Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2016

106- Corman: Gunslinger (Kovo), Varhainen Corman- halpiswestern on kiinnostava kääntäessään genre-konventioita ympäri ihan vakavalla naamalla (uskottava naissheriffi ei-komediallisessa länkkärissä) mutta lopputulos on odotetun hutaistun oloinen. Legendan (Wikipedia) mukaan kuuden päivän kuvauksiin mahtui aika lailla draamaa itsessään, eli sekin on varmasti syönyt terää lopputulokselta. Kaavamainen b-western twistillä. **

107- Stanton & MacLane: Finding Dory (Leffassa 3D), Tämäkin oli taas remaken ja jatko-osan välimaastossa. Sujuva ja visuaalisesti nätti perheenetsintäleffa tarjoaa odotetussa suhteessa mietoa jännitystä, turvallista komediaa ja makiaa siirappia. Ei yllättänyt millään tasolla eikä todellakaan ole Nemon veroinen. *** Alkukuva Piper oli jälleen kerran naseva makupala siitä, minkälaiseen ilmaisuun Pixar tulee tähtäämään tulevaisuudessa. Oli visuaalisesti aika huikea next level matskua.

108- Summers: The Vengeance of Fu Manchu (Kovo), tulipa katottua vihdoin ensimmäinen Fu Manchu- leffakin. Tämä oli aika tyypillistä Harry Alan Towersia, siistiä seikkistä eksoottisissa maisemissa. Tarina sinällään liikkui ihan mukavasti, mutta aika innoton oli kaikkiaan lopputulos. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että tämä Vengeance taisi olla jo Fu Manchu- sarjan kolman osa. **

109- Stevenson: In Search of the Castaways (Kovo), Jules Verne- filmatisointi Disneyltä oli ihan sellaista kilttiä höpöhöpöä mitä odotinkin. Retrohengessä ympäri maailman (studion) postikorttimaisemissa miedosta kliseisestä uhasta seuraavaan. Mutta vauhti oli hirmuinen ja vanhat ketut Maurice Chevalier ja Wilfrid Hyde-White jaksoivat velmuilla teatraalisine maneereinen ihan mukavasti. **

110- Lawrence: The Trollenberg Terror (The Crawling Eye) (Kovo), Kalkkunaklassikkonakin usein mainittu Crawling Eye oli hieman ennakkoodtuksia ristiriitaisempi tapaus: ennen hirviön näyttämistä leffa on nimittäin ihan hyvin kuvattu, ohjattu ja näytelty sci-fi jännäri- Etenkin pääosan Forest Tucker on mies paikallaan. Mutta kun monsterit astuvat kuvaan on hilpeys taattu etenkin lopun pienoismallintohoajaisisssa. Ihan hauska leffa silti. ***

111- Lourie: Behemoth the Sea Monster (The Giant Behemoth) (Kovo), Hehe, perään toinen 50-l hirviöleffa, tällä kertaa seikkailtiin Itävallan sijaan hieman tutummissa maisemissa Cornwallin ja Lontoon seuduilla. Tämä eroaa Crawling Eyestä siinä, että alkupuolen kehittelyt ovat hieman vaatimattomammin esillepannut, mutta lopun efekteistä tässä vastasi Willis "King Kong" O'Brien, eli stop motion liskoveijari on tässä astetta nautinnollisemmin duunattu. Tosin epäilemättä O'Brienin budjetti on ollut jonkin verran kahlittu, hieman kalkkunaista on osa huipennuksen toiminnasta. Tämä muistutti itse asiassa aika lailla edeltämiään Godzilla elokuvia enemmänkin kuin edeltäjiään amerikan merihirviöleffoja. Ihan mukava menneen ajan sci-fi jännäri tämäkin. ***

Daniel Cohen: Le Chef (2012) *


Ei ole mitään ankeampaa kuin komedia joka ei naurata yhtään.


Pierre Chenal: La foire aux chimères (1946) ***


Erich von Stroheimin ylevä pääosasuoritus kannattelee unenomaista melodraamaa, jossa sodassa rujoksi vammautunut viisikymppinen rahankaivertaja rakastuu sokeaan sirkustaiteilijaan ja ajautuu rikosten poluille.


Steven Soderbergh: Kafka (1991) ***½


Kyseenalaisen idean yllättävän toimiva toteutus.


Abel Ferrara: Ms. 45 (1981) **


Tyylikkään pintansa alla aika pöljä leffa.


Lam Ngai Kai: Killer's Nocturne (1987) **½


Ohjaaja ei oikein osaa sitä melodramaattista hehkutusta, jota tämäntyyppiset tarinat vaatisivat.


