Night Visions BACK TO BASICS 2008

Oli kyllä erittäin onnistunut yö jälleen kerran. The Candy Snatchers edusti parasta antia ja sitä täydellisempää NV-leffaa on vaikea löytää. Sympatiat taas menevät Three the Hard Wayn pahikselle, sillä siinä oli mukavan leppoisa kaveri, joka jaksoi aina hymyillä. Tosin johtajan rooli ei oikein istunut, kun äijä parka parahtaa surkeaan "Whyyy?" huutoon ja luikkii livohkaan ensimmäisenä hommien kaatuessa niskaan.

Täytyy kyllä nostaa hattua järjestäjille, sillä tällä kertaa saitte myytyä arpojen muodossa turhan roinan, jolla aikaisemmin jouduitte pommittaan yleisöä! Tässähän tuntee itsensä voittajaksi Battlestar Galactica ‑rengas ranteessa...

SickBoy ( 7.4.2008 20:16)

No ei, mutta esittelyvihkosessa mainittiin erikseen, että poikkeuksellisesti tässä olisi englanniksi myös tekstit, koska japanialaisten ääntämys on mitä on. Eipä tuo nyt varsinaisesti haitannut, mutta etenkin ajankohdan vuoksi oli välillä tuskallista yrittää ottaa siitä mongerruksesta selkoa.

Ok, onhan tuo maininta myös netissä, en ollut sitä huomannut. Valitettavaa mutta toivottavasti ei tosiaan kovin häiritsevää.

SickBoy ( 7.4.2008 20:16)

Antti Vanhala ( 7.4.2008 20:08)

SickBoy ( 7.4.2008 17:11)

Btw, mihin jäivät ne luvatut englantitekstit, olisivat tulleet enemmän kuin tarpeeseen *

Oliko tässä sitten merkittävissä määrin muunkinkielistä dialogia (en siis itse tätä nähnyt): "Kaikissa elokuvissa englanninkielinen dialogi tai tekstitys."?

No ei, mutta esittelyvihkosessa mainittiin erikseen, että poikkeuksellisesti tässä olisi englanniksi myös tekstit, koska japanialaisten ääntämys on mitä on. Eipä tuo nyt varsinaisesti haitannut, mutta etenkin ajankohdan vuoksi oli välillä tuskallista yrittää ottaa siitä mongerruksesta selkoa.

Elokuvasta on esitetty esim. Berliinin marketissa ja Göteborgin festareilla selventävät englanti-tekstit sisältänyt pitkä versio, mutta yllättäen tämä olikin tekstitön lyhyt versio. Molemmat valkokankaalta nähneenä voin vakuuttaa, että lyhyt versio on parempi.

Näiden arvostelujen luku on kuin ripottelisi suolaa haavaan ja vääntäisi veistä päälle. Miksi juuri nyt Tampereen Niagaran piti jättää NV väliin... Toivottavasti ei tule tavaksi.

Ensiksi kiitän taas koko ministeriötä hyvin tehdystä yöstä. Antakaa itsellenne aplodit.

Sitten kiitän erikseen lipunmyyjätyttöä Tohkaa, joka salli kotkalaisen seuralaisemme päästä loppuunmyytyyn Dante 01:een. Tämä on sikäli tärkeää, että ensi Maximum Halloweenina on odotettavissa kunnon kotkalaisinvaasio. Kokemus oli nimittäin seuralaisellemme niin myönteinen, että sana kiertää jo Suomen kovimmassa kaksoismurhien ja kadonneiden ihmisten kaupungissa.



Ja sit asiaa:



Dante 01

Ou nou! Se on The Fountain osa 2. Jo heti alussa oleva syvällisiä satuja selittävä kertojaääni avaruudessa pyörivän aluksen taustalla herätti pahimmat mahdolliset ennakko-odotukset, jotka sitten laskivat hetkellisesti kun tarinassa vaikutti olevan ihan oikeaa asiaa. Mutta mitä pitemmälle mentiin sitä enemmän alkoi kyrsiä, kun ranskalainen elokuvataiteellinen ylimielisyys vyöryi päälle. Loppukohtauksen aikana tuli mieleen, että onneksi Stanley Kubrickilla ei ollut käytössä cgi:tä Avaruusseikkailu 2001:n filmauksissa.



