Nähdyt keikat

Yotsuya ( 26.4.2008 18:30)

...Both are pathetic fantasies that weaken a natural and healthy relationship between the sexes."

Ööö... ke-hä-pää-tel-..! Kuunteleekohan tätä bändiä ne jotka on liimaillut Kallion täyteen sitä flyeria mis on puukko keskellä hakaristiä ja teksti:"The only good fascist is a dead fascist"?

The Bellrays Lutakossa perstaina.

Ikään ennen en tietääkseni ole bändiä kuullut, hyvän kuuloista oli ja laulajalla komea ääni. Ei kuitenkaan jossain lukemieni ylistyssanojen vertainen. Black Flag ‑vertaukset ihmetyttävät, vaikka puhuttaisiinkin vain samankaltaisesta energiasta. Enemmän tämä oli jotain MC5 ‑osastoa, jota soul-maneereita käyttävä naislaulaja väritti.

Barbatos nähty TVO:lla ja vaikka paikalla oli 22 maksanutta ja bändi joutui aloittamaan jo yhdeksältä oli keikka ihan helvetin hyvä, voi vaan kuvitella miten kovaa tää toimii lauantaina Factoryssä!

Muilla foorumeilla on ollut aika nihkeitä kommentteja Barbatos-kiertueen tähänastisista keikoista, mutta eilinen oli silti vallan mainio. Löysästi esiintyneen taustabändin takia ei voi puhua kovin räjähtävästä show'sta, mutta biisit toimivat ihan hienosti velttoilusta huolimatta.

Kiss, Hartwall Areena ti 27.5.2008.

L.A. ( 28.5.2008 14:07)

Kiss, Hartwall Areena ti 27.5.2008.

Hyvät kommentit.

Alive ( 28.5.2008 14:48)

L.A. ( 28.5.2008 14:07)

Kiss, Hartwall Areena ti 27.5.2008.

Hyvät kommentit.

Katos, otsikossa on vielä "kommentit".



Näin bändin ensimmäistä kertaa livenä ja mielestäni oli loistava keikka. Lämmittelybändi Cinder Road oli säälittävän huono.

L.A. ( 28.5.2008 14:55)

Alive ( 28.5.2008 14:48)

L.A. ( 28.5.2008 14:07)

Kiss, Hartwall Areena ti 27.5.2008.

Hyvät kommentit.

Katos, otsikossa on vielä "kommentit".



Näin bändin ensimmäistä kertaa livenä ja mielestäni oli loistava keikka. Lämmittelybändi Cinder Road oli säälittävän huono.

Ilta-Sanomissa tuumattiin, että Stanleylla oli vaikeuksia äänensä kanssa. Oliko näin?

Kiss Areenalla eilen, kyllä oli hienoa, 90-luvun reunion jäi valitettavasti väliin mutta onneksi tuli vielä mahdollisuus nähdä bändi. Itse paikanpäällä ei tullut mieleenkään että Stanleyllä olisi ollut ongelmia, sitä oli vain niin innoissaan keikasta ja tunnelma katossa. Show on erittäin näyttävä ja areenan soundit alakatsomossa kohdallaan. Alive settilistana toimii täysillä ja Thayerkin on mies paikallaan vaikkei Ace olekaan. Miinuksena God Of Thunderin puute ja Singerin laulu, laulaa kyllä hyvin mutta Crissin biisit eivät tietenkään kuulostaneet aivan samalta.

Kun nyt tuota konsertista tallennettua cd:tä kuuntelee niin myönnettäköön ettei Stanleyltä kaikki ihan puhtaasti tule, ainakaan aluksi. cd-miksauksessa lauluun toki kiinnittää enempi huomiota. Mainio idea kaupata pikatallennetta keikasta, hintakin kohtuullinen, vain 20 e. Levyjen noutojono keikan jälkeen oli tietysti pitkä mutta veti onneksi hyvin. Cinder Roadiin en paljoa keskittynyt, ostin kuitenkin levyn uteliaisuudesta, 10 euroa ei tässä konkurssissa tuntunut enää missään.

Hah-hah. Tiistain 22:00 aloituksen inspiroimana myöhästyin eilisiltaisesta Kissin konsertista 40 minuuttia...