Raffaello Matarazzo: Malinconico autunno (1958) ****


Matarazzon viimeinen, tyylikäs yhteistyö Amedeo Nazzarin ja Yvonne Sansonin kanssa. Kivaa että tällaiseen tekstittämättömään dvd:hen voi ladata netistä enkkutekstit.

112- Carpenter: The Fog (Usva) (Kovo Re-), Uusinta toudella pitkän ajan takaa ja oli jopa parempi, mitä muistin. Pienimuotoinen ja tyylikäs leirinuotiotarina kasvaa mukavalla tavalla painostavaksi jännäriksi loppua kohden. Carpenter oli huippuvuosinaan todella taitava tarinankertoja. Ei maailman pelottavin kauhuilu, mutta tässä oikeasti piittaa hahmoista. ****1/2

113- Valerii: Price of Power (Texas)(Il prezzo del potere) (Kovo), Erikoinen, polittis-historiallisia sävyjä tavoitteleva spagu on aika uniikki tapaus. Kennedyn salamurhaa villin lännen miljöössä (presidentti Garfieldin salamurhan kautta!) kommentoiva tarina toimii mukavasti sekä juonivetoisena westerninä että jaksaa samalla kiinnostaa historian tasoilla. Giuliano Gemma on mies paikallaan, mutta parhautta on Van Johnson liberaalina presidenttinä. Fernando Rey komppaa mukavasti pahiksena. ****

114- Hamer: It Always Rains on Sunday (Kovo), Hieno Ealing draama Itä-Lontoon sateisesta sunnuntaista. Kruununpäitä ja hyviä sydämiä ohjaaja Robert Hamer maalaa kiehtovan panoraaman, missä ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa dramaattisena mutta uskottavana verkkona. Brittileffan aliarvostettu naistähti Googie Withers on hirmuvedossa pääosan virikkeettömänä kotirouvana, jonka vanha heila ilmestyy pihavajaan pakomatkallaan vankilasta. ****

115- Jodorowsky: El Topo (Kovo Re-), Toimii joka kerta. Jodon allegoria ihmisenä olemisesta jaksaa kiehtoa ja viihdyttää aina uudestaan. Ei ehkä Holy Mountainin veroinen, muttei paljoa jäljessä. *****

116- Spielberg: The BFG (Leffassa), Spielbergiä parhaimmillaan mutta samalla arvattavimmillaan. Roald Dahlin klassikkolastenkirja saa tässä sympaattisen tulkinnan jonka parasta antia visuaalisuuden ohella on Mark Rylance nimiroolissa. Laatutuote, joka ei yllätä millään tasolla. **1/2

117- Nichols: The Fortune (Kovo), Paperillahan tämän pitäisi olla ihan klassikkomatskua: Jack Nicholson, Warren Beautty, Mike Nichols, John A. Alonzo kamerassa... Mutta kun ei niin ei. 20-luvun nousukaudelle sijoittuva kohkauskomedia ei missään vaiheessa äidy riemastuttamaan. Parasta antia tässä on muutamat Jack Nicholsonin sekoilut, mutta kokonaisuus vaikuttaa jotenkin arkiselta ja hutaistulta. Monet kohtauksista vaikuttavat improvisoiduilta, eli kestävät turhan pitkään. Ei näin. **

118- Forde: The Gaunt Stranger (Kovo), Edgar Wallace- filmatisointi tällä kertaa Ealingiltä. Ihan siedettävää kioskihömppää, mutta ei tässä tarkoituskaan ole vakavaa rikosdraamaa tehdä. Höpsö tarina on esillepantu asianmukaisesti yliyrittävillä näyttelijöillä ja lopputuloksesta tulee mieleen kesäteatteri. Mutta kaiken kaikkiaan ihan ripeästi monimutkainen juoni tässä laukataan läpi ja kaiken päätteeksi hymy tästä kyllä jää huulelle. Kepeää viihdettä. **1/2

119- Butler: Calamity Jane (Kovo Re-), Doris Dayn paras leffa. Hyvät laulut, ripeä tahti ja laadukas Hollywood tuotanto. Vaikka eihän tämä mitään uusia uria auo... ****

120- Almodovar: Volver (Kovo Re-), Julietaa odotellessa tuli tarkistettua Almo- klassikko. Ja onhan Volver kyllä aikamoinen mestariteos. Näennäisen kepeyden alla kulkee aidosti kiinnostavia virtauksia, tällä kertaa keskittyen naisten välisiin perhesuhteisiin. Volver on loistava yhdistelmä fantastista lattarimagiikkaa ja viiltävästi analysoitua psykologiaa. Hieno edelleen. *****

Chad Archibald: Bite (2015) *


Perseen paskaa. Pitäisi jo uskoa, että nykykauhuelokuvia ei pääsääntöisesti kannata katsoa.


