Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2016

Uusi vuosi ja jotain uuttakin, kai

1 Thunder Levin: AE – Apocalypse Earth (2013)

Ahh, parhainta sci-fi kalkkunaa taas vähään aikaan. Tekijät ovat tienneet mitä tehdä ja kuinka venyttää rajattua budjettia juuri sopivasti, jotta trailerista saadaan näyttävä ja siinä sitten onkin kaikki "rahapalat". Enpä muista nauraneeni näin makeasti taas ihan vähään aikaan, Niiden ilmeisimpien kohteiden lisäksi tekijät ovat päättäneet kunnioittaa mm. Star Trekin perintöä ja se loppu... täydellisen törkeää! Adrian Paul on todellinen B-leffojen Omega Man.


2 Jim Henson: Labyrinth (1986)

3 Julian Schnabel: Basquiat (1996)

Erään kuolemantapauksen johdosta päätin sitten katsoa pari vanhaa tuttua uudelleen. Labyrinthin kasarimaisuus on kaikessa kömpelyydessään ihastuttavaa, lapsille suunnatusta öttiäis kuvastosta nyt puhumattaakaan.


Basquiat onkin melkoinen tähtivoiman yhteenliittymä, joka sitten kuitenkin jää harmillisen valjuksi lopputulokseksi. Elokuva on siis hyvä, sitä en kiistä, mutta näin värikkäistä ja vahvoista hahmoista olisi varmasti saanut kaivettua enemmänkin kulmaa ja rosoa? Bowie ja Hopper ovat todellisia shown pelastajia.

Piti laittaa uuteen katseluun Paul Naschyn tähdittämä (hieno muuten tuo hänen ruskea nahkatakkinsa) La Noche de Walpurgis aka Werewolf Shadow aka The Werewolf vs. the Vampire Women, leikkaamaton "integraali"-UK-DVD, jossa noin 6 min lisättyä materiaalia. Onhan se niin, että leffa ei päihitä monia muita Naschyn klassikoita – tässä on jotensakin majatalojumituksen meininki läpikotaisin, mutta kauniit interioorit, kaunis ajankuva ja hienot "tekohammastetut vampit" ‑slowmotionit pitävät tämän valioliigassa. Myös dubbaus on riittävän juustoista, kuten myös ihmissuden erittäin grindcoremainen murina. Arvostan. 

Tänä alkaneena vuonna on tullut katseltua jotenkin hirveän vähän leffoja – enempi sarjoja pyörinyt. Leffarintamalla ainakin kertakaikkisen upea What Have You Done to Solange?, Conneryn ja Zeta-Jonesin suht hieno (tosin erityisen kliseinen, mutta niin pirun viihdyttävä) ja aikaakin kestänyt Entrapment sekä Traci Lordsin "tähdittämä" übersekoilu Shock 'em Dead. 

Kyllä tää tästä... 

Aloitetaas!

1- Antonioni: L'avventura (Seikkailu) (DVD Re-), Uusi vuosi on hyvä polkasta käyntiin oman top kympin klassikolla. Eikä tälläkaan kerralla tullu tarvetta alentaa arvostusta. Antsan syväluotaus moderniin psyykeeseen on edelleen viiltävän akuutti, upean tyylitietoinen ja miedossa kokeellisuudessaan kiehtova ja aikaa hyvin kestävä mestariteos, joka samalla kuitenkin on oman aikansa lapsi. *****

2- Guest: The Abominable Snowman (Kovo), Peter Cushing seikkailee britti- tiedemiehenä Himalajalla ja sotkeutuu kunnianhimoisuuttaan amerikkalaisen showmiehen jetijahtiin. Hienosti kuvattu ja melankolinenkin kuvaus ahneudesta varastaa tietty King Kongilta minkä kerkiää, mutta on siitäkin huolimatta laadukasta viihdettä. Leffan teoria jetien "strategiasta" on nerokas. Parempi, mitä pienehköt resurssit lupaavat. ***

3- Donen: Indiscreet (Kovo), Yhden idean näytelmäfilmatisointi kelluu Ingrid Bergmanin karisman varassa, Cary Grantin vetäessä uransa alkupuolen mysteerimiehen roolitoistoa, goottikliseitä hyödyntävässä tuotelmassa. Donen osaa rytmittää, mutta aika plassuksi kokonaisuus kaikesta teknisestä osaamisesta huolimatta jää. ***

4- Aldrich: Vera Cruz (Kovo Re-), Uusinta vuosien takaa, loistava buddy- seikkis mextern, missä G. Cooperin moraalinen ja B. Lancasterin moraaliton seikkailija koittavat menestyä vallankumouksen turbulenteissä valtapeleissä. Panoksena kultaa ja kuuma kissa. Tässä toimii melkein kaikki, alun rakentelu syventyy kuin huomaamatta panosten kovetessa ja rakentuu vääjäämättömään lopputaisteluun. Hieno ja rento seikkis. ****

