Nähdyt keikat

Fish, Tavastia, eilen.

Fishin edellinen, lähes kymmenen vuoden takainen Tavastian vierailu oli mainio tapaus niin soundeiltaan kuin muutenkin yleisfiilikseltään. Onneksi ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Hieman edellistä vierailua vähäpuheisemman Fishin eka setti koostui sooloajan matskusta, josta löytyy hyvää ja huonoa, angstisempaa ja poliittisempaa sekä hieman kevyempää stuffia. Not bad, mutta kun tämän jälkeen kuultiin Misplaced Childhood kokonaisuudessaan intensiivisesti esitettynä ja monisatapäisen yleisön mukana elämänä ja päälle vielä Market Square Heroes ja FUGAZI, ei voinut olla muuta kuin myyty. Fish täyttää edelleen koko lavan olemuksellaan, eikä voi muuta kuin surkutella Hogarth-vetoisen Marillionin aneemisuutta.

D-d-d-do you realize? This world is totally fugazi!

Risto @ Tavastia 30.9.06

Helvetin hauskaa oli mitä känniltäni muistan. Kaikki Riston omat parhaat biisit tuli ja lisäksi kuultiin covereina Kari Peitsamoa ja Mana Manaa. Eivät malttaneet millään lopettaa. Tulivat lavalle uudelleen 3-4 kertaa. Illan pääbändi (Lo-fi-fink tjsp.) olikin sitten jotain aivan käsittämätöntä "Boten Anna" ‑tyylistä paskaa. Muutaman biisin jouduin väkisin kuuntelemaan, kun en raaskinut jättää juomatta just ostettua tuoppia.

Bittis hitto toi keikka kuulostaa siistiltä.. oliko I belive in miracles akustinen kuten Live at benaroyalla? Sitä vetoa kuuntelen alituisesti.

Tossa settilistassa tuli just ne mitä itse haluisin kuulla, Porch, Evolution,Present tense,Come back, Animal yms.

Heittikö Eddie mitään kommenttia?

Vlad Drac ( 8.10.2006 12:25)

Bittis hitto toi keikka kuulostaa siistiltä.. oliko I belive in miracles akustinen kuten Live at benaroyalla? Sitä vetoa kuuntelen alituisesti.

Ei ollut akustinen vaan tosi nopea ja tiukka veto. Yks kohokohdista ehdottomasti. Sitä ennen pieni pätkä Ramojen Today Your Love, Tomorrow The Worldia ja Ed puhui pitkästi Joey Ramonesista ja bändin suhteesta saksaan. Saksaksi.

Vlad Drac ( 8.10.2006 12:25)

Tossa settilistassa tuli just ne mitä itse haluisin kuulla, Porch, Evolution,Present tense,Come back, Animal yms.

Heittikö Eddie mitään kommenttia?

Saksankielisiä juttuja tuli 3-4 kertaa biisien välissä mutta eihän me niistä hirveästi tajuttu. Joeylle lähetti terveisiä taivaaseen jne. Englanniksi kehui yleisöä parhaiten laulavaksi koko kiertueella, italialaiset pitivät kärkipaikkaa ennen Berliiniä.



Keikan voi ostaa pj:n sivuilta, 256kbs mp3-tasoisina koko setti maksaa vajaan kympin euroissa.

Jon Auer (The Posies) 11.11. Bar 68, JKL

Ei helvetti, mies ja kitara näytti taivaan merkit. Jos miehellä on ÄÄNI ja taito saada mahtavat kitarasoundit, puhumattakaan biiseistä jotka ovat powerpopin aatelia, niin kyllähän tässä oli vuoden paras keikka. Ja yksi kaikkien aikojen kovimmista, ikinä.



Plus että hyvää läppää biisien välissä, ja aikana.

Lamb of God

CoB

In Flames

Slayer



Bodom kuulosti vain tossa joukossa hyvin munattomalta.

NIN, Hki 10.4.

Ladytron jäi paria kolmea biisiä lukuun ottamatta väliin, kun narikkajonossa makoilu veti veronsa. Broken/The Downward Spiral ‑ajanjaksoon keskittyvä setti toimi loistavasti, mitä nyt March of the Pigsin ja joidenkin muiden aikana jotkut sekoilijat käynnistivät tönimisskaban. Muilta levyiltä (mukaan lukien ens viikon tiistaina ilmestyvä uusi levy) kuultiin kaks biisiä per levy. Positiivisia erikoisuuksia: Somewhat Damaged, Last, Heresy. Tolla kolmikolla starttaava keikka lupasi pelkästään hyvää, tämän jälkeen kuullut tutut hitit eivät kuulostaneetkaan enää niin ihmeelliseltä (syynä tähän toki myös 2 vuotta sitten nähty esitys Provinssissa). Burn ja The Hand that Feeds eivät kuulostaneet livenä levyn tasoisilta, mutta keikan lopettajaisiksi lanseerattu Head Like a Hole viimeisteli näytöksen täydellisesti. Settilista:

Kävi vaan sääliksi, etteivät pystyneet esittämään minkäänlaista encorea, kun kaikki soittimet menivät rikki Head Like a Holen lopussa.