Leo McCarey: Six of a Kind (1934) ***


Kuuden koomikon kohtalaisen viihdyttävä, alle tunnin mittainen sketsikimara. W.C Fieldsillä pari hyvää repliikkiä.


S.S. Rajamouli: Baahubali: The Beginning (2015) ****


Olin vältellyt Baahubalin katsomista, koska arvelin että se olisi vain digiefektimässäilyä, mutta väärässä olin: Baahubali on täyttä rautaa. Efektejä toki oli, mutta niitä oli käytetty älykkäästi ja luovasti. Rajamouli taitaa olla fantasiatoiminnan ykkösnimi maailmassa tällä hetkellä.

48. Mad Max (netflix) ***½ Autoilukohtaukset on kyllä hienoja, mutta ehkä tästä muuten on aika hieman ajanut ohi. Tosin aikalaistensa joukossa varsin kunnianhimoinen ja onnistunut teos.

49. South Park: Bigger, Longer & Uncut (netflix) **** Joo, onhan tämä vieläkin viihdyttävä vaikkei toki yllä enää sille riemastuttavalle tasolle kuin parilla ekalla katselulla ensi-illan aikoihin.

50. Hobbit: The battle of five armies (netflix) **½ Täähän on käytännössä 2 tunnin taistelu. Välillä ihan komeaa katsottavaa, välillä CGI näkyy hämmästyttävän kömpelösti. Tulipa tämäkin leffasarja taaperrettua loppuun.

Lambert:

Mega Python vs. Gatoroid - Jättikäärme vs. Hormogaattori (2011) Näin ilmiömäisen aivojen vajaakäytön edessä naapurin lemmikkieläinkin suorittaa itsemurhan. Mitäänsanomattoman ala-arvoinen tarina on kuin kenen tahansa pilven poltosta passivoituneen pössyttelijän päiväunesta, mutta sen toteutus vain on paljon senkin alapuolella. Ajoittainen aikalaskuriin tuijottaminen onnistuu luomaan enemmän ärsykkeitä kuin metrikään tässä saastan umpitunnelissa rämpiessä. Kaiken (p)onnettoman katsojaa panettelevan poskettomuuden keskellä herää yksi monista mieleen juolahtavista kysymyksistä; keille tällainen typerryttävä turruttavuus on tarkalleenottaen suunnattu? Villi veikkaukseni on, että minkä tahansa aikuisviihde-elokuvan suvantovaihedraama tarjoaa sisällöllisesti vakuuttavampaa seurattavaa. (huokaus) Maallista vaellusta on taas tuhlattu puolitoista tuntia ilman muodollistakaan mahdollisuutta saada siitä sekuntiakaan takaisin. Herran perse mitä paskaa..

Lamont Johnson : The Last American Hero (1973) ***

V8-moottori laulaa ja pontikka virtaa, paitsi että pontikka ei enää virtaa kun paikallinen sheriffi käy miehineen rikkomassa Jacksonin perheen pontikkapannut. Isä päätyy tiilenpäitä lukemaan ja perheen elatus jää pojan vastuulle. Onneksi poika on haka auton ratissa. Nuori Jeff Bridges pääosassa kevyessä syvän etelän draamassa jossa autoillaan ja siinä sivussa säädetään suhdetta naisen kanssa. Keskitason perushillbillymenoa tutuilla näyttelijöillä varustettuna.


Chris Columbus : Pixels (2015) ***

Aikoja sitten nuoret pojat kilpailivat arcade-pelien mestaruudesta ja pelivideo lähtettiin avaruuteen asti. Valitettavasti myöhemmin kävi niin, että avaruuden alienit tulkitsivat videon sisällön väärin ja iskevät nyt maahan videopelien hahmojen muodossa. Vanhat pelaajat tarvitaan apuun setvimään sotkua. Kohtuu hupaisa scifi/action/komedia, josta varmaan eniten nauttivat ne, joille kyseiset pelit ovat tuttuja. Esim. Pacmanin pelaaminen livenä kaupungin kaduilla on toteutettu hienosti. Muuten varsin tyypillinen mainstream-komedia, jossa nähdään mukana mm. Peter Dinklage. Olisin olettanut tälle vähän korkeampaa imdb-keskiarvoa, koska tämä on juuri sen tyylinen elokuva, josta luulisi amerikkalaisen massan nauttivan. Kävikin ilmi että heikohkoon keskiarvoon on vaikuttanut mukana ollut Adam Sandler, johon ihmiset rapakon takana näyttävät jo kyllästyneen.

