Epävirallinen black-metalkeskustelu

JMustonen ( 16.11.2005 12:03)

G.P.O. ( 3.10.2005 08:32)

psilocybianth (3.10.2005 00:08)

Jumbu (2.10.2005 23:53)

Amadeus (2.10.2005 23:46)

Lutakon häiriköt olivat puolestaan ihan kotimaisia tekijöitä.

Nimiä kehiin.

Black Dawn

Olihan siellä Demonos Sovakin paikkoja hajottamassa, vai puhutaanko tässä nyt kahdesta eri kerrasta? Sovalla on huhujen mukaan ollut Lutakkoon porttikielto jo pidemmän aikaa, mutta niinpä oli itsensä tuolloin sisään keplotellut.

Minnekäs nyt Demoksella ei olisi porttikieltoa. Jokunen vuosi sitten kyseltiin miehen kuulumisia portsarilta Heavy Cornerissa ja kuuleman mukaan ei enää mitään asiaa mestoille. Noinkohan pääsee enää Tuskaankaan.

Ainoa kerta kun olen todistanut Sovan sisäänpääsemättömyyttä on ainoa kerta kun olen nähnyt sen about selvinpäin.

k-mikko ( 16.11.2005 12:14)

JMustonen ( 16.11.2005 12:03)

G.P.O. ( 3.10.2005 08:32)

psilocybianth (3.10.2005 00:08)

Jumbu (2.10.2005 23:53)

Amadeus (2.10.2005 23:46)

Lutakon häiriköt olivat puolestaan ihan kotimaisia tekijöitä.

Nimiä kehiin.

Black Dawn

Olihan siellä Demonos Sovakin paikkoja hajottamassa, vai puhutaanko tässä nyt kahdesta eri kerrasta? Sovalla on huhujen mukaan ollut Lutakkoon porttikielto jo pidemmän aikaa, mutta niinpä oli itsensä tuolloin sisään keplotellut.

Minnekäs nyt Demoksella ei olisi porttikieltoa. Jokunen vuosi sitten kyseltiin miehen kuulumisia portsarilta Heavy Cornerissa ja kuuleman mukaan ei enää mitään asiaa mestoille. Noinkohan pääsee enää Tuskaankaan.

Ainoa kerta kun olen todistanut Sovan sisäänpääsemättömyyttä on ainoa kerta kun olen nähnyt sen about selvinpäin.

Joensuuhun ei Barathrumilla taas ole asiaa. Joskus kun vielä Kerubi oli pystyssä oli hepuilla keikka ja basisti jostain syystä monotti katukiveyksellä istuvaa naista päähän.

netzach ( 16.11.2005 14:39)

k-mikko ( 16.11.2005 12:14)

JMustonen ( 16.11.2005 12:03)

G.P.O. ( 3.10.2005 08:32)

psilocybianth (3.10.2005 00:08)

Jumbu (2.10.2005 23:53)

Amadeus (2.10.2005 23:46)

Lutakon häiriköt olivat puolestaan ihan kotimaisia tekijöitä.

Nimiä kehiin.

Black Dawn

Olihan siellä Demonos Sovakin paikkoja hajottamassa, vai puhutaanko tässä nyt kahdesta eri kerrasta? Sovalla on huhujen mukaan ollut Lutakkoon porttikielto jo pidemmän aikaa, mutta niinpä oli itsensä tuolloin sisään keplotellut.

Minnekäs nyt Demoksella ei olisi porttikieltoa. Jokunen vuosi sitten kyseltiin miehen kuulumisia portsarilta Heavy Cornerissa ja kuuleman mukaan ei enää mitään asiaa mestoille. Noinkohan pääsee enää Tuskaankaan.

Ainoa kerta kun olen todistanut Sovan sisäänpääsemättömyyttä on ainoa kerta kun olen nähnyt sen about selvinpäin.

Joensuuhun ei Barathrumilla taas ole asiaa. Joskus kun vielä Kerubi oli pystyssä oli hepuilla keikka ja basisti jostain syystä monotti katukiveyksellä istuvaa naista päähän.

Olitko paikalla? Tuosta tapauksesta on kuulunut monta eri versiota.

Nachtmystium kolahti nyt meikäläiseen sen verran kovaa, että tuli ostettua sekä Demise että Reign of the Malice. Samaan syssyyn tuli hankittua myös Mayhemin tonttu-ukkojen laulama loistelias joululevy Wolfs Lair Abyss.

