kanye west eilen jäähallissa. taitaa vetää melkein samaa settiä ympäri maailman mut parhutta. en tiedä näinkö näkyjä vai oliks wicked clown myös paikalla.
Nähdyt keikat
Olin joo. Yksin ja vahvassa humalassa toipumassa "sydänsuruista"

Naikkarien lämmiteltyä n.11.000 henkeä aloitti Toto kappaleella Gipsy Train, Kingdom of Desire ‑albumilta. Kolmanneksi Pamela, jolloin jengi vähän jo intoili. Sitten minulle tuntematonta materiaalia, Stop Loving You ja jazzahtavasti alkanut Rosanna, kosketin- ja rumpusooloa. Puolenvälin tienoilla Steve Lukhater piti aika pitkän puheen, jolloin kiitteli vähän itse kutakin ja esitteli myös muusikoita. Monet kappaleet sisälsivät turhaa jammailua koska paljon hyvää materiaalia jäi pois. Isolation ‑albumilta vain nimibiisi itse. Jonna & Erin tulivat vielä laulamaan Hold the Linen kertosäettä ja yleisö intoili jälleen. Encoren Africa oli turha. Muuten ihan jees mutta paikat sijaitsi liian kaukana lavasta.
Asiallinen keikka, mutta kyllä noi huippubiisit on studiossa hiottu sillä tavalla, että livenä ne kuulostavat melkoiselta kompuroimiselta. HeWhoCanNotBeNamed soitti skittaa munallansa (oli koko ajan alasti) ja tönäisi yhden fanin aika pahannäköisesti lavalta alas. Ihme, ettei fanipojalta mennyt niskat nurin.
Kontufestari oli jees. Taphatuma oli laajentunut taas reippahasti viime vuodesta ja oli nyt jo ihan oikea festari – tuli mieleen vanhojen hyvien aikojen eli 90-luvun alun ankkarock. 10 000 ihmistä päivän mittaan mahtui hyvin mestoille, mutta epäilen vahvasti että parissa vuodessa tapahtumasta tulee maksullinen. Alkoholipolitiikka oli asiallisen löysä.
Jontti&Shaka heitti aika hyvän setin, Notkiksella oli ehkä vähän rutiinikeikka.
Näiltä näin koko keikan (tai ainakin suurimman osan):
Terry Callier
Ihan jees folk-soulia, mutta ei mitenkään erityisen innostava keikka. Mahtava ääni miehellä.
CocoRosie
Yllättävän björkmäinen CocoRosie yllätti positiivisesti. Nasaaliräppiä ja oopperaa.
Architecture in Helsinki
Yksi festarin parhaista. Suurista odotuksista huolimatta onnistui ylittämään odotukset hyvällä meiningillä.
Op:l Bastards
Jee, paskiaiset on tulleet takaisin! Vanhat hitit toimi edelleen kybällä.
!!!
Festarin (ja ehkä koko vuoden) kovin live. Monipuolinen setti ei päästänyt kyllästyttämään. Suositelkaa mulle levyjä!
Risto
Vähän hengetön rutiinikeikka, mutta onhan Risto silti aina Risto.
Rosenholm
Tästä tulee salettiin iso nimi tulevaisuudessa. Radioystävällistä kesäpoppia ajoittain erittäin MUHKEILLA bassoilla. Täytyy hommaa levy samantien kun ilmestyy.
Tuomo
Toimi vaikka väsytti aivan saatanasti. Mun puolesta ois voinut kuitenkin soitella vain omia biisejä ja jättää Quintessencet ja Q-Continuumit niiden omille keikoilleen.
Jenny Wilson
Ihku.
Klubin teknoilut ei kiinnostanut ollenkaan. Lauantain kovat dj:tkin (Cut Chemist ja Gilles Peterson) oli aikamoisia pettymyksiä.
Hienot festarit ja tapahtumapaikka aivan mahtava vaikkakin hieman alimitoitettu kävijämäärään nähden. Ens vuonna uudestaan!
FLOW 2007
...
!!!
Festarin (ja ehkä koko vuoden) kovin live. Monipuolinen setti ei päästänyt kyllästyttämään. Suositelkaa mulle levyjä!
Eipä kauheasti ole mistä suositella, kun varsinaisesti täysipitkiä on kokonaiset 3 kpl. Keskimmäinen Louden Up Now on selkeästi paras, vuoden 2004 parhaita levyjä. Debyyttii "!!!" aika paljon vaisumpi, muttei huono. Tän vuoden Myth Takes kannattaa hankkia Loudenin jälkeen, vaikkei sille aivan pärjääkään.