Nick Love : The Football Factory (2004) ***

Brittiläisistä jalkapallohuligaaneista kertova draama, jossa fyysinen väkivalta tuodaan esillem samoin kuin paikallisen duunari- /pikkurikollisporukan sisäiset valtasuhteet. Sinänsä realistisen likaista kuvausta, joka ei sitten kuitenkaan nouse sen korkeammalle, mutta on tässäkin varsin hyvät näyttelijät ja kestoltaan sopivan pitkä eli puolitoista tuntia.

James Wan : The Conjuring 2 (2016) ***

Ekasta osasta pidin. Tämä oli mielestäni heikompi, vaikka onkin saanut tätä kirjoittaessa imdb:ssä yllättävänkin kovan arvosanan. Mielestäni elokuvan alku ei toimi kunnolla ja tämä on liian pitkä. Tällä kertaa rakennellut (nunna)säikkykohtaukset olivat elokuvan parasta antia, eikä itse tarina hahmoineen vaikuttanut kovinkaan kiinnostavalta. Eiköhän tämä saa kuitenkin lisää jatko-osia, taitaa olla sen verran suosittu konsepti kyseessä.

Only the Dead (2015) – 2/5 - ihan jees jenkkipropagandaa, pahuus tiivistetään perinteisesti yhteen henkilöön

Serpent's Egg (1977) – 4/5 - Sopivan vainoharhanen, lohduton ja hienon näköinen leffa lempiaiheestani. Harvinaisen epämiellyttävä pääosanäyttelijä.

Seven Psychopaths (1012) – 1/5 - Tyhmin elokuva minkä olen nähnyt aikoihin. Ei edes naurattanut. Ärsyttävää kikkailua ja ärsyttäviä hahmoja.

Star Wars VII (1012) – 3/5 - Tuli katsottua vihdoin tämäkin. Hienon näköistä ja jees tunnelma mutta huono pahis. Puuttuu Imperial march tyylinen tunnari. Köyhää, että uusista pahiksista tehdään avaruusnatseja (hail-käsimerkeillä alleviivattuna).

Vec.vidjeno (1987) – 4/5 – traumojen siirtämistä eteenpäin, tehokkaasti

Robert Eggers: The Witch (2016) ***½


Creepyä kamaa. Mikähän siinä on että nämä noitajutut tuntuvat aina iskevän suoraan alitajuntaan?


Ettore Scola: Una giornata particolare (1977) ***


Hyvin ohjattua laatudraamaa tasokkailla näyttelijöillä, ehkä hivenen vanhentunut (shokkipaljastus: miespäähenkilö on homo!).


Suresh Krissna: Veera (1994) **


Rajinikanthin esittämä menestyslaulaja joutuu kahden vaimon loukkuun, kun kuolleeksi luultu ensimmäinen vaimo palaakin kehiin, with hilarious consequences, tietysti. Typerään tarinaan oli väkinäisesti ympätty pitkäpiimäisiä tappelukohtauksia.


David Lynch: Wild at Heart (1990) **


Ei ole Lynch minun makuuni mutta tulipahan nähtyä.


Christian-Jaque: L'Assassinat du Père Noël (1941) ***½


Syrjäisen vuoristokylän läheltä löytyy joulupukin asuun puetun tuntemattoman miehen ruumis. Natsimiehityksen aikana tehty erikoinen jouluelokuva, joka on samalla dekkaritarina, pienen kyläyhteisön kuvaus ja vähän rakkauselokuvakin.

Matti Erholtz (25.9.2016 22:13)

Robert Eggers: The Witch (2016) ***½

Creepyä kamaa. Mikähän siinä on että nämä noitajutut tuntuvat aina iskevän suoraan alitajuntaan?

Sama vika Rahikaisella, tietynlainen quilty pleasure. Alan hiljalleen uskoa leffan potentiaaliin, niin vaimeita on soraäänet olleet. Täytynee hankkia blu-ray jossain välissä ja todeta itse.

Pitkä, pitkä väli sitten viime listauksen, joten varmaan puolet nähdyistä leffoista unohtunut listauksesta, mutta mennään nyt näillä.



63 Chris Marker: La Jetée (1962)

Hieno kuvakollaasikokemus jollaisia ei tule vastaan liian usein. Tarina on ehkä vähän ranskalainen, negatiivisella tavalla siis, mutta annetaan pienet montut anteeksi.


64 Claude Chabrol: Que la bête meure (1969)

Hieno kostotarina josta enemmän ohjaajan omassa ketjussa.


65 James Fargo: The Enforcer (1976)

Kolmas Dirty Harry ja nyt on päästy jo siihen pisteeseen, että naisetkin tulevat mukaan toimintaan. Hui! Hiukan vanhanaikainen, kömpelökin, mutta Dirty Harry silti.


