Hyvä päänheilutus- ja pomppimiskeikka, 17 biisin edestä tarpeeksi uutta ja vanhaa (joista toki 7 uusimmalta levyltä). Välillä lensi sinisiä palloja yleisön sekaan. Niitä oli siistii töniskellä.
Nähdyt keikat
Hyvä päänheilutus- ja pomppimiskeikka, 17 biisin edestä tarpeeksi uutta ja vanhaa (joista toki 7 uusimmalta levyltä). Välillä lensi sinisiä palloja yleisön sekaan. Niitä oli siistii töniskellä.
2 biisiä vähemmän kuin Moskovassa (merkittävin puute Muscle Museum)

Muse veti ihan hyvän keikan. Soundit oli tuttuun Jäähalli-tyyliin paskahkot ja loputkin areenarockin vähäisistä nyansseista katosi yleisön jatkuvan läpsytyksen alle. Audience participation sucks.
Muse veti ihan hyvän keikan. Soundit oli tuttuun Jäähalli-tyyliin paskahkot ja loputkin areenarockin vähäisistä nyansseista katosi yleisön jatkuvan läpsytyksen alle. Audience participation sucks.
Niissä hiljaisemmissa kohdissa voisi antaa tilaa yhtyeelle. Hassua silti, että toiset moittivat yleisön liiallista osanottoa ja toiset taas odotuksia vaisumpaa osanottoa.
Kentällä soundit olivat kuitenkin selvästi paremmat kuin parilla aikaisemmalla jäähallin keikalla. Samaa voi sanoa myös bändin esiintymisestä ja show´sta eli parempi kuin aiemmin näkemäni jäähallin keikat. Hyviä kappaleita, hyvät lisähärpäkkeet palloineen ja kuvineen.
Miten vetää suomessa areena laitojaan myöten täyteen? No odotuttaa ihmisiä 30 vuotta ennen kuin tulee esiintymään! Keikka oli odotuksen arvoinen, todellakin lähes kolme tuntinen, kahteen settiin jaettuna. Kun yhtye on tällä tasolla maailmassa, voi lavalla olla todella rentona ja jättää näyttämisen tarpeen muille. Lähes joka toisessa kappaleessa oli jokin huumoritwisti mukana, jossain muodossa. Ainoastaan Neil Peartin kasvoilla ei hymy käynyt kertaakaan, mies on varmaan päättänyt olla lopun elämäänsä hymyilemättä, ihan ymmärrettävää.
Ensimmäinen setti kesti tunnin ja alkoi Limelightilla. Toisen setin aluksi tuli useampi kappale uudelta levyltä jolloin viimeinen näistä uusista alkoi jo tuntua yleisön kiusaamiselta, kitarakin kuulosti pahimmillaan vaan ujeltavavalta äänivallilta. No vihdoin päästiin pakkopullasta, permantokin oli tässä vaiheessa ja kovin seestynyttä. Sitten Subdivisions ja klassikko toisensa perään. Kolmena viimeisenä tulivat Tom Sawyer, Passege to Bangkok ja YYZ.
Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että konsertti oli todella hyvä. Kaikilla näytti olevan viihtyisää, henkilökohtaisesti istumapaikat olivat hyvät, yleisö toimi hyvin, biisilista oli hyvä, taustanäytöillä pyörivät animaatiot ja kuvat olivat hyviä, huumori oli hyvää.
Alexilla hajosi kitaran tekniikassa jotain pahemmin mutta onneksi tämä sattui jonkin uuden levyn kappaleen aikana joten no hätä, kaikki sympatiat kuitenkin. Far Cryn aikana ammuttiin lavan takaa jokunen ilotulite joka ei näyttänyt vakuuttavalta, joko täyslaidallinen raketteja tai sitten ei yhtään.
Kuten suomessa yleensä, oli mahdolliset lavastukset jne. pienimuotoisia. Tämä kai lähinnä johtuu siitä, että meillä ei ole jenkkityyliin mitään super domeja joihin mahtuisi neljä Hartwall areenaa sisään. Mutta musiikkitaidehan tässä olikin pääasia! Todellista taiteen tuntua oli mm. Natural Science ‑kappaleen aikana, historian siipien havinaa. Myös ensimmäinen ikinä kuulemani kappale Rushilta; Distant Early Warning soitettiin, silloin koki puhdasta nostalgiaa, jopa alkuperäistä vidota ko. kappaleesta näytettiin taustalla.