5- Abrams: Star Wars: The Force Awakens (Leffassa), Heikko uusintafilmatisointi (melkein kohtaus kohtaukselta) ekasta tähtein sodasta jaksaa viihdyttää alkupuolen, mutta hyytyy lopussa tympeiden taistelykohtausten ketjuksi, missä hahmoilla ei enää ole merkitystä. Pahis on tässä myös superhuono. En ole koskaan ollu näiden modernien franchise- leffojen fani, ja tässä on jopa tavallista rasittavampi "loppuratkaisun puute" jatko- osaa pedattaessa. Heikko esitys. **

6- Minnelli: The Bad and the Beautiful (Kovo Re-), V. Minnellin todella hieno kuvaus leffantekijöiden keskeisistä juonitteluista. Tässä vakuuttaa eniten aikakaudelle ominainen vahva takaumarakenne, jonka kautta kyllä K. Douglasin uber- manipulatoorinen tuottajahahmo rakentuu varsin moniulotteisella tavalla leffan keskiöön. Hieno sisäpiirin kuvaus tämä. *****

7- Pang & Pang: Bangkok Dangerous (Kovo), Täysin yhdentekevä ja huonoudessaan vaivaannuttava teelmys, missä Nicolas Cage palkkamurhailee TODELLA epäuskottavaan tapaan Bangkokin haminoilla tutustuen samalla paikalliseen kulttuuriin. Yök. *

8- Bernhardt: Beau Brummell (Kovo), Aiheeltaan kiinnostava mutta toteutukseltaan tasapaksu kuvaus kuninkaan ja kunnianhimoisen hännystelijän ystävyydestä. Peter Ustinov tekee vahvan roolin idiootista kruununprinssistä viisaaksi hallitsijaksi, mutta tarinan keskiössä nimiosan Stewart Granger on tavanomainen puiseva itsensä. Ihan OK kertakatsottava. ***

9- Potter: Mr. Blandings Builds His Dream House (Kovo), Jonkinlaisen klassikon maineessa oleva "screwball" komedia on kyllä aika väkinäinen tekele. C. Grantin mainosmies päättää ostaa raunio- rahareiän maaseudulta, mutta aliarvioi urakan vakavuuden. Tilanteesta sopii odottaa komediaa, mutta lopputulos on hidastempoinen kliseekimppu jonka jokaisen tulevan kiltin ja konservatiivisen vitsin arvaa hyvissä ajoin etukäteen. **

10- Ford: Cheyenne Autumn (Kovo), Kaunis ja hartaanoloinen testamenttiwestern ei yllä mestarin parhaimpien tasolle, mutta on toki monella tapaa mielenkiintoinen visio. Tällä kertaa seurataan reservaattiin näännytettyjen inkkarien irtiottoa sangen sympaattisesta näkökulmasta, eli ilmassa on jonkinlaista anteeksipyynnon elettä ehkä. Leveälle hihnalle kuvattu mittava maisemawestern näyttää komialta, ja olisi kiva katsastaa 70mm projektiona joku kerta. Irrallinen Dodge City- jakso keskivaiheilla ei kokonaisuutta paranna. Kaikesta huolimatta kuitenkin: ***1/2

11- Friedkin: Sorcerer (BD Re-), Tuli hankittua restauroitu sinisäde ja kyllä kannatti. Mestarilla on monta hyvää leffaa, mutta nyt kun näki tämän kaikessa loistossaan, on kärkipaikka entistä vankempi. Kukaan toinen ohjaaja ei laita näyttelijöitään samalla tavalla tilanteen vaatimien olosuhteiden armoille ja saa vangittua sitä yhtä hienosti filmille. Mahtavaa! *****

12- Montero: 36 Hours of Hell (36 ore all'inferno) (Kovo), Heikko, genrelleen tyypillinen italosotapätkä kultakaudelta, missä Richard Harrison tällä kertaa johtaa kommandoryhmää ylivoimaista vihollista vastaan. Pohjois- Afrikan autiomaan sijaan tässä ollaan Tyynenmeren saarella, mutta siitä huolimatta meno on aika vankasti sitä samaa tuttua. *1/2