66 Michael Herz & Lloyd Kaufman: Troma's War (1988)

Aah, taattua tromaroskaa ja osaavat ne "sotaleffankin" tehdä. Sijoittuu Troman parhaimpaan kolmannekseen ehdottomasti.


67 Edgar Wright: Scott Pilgrim vs. the World (2010)

Aivan loistavaa settiä! Tämän leffan voi katsoa tasaisin väliajoin yhä uudelleen ja uudelleen.


68 Louis Malle: Pretty Baby (1978)

Raskas mutta hieno leffa, tinkimätön ja omanlaisensa. Kohtaus jossa musta pianisti kuuntelee ihmishuutokauppaa on kenties se pysäyttävin. Mahtavat musiikit.


69 Mario Bava: Black Sunday (1960)

Uskomatonta että Bava sai näin vahvan teoksen tehtyä jo näin varhain, toimii yhä.


70 Neil Jordan: Byzantium (2012)

Vampyyrielokuvia syntyy edelleen, onneksi edes joskus mukaan osuu näinkin hieno tapaus.


71 Terry Zwigoff: Ghost World (2001)

Aika omanlaisensa tapaus. Näin vasta nyt ensimmäisen kerran (kiitos mustan aukon paikkuusta Qcinen), mutta tuskin jäi viimeiseksi kerraksi.


72 Russ Meyer: Supervixens (1975)

Aijai-jai! Taattua Meyeriä, eli massiivisia meijereitä ja pyrstöjä. Nähty viimeksi vuonna VHS, nyt osui tonttiin ihan keskelle, mutta hieman eri syistä kuin silloin muinoin.


73 W.D. Richter: The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension (1984)

Mahtavaa kasarihömppää, ei tästä oikein muuta voi sanoa. Viihdyttävää.


74 Robert Wise: Star Trek: The Motion Picture (1979)

75 Nicholas Meyer: Star Trek II: The Wrath of Khan (1982)

76 Leonard Nimoy: Star Trek III: The Search for Spock (1984)

77 Leonard Nimoy: Star Trek IV: The Voyage Home (1986)

78 William Shatner: Star Trek V: The Final Frontier (1989)

79 Nicholas Meyer: Star Trek VI: The Undiscovered Country (1991)

Bd:ltä tuli katsottua koko vanhan porukan setti ja onhan näissä sellaista vetoa, jota ei uusiin Star Trek ‑leffoihin – ainakaan vielä – ole saatu.


80 John Frankenheimer: French Connection II (1975)

Tinkimättömän tiukka poliisileffa joka vaikuttaa nyt, yli neljä vuosikymmentä myöhemmin, edelleen tosi kovalta kuvaukselta kovista asioista. Lopun pitkä takaa-ajo on edelleen eräs hienoimmista alan saavutuksista, etenkin käsivaraisen kuvauksen välähdykset jahtaajan kulmasta ovat upeita. Genen Hackman on kunkku.


81 Michel Hazanavicius: The Artist (2011)

Neljä ja puoli vuotta se otti, mutta viimein on tämäkin helmi nähty. Pidempi ruodinta leffan omassa ketjussa

121- Fletcher: Hot Pursuit (Lentokone), Nää huonommatkin buddy- cop comediat on mulle aikamoinen guilty pleasure, eikä Hot Pursuitkaan tuottanut pettymystä. Pingottava lappuliisa ja huumeparonin vaimo paossa sekä kartellia että korruptoituneita kyttiä on tässä lähtökohtana, ja lopputulos on juuri niin ilmeinen mitä odottaa sopii. Witherspoon yliyrittää hieman pääosassa mutta sidekick Sofia Vergara irrottelee pisteet kotiin suorasukaisena lutkana. **1/2

122- Melfi: St. Vincent (Lentokone), Hauska ja koskettava, viisaasti Bill Murrayn karisman ympärille rakennettu sentimentaalinen komedia toimii paremmin alkupuolella siirtyen loppupuolta kohden sentimentaaliseksi ja ennakoitavaksi. Mutta lopputulos silti plussan puolella. ***

123- Lord & Miller: The Lego Movie (Lentokone), Pettymys. Kamalaa kohkausta ja totaalisen "postmodernia" meininkiä kauttaaltaan (aina mennään jollain metatasolla, eikä koko hommasta jää käteen kuin itseriittoista nokkeluutta...). Parit hyvät irtovitsit toki löytyy. *1/2

