Epävirallinen black-metalkeskustelu

Mitkä ovat olennaisimmat Gravelandin levyt? Ostin niitä joku 5, mutta kaikki tuntuvat kehnohkoilta. Ajattelinkin viedä varmasti paskas Cornerin hevikirppikselle tänä sunnuntaina.

Antti Tohka ( 12.1.2007 17:41)

Mitkä ovat olennaisimmat Gravelandin levyt? Ostin niitä joku 5, mutta kaikki tuntuvat kehnohkoilta. Ajattelinkin viedä varmasti paskas Cornerin hevikirppikselle tänä sunnuntaina.

Ne muutama ensimmäinen. Paras on In the glare of the burning churches. Ne uudemmat on kyllä kamalaa larppimetallia.

netzach ( 12.1.2007 18:25)

Antti Tohka ( 12.1.2007 17:41)

Mitkä ovat olennaisimmat Gravelandin levyt? Ostin niitä joku 5, mutta kaikki tuntuvat kehnohkoilta. Ajattelinkin viedä varmasti paskas Cornerin hevikirppikselle tänä sunnuntaina.

Ne muutama ensimmäinen. Paras on In the glare of the burning churches. Ne uudemmat on kyllä kamalaa larppimetallia.

Eli ne kannattaa myydä Hämeentien Ernestille.

saatana ku naurattaa tuo Yotsun viesti.

~



Graveland on etenkin myöhäisemmän kaman osalta kauttaaltaan maalailevan mönkivää ja näennäisen tasapaksua, en siis heti yhdistäisi tätä Tohkan mieltymyksiin. En ole kolmea viimeisintä levyä kuullut, mutta pidän ainakin Memory and Destinysta (vuodelta 2002 eeppistä pakanatunnelmaa) ja Immortal Pridesta (kolmas biisi on aivan tappokova barbaarisilta riffeiltään mutta siis edelleen sitä 16-minuutin osastoa!)



Rokkaavammasta/perinteisemmästä alkupään kamasta tykkään ainakin The Celtic Winteristä (demo julkaistu cd:llä.)



Sacrifice for Honour! Pride in blood!!

Jos nyt yrittäisin leventää musiikkimakuani tähän suuntaan, niin tarvitsisin vähän suosituksia (ellei sitten Tohka polta parhaat black biisit ‑kokoelmaansa mulle). Oleellinen pointti on laadukas tuotanto. Tiedän jo etukäteen, etten jaksa kuunnella levyjä, jotka kuulostavat kellarissa kasettimankalle nauhoituilta. Eli varmaan aika mainstream-bläkkiä, ei kuitenkaan mitään Dimmu Borgir / Cradle of Filth ‑vittuiluja. Satyriconin Now, Diabolical kuulosti hyvältä, vaikka ei musta bläkkiä ollutkaan. Samoin joku rokkaava Carpathian Forest.

Mikseipä vaikka aloittaisi siitä parhaimmasta, eli Bathoryn

Under the Sign of the Black Mark-albumista.

k-mikko ( 13.1.2007 21:34)

Jos nyt yrittäisin leventää musiikkimakuani tähän suuntaan, niin tarvitsisin vähän suosituksia (ellei sitten Tohka polta parhaat black biisit ‑kokoelmaansa mulle). Oleellinen pointti on laadukas tuotanto. Tiedän jo etukäteen, etten jaksa kuunnella levyjä, jotka kuulostavat kellarissa kasettimankalle nauhoituilta. Eli varmaan aika mainstream-bläkkiä, ei kuitenkaan mitään Dimmu Borgir / Cradle of Filth ‑vittuiluja. Satyriconin Now, Diabolical kuulosti hyvältä, vaikka ei musta bläkkiä ollutkaan. Samoin joku rokkaava Carpathian Forest.

Oletko kuunnellut mitään muuta kuin mainitsemiasi poppoita? Suosittelisin että kaivat vaikkapa huutonetistä, divarista tjms kokoelman Blackmetalliitto. Kuuntele sitä ja poimi sieltä parhaiten uppoavat bändit.

Sitä kuuntelin aikoinani ja kiinnostuin monesta bändistä, esim Beherit, infernoörinän mestarit.

Sitä mukaa kun kuuntelin eri bändejä kävin niiden kotisivuilla ja painoin "kaveribändien" linkkejä ja vierailin heidän sivuilla. Näin tuli tutustuttua muihin bändeihin ja heidän levyihin, usein melko sokkona.



Osa näistä ostoksista oli tietenkin huteja mutta pääosin osui hyviä tärppejä. Ensin mukaan tarttui jotain Dino Burgeria ym mutta maku tummeni ajan myötä.