13- Hitchcock: Frenzy (Kovo HD), Hitchcockin loppukauden tuotos on samalla paluu Lontoon maisemiin. Ja positiivinen ylläri tässä onkin se, miten Hitch pystyy karistamaan studion steriiliyden ja vie kameran Covent Gardenin maisemiin, missä pervo kaveri tappaa likkoja ja pääosan veteraanismiestä epäillää syyttä tekijäksi. Valitettavasti käsikirjoitus ja etenkin näyttelijöiden ohjaus menee tässä teennäisen puolelle. Syntyy kontrasti, missä oikeilla paikoilla kuvatut elämänmakuiset lavastukset eivät sovi ollenkaan yhteen kliseisen ja keinotekoisen juonen kanssa. Monet yksittäisen kohtauksen Hitch toki ohjaa plussan puolelle, mutta liian monta rimaa alitetaan menemällä huonon komedian ja stereotyyppisen tyylittelun puolelle. **1/2

14- Zinnemann: The Nun's Story (Kovo), Heikko ja ylipitkä kuvaus belgialaisen tytön seikkailuista pingviinin asussa luostarilaitoksen hoitsuna Afrikassa, mielisairaalassa ja lopulta 2. Maailmansodan melskeissä. Ulkokohtainen ja piinaavan mielenkiinnoton kuvaus kaatuu A. Hepburnin nunnahahmon onttouteen. Kaiken aikaa tuntuu pingu olevan jonkinlaisen sisäisen kärsimyksen kourissa, eikä missään hommissa tunnu olevan tolkkua. Ensimmäisen tunnin noviisiaika on kilttiä kliseiden toistoa, Afrikka- jakso (varmaan sen takia, että se kuvattiin oikeasti Afrikassa) parempi, ja loppu taas perustelemattomuudessan tympeä. **

15- Coppola: The Godfather (Kummiseta) (Kovo Re-)

16- Coppola: The Godfather: Part 2 (Kummiseta 2) (Kovo Re-), Coppolan alkuperaiset Kummisedat pitkasta aikaa putkeen katsoittuina. Talla kertaa paalimmaisena mieleen jai se, miten Coppola yhdistaa yksityisen ja yleisen ja luo sita kautta upean allegorian amerikkalaisen yrittamisen historiasta ja kehityksesta, etenkin sen moraalipuolesta. *****

17- Tarantino: The Hateful Eight (Leffassa, 70mm Roadshow printti), Positiivinen yllari, imho Quentinin paras sitten Jackie Brownin. Tiivistunnelmainen ja ilahduttavan simppeli tilannedraama, joka tosin loppua kohden menee hieman Neiti Marplemaisille linjoille sortuessaan selittelyyn. Hyvat roolisuoritukset ja karismaattiset tulkitsijat kuitenkin kantavat taman selkeasti plussan puolelle. Sorsimus alkaa olemaan jo digiajan lapsi, jopa 70mm printti naytti aika ajoin pehmealta ja epatarkalta digitaaliseen tottuneelle silmalle. Lompakkoa kirpaiseva £20 lippuhinta ei myoskaan sydanta lammittanyt. Anekdoottina mainittakoon, etta meilla oli Lontoossa esityksen aikana aika kylma, ja tietenkaan vanhaa salia (Leicester Square Odeon) ei oltu kauheasti lammitetty. Eli leffan tunnelmaan paaseminen oli siina hytistessa aika helppoa. ***

18- Hawks: Gentlemen Prefer Blondes (Herrat pitavat vaaleaverisista) (Kovo Re-), Hawksin komediaklassikko ei ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunut, ja nytkin kokonaisuus oli ylipitka ja ajoittain laahaava. Marilynin maneerit menee tassa usein naamanvaantelyksi ja sita kautta rasittavan puolelle. Jane Russell selviaa kuitenkin paremmin arvosanoin. Iso puute on myos karismaattisen miespaaosan puute. Yksittaisia hienoja kohtauksiahan tassa toki on ja parhaimmillaan meno on hersyvaa. Harry J. Wildin Technicolor- kuvaus hivelee silmaa. ***

19- Minnelli: Father of the Bride (Morsiamen isa) (Kovo), Minnellin klassinen perhekomedia on taitavasti tehty, mutta ihan liian kiltti paljastaakseen oikeasti mitaan kiinnostavaa amerikkalaisen perheen kulissien takaa. Spencer Tracyn takia taman toki mielellaan katsoo, vanhasta yrmysta loytyy yllattavaa herkkyytta. **1/2