124- McKay: The Big Short (Lentokone), Leffan mittainen lukio- tason luento asioista, joista ei ikinä uskoisi Hollywoodin tekevän leffaa kaupalliseen levitykseen. McKay yrittää armottomasti viihteellistää ja dramatisoida varmasti monille katsojille tuntematonta finanssimaailman kulissien takaista elämää tasapainotellen samalla faktapuolen taustoituksen takia. Omasta vinkkelistä sanoisin, että McKayn versio tapahtumista vastaa aika lailla omaa käsitystä, eli jonkinlainen vasemmistoilainen hippiversio visio tapahtumista Big Shortissa tarjoillaan. Vähän samalla tavalla kuin Spotlightissa, elokuvataide jää tässäkin taka-alalle luennon jälkeen. Taakia asiaa, mutta ei kovin elokuvallisesti esitettynä. ***

125- Gordon: Four Christmasses (Lentokone), Armotonta kuraa. Kliseinen idea, heikko kässäri ym, mutta suurin rikos tässä on, että kohtausten sävy vaihtelee kaiken aikaa amatöörimäisellä tavalla, eikä neljän joulun vietosta muodostu yhtenäistä kokonaisuutta, mikä syö loppupuolen draamasta paukkuja. *1/2

126- Lam: The Sniper (Lentokone), Todella heikko HK- action leffa, missä morttiajan tupakaverit ajautuvat eri puolille konfliktia tarkk'ampujahommissaan. Huono. Huono. Huono. *

127- Ratner: Rush Hour 3 (TV), Turha jatko-osa turhassa sarjassa. Jackie näyttää tässä todella vanhalta ja väsyneeltä ja Tuckerin ylinäytteleminen rasittaa enemmän kuin koskaan. Huono tämäkin. *

128- Douglas: The Detective (Lentokone), Erikoinen ja kiinnostava kyttäleffa, missä ikääntyvä Sinatra esittää rasistisen ja homofobisen poliisilaitoksen ainoaa ryhdikästä kyttää, joka joutuu tutkimaan seksuaalivähemmistöyhteisössä tapahtunutta murhaa. Käsikirjoitus on osoitteleva, Douglasin ohjaus kömpelöä ja Sinatrasta huokuu itsetarkoituksellinen nuorten yleisöjen kosiskelu, mutta juuri nämä seikat tekevät Detectivestä niin kiinnostavan! Se on aikansa kuva, outo sekamelska perinteisen Hollywoodin kuvakerrontaa, uuden sukupolven aihealuetta ja kaiken aikaa koko homman yllä leijuu vahva eksploitaation tuoksu. Tässä on elokuva, joka ei tiedä mitä se haluaa ja uskaltaa sanoa aihealueestaan. Pidin todella paljon. ****1/2

129- Frears: High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) (Kovo), Frearsin New Yorkiin siirretty filmatisointi Nick Hornbyn (Pohjois- Lontooseen sijoittuvasta) menestyskirjasta tuntuu väkinäiseltä. Katsauksena genX:n ongelmiin leffakin on kiinnostava, mutta häviää kirjalle tässäkin suhteessa. Jack Black kerrankin roolissa, missä saa olla aidosti rasittava. **

130- Dearden: Out of the Clouds (Kovo), Ealing draama lontoolaisen lentokentän sumupäivästä tuntuu todella väkinäiseltä. Tässä on vahvaa tilaustyön makua, lentokenttä kuvataan modernina kaikille hyvää tekevänä laitoksena, kehityksen airueena joka tuo yhteen kulttuurit ja ihmiset (hyvin naiivilla tavalla) mutta myös avaa mahdollisuudet isoihin filunkeihin. Tätä katsoo huuli pyöreänä kyllä koko keston ajan, eikä oikeastaan toista vastaavaa leffaa tule mieleen joka näyttäisi 90min keston ajan yrityksen markkinointivideolta missä henkilökunta on pakotettu näyttelemään rooleja. *

131- Dearden: Who Done It? (Kovo), Ealingin vähemmän nähty komedia, Basil Dearden tässäkin ohjaajana, ja pääosassa nuori Benny Hill. Dearden ohjasi merkittäviä Ealing draamoja, mutta komediapuolella mies tuntuu olevan aika kädetön, Who Done It on rasittavan Benny Hillin ympärille ympättyä kohkaamista alusta loppuun. *1/2

132- Sirk: Shockproof (Kovo), Äärimelodraaman mestarin varhaisempi noir- viritelmä jaksaa kantaa noin puoliväliin mutta lässähtää sen jälkeen pahasti kasaan. Taustatiedot kertovat, että Sam Fullerin alkuperäiskäsikirjoitus olisi tarjonnut eväitä rankempaankin matskuun, mutta studiopuolella loppui usko kesken. Silti, Sirkin uber-melodramaattisuudesta on tässäkin nautinnollisia viitteitä vaikka lopputulos on vähän puolittainen. Haittapuolella on myös roolitus, yleensä luotettava Cornel Wilde ja vaimonsa Patricia Knight eivät oikein pääse Sirkin tavanomaisille hulluuden sfääreille missään vaiheessa. **1/2

