Epävirallinen black-metalkeskustelu

psilocybianth ( 1.2.2007 10:15)

Ei kellään sattus olemaan urlia tallessa sille sivustolle jolla oli ihan vitusti noita at the heart of winter kuvia? Tais olla joku photoshop-kisa.

Tämä?

Ellei ollut tuo.. vaikka muutama sama tuoltakin löytyy. Koitin googlailla, muttei onnistanut. Ehkä sivusto on siirtynyt jonnekin bittiavaruuteen.

psilocybianth ( 4.2.2007 22:42)

Ellei ollut tuo.. vaikka muutama sama tuoltakin löytyy. Koitin googlailla, muttei onnistanut. Ehkä sivusto on siirtynyt jonnekin bittiavaruuteen.

Tämä? Monta iloista kvltkuvaa.

Toi näytti jo tutummalta, tosin noita Gaahl-kuvia en ollutkaan ennen nähnyt edes

Kannattaako kotimaisen Wyrdin levyjä hommata? Olen kuullut vain demokokoelmaa Wrath & Revenge. Ihan hyviä biisejä mutta jatkuvat tyylistä & tunnelmasta toiseen hyppiminen on todella ärsyttävää. Ensin tulee Burzumia, sitten jotain folk metalia ja sitten Graveland-pastissia. Jos täyspitkillä tyyli on selkiytynyt johonkin suuntaan niin kertokaa ihmeessä. Nuo ilmiselvää idolia (Burzum) `kunnioittavat´ kannet pelottavat sen verran, että ilman parempaa tietoa en viitsi rahojani noihin sijoittaa.

Saman kysymyksen voisi oikeastaan esittää ukrainalaisesta Astrofaesista. Those Whose Past is Immortal on ihan hyvää, parhaina hetkinään Drudkhin Forgotten Legendsin (levyillä soittaa samoja tyyppejä...) mieleen tuovaa synkistelyä mutta valitettavasti pitkissä biiseissä on sitten myös niitä kaikkein tavanomaisimpia bm-riffejä, jotka laskevat fiiliksiä aika ansiokkaasti. Demon The Attraction: Heavens and Earth CD-julkaisu on mid tempo syntsabläkkiä eikä ole ainakaan toistaiseksi tehnyt minkäänlaista vaikutusta.

THaavisto ( 15.2.2007 13:47)

Kannattaako kotimaisen Wyrdin levyjä hommata? Olen kuullut vain demokokoelmaa Wrath & Revenge. Ihan hyviä biisejä mutta jatkuvat tyylistä & tunnelmasta toiseen hyppiminen on todella ärsyttävää. Ensin tulee Burzumia, sitten jotain folk metalia ja sitten Graveland-pastissia. Jos täyspitkillä tyyli on selkiytynyt johonkin suuntaan niin kertokaa ihmeessä. Nuo ilmiselvää idolia (Burzum) `kunnioittavat´ kannet pelottavat sen verran, että ilman parempaa tietoa en viitsi rahojani noihin sijoittaa.

Tsekkaa Metal-archivesien arvioita. Itse käyn aina hakemassa vähän tuntumaa sieltä ennen kuin ostan jotain.

Wyrdin musiikki vaihtelee tyylillisesti hyvin paljon. Folkia, joskus ihan perusrokkia, sitten taas raaempaa ja taas jotain aivan muuta.. Itse diggaan heebon eri jutuista mutta en usko että hänen vaihteleva tuotanto uppoaa kaikkiin.

Pari viimeisintä tuotosta on jäänyt väliin mutta enpä sanoisi että Wyrd olisi mitenkään vakiinnuttanut tyylinsä. Tai noh, hän on vain pitänyt itsensä Wyrdinä.



Käy vähän Wyrdistäytymässä täällä mp3:n muodossa. Maistiaisia uudemmilta ja vanhemmilta tuotoksilta.

J.Kanerva ( 15.2.2007 17:49)

Tsekkaa Metal-archivesien arvioita. Itse käyn aina hakemassa vähän tuntumaa sieltä ennen kuin ostan jotain.

Wyrdin musiikki vaihtelee tyylillisesti hyvin paljon. Folkia, joskus ihan perusrokkia, sitten taas raaempaa ja taas jotain aivan muuta.. Itse diggaan heebon eri jutuista mutta en usko että hänen vaihteleva tuotanto uppoaa kaikkiin.

Pari viimeisintä tuotosta on jäänyt väliin mutta enpä sanoisi että Wyrd olisi mitenkään vakiinnuttanut tyylinsä. Tai noh, hän on vain pitänyt itsensä Wyrdinä.

