistaan yllättävämpiä ja tykimpiä kohtauksia. Taaki soundtrack. Kerkesin nimetä jo Neil Marshalin tämän hetken kiinnostavimmaksi brittiohjaajaksi. Pysyn edelleen kannassani. *****



Viva Django

Odotin tältä paljon vähemmän, mutta olikin oikein viihdyttävä spagu. Ei kuitenkaan mitään kovin mieleenjäävää. ***



Sukiyaki Western Django

Paskaa kohkaamista. Ehkä tässä on taustalla jokin järki, mutta ei vois vähempää kiinnostaa. Ei näistä uusista Miikeistä ole kyllä mihinkään. Edes muutama yksittäinen oivallus ei saa pisteitä nousemaan. *



Meatcleaver Massacre

Vain lihakirves puuttui, muutenhan tässä oli vaikka mitä. Oikein mainio omituisuus. ***



Terror in Tiny Town

Kiva kuriositeetti ja mahtava vihdoin nähdä tämä, mutta eiköhän tämä yksi kerta kuitenkin riittänyt. ***



Inside

Huh huh, goreilu oli todella asiallista ja välillä meinas olla paskat housussa. Kyllä nää ranskikset osaa (silloin kun onnistuvat). *****



Vampira the Movie

Apukoululaisen tekemä keskeneräisen tuntuinen dokkari. Nukuin puolet. *



Magic Sword

Helvetti, luulin että voisin jatkaa unia, mutta tämähän oli niin mainio, että ei meinannut onnistua. Nyt oikeastaan harmittaa kun onnistuin kuitenkin. ***



Three the Hard Way

Ei ole tullut katsottua aikoihin yhtään bläkkäriä. Nyt tuli kyllä taas himo. Hyvät musat ja karatekohtaukset. Edes nämä "hieman" pitkitetyt autoilu-, prätkäily- ja veneilykohtaukset ei päässyt latistamaan tunnelmaa. Päinvastoin, oli koko ajan niin hienoa kuvaa ja ääniraitaa. ****



WISKOT

Ikävä kyllä täytyy sanoa, että elokuvan nimi oli tällä kertaa parempi kuin itse elokuva. Se viimeinen puolituntinen oli tosin helvetin kova ja monet wtfigo-kohtaukset nostavat arvosanaa. ***



Yhteenvetona voisi todeta, että helvetin kova festari oli. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että kaksi festarin kovinta leffaa oli uusia.



Kiitos taas järjestäjille!