[*REC]

Kutsuttakoon tätä alagenreä vaikkapa reality-kauhuksi. Blair Witchiin ja Cloverfieldiin verrattuna [*REC] on lajityyppinsä paras tuotos (Cannibal Holocaustia ei voitane laskea samaan subgenreen, vaikka näiden elokuvien juuret ovat selkeästi sieltä). Aitoa jännitystä ja hysteriaa sekä juonenkäänteitä, jotka eivät olleet niin itsestäänselviä kuin luulisi. Siihen vielä päälle kidsploitaatiota ja tyly lopetus niin kuopiolainen kiittää.



A l'interieur

Kunnon verilöyly sopii aina jouluun. Todella ansiokasta tylytystä ja makeaa kauhua. Gore ei todellakaan mennyt liiallisuuksiin. Raskausploitaatiossa miesohjaajat Bustillo ja Maury käsittelevät sovinistisia naisvihamielisiä tunteitaan ja ennakkoluulojaan, jolloin naisiin kohdistuva äärimmäinen fyysinen verisyys on ihan paikallaan.

Hyvä debyytti. Siksi onkin todella ikävää kuulla, että herrat ovat menneet sekaantumaan Hellraiserin uusintarunkkaukseen. Alexandre Aja ja Rob Zombie pilasivat jo hyvin alkaneet uransa umpiturhilla remakeilla, ja Bustillo/Maury seuraavat nyt perässä.



The Candy Snatchers

Leppoisa meininki hämäsi alussa, mutta mitä kipeämmäksi tarina meni niin sitä saastaisempi fiilis jäi. Joku jo mainitsikin arkisuudesta tehokeinona, ja minä allekirjoitan tämän. Candya lukuunottamatta leffassa ei ollut yhtään positiivista hahmoa, mikä lisäsi leffan häiriintyneisyysastetta. Fuckedupimpaa lapsen hyväksikäyttöä ei muuten ollut 16-vuotiaan katolisen koulutytön kidnappaus, raiskaus ja elävältä hautaaminen, vaan mongoloidikakaran härski revittely elokuvantekijöiden puolelta.



Sukiyaki Western Django

Kun alussa ei meinannut saada mitään selvää Engrish-mongerruksesta, yritin ottaa pienet tirsat. Varsinkin kun luulin, että koko 121 minuuttia tulee samaa tylsyyttä. Sitten alkoikin tapahtua. Tai ihan perus miikeilyä se toiminta loppujen lopuksi oli, ja kesto jäi armeliaasti 90 minuuttiin, joten plussan puolelle jäätiin kuitenkin.



Meatcleaver Massacre

En koskaan lakkaa hämmästelemästä elämän ihmeellisyyttä, kun näkee jotakin tällaista. Camp-skeidaa on vain kahta sorttia, joko tylsää paskaa tai huippupäräyttävää mielisairautta. Onneksi tämä kuului jälkimmäiseen. Ja paras kohta oli tietenkin kalapuikkoviiksivallun ilotaloreissu. Kohtauksella ei ollut juonen kannalta mitään merkitystä, mutta saatiin hyvä syy esitellä paljasta pintaa. Näin toimii eksploitaatio kauneimmillaan.



Kurata Seine Faust ist der Tod

Tiikeri on oikeasti kovempi, mutta mitäs pienistä. Vanhan koulun turpaanvetoelokuva kuuluu Night Visionsiin kuin nenä pyllyyn. Loppumatsin autenttisuus yllätti meikäläisenkin. Vain pari shottia lelutiikeristä, mutta enimmäkseen Karate tappeli ihan oikean elukan kanssa ilman kompromisseja. Juuri tämän takia maailma tarvitsee Night Visionsia.

Viva Django

Spagettiwesternit ovat parhaimmillaan valkokankaalla ja tämän todisti myös 35. elokuvateatterissa filmiltä näkemäni spagu Viva Django. Merkillinen kokoelma genren tuttuja ja pidettyjä asetelmia etsimässä omaa tyyliä, jota ohjaaja Ferdinando Baldilla ei tuossa vaiheessa ole kauheasti ollut – ero Sergio Corbucciin ja osaksi saman tekijätiimin Django ykköseen on melkoinen, vaikka ei sekään suurta omaperäisyyden juhlaa ollut. Kuitenkin Baldi ja käsikirjoittaja Franco Rossetti (Emanuella ja unet) kuljettavat tarinaa pätevästi ja viihdyttävästi, lähes joka kohtauksessa on jotain twistiä joskaan ei corbucciluokan intensiteettiä. Tähtikaarti on täynnä hienoja rosoisia ja sänkisiä perusnaamoja vastakohtanaan ylisliipattu herra isoherra Horst Frank.