Rushin kunniaksi on sanottava, että maailman nörtein yhtye on tehnyt, ja tekee hienoa uraa.
Far Cryn aikana ammuttiin lavan takaa jokunen ilotulite joka ei näyttänyt vakuuttavalta, joko täyslaidallinen raketteja tai sitten ei yhtään.
Taisi olla juuri se kitaravahvistin joka hajosi, eikä ilotulite.
Hieno konsertti muuten, mutta en vieläkään ole tyytyväinen Hartwall Areenan äänentoistoon. Etenkin alarekisteri tuntui koko ajan olevan ihan tukossa, sellainen kestohumina päällä koko ajan. Muuten ei valittamista, mallikasta menoa. Tom Sawyer oli varsinaisen setin viimeinen kappale, ennen A Passage to Bangkokia tuli joku kappale vielä jota en tuntenut.
No heh, muuten olis voinutkin olla mutta eri biisi ja tuskin vahvarista sinkoilee raketteja

Toisen setin aluksi tuli useampi kappale uudelta levyltä jolloin viimeinen näistä uusista alkoi jo tuntua yleisön kiusaamiselta, kitarakin kuulosti pahimmillaan vaan ujeltavavalta äänivallilta. No vihdoin päästiin pakkopullasta, permantokin oli tässä vaiheessa ja kovin seestynyttä.
Eli uusi Rush on paskaa? Miten bändi sitten tekee hienoa uraa jos uutta tuotantoa ei jaksa kuunnella tai se on pakkopullaa?
Toisen setin aluksi tuli useampi kappale uudelta levyltä jolloin viimeinen näistä uusista alkoi jo tuntua yleisön kiusaamiselta, kitarakin kuulosti pahimmillaan vaan ujeltavavalta äänivallilta. No vihdoin päästiin pakkopullasta, permantokin oli tässä vaiheessa ja kovin seestynyttä.
Eli uusi Rush on paskaa? Miten bändi sitten tekee hienoa uraa jos uutta tuotantoa ei jaksa kuunnella tai se on pakkopullaa?
Ei se paskaa ole, kappaleet vaan vielä sen verran uusia, että niistä en ainakaan minä revi sellaisia fiiliksiä kuten niistä jotka tunnen tarkkaan; tietää siis jo pitkälle ennakkoon mitä tulee. Lisäksi kun osa uusista kappaleista on kitarapainotteisempia kuin vanhat joissa koskettimet korostuvat enemmän, meni se ainakin joissakin kohdissa epämääräiseksi äänimassaksi. Uskon, että jos Rush vielä tulee suomeen ja jos tuonne keikalle eksyy, on uudempikin tuotanto hyvin sulateltu. Albumiversioina ne jo nytkin toimivat paremmin kuin tuolla livenä.
Se Far Cryn aikana ammuttu tulite vaikutti aivan siltä kuin olisi yritetty viedä huomio pois Lifesonin vahvistimen hajoamisesta. (edit: valo/tuliteasioita tunteva tuttava epäili kuitenkin tätä meikäläisen teoriaa)
Mahtava keikka, ja meikäläisen mielestä uudelta levyltä oli valittu juuri oikeat biisit ja toimivat helvetin hyvin. Geddy Leen ääni kesti hatunnoston arvoisesti. Vaikka ei kai se juuri ole pettänytkään?
No heh, muuten olis voinutkin olla mutta eri biisi ja tuskin vahvarista sinkoilee raketteja
Ei ollut eri biisi, kyseessä oli Far Cry ja minä vielä näin kaikki tapahtumat hyvin läheltä, oikein aitiopaikalta, koska olin lavan sivussa Alexin puolella.
Geddy Leen ääni kesti hatunnoston arvoisesti. Vaikka ei kai se juuri ole pettänytkään?
Minusta Geddy lauloi todella epävarman oloisesti avauskappaleen ja mietin jo, että jaksaako se edes jatkaa. Mutta jatko meni sitten kuitenkin mallikkaasti.