Tsekaan kyllä aina, mutta nuo Metal-Archivesin kommentit ovat lähes poikkuksetta älytöntä hehkutusta, jonka perusteella on vaikea erotella jyviä akanoista. Vähänkin erikoisempien bm-bändien kohdalla arvosteluasteikko on melkein aina akselilla 87%-100%. Tämän foorumin ihmisillä on yleensä vähän enemmän kritiikkiä.



Hyvä esimerkki on Astrofaesin albumi; toinen antaa 95% ja toinen 85%. Materiaalin heittelevästä laadusta (jopa saman biisin sisällä) johtuen itse antaisin ehkä 80%. Wyrdin levyistä 3/4 arvioiduista on saanut keskimäärin 93%, joten kyseessä on joko 2000-luvun Burzum tai sitten arvostelijat vain jakelevat tähtiä turhan runsaskätisesti.



...



Ei minua Wyrdin tuotannon monipuolisuus haittaa vaan se, että kaikki eri tyylit pistetään samalle levylle vähät välittäen siitä, että se rikkoo black metalille ah-niin-tärkeää tunnelmaa. Onhan (olihan?) joku Moonspellkin monipuolinen bändi mutta ainakin eri tyylit olivat eri levyillä.

THaavisto ( 15.2.2007 19:17)

J.Kanerva ( 15.2.2007 17:49)

Tsekkaa Metal-archivesien arvioita. Itse käyn aina hakemassa vähän tuntumaa sieltä ennen kuin ostan jotain.

Wyrdin musiikki vaihtelee tyylillisesti hyvin paljon. Folkia, joskus ihan perusrokkia, sitten taas raaempaa ja taas jotain aivan muuta.. Itse diggaan heebon eri jutuista mutta en usko että hänen vaihteleva tuotanto uppoaa kaikkiin.

Pari viimeisintä tuotosta on jäänyt väliin mutta enpä sanoisi että Wyrd olisi mitenkään vakiinnuttanut tyylinsä. Tai noh, hän on vain pitänyt itsensä Wyrdinä.

Tsekaan kyllä aina, mutta nuo Metal-Archivesin kommentit ovat lähes poikkuksetta älytöntä hehkutusta, jonka perusteella on vaikea erotella jyviä akanoista. Vähänkin erikoisempien bm-bändien kohdalla arvosteluasteikko on melkein aina akselilla 87%-100%. Tämän foorumin ihmisillä on yleensä vähän enemmän kritiikkiä.



Hyvä esimerkki on Astrofaesin albumi; toinen antaa 95% ja toinen 85%. Materiaalin heittelevästä laadusta (jopa saman biisin sisällä) johtuen itse antaisin ehkä 80%. Wyrdin levyistä 3/4 arvioiduista on saanut keskimäärin 93%, joten kyseessä on joko 2000-luvun Burzum tai sitten arvostelijat vain jakelevat tähtiä turhan runsaskätisesti.



...



Ei minua Wyrdin tuotannon monipuolisuus haittaa vaan se, että kaikki eri tyylit pistetään samalle levylle vähät välittäen siitä, että se rikkoo black metalille ah-niin-tärkeää tunnelmaa. Onhan (olihan?) joku Moonspellkin monipuolinen bändi mutta ainakin eri tyylit olivat eri levyillä.

Niin no, en suoranaisesti tarkoittanut noita arvosteluja ja/tai levyjen pisteytyksiä vaan se että niissä yleensä kerrotaan minkäläinen levy on kyseessä. Jos levyn soundi on muuttunut sitten viime kerran niin kyllä se mainitaan arvosteluissa vaikka (niin kuin sanoit) aika hehkutuspohjaisia nuo ovat. Se on niin että harva innostuu haukkumaan levyä, lempibändin kehuminen onkin kahta hauskempaa.



Monasti voi tulla vastaan tuttu mutta unohtunut bändi joten muistin virkistykseksi käyn MA:lla sivuilla ja tarkistan minkälaista meteliä ne soittaa.

Liian hompahtava kama jää kauppaan ja raaka mättö menee ostoskoriin. Noin nyrkkisääntönä.



Otapa Wyrdin sivulta My Ghost biisi koekuunteluun. Heti ensi sekunneista tulee mieleen joku raskaspoljentoinen Trio Niskalaukaus. Väliin (vinyyliltä?) sämplätty hiljainen pianomusiikki kyllä tuntuu melko erikoiselta. Mutta pakko tunnustaa että pidän kokonaisuudesta.

Foorumin kepumetallisteilla on taas syy odottaa pakettikorttia muna pystyssä:

DRUDKH: Anti-Urban 10"

Minkälainen se Drudkhin akustinen albumi oikein on? Itselläni ei ole mielenkiinto riittänyt hankkimiseen, koska a) BM-bändien akustiset/ambient/yms sivuprojektit nyt ovat mitä ovat b) Drudkhin tuotannon taso on laskenut levy levyltä, vaikkakin äärettömän hitaasti.