Flowssa todella kovia olivat Rättö & Lehtisalo, !!! ja Jenny Wilson. Moni oli lisäksi sellainen, joita olisi nurtsilla kaljaa juoden jaksanut fiilistellä (Gilberto, Arkkitehtuuri, Tuomo jne) muttei varsinaisesti sytyttänyt. Ristoa ei jaksanut yhtään, klubilla tuli lauantaina käytyä kerran ja saman tien ulos. Aivan kammottavaa, aikataulun mukaan oli Peterson soittamassa mutta hyi saatana, sietämätöntä teknotamppausta. Pidin tapahtumapaikasta, pääsi kotiinkin viidessä minuutissa.
Odotetuimman artistin, eli tietty ESG:n peruminen vitutti melko rankasti, !!!:n hienous tosin paikkasi yllättävänkin hyvin.
Asakusa Jinta oli mainiota lätkyttelyä. Fonistipimu sai väkisinkin hyvälle tuulelle.
Odorants & Stalingrad Cowgirls Tavastialla la.
Odorants soitti innolla aika standardia skeittipunkräimettä, joka toimii parhaiten Duudsonien ja muiden vastaavien kohellusten taustamusana; kuin keskiarvo kaikista genren bändeistä.
Stallareiden kolmas tsekkaamani keikka puolen vuoden sisällä; hurja meno lavalla; hauska lappalainen fukjuu-asenne ja toimivia biisejä. Hienon ja hauskan keikan encorena Blitzkrieg Pop sai vanhankin pogojalan vipattamaan.
Op:lien missaaminen pännii, onneksi !!! oli kohtuullisen kova. Deejiistä Carl Craig oli tyylsä ja Gilles oli aivan paska, kuten ilmeisesti nykyään yleensä livenä ainakin festareilla jne. Onneksi oli Cosmo Baker, jonka monipuolista ja aidosti mukaansatempaavaa luukutusta toki sai kuulla jo torstaina vähän "paremmissa" bileissä. Top Billinin Money for Nothing-versio alkaa jo räjäyttää kattoja kun se lähtee käyntiin, ainakin Suomessa...
Regina & Husky Rescue @ Juhlaviikkojen Huvilateltta ma.
Regina oli musiikillisesti ok;
periaatteessa toimivaa ja nopsaan laukkaavaa peruselektroa, mutta mauttomassa oranssissa muumimammahameessa poseerannut laulajaeukko kamala. Ärsyttävä ääneltään ja eleiltään. Tarjaturusmainen diiva ulos bändistä ja saundi paranee heti ainakin 50%.
Husky Rescue edusti samanlaista suurella soinnilla peitettyä ärsyttävää ideoiden puutetta, mitättömyyttä ja kehnoutta kuin Ultra Bra, tuo Suomibändeistä kuonaisin.
Parhaimmillaan – silloin kuin steel-kitara soi, bändi maalaili hieman kuin davidlynchmäisiä Julee Cruise-saundimattoja, mutta yleisvaikutelmaksi jäi massiivisella kosketinsoitinarmadalla snobbaileva keskinkertainen taiderock/opiskelijabändi.
Marilyniksi stailattu solistiämmä raiskasi Alice Cooperin Poisonin niin pahasti, että vitutti koko loppuillan.
Matthew Jonson oli ok, PA ei ollut tarpeeksi hyvä mun mielestä tollaselle minimalistisemmalle soundille. Ohjattavia goboja tosin oli paljon ja muutenkin puitteet olivat hienot. Craig aloitti Lupaavasti mutta joo, olihan se kokonaisuutena todellakin tylsä. Kaveri totesi aika hyvin: "Nää on näitä festarikeikkoja. Teineiltä rahat pois." Pitäs kai olla sitten jossain klubilla, jotta Craig vaivautuisi parempaan suoritukseen. En jaksanut yhtään CocoRosieta. Järjestelyt kusivat todella pahasti ja tuolla festivaalialueella oli oikeasti aika vaikeeta pitää hauskaa helvetinmoisen jonottamisen ja ryysiksen takia. Jos joku muuta väittää hän ei ilmeisesti arvosta omaa vapaa-aikaansa.
