Kertokaahan mulle joku pulju, josta saa tilattua Abyssic Haten Suicidal Emotionsin. Olen yrittänyt selailla läpi suomalaisia distroja, mutta yhdessäkään sitä ei ole tullut vastaan. Pitänee kokeilla tilausta Nyktalta tai Takasilta, jos ei ala muualta levyä saamaan.
Epävirallinen black-metalkeskustelu
Kertokaahan mulle joku pulju, josta saa tilattua Abyssic Haten Suicidal Emotionsin. Olen yrittänyt selailla läpi suomalaisia distroja, mutta yhdessäkään sitä ei ole tullut vastaan. Pitänee kokeilla tilausta Nyktalta tai Takasilta, jos ei ala muualta levyä saamaan.
Suomalainen Northern Heritage.
Kertokaahan mulle joku pulju, josta saa tilattua Abyssic Haten Suicidal Emotionsin. Olen yrittänyt selailla läpi suomalaisia distroja, mutta yhdessäkään sitä ei ole tullut vastaan. Pitänee kokeilla tilausta Nyktalta tai Takasilta, jos ei ala muualta levyä saamaan.
Suomalainen Northern Heritage.
Kiitoksia! Vilkaisin kyllä olevinani NH:n sivutkin läpi, mutta ilmeisesti jätin sen kuitenkin katsomatta tai sitten olin vain liian huolimaton. Joka tapauksessa levy lähti tilaukseen.
Black Metallista en ole koskaan perustanut (inhonnut), tosin Venom on über nyt tuli kokeiltua Immortalia (Levyä Sons of Northern Darkness) itseasiassa aika helvetin kovaa.
Black Metallista en ole koskaan perustanut (inhonnut), tosin Venom on über nyt tuli kokeiltua Immortalia (Levyä Sons of Northern Darkness) itseasiassa aika helvetin kovaa.
Immortal ON helvetin hyvä bändi, suosittelen myös At The Heart of Winter levyä, eeppistä riffittelyä. Mielestäni Immortalin paras.
Immortalia (Levyä Sons of Northern Darkness) itseasiassa aika helvetin kovaa.
Immortal ON helvetin hyvä bändi, suosittelen myös At The Heart of Winter levyä, eeppistä riffittelyä. Mielestäni Immortalin paras.
Pakko myöntää, että Immortal todellakin on musiikiltaan helvetin vakuuttava bändi, nuo kaksi viimeiseksi jäänyttä kylmää levyä "Sons of Northern Darkness" ja etenkin "At the Heart of Winter" ovat korkealla millä tahansa BM-listalla. "Talven sydämen" tunnelma on oikeasti jotain mitä ei kannata yrittää selittää. Jos Sveitsin Paysage D'hiver on luonut black metalin vakuuttavimmat ikitalvet ja kuolon pakkaset, tekee Immortal tuolla levyllään saman astetta "eloisammin" (lue: ei pitkiä ambient-vaiheita, halonhakkuuta, toistoa, toistoa, toistoa, hypnoosia..)
Seuraavaksi on kehuttava tässä ketjussa kai mainitsematonta Inquisitionia (Col), jonka debyytti löytyi lopulta saksalaisdistrosta Northern Silence. "Into the infernal regions of the ancient cult" on aika pitkä ja mukavan alakulopainotteinen albumi, vaikka aika nopeaksikin meno välillä yltyy. Toka albumi "Invoking the majestic throne of Satan" on suorastaan painostavan hieno, ja jokaista Inquisition-albumia leimaa oma, tunnistettava soundi ja etenkin tunnistettava vokalisointi, joka on käytännössä vaimeata mutinaa kaukana perinteisestä korinasta. Kumpikin tappavan kovia levyjä, viimeisin "Magnificent glorification of Lucifer" ei ole yhtä loistava, vaikka eeppisempi tunnelma toki virkistää.
Nyt on tullut kuunneltua Immortalin lisäksi Legion of Doomia,Samaelia ja Naglfaria myös suomalainen Wrathage on hyvä orkka. -_-
Nyt on tullut kuunneltua Immortalin lisäksi Legion of Doomia,Samaelia ja Naglfaria myös suomalainen Wrathage on hyvä orkka. -_-
Eikös Wrathage osallistu myös Immortal Tribuutti ‑levylle?
Itsellä soi Enslavedin Isa, hyvä levy, joka vaatii kuuntelua auetakseen. Vanhemmasta Enslavedista pitävät eivät välttämättä ihastu tähän.
