Nähdyt keikat

With Full Force 2008

(kirjoittelen kommenteja paremmalla ajalla...)



Pe:



Meshuggah

Cataract

Morbid Angel

Rotting Christ

Agnostic Front

Madball

Mayhem

Brutal Truth

1349



La:



Job For A Cowboy

Converge

Mad Sin

Ministry



Su:



Volbeat

Slapshot

The Exploited

Cavalera Conspiracy

Primordial





Saattoi olla muutakin. Helvetin onnistuneet kemut!

Ruisrockin satoa:

At The Gates - Ihan vi-tun kova, vasta viimeisen parin kuukauden aikana tullu tutustuttua tähän kokoonpanoon tarkemmin ja nyt vituttaa että missasin pari ensimmäistä kappaletta. Seuraavalle(?) Suomen keikalle pakko päästä.



Ensiferum – Vetävät hyvin livenä, jäi vaan vituttamaan se viimeiseksi jäänyt rallatus.



Sivusilmällä tuli myös tarkastettua Amorphis (mitäänsanomaton), Raised Fist ja Nightwish. Ei se Anette mikään huono ollut, mutta hiukan jää ehkä kaipaamaan Tarjaa.

Mr.White ( 8.7.2008 11:46)

Seuraavalle(?) Suomen keikalle pakko päästä.

Vaikka vituttaakin etten lähtenyt yhden bändin takia Ruisrockiin niin silti toivon että seuraavaa keikkaa ei tule ja pillit laitetaan pussiin lopullisesti.

Näistä comebackeistä kun yleensä jää paska käteen loppuviimein kun sitä venytetään ja venytetään.

Mr.White ( 8.7.2008 11:46)

At The Gates - Ihan vi-tun kova, vasta viimeisen parin kuukauden aikana tullu tutustuttua tähän kokoonpanoon tarkemmin ja nyt vituttaa että missasin pari ensimmäistä kappaletta. Seuraavalle(?) Suomen keikalle pakko päästä.

Juu ei taida seuraavaa tulla. Mutta oli kyllä hieno keikka ja etenkin suosikkilevyni TRitSIO biisit saivat kyllä hullaantumaan. Ja Terminal spirit diseasen aikana piti hypätä pittiinkin ja vieläkin joka paikkaan särkee. Ei vanha kestä.



Amorphis oli väsynyt, tai johtuu että uudet biisit on niin mitättömiä. Tuli sentään joku hyvä Elegyn biisi.



Porcupine treetä tuli seurattua sivusilmällä kalja-alueelta ja vaikutti keikkana aivan paskalta.



Ministry menikin eturivissä heiluessa ja se tuntuu myös vieläkin. Tosin olisivat voineet rajoittaa uudempien "thrash"-biisien soittamista edes vähän. Al on kyllä karismaa täynnä ja vokaalit täydelliset.



1 päivä todellakin riitti ruisrokkia.

Neil Young

Hartwall Areenalla eilen.



Lämmittelijänä Von Herzen Brothers, saivat soittoaikaa vain puoli tuntia, olisi voinut kuunnella pitempäänkin.

Neil Young aloitti Love and Only Love ‑kappaleella joka olikin yksi niistä harvoista helmistä joita kahden tunnin aikana kuuli. Seuraavat kolme kappaletta olivat uppo-outoja niin minulle kuin veljelle jolle Youngin tuotanto on vielä tutumpaa kuin itselleni.

Seuraava helmi oli Cortez the Killer, ‑hieno hetki. Puolen välin tienoilla monta akustista ja loppupuolella hieno biisi uudelta levyltä; To Hidden Path.

Encorena vain yksi kappale, jokin Beatlesin sävellys, ei tuttua minulle. Ruisrocin konsertti joskus vuonna ‑96 oli huomattavasti parempi mutta silloin mukana olikin Crazy Horse eikä tämä isompi, monimuotoisempi, pehmeämpi kokoonpano.