Regina oli ihan hyvä, silti edelleen kuuntelen niitä mielummin (ekalta) levyltä. Kivoja kumarruksia acidin suuntaan parissa versiossa, tuollaisesta tulee hyvä mieli. IMHO koko yhtyeen idea on siinä, että tollasen lähes täysin synteettis-tunteettoman minimalismitaustan päälle lauletaan kirkkaalla tyttöäänellä ja heleästi (yleensä vähän ikävistä) tunne-elämän asioista.
Husky Rescuen möllöilyä jaksoin kaksi biisiä ja lähdin mielummin takas duuniin.
Regina on muuten kaukana "elektrosta" jos nyt ryhdytään hiuksia halkomaan. Elektropopiksi voinee kutsua, mitä se sitten onkaan.
SS oli livenä ihan yhtä huono livenä kuin kesälläkin, toisin sanoen mitään uskottavuutta ei bändillä ei ole, vaikka levyltä kuulostaakin ok:lta (joskaan ei uskottavalta). Vikana biisinä vedettävä enmuistamikä on poikkeus. Tavastialla nauratti toisen vokalistin tyttömäinen kaljansiemailu, mistä piti tehdä vielä numero. Nyt joivat suosiolla vettä. Nyt huvitti se, että toinen vokalisti spiikkasi luonnollisesti ruotsiksi, mutta toinen, jonka sukunimi taitaa olla Johansson, englanniksi. Hitaan biisin aikana sytkärit loistivat poissaolollaan. Se olikin jo liian noloa. Dark Tranquillity sen sijaan veti hyvin, muttei Monochromatic Stainsia (muistaakseni). Stanne on kyllä hassu menninkäinen. Uusimmalta levyltä kuultiin eniten, ehkä n. kolmasosa keikan biiseistä, ja ylipäätään uudemmilta. Projectorilta kuultiin yksi biisi ja Mind's I:lta yksi. Harmittaa, että Antidote tulee erittäin todennäköisesti missattua.
John Dee oli keikkapaikkana aika hyvä, tavastian alakerrasta noin puolet kahdella baaritiskillä. Paikka ei ollut likimainkaan täysi, joten DT tuli tsekattua n. 3m päästä lavan kulmalta. Bisse taisi maksaa 49 kruunua kertakäyttötuoppi (0,4dl?) eli reilut 6€.

Zappa Plays Zappa, sunnuntai 14.10. Tukholma, Cirkus
Vuoden paras keikka on jälleen todistettu. Dweezilin kokoama taituriryhmä jatkaa viimevuotiseen malliin isä-Frankin loppumattoman sävellysaarteiston esittelyä livenä. FZ:n tuotannon laajuudesta antaa vain pientä osviittaa se, että viimevuotisesta Tukholman setistä kuultiin kahden tunnin ja 45 minuutin(!) keikalla vain muutama valikoitu pala, ehkä n. 20 % kokonaisuudesta.
Töitä oli taas tehty, sen huomasi Zappan musaan olennaisesti kuuluvien kolmoisvolttien suvereenista hallinnasta kuten myös kanssayleisön suu-auki-ilmeistä jotka samassa vaihtuivat hillittömään seisaaltaan aplodeeraamiseen.
Naurusta ulvottamisesta piti tällä kertaa eniten huolta Napoleon Murphy Brockin korvannut toinen vanha Zappa-alumni Ray White, jolla kipeän hauskojen juttujen lisäksi on myös ääni ihan jumalaisen hienossa kunnossa – bravuurinsa ”Illinois Enema Bandit” tai ”City Of Tiny Lights” kuulostivat vähintään yhtä hienolta kuin silloin joskus.
Erityisen kuralla olin fonisti/kosketinsoittaja/taustalaulaja Scheila Gonzaleziin, mikäpä sen hienompaa kun talentti ja söpöys kohtaavat.
Siinä äkkinäisimmät, where can I go to get organic vaseline for my intercourse? Call Any Vegetable
Ja koska Blue1:n lentojen hinta/laatusuhde ja kaikinpuolinen reissulogistiikka pelasi viimeisen päälle, ilmoitan täten että en enää koskaan astu jalallani Ruotsin lauttaan. Viking Line-spedeilyt jätetään edellisreissusta viisastuneena nyt lopullisesti muille (laivan baarin screenin edessä mielipuolisesti ulvovia jääkiekkopelipaitaisia känniurpoja ja paluumatkalle osunut euroviisuhelvetti kasvattaa). Saatanan risteilijät, eikö sitä voi maissakin ryypätä, laulaa karaokea ja pelata bingoa.