20- Curtiz: Angels with Dirty Faces (Likakasvoiset enkelit) (DVD), Mulla on naa kolkytluvun gangsta- patkat kaikki kattomatta, eli uudenvuodenlupauksena oli paikata aukkoja. Viime aikoina on muutenkin tullu katseltua jonkin verran toisinaan ylenkatsottua Hollywoodin 30-lukua. Curtizin v.38 valmistuneessa leffassa ei enaa nay sita rasitetta, minka siirtyminen aanielokuvaan toi mukanaan; teknisesti se on jo 40-luvun noirien tasolla. Etenkin alun hieno kraana- ajo vakuuttaa ja dialogissa on tallentunut riittavasti taajuuksia kuulostaakseen ihan hyvalta. Curtizin maailma on kauttaaltaan hienosti lavastettu, mutta kerrontaa vaivaa loppua kohden paheneva paatos ja polvasti idealismi. Loppukohtauksessa on tunnetta, mutta sentimentaalisuus syo tehoja. Jimmy Cagney vetaa roolinsa railakkaasti yli, mika ei sinansa ole uutinen, mutta tasta performanssista puuttuvat ne kypsempien vuosien Cagney- nyanssit, jotka syvensivat Jimmyn parhaita hahmoja sille kuuluisalle nextille levelille. Ihan OK leffa silti. ***1/2

Tuli aloiteltua vuosi vanhaan ketjuun, mutta jatketaan täällä:

9. The Mechanic (2011) (netflix) *** Varsin viihdyttävää aivot narikkaan- actionia. Statham on näissä elementissään.

10. American Sniper (netflix) **** Takuuvarmaa Eastwood-työtä, ja ehkä vähän maltillisempi amerikan lipun heiluttelussa kuin pelkäsin. Vaikka sitäkin löytyy. Loppupuoli tuntuu vähän hätäillyltä. Laatuelokuvaa, muttei kuitenkaan mikään mestariteos.

11. Cheap thrills (netflix) *** Kiinnostus heräsi kun huomasin että tämä on ”You’re Next”in tekijöiltä – nämähän on sitä porukkaa, jonka tunnetuin taitaa olla Ti West. Ja kieltämättä kiinnostavaa elokuvaa tehdään – nyt on niin sysimustaa komediaa että. Tätä porukkaa kannattanee seurailla muutenkin.

12. House of the Devil (netflix) ***½ Ti Westin ”lastenhoitaja yksin isossa talossa”-versiointi. Täähän on ihan kunniakkaasti saatu näyttämään 70-lukulaiselta kuvanlaatua myöden. Tosi hitaasti etenevä, beeffiin päästään vasta pitkän odottelun jälkeen ja sitä ei sitten kestä kauaa. Sinänsä sekin kumartaa esikuviensa puoleen, mutta olisi tuosta nyt voinut tiivistää 10 minuuttia helposti ja saada katsottavamman elokuvan. Hyvä ja tunnelmallinen ja kyllähän se väkivalta on näyttävää kun sitä sitten tulee.

Alive (28.1.2016 12:37)

12. House of the Devil (netflix) Täähän on ihan kunniakkaasti saatu näyttämään 70-lukulaiselta kuvanlaatua myöden.

Neon Maniac (28.1.2016 13:41)

Alive (28.1.2016 12:37)

12. House of the Devil (netflix) Täähän on ihan kunniakkaasti saatu näyttämään 70-lukulaiselta kuvanlaatua myöden.

Kuvanlaatunsa osalta (teknisiltä putteiltaan) toki, mutta kyllä tästä ainakin allekirjoittaneelle jäi vahvasti seuraavan vuosikymmenen läsnäolo, puvustusta myöten.

Aivan totta, korvalappustereot, pillifarkut, laatikkovolvo. 80-lukua tottakai.

Sidney Lumet : Murder on the Orient Express (1974) ***

Hercule Poirot matkustaa junassa jossa – yllätys, yllätys – tapahtuu murha. Tuntuu että jokaisella matkustajalla on jotain salattavaa menneisyydestään ja eipä uhrinkaan taustat olleet puhtoiset. Albert Finneyn tulkinta Poirot-hahmosta menee teatterin puolelle ja minusta hän on näkemistäni Poirot-näyttelijöistä heikoin. Muuten elokuva tarjoaa all-star castingin jossa ovat mukana mm. Sean Connery, Lauren Bacall, Anthony Perkins ja lista vaan jatkuu.. Juna tarjoaa hyvät puitteet mysteerin ratkomiselle.


Guy Hamilton : Evil Under the Sun (1982) ***

Poirot selvittelee feikkitimantin tapausta, kun hän päätyy lomasaarelle, jossa tapahtuu murha. Taas on joukko epäiltyjä ja jokaisella tuntuisi olevan myös syy murhaan. Tällä kertaa Poirotin roolissa Peter Ustinov, joka tekee huvittavan mutta samalla myös miellyttävämmän tulkinnan roolistaan kuin edellä mainuttu Finney. Ei hassumpi elokuva tämäkään.

