Night Visions BACK TO BASICS 2008

Janne Timonen ( 8.4.2008 18:30)

Antti Tohka ( 8.4.2008 15:17)

http://www.facebook.com/event.php?eid=10059737870

Tämän nähdäkseen pitäisi vissiin olla liittynyt tuohon facebook-urpokerhoon? Vai onko se kowimman sissin määritelmä?

Ei siellä ole mitään infoa jota ei täältä saisi, mutta FB:ssä tällainen tapahtumaviestintä ja tiedottaminen toimii niinq "hieman" kätsymmin kuin jotain mailing listejä luoden ja päivitellen...

k.

Kunhan tarkistin.

Antti Tohka ( 17.3.2008 16:18)

Komissiolla on muuten tarjolla mahtava palkinto, joka arvotaan kaikkien NV-tapahtuman naamakirjaosioon laittaneiden kesken!

Kannattaa liittyä, ei maksa mitään.



http://www.facebook.com/event.php?eid=10087889934&ref=mf

Miten muuten ratkesi NV:n naamakirjasivulle ilmoittautuneiden kesken suoritettu arvonta? Kuka voitti "mahtavan palkinnon"? Mahdollinen julkistaminen meni täysin ohi yöllä... Vai oliko tämä silkkaa kusetusta, joka korvattiin paikan päällä live-arvonnalla?

Spiritual Boxer ( 8.4.2008 17:56)

Antti Tohka ( 17.3.2008 16:18)

Komissiolla on muuten tarjolla mahtava palkinto, joka arvotaan kaikkien NV-tapahtuman naamakirjaosioon laittaneiden kesken!

Kannattaa liittyä, ei maksa mitään.



http://www.facebook.com/event.php?eid=10087889934&ref=mf

Miten muuten ratkesi NV:n naamakirjasivulle ilmoittautuneiden kesken suoritettu arvonta? Kuka voitti "mahtavan palkinnon"? Mahdollinen julkistaminen meni täysin ohi yöllä... Vai oliko tämä silkkaa kusetusta, joka korvattiin paikan päällä live-arvonnalla?

Palkinnon voitti Kalle Kinnunen.

Disco Studd ( 7.4.2008 22:01)

Sitten kiitän erikseen lipunmyyjätyttöä Tohkaa, joka salli...

Taitaisi muuten olla niin, että tohkalaisittain ex-stadilaisia paapotaan ja pidetään hyvänä. Stadiin "elämäniloa hakemaan" saapuneille hardcore-landelaisille antaisin neuvoksi olemaan odottamatta moisia veljellisyyden osoituksia ja mm. suosimaan tasarahaa aina silloin, kun Antti Tohka on päästetty hoitamaan kantiinipuolen jakkarapaikkaa. Hän saattaa mm. kilauttaa massit avonaiseen kassalokerikkoon katsekontaktia vältellen ja vaihtorahatiedusteluun vastaten "sinähän tilasit kaksi kahvia" tms. Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin! En muuten pystynyt loppu"nolauksesi" jälkeen enää puhumaan kavereilleni, menin siitä niin paskaksi.



COCKFACE!



~



Itse kuvat!



Dante 01 oli sellainen leffa, jonka visuaalisesta pinnallisuudesta pidin sen verran paljon, että tarinan vertauskuvallinen naurettavuus ei häirinnyt liikaa. Tarkoitan lähinnä niitä lukuisia röntgenkatse- ja verisoluotoksia sekä lopun huikeaa avaruussäikeilyfinaalia. Olen siis iloinen tämän ja aiemmin The Fountainin näkemisestä, kummassakin ollaan avaruudessa ja joskus se riittää.



Terror of Tiny Town ei ole minulle niin päräyttävä kuin joillekin muille, osittain mainion ja joitain kuolemattomia kohtauksia (kuten sinipukuinen velho tarjoamassa "hyvää douppia") sisältävän lämmittelyleffa Wizard of Non takia. Lavasteiden ja kääppäreiden kohtaamiset sinänsä toimivat lyhyen kestonsa ajan.



A L'interieur on pääsääntöisesti esimerkki näistä uusista toisiaan nokittavista kauhurankisteluista, joita en voi sietää, oli kyseessä sitten amatöörimäinen gorno tai nämä elokuvallisemmat uudet kauhistelut jatko-osineen. A L'interieur toimii erittäin hyvin psykologisena painostuskuvauksena siihen asti, kun verilöyly alkaa. Kuvaus läpi elokuvan on hienoa ja kiehtovaa, jotkut sommittelut kuin Halloweenista. Myös äänimaailma on erittäin hyvä. Päähenkilö on hiljainen ja mielenkiintoinen, aineksia olisi hyvään ja painostavaan "mentaaliseen" elokuvaan. Loppukuva on kuin jostain erittäin hyvästä italosta, mutta se alun ja lopun välissä vallitseva splatter-tykitys on vain tylsää ja lapsellista, vaikka kuinka yrittäisin eläytyä ja kauhistua. Takanani miespuoliset henkilöt hekottivat kovaan ääneen sekä enkä etenkään jälkimmäisen kohdalla usko sen liittyvän mihinkään katsojan pelkotuntemus-puolustusreaktioon.



Vampira-dokumentti oli erittäin huonossa saumassa ja puhuvien päiden seuraaminen kolmen fiktioleffan perään tuntui hankalalta. Jos special interest ‑dokkareita halutaan festareille, voisivat ne täten toimia parhaiten warm up ‑iltana, mutta ei keskellä yötä. Onneksi sentään itse Maila oli melko pimahtaneen karismaattinen ja hauska toisin kuin itse dokkarikokonaisuus. Hitaana landespedenähän tämä nakitettiin mulle, koska Candy Snatchers meni sold out.



