13.3.2007 19:10
Muistutus siitä miksi kaikki vihaavat 80-lukua
13.3.2007 20:16
14.3.2007 07:38
No hieman kärjistin, mutta onhan 80-luku se mauttomin aikakausi. Kieltämättä kyseisen ajanjakson videoroska pyörii itselläkin ruudussa huolestuttavan usein näinä päivinä...
Minä vuonna herra videoroska mahtaa olla syntynyt? Hei, otetaanpa selvää onko kyseessä helpoimmilla kliseillä snobittava räkänokka vai kommentoimansa aikakaudet elänyt konkari jolla esteettisesti ylivoimainen 1950-luku pyörii vielä elävästi mielessä – tästähän voi tulla hauskaakin!
14.3.2007 08:32
No hieman kärjistin, mutta onhan 80-luku se mauttomin aikakausi. Kieltämättä kyseisen ajanjakson videoroska pyörii itselläkin ruudussa huolestuttavan usein näinä päivinä...
Hei, otetaanpa selvää onko kyseessä helpoimmilla kliseillä snobittava räkänokka vai kommentoimansa aikakaudet elänyt konkari jolla esteettisesti ylivoimainen 1950-luku pyörii vielä elävästi mielessä – tästähän voi tulla hauskaakin!
Pienet on hauskuuden aiheet piimäparroilla, toiset partasuilla uroilla.
14.3.2007 08:36
Kalevalan päivä meni jo kaksi viikkoa sitten, tietysti pieni heitto mieheltä joka ei tiedä ikäänsä.
14.3.2007 10:49
14.3.2007 11:57
14.3.2007 12:41
Tämä voi olla hyvinkin mahdollista. Mutta kyllä 70-luvulla olisi ollut kaikkein kivointa.
14.3.2007 15:53
Tämä voi olla hyvinkin mahdollista. Mutta kyllä 70-luvulla olisi ollut kaikkein kivointa.
Olen elänyt molempia ja ja 80-luku puoleenväliin asti on ollut ehdottomasti kivointa ja värikkäintä päräyttävien ilmiöiden aikaa, olisipa vaan ollut rahaa ja aikuisen mahdollisuudet nauttia siitä vielä enemmän. Ei sitä silloin tajunnut olevansa ihmisen paratiisissa, joka ei kestä ikuisesti.
14.3.2007 22:37
No se nyt on ainakin faktaa, että 80-luvulla ei saatu aikaan mitään oikeasti hienoa ja omaperäistä millään taiteen ja kulttuurin osa-alueella. Kaikki oli vain high conseptia, hienoa paketointia ja poseerausta. Keksittiin AOR, jotta nousukauden jupeille voitiin myydä cd-soittimia. Kehitettiin blockbuster-mentaliteetti, jotta kakaroista saatiin kilttejä kuluttajia jo kapaloikäisinä.
14.3.2007 22:47
No se nyt on ainakin faktaa, että 80-luvulla ei saatu aikaan mitään oikeasti hienoa ja omaperäistä millään taiteen ja kulttuurin osa-alueella. Kaikki oli vain high conseptia, hienoa paketointia ja poseerausta. Keksittiin AOR, jotta nousukauden jupeille voitiin myydä cd-soittimia. Kehitettiin blockbuster-mentaliteetti, jotta kakaroista saatiin kilttejä kuluttajia jo kapaloikäisinä.
Itse olet taas kerran mielipiteinesi ihan high concept! Pelkkää iskulausetta, sarkastista paketointia ja.. vastarannalla poseerausta.
"Kehitettiin blockbuster-mentaliteetti, jotta kakaroista saatiin kilttejä kuluttajia jo kapaloikäisinä." = Oletko huomannut, että kulttuuria on Hollywood-elokuvan ja mainstream-jenkkimusan ulkopuolellakin – ilmeisesti et.
15.3.2007 01:14
Olen elänyt molempia ja ja 80-luku puoleenväliin asti on ollut ehdottomasti kivointa ja värikkäintä päräyttävien ilmiöiden aikaa, olisipa vaan ollut rahaa ja aikuisen mahdollisuudet nauttia siitä vielä enemmän. Ei sitä silloin tajunnut olevansa ihmisen paratiisissa, joka ei kestä ikuisesti.
*kade* Mustien pillifarkkujen ja pörrötukan kokeminen ekalla kierroksella olisi ollut niin siistiä.