Tulee hieman viiveellä, mutta kävin katsomassa Tampereella Bonnie 'Prince' Billyn keikan tuossa kesäkuun lopulla (toinen keikka Hkissä). HS kehui helsingin keikkaa kovin, ja Bonnie kuvattiin hyvin viihdyttäväksi ja monitasoiseksi esiintyjäksi. Muut lähteet kuvasivat keikkaa myöskin ylisanoin, mm. välispiikkejä, ilmeilyä (nämä kuitenkin tällaista kuulopuhetta). Tampereen keikalla mies sanoi tasan yhden välispiikin, jossa kertoi kuinka rasittavaa on, kun lavan muodosta johtuen yleisö ympäröi bändiä, 'on joka puolella'. Soittolista oli täysin eri Hkiin verrattuna (stadissa 'parhaat' biisit, Tampereella huomattavasti nihkeämpi lista). Muutenkin yllättävän vaisu esitys. Ei mikään huono, pidin, mutta siis jotenkin olisi odottanut enemmän. Näkikö joku Helsingin keikkaa, millainen fiilis oli?

Lisäksi olin Ruis Rockissa sunnuntain, katsoin Anna Järvisen, Asan, The Nationalin, Kentin ja osan Interpolia (ei jaksanut, lähdettiin pois). Ja ainiin, Jose Gonzalesin. The National oli paras, itseasiassa todella hyvä.



Olen menossa sunnuntaina katsomaan Sigur Rósia Kulttuurirtalolle, siitä odotan paljon.

Yoshua Ben Yosef ( 21.8.2008 14:18)

Näkikö joku Helsingin keikkaa, millainen fiilis oli?

Tavastian keikasta jäi ainakin minulle ihan päinvastainen fiilis. Vaikka en ollutkaan kuullut uuden levyn biisejä ollenkaan, lähes kaksituntinen keikka ei pitkästyttänyt missään vaiheessa (vaikka yleensä hyvienkin bändien keikoilla minua alkaa kyllästyttää jossain vaiheessa), ja muutenkin koko homma vahvisti mielikuvaani Oldhamin ilmiömäisyydestä. Upea konsertti, toistaiseksi vuoden parhaimpia.

Olen menossa sunnuntaina katsomaan Sigur Rósia Kulttuurirtalolle, siitä odotan paljon.

Jos jollain on tähän ylimääräinen lippu, saa tarjota tähän suuntaan.

anttir ( 21.8.2008 20:52)

Yoshua Ben Yosef ( 21.8.2008 14:18)

Näkikö joku Helsingin keikkaa, millainen fiilis oli?

Tavastian keikasta jäi ainakin minulle ihan päinvastainen fiilis. Vaikka en ollutkaan kuullut uuden levyn biisejä ollenkaan, lähes kaksituntinen keikka ei pitkästyttänyt missään vaiheessa (vaikka yleensä hyvienkin bändien keikoilla minua alkaa kyllästyttää jossain vaiheessa), ja muutenkin koko homma vahvisti mielikuvaani Oldhamin ilmiömäisyydestä. Upea konsertti, toistaiseksi vuoden parhaimpia.

Olen menossa sunnuntaina katsomaan Sigur Rósia Kulttuurirtalolle, siitä odotan paljon.

Jos jollain on tähän ylimääräinen lippu, saa tarjota tähän suuntaan.

Niin, siinä käsityksessä itsekin olen ollut, että Tavasti oli todella kova. Mutta Treella Bonnie oli ilmeisesti väsynyt. Tai sitten en vain pitänyt näkemästäni... seuranikin oli tosin pettynyt hieman.



...ja itse maksoin tähtitieteelliset 75e Sigurin lipusta, kun ostin jälkijunassa huuto.netin 'osta heti' ‑namiskaa hyödyntäen... kallista, mut ei jaksa stressata siitä.

Yoshua Ben Yosef ( 21.8.2008 23:56)

...ja itse maksoin tähtitieteelliset 75e Sigurin lipusta, kun ostin jälkijunassa huuto.netin 'osta heti' ‑namiskaa hyödyntäen... kallista, mut ei jaksa stressata siitä.