Omia suosikkejani (vuosien varrelta):



Troll – Drep De Kristna

Kieltämättä Emperor vaikutteinen mutta kestosuosikkini. Myöhemmät albumit ovat jotain industrial-homoilua jota sietää välttää kuin ruttoa.



Beherit – The Oath of Black Blood (1991)

Beherit – Drawing Down The Moon (1993)

(Jos pitää heistä niin suosittelen myös Black crucifixion bändiä.)



Beheritistä joko pitää tai ei. Love or hate.



Immortal

Oikeastaan koko tuotanto mutta heidän musiikkinsa on muuttunut vuosien myötä melko paljon joten etene varovasti. Vaihtelee black metallista melodisempaan viikinkimäisempaan ja sitä rataa.



Limbonic Art



Mahtipontista, mystistä kuolemanpalvontaa. Bändi luo ainutlaatuisen tunnelman.



Sitten on tietysti kaikki suuret legendat kuten Darkthrone, Marduk, Mayhem, Burzum... Yada yada yaa ja lista jatkuu loputtomiin. Kokeile nyt ensin muutamaa saatanallista lättyä ja katso mitä korvat sanovat.

Kokeiles Xasthuria, Lurker of Chalicea ja tietysti ensimmäisenä Burzumia.

k-mikko ( 13.1.2007 19:34)

Oleellinen pointti on laadukas tuotanto. Tiedän jo etukäteen, etten jaksa kuunnella levyjä, jotka kuulostavat kellarissa kasettimankalle nauhoituilta.

ylläoleva kuvailu vs. Beherit ei välttämättä ole suositeltavin aloitus. En väitä että Beherit äänitti mankalle kellarissa, mutta se metalli-Beherit mitä olen kuullut on siis todella räkäistä/soundiltaan raakaa ug-kamaa ja täten hyvin kaukana Satyriconin uusimmasta tai CF:stä. Kannattaa tietenkin kokeilla jos alkoi kiinnostaa! Annettujen esimerkkibändien/tyylien merkeissä voisi suositella myös joitain seuraavista, osa ihan peruskamaa mutta harvinaisen laadukasta ja historiaa kestävää sellaista:



Marduk (Nightwing, World Funeral, Plague Angel)

Funeral Mist (Salvation)

Satyricon (Shadowthrone, Nemesis Divina)

Craft (Fuck the Universe, erittäin rockaavaa ja herjaavaa)

Burzum (Filosofem, BM:n ytimessä pitkine hypnoottisine biiseineen)

Enochian Crescent (Black Church ja itse asiassa koko tuotanto)

Gorgoroth (Under the Sign of Hell, Incipit Satan)

Immortal (Sons of Northern Darkness, At the Heart of Winter)

1349 (Beyond the Apocalypse)

Marienbad ( 13.1.2007 23:29)

ylläoleva kuvailu vs. Beherit ei välttämättä ole suositeltavin aloitus. En väitä että Beherit äänitti mankalle kellarissa, mutta se metalli-Beherit mitä olen kuullut on siis todella räkäistä/soundiltaan raakaa ug-kamaa

Mutta kyllä esim. Drawing Down The Moonin luulisi toimivan, soundeiltaan kuitenkin aika paljon vähemmän räkäistä kuin varhainen Beherit ja kappaleet itsessään ovat varmaankin parasta mitä tällä saralla on Suomessa koskaan tehty.

Marienbad ( 14.1.2007 01:29)

k-mikko ( 13.1.2007 19:34)

Oleellinen pointti on laadukas tuotanto. Tiedän jo etukäteen, etten jaksa kuunnella levyjä, jotka kuulostavat kellarissa kasettimankalle nauhoituilta.

ylläoleva kuvailu vs. Beherit ei välttämättä ole suositeltavin aloitus. En väitä että Beherit äänitti mankalle kellarissa, mutta se metalli-Beherit mitä olen kuullut on siis todella räkäistä/soundiltaan raakaa ug-kamaa ja täten hyvin kaukana Satyriconin uusimmasta tai CF:stä.

Vähän ristiriidassa mutta jos Beheritin todella "löytää" niin se soundi on itsestäänselvyys eikä kellariääntä edes ajattele.

Kaksi viimeistä albumia eivät ole mitään metallia vaan ambient-fiilistelyä.

Burzum (Filosofem, BM:n ytimessä pitkine hypnoottisine biiseineen)

Tämä albumi on minulle "se ainut oikea" mutta on pakko mainita että albumin alkutaival on melko tavallista Burzumia mutta loppupuolisko taas noise/ambient fiilistelyä.

