Epävirallinen black-metalkeskustelu

Shadowking 7.4.2005 18:34
Marienbad (7.4.2005 16:08)
Antti Tohka (7.4.2005 14:47)
Rotting Christ. BM, ei tod.





Thy Mighty Contract, debyytti vuodelta 1993. On aivan tod. BM ja vielä kovan tason sellaista.



Erittäin totta, mainio levy. Kannattaa yleensäkin aloittaa tutustuminen mieluummin tuotannon alkupäästä kuin loppupäästä.
Antti Tohka 7.4.2005 18:37
Shadowking (7.4.2005 16:35)
Marienbad (7.4.2005 16:08)
Antti Tohka (7.4.2005 14:47)
Rotting Christ. BM, ei tod.





Thy Mighty Contract, debyytti vuodelta 1993. On aivan tod. BM ja vielä kovan tason sellaista.



Erittäin totta, mainio levy. Kannattaa yleensäkin aloittaa tutustuminen mieluummin tuotannon alkupäästä kuin loppupäästä.





Miksi minulle sitten suositellaan täällä kaikenmaailman gaymetallia?
G.P.O. 7.4.2005 20:13
Antti Tohka (7.4.2005 18:38)
Miksi minulle sitten suositellaan täällä kaikenmaailman gaymetallia?


Koska kaikenlainen gay-meininki kuuluu olennaisena osana black metalliin. Nuolihan joku Profanatica/Havohej-tyyppikin bändikaveriensa spermat raamatun päältä.
psilocybianth 7.4.2005 21:16

Kun kerta Aborym oli tuolla aikaisemmin mainittu, niin täytyypä mainostaa bändin nykyisen laulajan PRIME EVILin omaa bändiä MYSTICUM. In The Streams Of Inferno on ehdottamasti parhaita levyjä mitä norjasta on ikinä tullut. Sienipäissään vedetty purkkiin vielä kunnon teknorumpujen kanssa, ei voi olla huonoa! Levyn saa bändin

kotisivuilta mp3-muodossa.
Marienbad 7.4.2005 22:44
Antti Tohka (7.4.2005 18:38)
Shadowking (7.4.2005 16:35)
Marienbad (7.4.2005 16:08)
Antti Tohka (7.4.2005 14:47)
Rotting Christ. BM, ei tod.





Thy Mighty Contract, debyytti vuodelta 1993. On aivan tod. BM ja vielä kovan tason sellaista.



Erittäin totta, mainio levy. Kannattaa yleensäkin aloittaa tutustuminen mieluummin tuotannon alkupäästä kuin loppupäästä.





Miksi minulle sitten suositellaan täällä kaikenmaailman gaymetallia?





He-he. Ei kai se ole mitään BM, jos jäbä aloitti tutustumisen jostain A Dead Poem ‑levystä. Rauhallista ja haikeaa dark/gothic metalia Sleep of the Angelsin tyyliin. Vitun kaukana gay metalista.



G.P.O. (18. 1. 2005): "Nykyistä Rotting Christia on aika hankala mieltää black metalliksi, vaikka alkuaikojen levyt 'Thy Mighty Contract' ja 'Non Serviam' sitä vielä ovatkin."



marienbad (18. 1. 2005): "Oh.. totta, ei esim. Sleep of the Angels todellakaan Blackia ole. Thy Mighty Contract on puhdasta underground-Blackia ja huiman hienoa sellaasta."



Tohka (7. 4. 2005): "Helvetti! Rotting Christ. BM, ei tod."



OK, ei edetä jatkossa siis liian nopeasti.
Antti Tohka 7.4.2005 23:23
laugh.gif
xav 13.4.2005 12:58

Nää pitäis olla kaikilla:



Burzum: 4 ekaa

Mayhem: Deathcrush (ei niillä muilla tee mitään, paitsi DMDS:n biisi Funeral Fog AKA You'll Never Fuck)

Emperor / Enslaved – Hordanes Land



Venomit ja muut neitisössöt voi unohtaa.





Sit tietenkin ne kaikki ltd. of 2 copies demokassut joita ei oo kuin mulla. Kyl te tiedätte.
Jon Soldehed 13.4.2005 13:18
xav (13.4.2005 11:59)
Venomit ja muut neitisössöt voi unohtaa.





No ei helvetissä.
Marienbad 13.4.2005 13:37

Gospel of the Horns.





Australialainen, thrashahtava ja uljasta tunnelmaa huokuva black metal ‑ryhmä, jonka albumin "A Call to Arms" pitäisi toimia itse ketjun alkuperäisellekin utelijalle. Samoin suosittelen erityisesti Tohkalle (vaikka tämäkin sekolauma tuli jo G.P.O:n toimesta esille aikaisemmin) norjalaista Dödheimsgardia. Aivan käsittämättömän mielisairasta necroriffittelyä ja verenkatkuista kurkkurääkyä. Musiikillisesti äärettömän teknistä ja laadukasta. Albumi "Monumental Possession" ja EP "Satanic Art" ovat eliittiä, joiden soisi löytyvän sieltä Carpathian Forestien ja Anaal Nathrakhien vierestä. Ote "Satanic Artin" arvostelusta Fireboxin sivuilta:



"Ensimmäinen varsinainen kappale "Traces of Reality" lähinnä mykistää vauhdillaan ja voimallaan... Tämä on todellista saatanallista taidetta! Melodiat ovat kuin suoraan black metal- taivaasta ja laulaja kuulostaa lähinnä leikkauspöydältä karanneelta kurkunpään syöpäpotilaalta. Yhtye hyödyntää myös syntsaa ja viulua luoden varsin upean atmospfäärin kitaroiden brutaalin revityksen ylle."
psilocybianth 13.4.2005 13:45
Marienbad (13.4.2005 13:38)
Gospel of the Horns.