Olihan tämä nyt ihan vitun hyvä... en olisi uskonut, että Sigurin musiikki toimisi noin hyvin livenä. Jónsi Birgissonin ääni kesti ja kuullosti todella hienolta, sitä mä jotenkin eniten epäilin, ettei livenä pääsisi samalle tasolle kuin levyltä kuunneltuna.

Zappanale, Bad Doberan, Saksa 15.-17.8.2008

Bad Doberan on siitä erikoinen pikkukaupunki Pohjois-Saksassa, että siellä järjestetään joka vuosi heinä-elokuussa Frank Zappan musiikille omistettu kolmipäiväinen festivaali, Zappanale. Zappanaalit järjestettiin reilu viikko sitten jo 19. kertaa huolimatta siitä, että Gail Zappa (Frankin leski) on viime aikoina tehnyt parhaansa torpedoidakseen koko tapahtuman. Tämä kun luulee rahojen katoavan vääriin taskuihin, vaikka itse asiassa tilanne on päinvastainen; järjestäjät maksavat jokaisesta festareilla esitettävästä Zappan kirjoittamasta biisistä asianmukaiset korvaukset ja eiköhän kolme päivää Zappan musiiikia saa jokusen virallisen levyn ostajankin liikkeelle. Ja taas liksa tipahtaa Gailin tilille. FZ ehti muuten antaa tapahtumalle siunauksensa vielä eläessään.



Tapahtuma oli hieno, ihmiset mahtavia, bändit loistavia, kaupunki kaunis, Friedrich Frans Palaisin hotellihuone kuin nukkekoti, Jägermaister hyvää jne. Legendaarinen Zappa-vokalisti/fonisti/huilisti Napoleon Murphy Brock tuli tavattua, kuten myös yhtä legendaarinen neito Janet The Planet, Zappan ”Baby Snakes”- elokuvasta tuttu. Zappan musaa kuultiin kolmen päivän ajan iltapäivästä myöhään yöhön, eri puolilta maailmaa kotoisin olevien bändien ja projektien esittäminä. Loistavaa kamaa oli paljon, mutta tässä kovimpia akteja:



Perjantain Bogus Pomp Semi Acoustic Orchestra (USA) soitti vanhaa Mothers-matskua ja vaikeita Zappa-instrumentaaleja sellaisella pieteetillä ja virtuositeetilla että vieläkin hirvittää. Täyden kympin kaksituntinen keikka. Saksalaisen Electric Orangen industriaalimpi kama ei tuon jälkeen jaksanut innostaa, ehkä joku toinen paikka ja aika.

Lauantain kovinta antia oli totaalisen villin ja yleisön pähkinöiksi saaneen setin heittänyt Alamaailman Vasarat, surrealistisia välispiikkejä heitelleen, MoonTV:stäkin tutun pillimaisteri Kreivi Stakulan johdolla. Vasarat heittivät luonnollisesti omaa matskuaan, mutta Zappa-henkihän niissäkin vahvasti leijuu. Paljoa huonommaksi ei jäänyt unkarilainen Zappa Circus, joka heitti tutumpia Zappa-paloja mutta aseistariisuvalla huumorilla ja läskillä bondagetanssijalla ja ballerinalla ryyditettynä.

Sunnuntain hoiti kotiin taitava, pari UZVA-soittajaakin sisältänyt Finnish Zappa Tribute Band, Denny Walleyn ja Napoleon Murphy Brockin tuella. Hauska meininki ja hyvin valittu Zappa-ohjelmisto (”Lumpy Gravy” kolisee aina).

Jim Cohenin pitämä, hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä aiheuttanut mielenkiintoinen Zappa-luento paikallisessa elokuvateatterissa täytyy myös mainita. Ensi vuonna uudestaan.



Finnish Zappa Tribute Band with Napleon Murphy Brock ja teksteiltään päivitetty "The Idiot Bastard Son" Zappanaaleilla: http://www.youtube.com/watch?v=GHNUuiFHyoE

Alamaailman Vasarat Zappanaaleilla: http://www.youtube.com/watch?v=IcWjFaNRBns

Pakko hehkuttaa, mutta kun Twisted Sisterin keikka toissa päivänä Ideaparkissa oli taas niin helvetin kuuma että en tajua mistä sitä virtaa Sniderilla löytyy.