JMustonen ( 18.11.2005 11:20)

Nachtmystium kolahti nyt meikäläiseen sen verran kovaa, että tuli ostettua sekä Demise että Reign of the Malice. Samaan syssyyn tuli hankittua myös Mayhemin tonttu-ukkojen laulama loistelias joululevy Wolfs Lair Abyss.

Nachtmystium iski itsellekin ja ostin Demisen sekä Eulogy IV:n, hienoa kamaa. Turun keikka on vakavasti harkinnassa, tosin jos pihiksi rupean niin Nifelheimin keikka on se todennäköisempi vaihtoehto.



Wolf's Lair Abyss on nykyään suosikkini Mayhem-levyistä, epäinhimillisintä matskua mitä se bändi on ikinä tehnyt.



Onko yhtye nimeltä Lust muuten kenellekään tuttu? Eräs kaveri kehui tuota kupinoton yhteydessä, mutta eipä ole edelleenkään tullut itse kuultua.

G.P.O. ( 18.11.2005 11:44)

JMustonen ( 18.11.2005 11:20)

Nachtmystium kolahti nyt meikäläiseen sen verran kovaa, että tuli ostettua sekä Demise että Reign of the Malice. Samaan syssyyn tuli hankittua myös Mayhemin tonttu-ukkojen laulama loistelias joululevy Wolfs Lair Abyss.

Nachtmystium iski itsellekin ja ostin Demisen sekä Eulogy IV:n, hienoa kamaa. Turun keikka on vakavasti harkinnassa, tosin jos pihiksi rupean niin Nifelheimin keikka on se todennäköisempi vaihtoehto.

Pakkohan tämä on tarkastaa livenä 9.2 Helsingissä.

drake2j ( 22.11.2005 23:03)

Minä sit varmaan räjähdän kohta.

Nachtmystiumin "Demiseen" tutustuneet ja siitä sävähtäneet voisivat hankkia seuraavaksi Judas Iscariotin albumin "Heaven in flames" jos ei ole jo tuttu. Takaan että albumin välittämä kylmä painostavuuden tunnelma vastaa tarpeeksi lähelle Nachtmystiumia. Aavemainen teos jossa hillityn tehokasta syntikka-aaltoilua raa'an ilmaisun pohjalla.

Nachtmystiumin demokokoelma "The First Attacks" on myös (uudelleen)painotuksen arvoinen, ei jää juurikaan jälkeen "Reign of the Maliciousista." Näistä varhaisista demo/unreleased biiseistä (joista muutama kehittyi edelleen debyyttialbumiin "Unholy terrorist cult") löytyy muutamia tappavia oivalluksia kuten "Hymn of hatred part I" (instrumentaali), "Hymn of hatred part II" ja "Mockery of the fallen saviour." Kahdessa viimeksi mainitussa kappaleessa on sellaista hulluuden ja romahtamisen myrkyllistä energiaa, joka pakottaa kaiken positiivisuuden katoamaan tajunnasta ja miljööstä. Myös "Eulogy IV" ‑ep:n raita "Bleed for Thee" on jo riittävä syy tuonkin omistamiseen, vaikka eroaa muista levyistä merkittävästi.



Edelleen jenkkiläinen Grand Belial's Key (jonka toivottavasti näemme Nachtmystiumin kanssa helmikuussa, huh) on myös ansainnut paikkansa topicissa. Ei niinkään alakuloista vaan melkoisen eloisaa ja sanoituksiltaan hillittömän "räikeää" black metalia, joka kirjoittaa omasta näkökulmastaan Raamatun tapahtumia ja hahmoja uudelleen. Pinnaltaan rivon ja pervon sanoitustyön alta löytyy loistavia ideoita, kärjistyksiä ja totuuksia tekopyhyyden luonteesta. Albumi "Judeobeast assassination" on monipuolinen ja tiukka 8 kappaleen setti.