Ja tällä albumuilla herran voxit ovat huutavia ja hysteerisiä eli eroavat aiemmista tuotoksista..

Joten albumi voi tarjota yllätyksiä aloittelijalle.

Immortal ( At the Heart of Winter)

Tuo pitää olla hyllyssä jo pelkkien bändikuvien takia.



Kannattaa myöskin hankkia Blizzard beasts-albumi.. Mahtipontista ja ylpeää menoa. Bändin aliarvostetuimpia.

Winds are known from where they blow!

k-mikko ( 13.1.2007 19:34)

Jos nyt yrittäisin leventää musiikkimakuani tähän suuntaan, niin tarvitsisin vähän suosituksia (ellei sitten Tohka polta parhaat black biisit ‑kokoelmaansa mulle). Oleellinen pointti on laadukas tuotanto. Tiedän jo etukäteen, etten jaksa kuunnella levyjä, jotka kuulostavat kellarissa kasettimankalle nauhoituilta. Eli varmaan aika mainstream-bläkkiä, ei kuitenkaan mitään Dimmu Borgir / Cradle of Filth ‑vittuiluja. Satyriconin Now, Diabolical kuulosti hyvältä, vaikka ei musta bläkkiä ollutkaan. Samoin joku rokkaava Carpathian Forest.

Mä voin Mikko nauhottaa sulle kokiksen noilta ei-suhinapändeiltä. Luovutan cd:n samalla kun maksan velkani

En ole koskaan blackkista erityisen paljon kuunnellut mutta pakko silti suositella Ulverin Nattens Madrigalia. Eikä ne Dimmu Borgirin ensimmäiset levytkään muistaakseni mitään hullumpia ollut.

Hevikirppikselta ostettu Abigailin Ultimate Unholy Death on kylla parayttavin levyhankinta vahaan aikaan.

Beer metal holocaust 666

Possessed by Satan 666



Shoot to kill and die!!!

Bastard ( 15.1.2007 18:14)

Eikä ne Dimmu Borgirin ensimmäiset levytkään muistaakseni mitään hullumpia ollut.

Tämä on harvinaisen totta. Ennen Dino Burgerin hamemetallikautta yhtye ehti tehdä todella hienoja levyjä.

Debyytti For All Tid ja sitä seurannut Stormblåst ovat todella tutustumisen arvoisia.

Hienoa medodista black metallia sopivan hämyisillä soundeilla. Kaukana siitä indusrtal skirt skeidasta mitä he nyt soittavat.



Enthrone Darkness Triumphant on sitten hyvin kaksipiippuinen tekele, jotkut vihaavat tätä, jotkut rakastavat.

Levy on kaukana vanhan koulukunnan tyylistä. Melodinen, urkuvoittoinen soundi mahtipontisilla soundeilla.

Jonkinlainen sekoitus miekka & kilpi metallia, black metallia ja jotain Nightwish ‑tyylistä. Hyvää black oopperametallia sanoisin.

Varmasti alottelijalle helposti lähestyttävä albumi, melodioita jotka jäävät päähän soimaan. Ja jos oikein huonosti käy voi huomata jollottavansa levyn biisejä suhkussa...

TRUE black metallisti ei koske tuohon edes sillä uhalla että hän joutuisi taivaaseen.



Tämän jälkeen mielenkiintoni lopahti heihin, bändi julkaisi Godless Savage Garden rahastus-ep:n, jonka jälkeen ilmestyi tyhjänpäiväinen Spiritual Black Dimensions albumi.



Nykyinen Dino Burger soittaa industrial/dark metal tyylistä meteliä joka on black metallia siinä missä Tapani Kansan Kultaniitytkin..



Ulverkaan ei ole "paha" bändi jos mukaan laskee vain bändin vanhat tuotokset. Mutta aivan uusimmat tuotokset ovat jotain elektronista ambientia ja ennen sitä bändi ehti kokeilla tyylillisesti melko paljon muutakin.



Mutta pitää aina muistaa että black metal lähti todelliseen kuuluisuuteen 90-alkupuolella jolloinka syntyi moni, moni klassikko. Silloiset soundit olivat lähes jokaisen bändin kohdalla melko rupisia johtuen tyylin underground ‑statuksesta. Eivät he levyttäneet missään hienossa studiossa vaan siellä missä pystyivät, jos sattui olemaan mankka mukana. Tuntemattomia örkkejä joille kukaan ei uskaltanut antaa levydiiliä.

Toki näitä tekeleitä on sittemmin remasteroitu mutta pieni räkäisyys on aina kuulunut tämän musiikin soundiin.