Australialainen, thrashahtava ja uljasta tunnelmaa huokuva black metal ‑ryhmä, jonka albumin "A Call to Arms" pitäisi toimia itse ketjun alkuperäisellekin utelijalle. Samoin suosittelen erityisesti Tohkalle (vaikka tämäkin sekolauma tuli jo G.P.O:n toimesta esille aikaisemmin) norjalaista Dödheimsgardia. Aivan käsittämättömän mielisairasta necroriffittelyä ja verenkatkuista kurkkurääkyä. Musiikillisesti äärettömän teknistä ja laadukasta. Albumi "Monumental Possession" ja EP "Satanic Art" ovat eliittiä, joiden soisi löytyvän sieltä Carpathian Forestien ja Anaal Nathrakhien vierestä. Ote "Satanic Artin" arvostelusta Fireboxin sivuilta:



"Ensimmäinen varsinainen kappale "Traces of Reality" lähinnä mykistää vauhdillaan ja voimallaan... Tämä on todellista saatanallista taidetta! Melodiat ovat kuin suoraan black metal- taivaasta ja laulaja kuulostaa lähinnä leikkauspöydältä karanneelta kurkunpään syöpäpotilaalta. Yhtye hyödyntää myös syntsaa ja viulua luoden varsin upean atmospfäärin kitaroiden brutaalin revityksen ylle."





Täytyy kuitenkin muistaa, että tuo satanic art ja monumental possession ovat tyyleiltään täysin erilaisia. Itse en tuosta jälkimmäistä jaksa edes kuunnella. Jos satanic art uppoaa, niin varmasti sitten myös loistava 666 international.
Marienbad 13.4.2005 13:51
psilocybianth (13.4.2005 13:46)
Täytyy kuitenkin muistaa, että tuo satanic art ja monumental possession ovat tyyleiltään täysin erilaisia. Itse en tuosta jälkimmäistä jaksa edes kuunnella. Jos satanic art uppoaa, niin varmasti sitten myös loistava 666 international.





Tarkoitus olisi hommata lähipäivinä myös Kronet til konge (löytyi CDPacificilta alle kybällä), joka taitaa olla enemmän Monumental Possessionin kaltaista thrash-ralliutta? Satanic Artin "kokeilevuus" ja luova sekamelska vetoavat niin hyvin, että pitäisi tuo 666:kin saada.



Onko elitisteillä lausuntoa bändeistä Bestial Warlust ja Maniac Butcher?
Antti Tohka 13.4.2005 14:00

Kannattaa varoa noita Marienbadin suosituksia, levyt ovat yleensä sellaisia modern talking- tyyppisiä europop- levyä.





Kannattaa tsekata myös saman sekiksen aloittama topikki Imperiumista.

Itseänikin ihmetyttänyttä Revengen levyä Triumph.Genocide.Antichrist ruoditaan siinä makoisasti.
G.P.O. 13.4.2005 14:24
Marienbad (13.4.2005 13:52)
Satanic Artin "kokeilevuus" ja luova sekamelska vetoavat niin hyvin, että pitäisi tuo 666:kin saada.


"Satanic Art" on äärimmäisen selkeä ja helposti sisäistettävä kokonaisuus "666 International"-levyyn verrattuna. 666 on loistava levy, mutta sitä ei yksinkertaisesti voi lokeroida mihinkään genreen. Puhdasta mielisairautta ja todennäköisesti paljon huumeita.



Huumeet taisivat olla syynä siihenkin, että DHG:n Czral yritti viime viikolla itsemurhaa viidennestä kerroksesta hyppäämällä. Makaa tällä hetkellä sairaalassa tajuttomana ja alaruumis paskana.
Marienbad 13.4.2005 14:41
Antti Tohka (13.4.2005 14:01)
Kannattaa varoa noita Marienbadin suosituksia, levyt ovat yleensä sellaisia modern talking- tyyppisiä europop- levyä.





Tohkalle 4 minuuttia pidempi BM-biisi on:



A) europoppia

B) gaymetallia

C) muuten vain buu

D) liian paljon keskittymistä vaativaa = buu

E) dark metalia = liian hienostunutta = hempeilyä = gaymetalia = buu

F)

U)

C)

K)



Y)

O)

U)

!!!)
Amadeus 13.4.2005 21:29
Marienbad (13.4.2005 12:38)
"Ensimmäinen varsinainen kappale "Traces of Reality" lähinnä mykistää vauhdillaan ja voimallaan... Tämä on todellista saatanallista taidetta! Melodiat ovat kuin suoraan black metal- taivaasta ja laulaja kuulostaa lähinnä leikkauspöydältä karanneelta kurkunpään syöpäpotilaalta. Yhtye hyödyntää myös syntsaa ja viulua luoden varsin upean atmospfäärin kitaroiden brutaalin revityksen ylle."





Traces of Reality on ehkä kaikkien aikojen paras yksittäinen kappale itselleni. Introna Oneiroscope toimii hyvin kipeällä kosketinpimputtelulla ja Traces of Reality onkin jo sen luokan kieroontunutta taidetta viulun ja koskettimien toimiessa omituisessa vuorovaikutuksessa – Marienbadin sanoin – brutaalin revityksen kanssa, että kappale iskee edelleenkin lähes yhtä kovaa kuin muutamia vuosia sitten. Myös 666 on mainio levy, joskin se on menettänyt ajan mittaan jonkin verran tehoaan.



Tästä innostuneena täytyykin kaivaa Satanic Art hyllystä soittimeen.