Pari lisähehkua:



Lunar Aurora (Ger) ja albumit "Elixir of Sorrow" sekä "Zyklus." Saksalaisbändi aloitti hieman perinteisemmällä nopealla ja äänimaailmaltaan rikkaalla blackilla, mutta nämä kaksi myöhäisempää albumia ovat synkkyyden ja kurjuuden upeita tulkintoja, joita suosittelen etenkin niille, jotka pitävät väliosuuksien "kerronnasta" ja häiriintyneistä äänellisistä visioista. "Elixir of sorrow" alkaa levottomalla jaksolla, jonka aikana kuuluu latautuva ja hetken päästä laukeava ase. Tunnelma on kohtalaisen radikaali, kun kyseessä ovat levyn ensimmäiset sekunnit. Itse musiikki on mestarillisen armotonta ahdinkoa (bändille aina ominaisesti) hillityn synan avustuksella. Nuo väliosuudet ja suvantovaiheet jatkuvat läpi levyn. Toiseksi viimeisin albumi "Zyklus" on maailman täydellisimpiä black metal ‑luomuksia. Neljä pitkää ja raskasta kappaletta kattamassa vuorokauden kierron.



1. Der Morgen 13:14

2. Der Tag 07:10

3. Der Abend 10:04

4. Die Nacht 16:09



...täynnä painajaismaista tunnelmaa, hyönteisiä, hengitystä, utuisuutta, etäisyyttä ja pelkoa. Meno on pääasiassa nopeaa, mutta kyseinen bändi on tehnyt nopeudestaan vahvan oman vision, joka ei koskaan unohda rauhallisempien vaiheiden tärkeyttä kokonaisuudessa. Luonnollisesti viimeiseen raitaan jäädään lopullisesti. Hetki sitten ilmestynyt viimeisin albumi "Mond" tuntuu paranevan hetken hauduttuaan (pätee myös Zyklusiin), meno tuntuu olevan kahta edellistä albumia vihaisempaa ja nopeampaa.



Paysage d'Hiver (Swi), joka mainittiin ketjun alkuaikoina kertaalleen: sveitsiläinen yhden miehen projekti on talven, raatelevan pakkasen, jään ja kalpeuden maalaamista musiikiksi ja ääniksi. Paysage on julkaissut ainoastaan demoja ja pari splittiä, mutta materiaali on täysin ainutlaatuista, ambient-elementtistä ja primitiivistä black metalia. Järkälemäisien (10-45min) kappaleiden äänimaailma koostuu mm. etäisestä vaikeroinnista, tauottomasta tuulesta, jäisten halkojen kolinasta, ehkä askelista ja täydellisestä eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden äänellisestä monotonisuudesta. Metalliosuudet ovat fantastisia, ja näennäisesti yksinkertaisia kuvioita (Burzum, Wigrid, Hate Forest, Abyssic Hate) toistetaan tolkuttomasti, mutta aina kokonaisuuteen hyvin rytmitettyinä. Välillä esiintyy myös viulu, joka ei maalaa yhtään sen iloisempia tiloja kuin (päällekkäiset) kitarat ja koskettimen aallot.



Ensimmäisen demon "Steineiche" maailma:



1. Die Baumfrau (The Tree Woman) 20:01

2. Der Baummann (The Tree Man) 16:03

3. Der Baum (The Tree) 24:34

4. Deja Vu 11:33





Paysage d'Hiver on tehnyt myös splitin Lunar Auroran kanssa, joka esittää puoliskollaan 21 minuuttisen kappaleen "A Haudiga Fluag." Paysagen osuus ei ole miehen muuhun tuotantoon suhteutettuna kovin erikoista, mutta "A Haudiga Fluag" on jälleen luomus saksalaisryhmältä, jonka (akustinen) päämelodia ja lähinnä vaimealta itkuvaikeroinnilta kuulostava vokalisointi kummittelevat tajunnassa pitkään.

Hornan uusin levy Envaatnags Eflos Solf Esgantaa on myös loistava.



Mutta Behexenin By the Blessing of Satan on sitäkin parempi

Beat ( 23.11.2005 01:17)

Minä sit varmaan räjähdän kohta.

Etkä tule räjähtämään edes kauniisti. Upeat ja kauniin säännölliset kuviot jäävät siis puuttumaan katosta ja seiniltä...

Beat ( 23.11.2005 22:12)

Hornan uusin levy Envaatnags Eflos Solf Esgantaa on myös loistava.

Pistä vähän tarkempaa kommettia, mihin suuntaan on Horna menossa? Sudentaipaleella oli ihan hyviä biisejä mutta paska tuotanto (lähinnä rummut) ja onneton laulaja (eli se helvetin Satanic Warhamster) pilasivat kokonaisuuden aika tehokkaasti. Myös sanoituksia saa kommentoida. Sudella oli kyllä helvetin hyvät lyriikat, Horna oli vihdoinkin päässyt yli siitä tylsästä anti-christian mockerystä ja alkanut runoilemaan, esim. Skaldiriimu.