133- Megaton: Taken 2 (Kovo), Tarpeeton jatko-osa tämäkin. Ensimmäisen toistoa, mutta ilman samaa uutuudenviehätystä. Liamilla jo tässä alkoi hieman jalka painaa. *1/2

134- Kazan: Boomerang! (Kovo), Mielenkiintoinen mutta heikkolaatuinen "true crime"- noir/ lakitupadraama, missä Kazan käsittelee pikkukaupungin poliittista paranoiamaisemaa murhatapauksen kautta. True crime- tyyli ei toimi tässä ollenkaan, koska suurin osa kohtauksista tapahtuu "kulissien takana" olohuoneissa ja konttoreissa, missä tulevia vaaleja panikoivat paikallispoliitikot koittavat vaikuttaa kukin tavallaan piirinsyyttäjän keissiin. Hämmenystä lisää todella erikoinen roolitus, missä kuminen ja yksiulotteinen Dana Andrews pääosassa koittaa ottaa mittaa Hollywoodin kovimmista metodimiehistä (Lee J. Cobb, Karl Malden, Arthur Kennedy). Lopputulos on paikoin vaivaannuttaavaa katsottavaa, senverran eripariset tyylit miehillä on. Kazanin yritys maalata panoraamaa pikkukaupungin Lions klubi- tason korruptiosta on ihailtavaa ja lopputulos on puutteineenkin kiehtova elokuva. ***

135- Asquith: Orders to Kill (Kovo), Heikko brittiläinen vastarintaliikedraama, missä linjojen taakse pudotettu moniongelmainen desantti löytää itsestään humaaneja puolia jotka puolestaan vaarantavat mission sotilaallisen aspektin. Ylipitkä ja tarpeettoman melodramaattinen (paljon pitkiä ja turhia dialogeja), mikä on sinänsä harmi, koska perusidea voisi kaikessa simppeliydessään olla ihan toimiva. *1/2

136- Daves: Demetrius and the Gladiators (Kovo), Turha jatko-osa raamatulliselle The Robe- spektaakkelille missä puiseva (kuinkas muuten) Victor (omin sanoin: "I'm not an actor and I've got 64 films to prove it") Mature kolistelee toogassa ympäri pahviroomaa jonkinlaisessa spiritualistisessa kriisissä. Davesin hienosti sommiteltuja laajakuvia lukuunottamatta täysin turha tekele. *1/2

137- Lemont: The Frightened City (Kovo), Heikohko britti-noir missä Lontoon alamaailma koittaa New Yorkin malliin tehostaa suojeltoimintaansa rajoittamalla kilpailua jengien välillä. Liikaa studiota ja liian vähän kadun tunnelmaa tarjoileva uuden ja vanhan tyylin kohtauspisteessä tehty leffa kaatuu kässärin vanhoillisuuteen. Plussaa pre-bond Sean Connerystä, muuten aika laiha saalis tästä jää. **

137- Montero: Arriva Durango... Paga o muori (Durango is Coming, Pay or Die) (Kovo), Innottomasti tehty ja kliseinen spagu kiinnostaa kuitenkin Brad Harrisin pääosasuorituksen takia. Joka on heikko. Sivuosissa on lähinnä alakastin naamoja, musiikit ovat totaalisen unohdettavat ja muutenkin tästä tulee juostenkustun tuntu. Pieni plussa huolellisesta laajakuvakuvauksesta. **

138- Duras: L'une chante, l'autre pas (Leffassa), Harvemmin näytetty Durasin feministinen manifesti on riemastuttava sekoitus draamaa ja komediaa. Tässä seurataan kahden erilaisen naisen ystävyyttä kusipäisten miesten ikeissä vuosien 1962 ja 76 välillä samalla kartoittaen hieman yleisemmin feminismin voittokulkua. Räiskyvä laulaja Pomme elää kiertolaiselämää, nai Iranilaisen miehen ja kuvaa liberaalia hippityyppiä. Arkisempi Suzanne taistelee alkuun itsemääräämisestään, mutta kasvaa lopulta vastuulliseksi yhteisön tukipilariksi ja sossun tädiksi, joka huolehtii hyljeksityistä naisista. kiehtova ja suora ajankuva tärkeän liikkeen sisältä, mutta samalla laajemmaltikin kiinnostava esitys siitä, mitä naisasialiike saavutti kriittisinä vuosinaan. ****