Ensimmäisen Djangon elementtejä leijailee siellä täällä, esim. "Mercedes" eli Franco Nero-Djangon kuolleen puolison nimi on nyt Terence Hill-Djangon epäluotettavan puoliverisen kaverin vaimon nimi. Pariskunta on kuin Kourallisen dollareita alistettu perhe jossa perheenpään paikan on ottanut Hyvien, pahojen ja rumien hirttämätön Eli Wallach – josta nähdään still-kuva alkuteksteissä, jotta leffayhteys ei vaan jäisi epäselväksi! Kirjoittamattoman pelisäännön mukaan Django saa käyttää vanhaa kunnon yksiputkistaan vain kerran ja sen on oltava "yllätys" jossa kuolee paljon porukkaa. Kierrätys-Morriconella maustettu Reverbierin musiikki (varsinkin pääteeman instrumentaaliversio) oli komeammin sovitettua kuin muistelin, pitänee ostaa levy.

Lauri Lehtinen ( 8.4.2008 09:31)

Ensimmäisen Djangon elementtejä leijailee siellä täällä, esim. "Mercedes" eli Franco Nero-Djangon kuolleen puolison nimi on nyt Terence Hill-Djangon epäluotettavan puoliverisen kaverin vaimon nimi.

Oliskos Viva Django sit ikään kuin Djangon prequel – olihan kaksikolla aika merkitseviä katseita lopussa. Hillin Django oli vielä myös selvästi vähemmän outsideri yhteiskunnasta, kuin Neron.

moska ( 8.4.2008 12:07)

Lauri Lehtinen ( 8.4.2008 09:31)

Ensimmäisen Djangon elementtejä leijailee siellä täällä, esim. "Mercedes" eli Franco Nero-Djangon kuolleen puolison nimi on nyt Terence Hill-Djangon epäluotettavan puoliverisen kaverin vaimon nimi.

Oliskos Viva Django sit ikään kuin Djangon prequel – olihan kaksikolla aika merkitseviä katseita lopussa. Hillin Django oli vielä myös selvästi vähemmän outsideri yhteiskunnasta, kuin Neron.

Ehkä sillä jos elokuvien järjestys menee toisinpäin, niin Django on saanut sosiaalisemman asenteen lisäksi todella hyvää terveydenhuoltoa tiettyihin ruumiinvammoihin.



Liikutaan tietysti genressä jossa jatko-osan, remaken ja spin-offin käsitteet menevät iloisesti sekaisin, toisen leffan tarinaan kiinteästi kytkeytyvät elokuvat kuten Colizzin Ace High ovat varsinkin 1960-luvun tekeleissä todella harvinaisia. Dollaritrilogiassa about ainoa yhdistävä tekijä on Eastwoodin antisankarihahmo jonka olemus ja käytös pysyvät samantapaisina leffasta toiseen, mutta kutsumanimi vaihtuu ja muuta henkilötietoa ei heru.

Flash ( 7.4.2008 20:45)

Elokuvasta on esitetty esim. Berliinin marketissa ja Göteborgin festareilla selventävät englanti-tekstit sisältänyt pitkä versio, mutta yllättäen tämä olikin tekstitön lyhyt versio. Molemmat valkokankaalta nähneenä voin vakuuttaa, että lyhyt versio on parempi.

Göteborgissa oli tuo pitkä versio, mutta ei siinä enkkutekstejä ikävä kyllä ollut.

Lauri Lehtinen ( 8.4.2008 10:31)

Viva Django

Kierrätys-Morriconella maustettu Reverbierin musiikki (varsinkin pääteeman instrumentaaliversio) oli komeammin sovitettua kuin muistelin, pitänee ostaa levy.