THaavisto ( 24.11.2005 15:48)

Beat ( 23.11.2005 22:12)

Hornan uusin levy Envaatnags Eflos Solf Esgantaa on myös loistava.

Pistä vähän tarkempaa kommettia, mihin suuntaan on Horna menossa? Sudentaipaleella oli ihan hyviä biisejä mutta paska tuotanto (lähinnä rummut) ja onneton laulaja (eli se helvetin Satanic Warhamster) pilasivat kokonaisuuden aika tehokkaasti. Myös sanoituksia saa kommentoida. Sudella oli kyllä helvetin hyvät lyriikat, Horna oli vihdoinkin päässyt yli siitä tylsästä anti-christian mockerystä ja alkanut runoilemaan, esim. Skaldiriimu.

Envaatnags Eflos Solf EsgantaaVNE(onnistuin typottamaan levyn nimen, mutta who can blame?) edustaa parasta Hornaa pitkään aikaan. Sotahamsteri loistaa poissaolollaan. Tuotanto on aika räkäinen, mutta juuri hyvällä tavalla. Rummut ovat ihan ok, ei mitään erityisen hyvää, muttei huonoakaan. Sanoitukset ovat juuri tuota ns. runoilua, joita Corvus rääkyy ulos kiitettävällä aggressiolla. Mainioita riffejä ja jopa vähän piilotettuja melodioita, erittäin hyvä levy, suosittelen todellakin Hornasta pitäville.



Huh, kylläpä tuli ylistyslaulu jälleen

1349:n uusi albumi "Hellfire" yllätti suomeksi sanottuna helvetisti. Raivokkainta ja nopeinta BM-materiaalia sitten "Panzer Division Mardukin" ja juuri oikealla tavalla: hallittusti, vaihtelevasti ja raa'asti. "I am abominationista" (vittu mikä aloitusraita) lähtien yli 50 minuuttinen tekele on täyttä juhlaa jota voi suositella niillekin, jotka ovat ehkä menettäneet jo toivonsa Norjan bändeihin. 1349 on tod. näk. rankin ja kiitettävin orkesteri tämän päivän Norjasta. Myös debyytti "Liberation" on mainittava kaikessa järjettömyydessään ja veren maussaan aina kun bändi tulee puheeksi.

Pari muuta suositusta:



Lutomysl (Ukr): "I(')MQUI(nt)ESs/cENCE" – yhden miehen projekti, ex-Profane Solitude esittää ajoittain rokkaavaa mutta pääsääntöisesti tuskaisan repivää tuhoisuutta, joka muistuttaa pimeimmillään jo Velvet Cacoonia.



Judas Iscariot (Usa): "To embrace the corpses bleeding" – edellisessä postissa mainitusta äärisynkästä "Heaven in Flamesista" poiketen tämä tarjoaa melko nopeaa ja vihaista materiaalia. Etenkin kaksi ekaa raitaa ovat jo riittävä syy levyn omistamiseen, toisen raidan folkahtava riffi jää pitkään kummittelemaan mieleen.



Holocaustus (Ger) / Odelegger (Ger) split: maailman kammottavimpia äänitteitä, suositellaan Ildjarnin ystäville ja tietenkin Bilskirnirin ystäville. Odelegger on Bilskirnirin ainoan jäsenen sivuprojekti, mutta edustaa folk/pagan black metalin parhaimmistoon lukeutuvasta Bilskirniristä poiketen äärimmäisen primitiivistä black metalia Ildjarnin tavoin. Holocaustuksen osuus on ehkä mielenkiintoisempi mutta ei sen helpompi. Myös Odeleggerin oma täyspitkä "End of Tides" on hyvä mutta monotonisuutensa johdosta toimii parhaiten pieninä annoksina a'la Ildjarn.



Black Funeral (Usa): "Vampyr – Throne of the Beast" – kaikki muut kuulemani BF-albumit ovat enemmän tai vähemmän huonoja ja epäonnistuneesti "kokeilevia", mutta vuoden ‑96 debyyttialbumi "Vampyr" on mestariteos. Kahdeksan raitaa ja hieman alle 30min täynnä vampiristisen eteeristä, tunnelmallista ja raakaa black metalia. Etenkin nelosraidan "Spectral agony of pain and loneliness" toistuva ja kappaleen päättävä kitarakuvio on silkkaa manipulaation huippua.

pöö