Hienon keikan vetivät. Mitään ennakkofiiliksiä ei oikeastaan ollut ja ehkä sen takia keikasta pystyikin nauttimaan vapautuneesti. Ensimmäinen puoliaika oli vielä jotenkin valju ja tuntui että Geddy Leella oli ongelmia äänensä kanssa. Toinen osa keikasta olikin sitten lähes yhtä juhlaa. Jopa uudet biisit toimivat keikkatilanteessa mainiosti vaikkeivat levyltä ole niin kolahtaneetkaan. Etenkin Far Cry, siitäkin huolimatta että loppu vedettiin duona. Keikan kohokohta oli itselleni Subdivisionsin, mutta kaiken kaikkiaan settilista oli oikein tyydyttävää. Mitään erityisen ankeaa ei tullut. Ehkä Secret Touchin olisi voinut korvata vaikka jollain Test For Echon biisillä. Joku Passage To Bangkok nyt ei hirveästi napannut. Peartin rumpusoolo oli aika asiallinen vaikkei moiset yleensä hirveästi kiinnostakaan. Teki vaikutuksen jopa tyttöystävään.
Soundit oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvät ainakin siellä missä minä istuin (melko keskellä permannolla). Monet ovat valittaneet basson kuuluvuudesta, mutta minusta homma oli siltä osin ihan kunnossa. Soundit analysoitu tulpat kevyesti korvissa.
Valoshow ja muu oli ihan jees, mutta mielestäni esim. Muse teki runsas viikko sitten tyylikkäämmän shown pienemmällä arsenalilla. Hieno show kuitenkin ja oli kiva että screeneiltä näytettiin niinkin paljon bändin soittoa.
Peartilla oli kyllä hemmetin tuiman näköinen ilme koko ajan. Vihainen vanha mies.
Jopa alku-ja väliaika musat olivat hyviä: King Crimsonia, Jethro Tullia ja Porcupine Treeta.
En minä tiedä oliko sillä pamahdustulitteeella jotain tekemistä Lifesonin kamojen kyrvähtämisen kanssa "Far Cryn aikana", todennäköisesti oli, ainakin roudarit singahtelivat edestakaisin jauhesammuttimen kanssa kun kitara pimeni. Tuntuu vain oudolta kun on näinkin ammattimaisesta touhusta kyse ja kuten Geddy totesi, ettei kiertueen muilla 64 keikalla ole sattunut mitään.
Itse keikasta; rutista voisi välillä muodottomaksi mössöksi menneestä alapäästä (esim. "Subdivisionsin" alkutahdit synabassosoundilla tärisivät lähes tunnistamattomiksi) ja toisaalta Lifesonin diskanttia kirskuvat kitarasoolot viilsivät paikoin kuuloelimiä vähän liikaa. Ja taitavat ne Lifesonin suosimat delayt ja tilakaiut soida hallissa vieläkin.
Helvetin komea keikka muuten kaikin puolin ja klassikkobiisien maukas livetoteutus ja hauska South Park ‑insertti jättävät varjoon keikan ainoan tylsähkön hetken kakkossetin alussa, jossa oli aivan liian monta uutuusbiisiä peräkkäin. Rush-keikan draaman kaaren kannalta väärin. Loppu olikin lähes silkkaa orkkua.
Kolmen vuoden takainen Ruotsin keikka menee hieman edelle biisivalikoiman, soundien, yleisön osallistumisen ja ällistyksen ukkojen ekaa kertaa livenä näkemisen takia, mutta ei tämä kauas jäänyt. Ja Geddyllä oli "Kunnon kansalainen"-paita.
En minä tiedä oliko sillä pamahdustulitteeella jotain tekemistä Lifesonin kamojen kyrvähtämisen kanssa "Far Cryn aikana", todennäköisesti oli, ainakin roudarit singahtelivat edestakaisin jauhesammuttimen kanssa kun kitara pimeni. Tuntuu vain oudolta kun on näinkin ammattimaisesta touhusta kyse ja kuten Geddy totesi, ettei kiertueen muilla 64 keikalla ole sattunut mitään.
Niin no ei se nyt välttämättä outoa ole, että jos 65 keikalla yhdestä sattuu joku problemo. Ennemminkin odotettavaa?
Menikö se vahvari rikki siinä kohdassa missä Geddy laulaa "circuits blowing"?

Geddy veti Limelightin kyllä jotenkin oudosti, mutta noita Juutuubin livepätkiä katsomalla on käyttänyt samanlaista "tyyliä" ennenkin. Muuten en huomannut kyllä mitään mainittavia ongelmia äänessä. Vasemmalla ylhäällä, jossa istuin, kitarasoundit viilsi korvia, ja alapää varsinkin kosketinsoittimissa jytäsi niin että pallit tärisi.