Tähän liittyen voisi kysyä, että mistä syystä Morriconen musiikkeja aina välillä löytyy elokuvista, joilla on kuitenkin omat (jonkun muun kuin Morriconen säveltämät) soundtrackinsa? Viva Djangosta on jäänyt mieleen Guns Don't Arguen biisi Indians, joka löytyy myös 32. Caliber Killerin, This Man Can't Dien ja varmaan monen muunkin elokuvan taustalta. Kokonaan toisten elokuvien musiikeista kootut kierrätys-scoret ymmärrän budjettiratkaisuina mutta tämä muutaman biisin lainaaminen ei oikein aukene.



Ajatus Viva Djangosta Corbuccin leffan prequelina on mielenkiintoinen, täytyy varmaan seuraavalla tsekkauksella katsoa elokuvat vaihteeksi käänteisessä valmistumisjärjestyksessä. En ole myöskään itse tullut ajateleeksi sitä, että Django tosiaan käyttää gatling guniaan vain kerran elokuvaa kohti – Django Strikes Again tosin taisi tehdä tässä poikkeuksen, mutta se nyt on muutenkin aivan käsittämätön tuotos...

SickBoy ( 7.4.2008 18:11)

The Candy Snatchers

Lisämausteena tuo Shockyn mainitsema festarien käsittämättömin naurukohtaus, jolle en ole vieläkään keksinyt mitään funktiota. ***

No hei teidän penska on mykkä! Eihän kukaan ole mykkä. Ihan käsittämätöntä, teidän penska ei osaa puhua! LOL



Nyt jäit ilman ylennystä.

kekkuli ( 7.4.2008 20:55)

Miksi juuri nyt Tampereen Niagaran piti jättää NV väliin... Toivottavasti ei tule tavaksi.

Hienoiseksi lohdutukseksi todettakoon, että esimerkiksi A L'INTERIEURin esityskopio jatkoi saman tien matkaansa Amsterdamin fantasialeffafestarille. Eli sitä ei olisi missään muualla tämän NV:n tiimoilta voitukaan näyttää.



Mutta pidettäköön joka tapauksessa peukalot pystyssä sen puolesta, että lokakuussa kaikki on taas paremmin myös Tampereella.

Holmuri ( 7.4.2008 18:35)

Täytyy kyllä nostaa hattua järjestäjille, sillä tällä kertaa saitte myytyä arpojen muodossa turhan roinan, jolla aikaisemmin jouduitte pommittaan yleisöä! Tässähän tuntee itsensä voittajaksi Battlestar Galactica ‑rengas ranteessa...

Kiitos tästä lauseesta, nyt kyllä naurattaa perkeleesti. Huvittavaa tässä on se, että osa ministeriöstä piti Galactica-rannekkeiden "arpomista" liian julmana, vaikka oltiin just exploitaation ytimessä. Tärkeintä on kuitenkin se, että kultakello löysi ottajansa ja tuskin kenelläkään oli vastaan sanomista esim. Mondon laadukkaiden uutuusjulkaisuiden suhteen. Fiksuin olisi ostanut kaikki arvat ja nauranut matkalla pankkiin, Laitilan limukkaa juoden.



EDIT: Kowimmat sissit eivät myöskään unohda tätä:



http://www.facebook.com/event.php?eid=10059737870



Night Visions ministeriö suosittelee täyttä EKEK-latausta pahimpien vieroitusoireiden voittamiseen.

Ilja Rautsi ( 8.4.2008 12:57)

Flash ( 7.4.2008 20:45)

Elokuvasta on esitetty esim. Berliinin marketissa ja Göteborgin festareilla selventävät englanti-tekstit sisältänyt pitkä versio, mutta yllättäen tämä olikin tekstitön lyhyt versio. Molemmat valkokankaalta nähneenä voin vakuuttaa, että lyhyt versio on parempi.

Göteborgissa oli tuo pitkä versio, mutta ei siinä enkkutekstejä ikävä kyllä ollut.

OK, jostain luulin lukeneeni noin – ehkä jostain ennakkotiedoista. Berliinissä tekstit oli.

Antti Tohka ( 8.4.2008 15:17)

http://www.facebook.com/event.php?eid=10059737870

Tämän nähdäkseen pitäisi vissiin olla liittynyt tuohon facebook-urpokerhoon? Vai onko se kowimman sissin määritelmä?