Tää oli mun yhdeksäs TS fix (eka oli 1986), taas pärjää vähän aikaa. I testify.

Klippi keskiviikolta, YCSR&R polkaisi keikan käyntiin.

Leonard Cohen, Hartwall Areena pe 10.10.2008

Kello 20:00 pintaan legenda bändeineen aloitti odotetun konsertin. Yli kolmen tunnin pituisen keikan herra teki. Illan settilista täällä. Esitetyt kappaleet olivat saatu aika pitkiksi ja mielenkiintoisiksi versioiksi, muun muassa Who By Fire, Suzanne ja Hallelujah jäivät mieleen.



Aivan mahtava keikka, ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni tähän saakka! Erittäin hyvässä vedossa herra Cohen oli ja hänen lauluäänensäkin oli edelleen hieno. Lisäksi hänen kiertuebändissä oli loistavia muusikoita, muun muassa akustisia kitaroita soittanut espanjalainen Javier Mas oli taitava. Soitti sellaisilla instrumenteilla mitä en ole aikaisemmin keikoilla nähnyt kuten archilaud'ta ja bandurriaa. Lisäksi taustalaulajat Sharon Robinson ja The Webb Sisters myös loistivat, varsinkin Robinson joka on tehnyt Cohenin kanssa nykyään paljon yhteistyötä muun muassa levyillä Dear Heather ja Ten New Songs.



Käsittäkseni konsertti oli loppuunmyyty. Oli hyvä meininki, yleisö oli mukana ja Cohen oli myös hyväntuulinen. Eiköhän oleennaisimmat ja tärkeimmät kappaleet tullut kuultua.



Kiitos herra Cohenille hyvästä keikasta!

Hanoin keikka Tawalla 18.10. Makkonen veti lipat, mutta soitto kulki vaikka äijä ei.

Riemastuttavin hetki oli englanninkielinen cover Prolemsien? Ei tää lama päähän käystä.

Hieno riffi, ja suomipunkklassikko sai upean kohtelun.

Muutenkin hikinen ja viihdyttävä ilta rock-kukkoilun ja spagaattien parissa.



Lämppäri Bloodpit oli tosin hämmästyttävää valjua skeidaa; joka herätti ainoastaan ajatuksen "koska tämä piina ja ajanhukka loppuu".

Huonoja, koukuttomia biisejä, melua ja solistin valjuutta.

Spiritualized

No joo, olihan se vuoden paras.

Pitäisi kai aloittaa ei-nähdyillä keikoilla. Oslon palokunta totesi

Immortalin liian vaaralliseksi, ajoi porukan pihalle pakkaseen pariksikymmeneksi minuutiksi juuri kun olin raahannut pari stobea mestoille ja tämän jälkeen kielsi koko homman. Vittu. Seurauksena oli aikaa penkoa levymyyjien laareja 70€ seurauksin (no joo, 9 levyä eli kappalehinta ok).



Bal sagoth. Onko tämä nyt se bändi mitä imperiumilla toivotaan jokaiseen Tuskaan? Toivottavasti ei tule. Tai no, samapa tuo, voipahan lipittää alkoholituotteita senkin ajan. 2 biisiä näin, ei jaksanut sitäkään aikaa.



Nightingale. Aika gay nimi, mutta Dan Swanö on symppis tyyppi, ja bändin Rainbow meets Edge of Sanity oli retroiluksi hyvää. Webbisivun mainitsema progressiivisuus ei onneksi ollut löytänyt tietään ainakaan rajan länsipuolelle saakka. Vika biisi oli Black Tears.



Keep of Kalessin. Jumankauta mitä turpaan vetoa. Levyllähän tämä on aikamoista eeppistä muniin puhaltelua, mutta livenä meininki on toinen. Pakko mennä Infernoon ensi keväänä mikäli vain mahdollista tämän takia (ihan niinkuin Carpathian Forest ei riittäisi syyksi).



Hate oli Behemothia muutenkin kuin olemalla puolalaista deathia, Sodomin aikana olin jo niin päissäni, että turha kommentoida.