15.3.2007 07:50
Ei kannata olla kateellinen, Lehtinen muistaa vaan väärin. Todellisuudessa massoilla oli pastelliväriset kledjut, olkatoppaukset ja
ihmeelliset Bogart Company – takatukat (ok, ne oli kyllä näkemisen arvoiset). Mihin tahansa meni niin soi aina samat Dire Straitsit ja Bruce Springsteenit, kyllähän vaihtoehtoja oli jos etsi mutta noin yleisesti se oli aika tasapäiden juhlaa. Ja sitten tämä juppiosasto, mitä vähemmän niistä puhutaan sen parempi
15.3.2007 08:21
kyllähän vaihtoehtoja oli jos etsi mutta noin yleisesti se oli aika tasapäiden juhlaa
Siinähän se pointti on, mikä tahansa aika on tasapäiden juhlaa jos ottaa siltä kannalta (tasapäät ovat aina läsnä), mutta vaihtoehtoja oli ja ne poikkesivat aika jyrkästi Kekkosen ajan vaihtoehdoista. Edukseen. Huvittavaa miten 80-luvulla ei muka kulttuurissa syntynyt mitään olennaista uutta, ja kuitenkin nykyinen popkulttuuri toistaa luuppimaisesti juuri 80-luvulla kukoistaneita punk-, gootti- ja hiphoptrendejä kuin uusia ilmiöitä, mitä ne ehkä ovatkin tietämättömille, joille kasari on pelkkää juppiutta ja Miami Viceä. (Juppiuskin oli julkisilta muodoiltaan paljon mehukkaampaa ja luovempaa kuin myöhemmät nousukaskulttuurin muodot.) Kauhuelokuvatuottajat tehtailevat jatko-osia, kunnianosoituksia tai uusia versioita nimenomaan 70-80-luvun tekeleille ja toimintasankareissa samaa aikaa edustavat ikääntyneet Arnoldit, Harrisonit, Bruce Willisit ja Jackie Chanit ovat edelleen valttia, koska post-kasari-näyttelijäpolvet ovat liian nynnyjä voidakseen tarjota kansalle ikonisia äijähahmoja. Samanlainen visio syntyy kun vertaa Madonnaa manttelinperijäpissiksiin joista ei pitkällä tähtäimellä ole mihinkään. En tietenkään haluaisi, että 80-luku on kulttuurisesti ylivoimainen suhteessa myöhempiin aikakausiin mutta niin se vaan on lähes joka asiassa.
15.3.2007 12:27
1980-luku tuntui silloin hienolta ja se tuntuu hienolta taaksepäin katsoenkin. Vähän tietysti ikäkysymys, mutta kun on tuolloin elänyt herkimmät teinivuotensa, tullut täysi-ikäiseksi 80-luvulla jne. on kyseessä nastoimpia aikakausia koskaan. Jostain syystä suunnilleen kaikki ikätoverini ovat samaa mieltä.
En nyt varsinaisesti Bogart co:ta tai porilaisen rockin invaasiota kaipaa, mutta joku Monsters Of Rock –konsertti Tukholmassa –84 ( Mötley Crue, Van Halen, AC/DC) oli sellaista, jota kelpaa muistella jälkeenpäinkin. Tai se kun Jello Biafra repi Pasi ”Perse” Paanasen hakaristillä koristellun hihanauhan hampaillaan repaleiksi DK:n Tampereen keikalla.
80-luku oli myös italodiscon ja tukkahevin kulta-aikaa. Esiintyjien keikkaliksatkin olivat toista luokkaa; Twisted Sisterin 600 000 mk:n ennätyspalkkio oli kesällä 1986 jotain ennenkuulumatonta.
1980-luku oli minulle myös sitä, kun deittileffaksi valittiin v. 1984 ovelasti vastakkaiseen sukupuoleen vaikutuksen teon toivossa ”Amadeus”, vaikka vuotta tai paria aiemmin tsiigattiin luokkatoveri Teron suttuiselta videonauhalta ”Asfalttisoturia” ja puhuttiin siitä ainakin viikko.
80-luku oli myös alaikäisenä pornoleffojen katsomista Kamras –vetoisessa Royal ‑salissa, se onnistui vanhempien kavereiden kanssa.
Se oli myös ravintola Bugatin ultracool videojukeboksi, josta löytyi Rushin ”Mystic Rhythms” ja Samantha Foxia.
Hill Street Bluesia unohtamatta.