Sukiyaki Western Django oli mukava nähdä, sillä edellisestä kangas-Miikestäni oli pitkä aika. Miiken tuotantoon suhteutettuna auttamattoman keskinkertainen ja revitteleviltä ideoiltaankin totuttua varovaisempi. Silti helppo oli katsoa (odotin leffan kestävän 121min), ja kuvaus sekä värikäs lavastus olivat yllättävänkin suuripuitteista työtä.



Meatcleaver Massacressa alkoi vähän vireystila laskea, mutta kunnon camp-tunnelma aina hirveästä valaisusta lähtien jäi mieleen. Melkoista kamaa siinä vaiheessa kun aivosoluissa vallitsee jo pyyteettömämpi tila. Kaktuskohtaus aavikolla on NEROKAS.



Rämäpäiset HK/Aasia-(mättö)leffat ovat leffayön parhaita hetkiä. Which is Stronger, Karate or the Tiger? oli kuvaukseltaan erityisen levotonta ja sohivaa menoa, ei kuitenkaan häirinnyt liikaa sillä yksittäiset kohtaukset naurattavat vieläkin, kuten parhaissa alan leffoissa (mainly HK.) Kukapa esim. unohtaisi "rottakohtauksen" tai "lintutappajan"? Lopputaistelu näytti hyvin vaaralliselta. Huvittaa myös arvuutella minkä vuoksi päädyttiin käyttämään niitä muutamia "tassulähikuvia", vaikka itse elukkakin tuntui olevan aika hyvin juonessa mukana.



Kiitos kuvista.

THaavisto ( 8.4.2008 16:07)

En ole myöskään itse tullut ajateleeksi sitä, että Django tosiaan käyttää gatling guniaan vain kerran elokuvaa kohti – Django Strikes Again tosin taisi tehdä tässä poikkeuksen, mutta se nyt on muutenkin aivan käsittämätön tuotos...

Tarkemmin ajatellen Django (Nero) myös ammuskelee konkkarilla näytösluontoisesti cantinassa ja onhan ase käytössä myös Djangon suunnitteleman kultaryöstön kaikissa vaiheissa (mitä varten se vissiin ensisijaisesti on hänellä mukana). Molemmissa leffoissa on kuitenkin vain yksi kohtaus jossa Django omakätisesti tappaa konepistoolilla ja vehkeen piilossa pitämisen mystiikka on ei-stallonelaisella tavalla yhtä olennaista kuin suora toiminta...



Ei hyvällä tavalla kasarihenkisen Django Strikes Againin ainoa onnistunut tämän osaston kohtaus on downgreidattu suora laina Viva Djangosta – ehkä Kamrakset olivat sittenkin oikeilla jäljillä antaessaan DSA:lle SF-nimen Django – Teloittajan paluu, joka antaa ymmärtää, että kyseessä on nimenomaan Viva Djangon eli suomalaisittain Django – Teloittajan jatko-osa.



Ai niin, tässä pitää vissiin puhua jotain festivaalista. Hyvinhän se meni ja kaikkien leffojen ansioista mainittakoon myös, että kestoajat olivat inhimillisiä ja maratonikatseluun sopivia. Kiitos Takashi kun pistit sitä Sukiyakia lyhyemmäksi, vaikka ehkä pitemmällekin versiolle pitää joskus antaa tilaisuus.

Marienbad ( 8.4.2008 23:16)

Disco Studd ( 7.4.2008 22:01)

Sitten kiitän erikseen lipunmyyjätyttöä Tohkaa, joka salli...

Taitaisi muuten olla niin, että tohkalaisittain ex-stadilaisia paapotaan ja pidetään hyvänä. Stadiin "elämäniloa hakemaan" saapuneille hardcore-landelaisille antaisin neuvoksi olemaan odottamatta moisia veljellisyyden osoituksia ja mm. suosimaan tasarahaa aina silloin, kun Antti Tohka on päästetty hoitamaan kantiinipuolen jakkarapaikkaa. Hän saattaa mm. kilauttaa massit avonaiseen kassalokerikkoon katsekontaktia vältellen ja vaihtorahatiedusteluun vastaten "sinähän tilasit kaksi kahvia" tms. Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin! En muuten pystynyt loppu"nolauksesi" jälkeen enää puhumaan kavereilleni, menin siitä niin paskaksi.



COCKFACE!

lollercoaster!



Lystikkäitä nuo maalaiset. Enhän mä mitään nolannut, vaan kysyin ystävällisesti, että onko Tornion porotokalla ollut kivaa ja arvelin, että varmaan olisi mukava jäädä Helsinkiin. Faktoja pöytään sanoi Tympee Huttunen!

Kiitoksia vaan minunkin puolestani hyvästä festarista. Tyytyväinen olen elokuva-antiin, vaikka täytyy sanoa että sellainen superjymypaukkuhuippuleffa jäi puuttumaan. Candy Snatchers, Three the Hard Way ja Karate vs. Tiger olivat musta festareiden parasta antia. Miike oli juuri niin uuvuttava kuin pelkäsin. Dante 01:n jätin väliin kun traileri näytti niin tyhmältä, mikä oli nähtävästi aika onnistunut päätös. À l'intérieurin ylistämistä olen tässä vähän ihmetellyt, olihan se ihan tiivistunnelmainen revittely, mutta kyllä tällainen täysin yliampuva goreilu alkoi lopulta tuntumaan aika nololta. Niin typerä ja ennalta-arvattava syykin oli tällä psykopaattimurhaajalla teoilleen, olisi vaikka mieluummin jätetty motiivit avoimeksi tai keksitty jokin goreilun vertainen täysin yliampuva ja päätön selitys.

Mulla on häviksissä pipo. Jäiköhän engeliin?

e: löyty