Edgar Wright : Scott Pilgrim vs. the World (2010) ***

Wrightin aiemmista ohjauksista olen pitänyt. Tämä oli enemmän keskinkertainen kuin mitä ennakkoon arvelin. Scott Pilgrimin on kohdattava uuden tyttöystävänsä seitsemän pahaa ex-poikaystävää. Ohjaustyyli yhdistelee sarjakuva- ja peliestetiikkaa. Kuitenkin tyyli ei ole niin sulavaa kuin voisi kuvitella, vaan päinvastoin, elokuva tuntuu koko kestonsa painon verran. Samoin tässä rassaa se, että tämä on ilmeisesti suunnattu nuoremmalle yleisölle kuin esimerkiksi. Shaun of the dead, Hot Fuzz ja The World's End. Mutta on tässä mukana viihdyttävätkin hetkensä.

21- Carreras: Slave Girls (Prehistoric Women) (Kovo), Amatsoniheimo Afrikassa- genren siedettävä, joskaan ei kuset seisauttava ilmentymä, missä puiseva brittisankari ajautuu akkaheimon maille ratkomaan sosiaalisia ongelmia.Ja tässä nimeomaisessa tapauksessa sitä, miten brunetit orjuuttaa blondeja ja miehiä. A:sta B:hen ennalta-arvattavaa höttöä, mutta kyllä näissäkin Hammereissa jotain kiehtovaa on vaikka ihan b- talentilla mennään. **

22- Wyler: Mrs. Miniver (Kovo HD), Ison panostuksen oscar-leffa on HD:nä komeaa katseltavaa. Ylemmän keskiluokan brittiperheen sotaponnisteuista irtoaa sopivassa suhteessa kuivakkaa komediaa ja sentimentaalista draamaa. Aisapari Greer Garson/ Walter Pidgeon oivassa vireessä ja Wyler ohjaa tuttuun tapaan osaavasti, mutta jotain särmää tähän olisi kaivallut. Lopun "call to arms"- saarna tuntuu ylilyönniltä, mutta on tietty aikakauteensa nähden ymmärrettävä. Laatudramediaa. ***

23- Barnet: Outskirts (Kovo), Boris Barnet, tuo leffamaailman Vermeer; myöhään löydetty ja hätäiseen kanonisoitu sos. realistisen kauden neukkuohjaaja onnistyy Outskirtsissä paremmin mitä By the Bluest of Seasissa. Samalla tavalla komediaa, draamaa ja propagandaa yhdistävä sekamelska on verrokkiaan energisempi ja anarkistisempi, ja omaa isomman kontekstin mitä vastaan laittaa heppoiset hahmonsa. Ts pienen maalaiskylän freskoahan tässä maalaillaan koko 1. Maailmansodan ja vallankumouksen ajan. Joskus ollaan veljiä ja joskus vähän vähemmän. Barnetin rosoinen tyyli ohjata kiehtoo ja rasittaa yhtälailla, mutta parhaimmillaan Outskirts on riemukasta menoa. **1/2

24- McCarthy: Spotlight (Leffassa), Pedaripappijahdista kertova Oscar- leffa oli positiivinen yllätys. Näyttelijöiden varaan rakentuva "loppuratkaisu tiedossa" genren draama keskittyykin jännityksen luomisen sijasta journalistin vastuuseen pienessä arvokonservatiivisessa yhteisössä. Ja onnistuu siinä mainiosti. Asiaa leffaan mahtuu paljon ja viisaasti McCarthy on jättänyt välineellä kikkailun minimiin (ei turhia kameravenkoiluja tai kerronnallisia jippoja) minkä ansiosta Ruffalolle ja Keatonille jää paljon tilaa ilmentää sitä sekamelskaa, mikä sisällä myllertää kun pitää oman yhteisön kantavaa instituutiota murentaa paineen alla. ****

25- Hill: An Elephant Called Slowly (Kovo), Leffana surkea, mutta onhan tässä kivoja kuvia savannien eläimistä. Pariskunta BIll Travers/ Ginny McKenna esiitävät tässä dramatisoidussa komediadokumentissa itseään talovahteina Afrikassa. Mutta pääasiahan tässä on hakea tukea pariskunnan luonnonsuojelujärjestö Born Free:lle. Huonoa komediaa, ei mitään jännitettä mutta paaaaaaaaljon kuvia norsuista ym. *

26- Margheriti: Der Commander (Kovo), Margheritin viidakkosotatrilogian päätösleffa on puitteiltaan isohko, mutta tekoaikaansakin nähden jo vanhentunut dinosaurus. Viidakkoon tässä mennään isolla joukolla räjäyttelemään jotain. Matka on osin päämäärää olennaisempi. Commander kärsii mammuttitaudista, alun kohtauksia on liikaa ja kuten yleensäkin, lopun viidakkosota on massiivinen antikliimaksi, missä koko matkan toisilleen uhitelleet palkkasoturit yht'äkkiä uhraavat henkensä toistensa puolesta. Henk. koht. puolelta mainittakoon tosin, että koska nykypäivinä ei juurikaan tule katsottua enää näitä leffoja, niin itse katselu toi takaisin mukavia flashbackejä fix- ajoilta. **

13. Captain America: The First Avenger (netflix) ** Aina välillä tulee se tunne, että vois katsoa jotain joka ei vaadi katsojalta mitään. Ja sitä vartenhan on näitä Marveleita. Tää ei oo sen huonompi tai parempi kuin mitä nämä keskimäärin on- suht viihdyttävää, kun ei jaksa kauheasti kiinnittää huomiota oikein mihinkään. Ajanvietettä.