Humphrey Bogart ( 28.5.2008 15:33)

Ilta-Sanomissa tuumattiin, että Stanleylla oli vaikeuksia äänensä kanssa. Oliko näin?

Ilmeisesti tiistaina tilanne oli ollut pahempi. Ei ääni ollut vielä kunnossa keskiviikkonakaan, mutta molemat keikat katsoneiden mukaan keskiviikkona tilanne oli parempi. Heti ensimmäisessä Strutter kappaleessa kuuli tuon selvästi, osassa kappaleissa taas kertosäkeet laului muut jäsenet. Loppujen lopuksi keikasta toki jää käteen hyvä mieli, vaikkei nuo kappalevalinnat ikinä oikein mitään omaperäisiä olekaan (80- ja 90-luvuilta soitettiin vain yksi kappale). Meininki oli rentoa, äijät jaksoi vielä heilua, Stanleyn läpät 'paskoja' ja lopun hilusade on aina yhtä näyttävä. Voitti tämä nyt Psycho Circus kiertueen keikan.

Widows, Vastavirta-klubi, pe 30.5.

Muutaman singlen 70-luvun lopulla ja yhden albumin v. ‑80 aikaiseksi saanut helsinkiläinen punklegenda Widows aloitti kesän comeback-keikat Tampereelta. Nihkeästi jengiä vetänyt Widows toimi varsinkin soittopuoleltaan timmisti. Johnny Widow ja TB Widow olivat hyvässä kuosissa ja soittonsa pirteää ja energistä. Persoonallisesti ääntävän originaalisolisti Jacky Ixin korvannut uusi heppu jätti vähän ristiriitaisen maun, mutta kuulosti välillä kiitettävänkin paljon edeltäjältään. Paljon tuttuja mukanahoilattavia biisejä, hyvä niin.

Lämppäreinä Sa-Int ja Surinamulkut plays Buzzcocks.

Toteanpa vielä täälläkin, että Judas Priestin viikontakainen kiertueen avaus oli uskomattoman kova. Varmoja hittejä ei ollut settilistassa kuin hiukan reilu kolmannes ja loput olivat kahden Nostradamus-ennakon ohella harvinaisuuksia, joita ei ihan joka keikalla soiteta. Bändi on edelleen todella kovassa iskussa, eikä Halfordin ääntäkään sovi väheksyä, vaikkeivät korkeimmat nuotit lähde ihan samalla tavalla kuin ennen muinoin.

Toi Judas Priestin missaaminen on kyllä jälkikäteen harmittanut, kun en todellakaan odottanut kummempia muutoksia settiin. Olivat soittaneet vielä henk.koht. suosikkibiisin Hell Patrolin.

Saunassa tsekattua:



Testament – hyvä perussetti, vaikka Electric Crownin poisjättäminen iso miinus onkin.



Stone – hyvä, mutta huono soittoaika ainakin näin katsojan näkökulmasta.



Sebastian Bach – festarin positiivisimpia yllätyksiä. Ei todellakaan kummempia odotuksia ollut, kunhan odotteli vaan Skid Rown biisejä. Niitä tulikin, mutta hyvin toimivat Bachin omatkin biisit. Bach oli hyvässä vireessä. Mutta olihan se Youth Gone Wild ykkönen. Muita Skidareita: Monkey Business, Slave to the Grind, 18 And Life, I Remember You ja olikohan vielä joku.



The Scorpions – hevimieshän ei Scorppareita siedä ja itseäkin edelleen etoo Wind Of Change, mutta onneksi ymmärsivät jättää biisin pois setistä. Still Loving You tuli, mutta sehän onkin hyvä heviballadi. Scorppareilla on kuitenkin niin kovia biisejä tehtynä, että niistä saa aivan hevimiehiäkin tyydyttävän setin. The Zoo, Holiday, Coming Home, Bad Boys Running Wild, Rock You Like A Hurricane jne. Instrumentaali Coast to Coast kuultiin. Rumpusoolo on kyllä aina turha.



Joe Lynn Turner & Graham Bonnett – kivaa nostalgiaa, vanhat Rainbow-miehet vetämässä I Surrenderia, All Night Longia, Since You've Been Gonea jne. Ei valittamista, itsellä oli vain sellainen krapula ettei oikein päässyt menoon mukaan.