Voisi joku päivä yrittää kommentoida noita testattuja bändejä ja kysellä lisäsuosituksia. Mutta ekaksi tarvitsisi selvitystä eilen Infernossa näytetystä videosta (jonka siis näin ilman musiikkia). Videolla kaksi pingviiniä ryntäilee kitaran ja basson kanssa jossain kallioilla keskellä päivää ja taustalla näkyy järvi/vuonomaisemaa saarineen. Immortalia?

Edit: nevermind, Immortalin Blashyrkhän se oli, hemmetin hauska tuo lopun juoksentelu.

THaavisto ( 17.3.2007 13:11)

Minkälainen se Drudkhin akustinen albumi oikein on?

Songs of Grief and Solitude on, yksinkertaisesti, hyvin surumielinen akustinen folk-albumi rauhallisella painotuksella. Lähes jokainen biisi koostuu metal-Drudkhin melodioista, jotka nyt esitetään akustisesti ja puhallinsoitinten avulla entistä aistillisempina ja pehmeämpinä. Ainakin Swan Roadin, Autumn Auroran ja Blood in Our Wellsin melodioita on uudelleen tulkittu eri nimiä kantaviksi akustisiksi raidoiksi, eli kyseessä on vähän samanlainen käännös kuin Burzumin ambient-tulkinnat Filosofemin melodioista levyllä Dauði Baldrs.

b) Drudkhin tuotannon taso on laskenut levy levyltä, vaikkakin äärettömän hitaasti.

Mitä oikein selität taas?



~



Sunnuntai-illan soittolistassa paraikaa Antisemitex / Ohtar split nimeltään "Death To Z.O.G. !!! / Deep Woods"



POLSKI!!! AAARGH!!

BlazeBirth Hall ‑kysymys: Onko Vargleiden toista täyspitkää To The Flame Of The New Day julkaistu missään muodossa? Saattaa olla julkaistu myös Forestin nimellä, en tiedä. Jostain syystä Forest vaihtoi hetkeksi nimensä Vargleideksi. Ensimmäinen Vargleide-albumi ...When Only Ashes And Scorched Earth Are Left Behind on joka tapauksessa todella nerokasta primitiivisyyttä.

Myös Rundagorin levyistä kaivataan infoa. Stronhold of Ruin on julkaistu kasetilla joskus 90-luvun puolivälin jälkeen, kaksi muuta ilmeisesti kokonaan ilman julkaisua...? BBH-kokoelmalta Hammerkrieg löytyvät kaksi kappaletta ainakin ovat loistavia.

Onpas tämä Sombre Cheminin (ranskalainen pakana/nsbm-bändi) uusi albumi jälleen hyvä. "Notre héritage ancestral" sisältää sitä samaa eeppisen melankolista raakaa kamaa kuin aiemmatkin julkaisut. Ranska on kyllä melko huippu tapaus. Suosittelen tutustumaan jos nyt kunnon "verenperinnöstä" kumpuava emotionaalisuus kiinnostaa.

pari muuta uutta "havaintoa":



Thor's Hammer: "Three Weeds From the Same Root" – erittäin rokkaavaa ja menevää raaistelua Rob Darkenin kaverilta. Vähän samanlaista tunnelmaa kuin Clandestine Blazen uudemmissa tuotannoissa. Thor's Hammerin "musta mies halaa arjalaista vaaleaverikköä" ‑kansikuvaa "The Fate Worse Than Death" ‑levyllä on varmasti mietitty hartaasti.



Ukrainan pillipiiparibändeistä on pakko nostaa Kroda monien edelle. Etenkin debyytti "Cry to me, river..." sekä viimeisin albumi "Fimbulvinter" ovat silkkaa neroutta. Moni biisi jää välittömästi kiertämään päässä ja siinä matkataan sitten helposti muinaisille luontomestoille, jäätiköille jne. pakanuuden harmoniaa etsimään.



Tällainen jenkkiläinen tapaus kuin Yamatu on myös mielenkiintoinen. "Shurpu Asaru" joka sisältää kai aikaisempia demoja täyspitkän julkaisun verran on välillä epätasainen mutta parhaimmillaan huikea. Pitkiä biisejä hyödynnetään ja rakennetaan Leviathanin tyyliin vaikka aivan yhtä rienaavaa tämä ei ole. Mukana on mm. piano tarkkaan valituilla hetkillä.

Yotsuya ( 17.3.2007 14:01)

DRUDKH: Anti-Urban 10"

Pari kertaa ehdin jo kuunteelemaan tätä lannanruskealle kiekolle prässättyä kaupunkien hauskanpitoa vastustavaa apeaa traktorimarssia. Onhan tässä jotain kiehtovaa mutta olisin toivonut hieman eeppisempää ja uhmakkaampaa menoa. Anti-life & anti-fun 4-sure.