14. House at the end of the street (netflix) ** Potentiaalinen, mutta epäonnistunut thrilleri, jonka twisti on liian helposti arvattavissa ja loppu menee tylsäksi kissa ja hiiri-leikiksi. IMDB:n mukaan olemassa on enemmän väkivaltaa sisältävä versio, joka poikkeaa hieman myös juonellisesti – voi olla parempi, sillä tässä koko taustakuvio jäi aika pinnalliseksi. Kiva nähdä Elisabeth Shue aina välillä jossain.

15. The Revenant (teatteri) ***½ Tässä on hetkensä, mutta monta kertaa tuntuu että ollaan nyt oltu tekemässä oikein taidetta – hienoja kuvia siitä syntyy mutta myös liikaa joutokäyntiä. Ja voisihan sitä muutenkin päähenkilön tuskaa kuvata kuin ainaisilla hallusinaatioilla/unilla kuolleesta vaimosta. Turkkaa on varmaan katsottu, on räkäistä ja visvaista extreme close-uppia leffa täynnä. MUTTA onhan tässä hienoja hetkiä, komeita pitkiä kohtauksia –on vaan se tunne ettei tämä kuitenkaan paljon mitään ennennäkemätöntä tarjoa. DiCaprio on hyvä, mutta Tom Brady on jälleen kerran omaa luokkaansa.

16. Devil’s Playground (netflix) * Jos ei enää mitään muuta uutta keksi Zombie-genreen, niin ei pelkkä Parkour-taito zombeilla riitä. Oli kyllä tuskallisen huono. Pitäisi lukea näitä Elitistin arvosteluita ENNEN kuin päättää katsoa.

Alive (12.2.2016 12:55)

DiCaprio on hyvä, mutta Tom Brady on jälleen kerran omaa luokkaansa.

Hardy. Heh.

Lex (15.2.2016 22:09)

Alive (12.2.2016 12:55)

DiCaprio on hyvä, mutta Tom Brady on jälleen kerran omaa luokkaansa.

Hardy. Heh.

Jessus. Alkava dementia tai jotain.

Viime vuoden kirjoittelut jäivät syksyyn, mutta nyt gargantuamaisesti lisääntynyt vapaa-aika on mahdollistanut lukuisat leffamaratonit vuoden alusta lähtien. Melkein jokaisena iltana vähintään yksi elokuva katsottuna. Hyvin lyhyet vuodatukset katsotuista näin alkuun:

1. Kennedy: The War Wagon (1967) **** Kaksi suosikkicowboyita lännestä, joten takuuviihdettä

2. McLaglen: Cahill U.S. Marshal (1973) **** Jäävi sanomaan mitään The Duke ‑elokuvista, sen verta suuri fani kyseessä. George Kennedy sopii hyvin keljuihin rooleihin.

3. Chaffey: Jason and the Argonauts (1963) **1/2 Ei oikein innostanut mukaan, Harryhausenin tekosista luurangot olivat kestäneet hyvin aikaa

4. Fisher: Sword of Sherwood Forest (1960) **** Hammerlaista Robin Hoodia ja hyvälle maistui. Seikkailua ja romantiikkaa sopivassa suhteessa ja oikeanlaisella otteella.

5. Wilcox: Odette (1950) *** Klassikko lukemani mukaan, mutta turhan hidastempoinen makuuni. Neagle hoiti toki työnsä moitteettomasti.

6. Grefé: Stanley (1972) *1/2 Ei enää paljoa muistikuvia ja jos onkin, niin ei mairittelevia.

7. Winner: Scorpio (1973) ***1/2 Hemmetin hyvä kaarti ja jännitystä osattiin luoda koko keston ajan.

8. Daves: Jubal (1956) ****1/2 Ensimmäistä kertaa Glenn Fordin tähdittämä länkkäri sytytti kunnolla, tosin Borgninen ja Steigerin suosiollisella avustuksella. Hieno elokuva

9. Leacock: The War Lover (1962) **** Kolmen sotaleffan ilta alkoi ja jatkui loppuun saakka tasaisen laadukkaana. McQueen takasi tässä laadun.