Whitesnake – Coverdale on edelleen pelimies. Luottoa löytyi uusinkiin biiseihin, ainakin neljä kappaletta kuultiin Good to Be Badilta ja eikä siinä mitään, hyvä levyhän tuo on. Coverdale vaikutti olevan hyvällä tuulella ja ääni on edelleen rautaa. Still of the Nightissa meni kyllä sanat väärin, mutta annettakoon anteeksi, kun mies itsekin otti asian huumorilla. Mutta viisitoista minuuttia (ainakin) kitara- ja rumpusooloja on liikaa. Muita biisejä: Give Me All Your Love, Love Ain't No Stranger, Ain't Love in the Heart of the City jne. jne. Tän olis kyllä mieluummin katsonut lauantai-iltana, kun itsellä oli kovempi meno päällä.

Katotaas miten tässä deliriumissa pystyn summaamana Hellfestin satoa. HUH-HUH!

Perjantai:



Death Angel. Hyvin "pojat" vetivät...



Mayhem. Asiallinen perussetti. Attilan äänenkäyttöä ei voi kuin ihailla.



Krueger. Jälleen energinen keikka näiltä nuorilta sveitsiläisiltä.



Baroness. Aivan parhautta. Ainoa, mikä näissä teknisesti taitavissa mölybändeissä haittaa on se, että laulaja(kitaristi) ei ole tarpeeksi hyvä muuhun matskuun nähden.



Rotting Christ. Jotenkin tajuttoman vaisu keikka Rottareilta. Ehkä huonot soundit tekivät tehtävänsä.



Carcass. Voi jumalauta olin venannut tätä keikkaa. Hitit soitettiin pieteetillä läpi. Ken Owenin saapuminen lavalle kyllä hieman herätti kummastusta, koska kyllähän mies edelleen aika huonossa jamassa on ja suurin osa yleisöstä ei varmaan tajunnut, kuka tämä hemmo oikein on.





Lauantai:



Sodom. Lauantai päivälle sopii kyllä erinomaisesti Sodomin kaltainen fiilestely. Soittivat myös riittävästi materiaalia BM-levyiltään.



Today is the Day. Toka keikka, minkä "heiltä" näin. Steve Austin on kyllä tiukka äija ja fantastisia muusikoitahan hän on aina ympärilleen saanut. Harvoin varman "tän sarjan" bändeillä on varaa pistää kitaraa paskakaksi keikan jälkeen No Stevehän on varakas huipputuottajamies.



Anaal Natrakh. Ei yhtye kyllä pysty lähellekään toistamaan soundiaan livenä. Osa kappaleista kuulostaa ihan perus d-beatilta, kun rumpuja soittaa elävä ihminen. Olihan sitä kuitenkin pakko mennä pittiin riehumaan, sen verran pitkään olen uneksinut mahdollisuudesta.



Shining. Loppua kohden parantunut keikka. Tajusin nyt vasta, että Roadburnissa Skitliven keikalla riehunut kitaristi on Shiningin laulaja. Oikein sympaattinen hemmo.



Watain. Peruskeikka Watainilta, eli vitun hyvä.



Ministry. Pitääkin laittaa "uusi" levy hankintaan. Helvetin muhkeat soundit bändillä oli ja jyräys pisti letin lepattamaan.



Sunnuntai.



Municipal Waste. Ässäkamaa, ässäkeikka.



Dillinger Escape Plan. Vitunmoisessa helteessä DEP:n seuraaminen ei ollut mitenkään helppoa ja nautittavaa. Olen nähnyt heiltä muutenkin parempia keikkoja.



At The Gates. IHAN VITUN MURHAA! Menkää ihmeessä Ruisrockiin katsomaan.



Motörhead. Juuri kun olin luovuttamassa, lavalle kiipesi joukko stripparitulennielijöitä keikistelemään ja siitä lähti hittiputki jyräämään. Onhan Lemmy löysänäkin päivänä karismaattinen esiintyjä. En kyllä ymmärrä, miksi Mikkey Deen pitää joka kerta soittaa joku überpaska rumpusoolo.



Näiden lisäksi tuli nähtyä tietysti runsaasti pätkiä muiden bändien keikoista. Niistä lisää myöhemmin.