139- Logan: Camelot (Kovo), Ei jumalauta mitä paskaa. Lähes kolmituntinen musikaali kuningas Arthurin, Lancelotin ja Guineveren kolmiodraamasta. Huonot laulut, väärät (huom. ei välttämättä huonot) näyttelijät ja todella tahmea meininki tässä on kauttaaltaan. Lavastusoscar tuli kyllä syystä, maailma ja miljöö kaiken heikon ympärillä on mahtava. Aivan hirveä oli tämä. *

140- Lenzi: Battle of the Commandos (La legione dei dannati) (Kovo), 60-luvun italosotagenren parhaimmistoa, kohtalaisen rapsakasti etenevä "gonapapat linjonen takana"- subgenren teelmys sisältää hieman enemmän jännitystä, räjähdyksiä ja draamaa mitä kilpailijansa. **1/2

Greg Mottola : Paul (2011) ***

Kaksi scifi-nörttiä matkaa pitkin Yhdysvaltoja ja heidän mukaansa liittyy yllättäen avaruudesta tullut alieni. Viihdyttävä komedia ja tuntuu että diggailen Simon Peggistä elokuva elokuvalta yhä enemmän.


Barry Levinson : The Natural (1984) ***

Hyvin konservatiivisesti kerrottu tarina ikääntyneestä baseball-pelaajasta, jonka nuorempana kokema traaginen tapahtuma kulutti hänen elämästään parhaimmat pelivuodet, mutta joka nyt edelleen haluaa menestyä baseball-areenoilla. Robert Redford suoriutuu hyvin pääosasta, eikä muutenkaan ole suuremmin valittamisen aihetta, mutta ei tämä mielestäni nouse elokuvana keskitasoa korkeammalle.


Henry Hathaway : Niagara (1953) ***

Kevyen sarjan film-noir joka on kuvattu upeissa Niagaran putouksien maisemissa. Kuherruskuukauttaan viettävä perusamerikkalainen nuoripari kohtaa matkallaan Marilyn Monroen ja Joseph Cottenin esitämän kaksikon, joilla tuntuu olevan ongelmia parisuhteessaan johtuen ikäerosta ja miehen kärsimistä traumoista. Myöhemmin todistetaan uskottomuutta ja murha. Ei yllä läheskään genrensä huippujen tasolle, mutta on edelleen katsottava upeiden kuvauspaikkojensa ansiosta.

Bent Hamer : Factotum (2005) ***

Charles Bukowskin alter ego Hank Chinaski jota elokuvassa esittää Matt Dillon riutuu alkoholismin, pätkätöiden ja naisten muodostamassa elämän verkossa. Dillon on yllättävän hyvä roolissaan, mutta elokuva on ohjattu todella verkkaisesti eli kerronnaltaan auttamattoman hitaasti. Vaikka kestoa onkin vain puolitoista tuntia, niin kyllä välissä täytyy vähintäänkin pari kuppia kahvia juoda että jaksaa loppuun asti. Mutta kyllä tässä tiettyä potentiaalia on jonka takia tämän katsoo.

George Clooney : The Ides of March (2011) ***

Nyt kun Clinton vs. Trump-vaalitapahtumat käyvät kuumina on hyvä aika katsoa tämä Clooneyn ohjaama ja Ryan Goslingin kanssa tähdittämä elokuva, joka pureutuu vaalien kulissien takaiseen suhmorointiin. Stressaavaa poliittista (media)peliä, jossa ei kunnioiteta edes ihmissuhteita, kun ollaan pyrkimässä vallan huipulle. Clooneyn ohjaus on ammattimaista, samoin kuin näyttelijätyöskentely, mutta kokonaisuus on jotenkin kliininen ja hieman tv-tuotannolle maistuva, joten keskikastin peruselokuvaksi tämä mielestäni lopulta jää.

Edward Bernds: Return of the Fly (1959) ***


Kuuluu sarjaan "sinänsä tarpeettomat mutta viihdyttävät jatko-osat".


Rajkumar Santoshi: Ghayal (1990) ****


Väärin perustein vankilaan tuomitun nyrkkeilijän kostoretkestä kertova Bollywoodin toimintaklassikko on kestänyt hyvin aikaa, vaikka alun sketsikohtaukset ja laulut hieman vaativatkin kärsivällisyyttä. Hauskasti tässä on otettu vaikutteita sekä Rambosta että Rockystä.


Chris Lee Kin-sang: Queen's High (1991) ****


Varastokungfua, oikeaoppista hidastusten käyttöä, japanilaisia pahiksia ja Cynthia Khan morsiuspuvussa ampumassa konetuliaseella: hyvä meno.


Kunt Tulgar: Süpermen Dönüyor (1979) ***½


Turkin Teräsmies nostaa näyttelemisen pökkelyyden aivan uusiin sfääreihin.