10. Siegel: Hell is for Heroes (1962) **** Saman vuoden McQueen satoa kuin edellinenkin. Kyllä näitä katsoisi vaikka joka ilta..

11. Robson: Lost Command (1966) ***1/2 Hieman epätasainen, johtuen ehkä liiallisesta pituudesta.

12. Schepisi: The Russia House (1990) *** Väsähtänyttä menoa, ei edes Connery pelastanut tällä kertaa. Kyllä tämän silti kerran katsoi.

13. Haskin: The Naked Jungle (1954) **** Yllätti positiivisesti, ihan toimivat tehosteetkin.

14. Sidney: Pal Joey (1957) **** Tämän leffan jälkeen täytyi hankkia useita uupuneita Sinatran leffoja omistukseen. Ei niinkään laulut vaan kaverin rento karisma.

15. Hill: Don Camillo (1984) * Syvältä ja poikittain, miksi näihin pitää aina sekaantua??

16. Fleischer: Barabbas (1961) *** Reilusti pituutta, vähempikin olisi riittänyt. Jack Palance ryösti harvat kohtauksensa.

17. Smight: The Secret War of Harry Frigg (1968) *** Paul Newmanin toilailuja jaksaa aina seurata. Tässä tosin leffan tunnelman vaihtuminen kesken kaiken vei osan leffan voimasta.

18. Hunt: Assassination (1987) ** Bronsonin läsnäolosta pisteet, muuten täysin unohdettava ja hölmö.

19. Rosenberg: Love and Bullets (1979) ***1/2 Odotin taas uutta Bronson ‑pettymystä, mutta ei sentään. Näyttäviä toimintajaksoja, harmi kun Ireland oli täysin ulapalla.

20. Condon: The Man Who Wouldn't Die (1994) *1/2 Roger Mooren sekoiluja vanhoilla päivillään. Täydellisen mitäänsanomaton TV-elokuva.

21. Zieff: Private Benjamin (1980) *1/2 Elokuva, joka ei tiennyt ollako lintu vai kala.

22. Harrison: The Courageous Heart of Irena Sendler (2009) *** Tositapahtumiin perustuva TV-leffa ja toimi niin kuin pitääkin.

23. Peckinpah: The Killer Elite (1975) ** Suunnaton pettymys, sillä kaikki Peckinpahit ovat tähän asti viihdyttäneet koko rahan edestä. Näyttelijöissä ei sinänsä ollut vikaa, mutta viimeistään naurettavat ninjailut vetivät mielen synkäksi.

24. Guillermin: The Bridge at Remagen (1969) **** Enemmän Gazzaran näytettä kuin Segalin. Segal on aina sopinut paremmin komediallisiin rooleihin ja tähän sitä ei ollut "onneksi" sovitettu. Hienosti toteutettua WWII-sotailua.

25. Hooks: Fled (1996) **1/2 Kertaalleen katseltavaa kelpo viihdettä, ei sen enempää.

Sönke Wortmann : Das Wunder von Bern (2003) ***

Saksan Toisen Maailmansodan jälkeisestä jalkapallomaajoukkueesta. sen vaiheista ja ympärille linkittyvistä henkilöistä kertova draama. Hienoa ajankuvaa mutta elokuva itsessään jää melko pintapuolikseksi ja aavistuksen tylsäksi, eikä elokuvan kaikki "story linet" toimi oikein edukseen. Tästä esimerkkinä vaikka reportterimiehen ja tämän naisen vaiheet, jotka olisi voinut melkeinpä leikata kokonaan pois.

Peter Segal : Tommy Boy (1995) ***

Kohtuu onnistunut ysärikomedia. Chris Farley on mies paikallaan. Tarina kertoo vastavalmistuneesta pojasta joka joutuu ottamaan isänsä paikan tämän kuoltua yllättäen. Isältä jäi jälkeen menestyvä autonvaraosia valmistava tehdas, jolle olisi neuvoteltava uusia asiakassopimuksia. Hubaa seuraa koska poika on hyväntahtoinen idiootti.