NoMeansNon Turun esitys oli peijakkaan kova. Levyltä en ole jaksanut kuunnella vuosiin, mutta keikkaolosuhteissa toimi täysillä ja vähän vaille parituntinen show tuntui menevän hujauksessa. Loistava biisivalikoima, tanakkaa soittoa – John Wrightin rumputyöskentely teki erityisesti vaikutuksen – ja päälle vielä hauskat välipuheet, niin hyvin viihtyi. Funin lämmittelysettikin oli melkoisen vakuuttava.

Artisan ( 11.4.2007 17:10)

Kävi vaan sääliksi, etteivät pystyneet esittämään minkäänlaista encorea, kun kaikki soittimet menivät rikki Head Like a Holen lopussa.

Lienee yleinen käytäntö, Euroopan kiertueen settilistoja selailemalla huomaa, ettei millään keikalla ole ollut encorea.

Eilisen saldo:

The Sword. En ollut tata aiemmin edes kuullut ja yllatys oli erittain positiivinen. Kekiviikon Tsadin keikalle on pakko menna.



Orange Sunshine. Perinnetietoista power rockia. Takana jattiscreenilla pyorinyt Ilmestyskirja Nyt! antoi kosolti lisafiilista.



Porn. Vahan niinkuin Melvins rujoimmillaan. En tosin tiennyt, etta Dale on TASSAKIN rummuissa.



Blue Cheer. Todella positiivinen yllatys. Tuskin olivat aikoinaankaan yhtaan kovempia.



Big Business/Melvins. Big Businessin uuden levyn biisit ovat hienoja jyraysklassikoita, Melvareiden uusin lvy on samaa settia. Hieman alkoi sekakaytto uuvuttamaan jo tassa vaiheessa, joten puolisen tuntia kahden tunnin keikasta meni pilkkiessa. Viimesena soitettu Alice Cooper coverin aikana terastaydyin ja nousin ylos.





Hieman harmitti, ettei kaikkia bandeja pystynyt katsomaan. Esim. Guru Guru ja Joshua olisi ollut kiva nahda, mutta kun ei voi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, niin ei vaan voi.

C.W. Leadbeater ( 18.4.2007 01:53)

NoMeansNon Turun esitys oli peijakkaan kova.

Helsinki oli miksattu pieleen. Muuten erinomainen show, mutta basso ryki kaiken yli. Jopa erinomaisen rumputyöskentelyn. Siistiä oli silti.

Eilinen saldo:

Acid Bath. Nimi kuvaa meininkia hyvin. Brutaalia doomia naislaululla.



Amenra. Hieman tuli vanha suosikkini Bloodlet tasta mieleen. Aarimmaisen raskasta metallista doomia kirkumislaululla. Paat nytkyttivat mallikaasti.



Thrones. Joe Prestonin sooloprojekti oli kohtuullisen kiinnostavaa bassovoittoista melurokkia.



Stinking Lizaveta. Helvetin tiukkaa seitkytluku- power rockia. Naisrumpalin laahaus hieman valilla hairitsi, mutta menoa ja meininkia riitti ilti kylliksi.



Black Cobra. Pyha jyssays miten brutaalia meininkia tama kitara-rumpu-duo sai aikaiseksi. Veikkaan, etta alkuaikojen Metallica oli melko samankaltaista raimintaa.



Hieman yllattaen tuli jaatya notkumaan lahinna pikkusaliin. Neurosista kavin hieman kurkkimassa, mutta sen hetkellisessa mielentilassa koko bandi oli melko EVVK. Orthodoxia tuli seurattua vartin verra. Kaverini kommenti siita, ettei tiettyjen bandien pitaisi poistua treenikampalta oli melko kohdallaan. Siistit Sunno)))-henkiset esiintymisasut olivat tietysti plussaa.

Eilisen salto (nää siis Damissa Melkwegissä, ei Roadburnissa)

Legendary Titty Twister Viihdyttävää big band rokkia.



Phantom Four Miellyttävän isosaundista garagea/rautalankaa.



The Scientists Oli kyllä hämmentävää,miten paljon tämä kuulosti Sonic Youthilta, en yhtään ihmetele Thurstonin kiitollisuutta poppoolle.

Oli kyllä melkoinen Beer Metal Holocaust eilen Abigaililla päällä ja kaiken huipuksi päästiin keikan jälkeen elitistiporukalla kuvaan vokalistin kanssa kun Goldberg meni loistavalla metallienglannillaan kommunikoimaan Yasuyukin kanssa ja hemmo lykkäsi tälle kameran ja liimautui Pirin kainaloon poseeraamaan. Olisi kyllä viimeisen päälle Satanik Metal Fucking Kult jos toi kuva päätyisi johonkin vinyylipussin faniposeerauskollaasiin.

Meno maittoi bändille niin hyvin että on kuulemman ollut jo puhetta toisesta Suomen kiertueesta porukan kakkosbändi Barbatoksen kanssa! Beer Is My Leader! Dick Is Fucking Big!