Viime päivinä soinut Musta Surma/Horna splitti ja Behexenin Rituale Satanum. Back to basics.
Behexeniä on tullut kuunneltua tänään perkeleesti. Behexenin studiosoundi By the Blessing of Satanilla on jotain uskomatonta. On saatu kiteytettyä 90luvun underground ja kelamankka meininki niin hiton brutaalilla ja raa'alla tavalla että koskee tärykalvoja. Jos vielä Rituale Satanumin saisi uudemman levyn tuotannolla voisi lähennellä täydellisyyttä.
Parhaat biisit löytyy kyllä Behexen / Horna splitiltä. Hienoa että joku bändi jaksaa panostaa biiseihin oikeesti myös spliteille! Ritual of Flesh & Bloodin loppupuoli pistää kylmän väreet joka kerta.
Behexenin studiosoundi By the Blessing of Satanilla on jotain uskomatonta. On saatu kiteytettyä 90luvun underground ja kelamankka meininki niin hiton brutaalilla ja raa'alla tavalla että koskee tärykalvoja.
By the Blessing of Satanin soundi yllättää täälläkin joka kerta kun sen armoille itsensä päästää. Tuo levy erottuu äärinopean BM:n massasta ja samalle tasolle on yltänyt vain muutama. Ehkä eniten mieleen tulee tuo 1349. Rituale Satanum pitäisi hommata, jotenkin se ei ole vain jaksanut kiinnostaa By the Blessingin täydellisyyden jälkeen. Nopean BM:n huippusaavutuksiin lukeutuvan Setherialin "Hell Eternal" ‑albuminkin puhtoinen soundi kalpenee Behexenin rinnalla.
Hienoa että joku bändi jaksaa panostaa biiseihin oikeesti myös spliteille! Ritual of Flesh & Bloodin loppupuoli pistää kylmän väreet joka kerta.
Olen tykästynyt splitteihin vaikka kehnoimmillaan ne ovat vain täytekappaleista koostuvia välijulkaisuja. Parhaimmillaan niissä kuitenkin pääsee tutustumaan uusiin (ehkä vielä demotasolla oleviin) tapauksiin kuten Xasthur / Angra Mainyun tai Xasthur / Acid Eneman tapauksessa. Horna / Behexen splittiä kohtaan on kovat odotukset, Behexenin osuutta on luonnehdittu muuallakin bändin kovimmaksi saavutukseksi, mikä on paljon sanottu By the Blessing of Satanin jälkeen.
Eka studiolevy oli niin kaavamaista paskaa munattomilla ja ohuilla soundeilla, ettei ole koko bändi kiinnostanut sen jälkeen. Levyä kaikenlisäksi kaupiteltiin Anttilassa. Tähän sopisi se vanha sanonta "kaks ekaa demoa on ihan hyviä, mutta..". Vanhalla nimellä julkaistuja matskuja en tosin ole kuullutkaan..
Ritual of Flesh & Bloodin loppupuoli pistää kylmän väreet joka kerta.
Osoittautui kovaksi ja vaikuttavaksi splitiksi, etenkin tuo "Ritual of Flesh & Blood" on kunnon ahdistussettiä ja täten hieman toista kuin raivoavan nopea "By the Blessing of Satan." Ritualin ensimmäinen osio on se mikä ensiksi jäi kummittelemaan mieleen, mutta vähintään yhtä tunkeutuva on tuo toinen osio, loppupuoli. Myös Hornan osuus splitistä on OK, etenkin "Rautamyrskyn" aloituksessa on tuhoisaa energiaa.
Pakko ottaa esille split-aiheeseen liittyen ranskalaisen undergroundin nimi Vlad Tepes, jonka "March To the Black Holocaust" ‑split Belketren kanssa on viime päivinä häirinnyt suunnattomasti. Vlad Tepesin 8 raitaa ovat pääsääntöisesti sitä 3-4 minuutin settiä, mutta odottamaton nelosraita "Drink the Poetry of the Celtic Disciple" on yli 12 minuuttia pitkä vitun neronleimaus. On perusteltua sanoa, että tuossa kappaleessa kiteytyy jotenkin täydellisesti black metalin olemuksen ydin. Kaksi vuorottelevaa ja kiusallisen tarttuvaa päällekkäistä kitarakuviota, muutamia suvantovaiheita ja kaikki oikeassa suhteessa toisiinsa. Belketren osuus ei ole vielä auennut läheskään niin hyvin, se on vielä 10 kertaa raaempaa ja likaisempaa kuin Vlad Tepes.