27- Nicol: Point of Terror (Kovo), Heikko 70-l jännäri, missä "nuori" laulaja sotkeutuu musabisnekseen ns. "lerssi edellä". Tympeä ja tasapaksu alusta loppuun, draama on latteaa kauttaaltaan mutta samaa ei voi sanoa Dyanne Thornen etumuksesta. *1/2

28- Thorpe: The Truth about Spring (Kovo), Heikko "coming of age" komedia Karibialla seilaavasta huijarimerikarhusta, jonka tytär on tulossa naimaikään. Aarretta metsästetään joka rintamalla ja kohkaus on karmeaa. Ex Disney lapsitähti Hayley Mills kituu pääosassa isänsä kanssa, sivuositukset ovat vieläkin heikompia. **

29- Ford: The Long Gray Line (Kovo), Hieman tuntemattomampi eepos Fordin kultakaudelta. Tässä seuraillaan elämänsä West Pointin upseeriakatemialle uhraavan irkkumamun vaiheita Ellis Islandilta haudan lepoon. Sentimentaalista ja militaristista paatosta on tarjolla, Tyrone Power ja Maureen O'Hara pääosissa ovat asiaankuuluvan irlantilaisia. Ison luokan projekti tämä on varmaan ollut, ainakin kestosta päätellen, mutta aika puolivillaiselta lopputulos vaikuttaa. Mitään särmää Ford ei kiiltokuvaansa sotakoulusta tuo. Sujuva ohjaus kuitenkin tekee tästä ihan katsottavan nostalgisen dramedian. **1/2

30- Guadagnino: A Bigger Splash (Leffassa), Heikko remake Jacques Derayn La Piscine- rikosleffasta. En oo orkkista nähny, eli en pysty kommunikoimaan miten paljon tässä on uskollisuutta. Mutta uusi versio on meuhkaavien näyttelijäsuoritusten varaan rakennettu hieman improvisoidun oloinen draama, joka pitkästyttää alun esittelyillään, viihdyttää puolivälin paikkeilla nasevalla henkilödraamalla, mutta sortuu lopussa turhien juonikuvioiden kehittelyyn unohtaen kiinnostavat hahmot taas. Plussaa kauniista välimeren maisemista. **

31- Coppola: Apocalypse Now (Ilmestyskirja nyt) (Kovo Re-), Uusintakatselu vuodelta 1994, ehkä. Teininä leffa vakuutti ja oli pysynyt yllättävän hyvin muistissakin. Nyt kypsemmällä iällä leffa vakuutti edelleen, nyt enemmän kontekstia (sekä poliittis- historiallista, että leffantekoon liittyvää) tuntien, ja itse asiassa tällä hetkellä tuntuu, että Apo menee jopa aika korkealle sorsimuksen all time listoilla. *****

32- Anderson: Moonrise Kingdom (Kovo), Andersonin paras. Lapsenomainen tyyli toimii tässä paremmin, koska tarinan keskiössä on suoremmin lapsia puberteetin kynnyksellä. Siitä näkökulmasta ohjaajalle tyypilliset (yleensä rasittavat) lapselliset aikuisetkin, etenkin Andersonille harvinaisen askeettisessa miljöössä hyväksyy paremmin. Tykkäsin. ****

33- Herzog: Nosferatu (the Vampyre) (Kovo), Aukon paikkaus. Samaan aikaan positiivinen ylläri ja pieni pettymys. Herzogin lavastus ja etenkin kuvaus on tässä huikealla tasolla, mikä tarjoaa aika uniikin version Draculan tarinasta sitoen yleensä pahvisesti lavastetun kreivin kunnolla maastoon. Kaupunkikuvissa alkupuolen steriiliys ihmetyttää alkuun, mutta saa kontrapunktinsa lopun upeista ruttojaksoista. Mahtavaa. Tarina on aika pitkälti same old same old, eli mitään uutta twistiä Werner ei mestoille tuo, ellei kerronnan verkkaisuutta lasketa. Ihan OK silti. ***

34- Martin: Von Morgen bis Mitternacht (Leffassa), Harvoin nähty ekspressionistimykkis, aikakauden toinen leffa Caligarin ohella (ja Waxworksin loppujakson ohella), joka on lavastettu kokonaan ekspressionistiseen tyyliin. Tiukka tarina pankin kassasta, joka nappaa potin lounastauolla mukaansa, koittaa muuttaa elämänsä, mutta tajuaa päivän aikana, ettei rahalla saa onnea. Hieno pieni leffa joka ansaitsisi olla tunnetumpikin. Nautintoa lisäsi Stephen Hornen (piano, huilu, hanuri ja mortteli) & partnerin (rummut ja vibrafoni) loistava säestys. ****1/2

35- Hillcoat: Triple 9 (Leffassa), Tiukka ja nihilistinen kuvaus Atlantan poliisin korruptiosta yms. Inhorealistisesti kuvattua fantastista draamaa oli tämä. Alussa homma toimii eläimen raivolla, keskivaiheilla mennään vielä paremmin kun osapuolten ristiriidat paljastavat skismoja kaikkien osapuolten riveissä. Lopussa homma kusee, kun pitää hukata puoli tuntia juonikuvion lankojen setvimiseen ja ison body countin ynnäämiseen. Kokonaisuutena kuitenkin armottoman visionsa ansiosta palkitsevaa katsottavaa. ***1/2