Muistutus siitä miksi kaikki vihaavat 80-lukua

Edelliseen YLEn elävästä arkistosta:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=...=377&a=3062

Lauri Lehtinen ( 20.3.2007 15:25)

november ( 19.3.2007 20:08)

Musta Peili- kirja ja teatterissa nähty Manaaja oli lähtölaukauksina edelleen kestävälle kauhuleffasuosiolle.

Monilta osin hienosti aikaa kestänyt Musta Peili on varmasti ollut monille tärkeä kipinä, kauhuleffaharrastukselle legitimointia ja kehyksiä antanut teos keskellä yhtä tähteä kaikelle post-Universal-kauhulle automaattisesti syytäneen Mikael Fräntin "vahvinta luomiskautta".

Joo, toi oli merkittävä. Sekin toisaalta vahvisti sitä fiilistä että meiltä pimitetään asioita ja yritetään kieltää kaikki hauska. Ulkomailla tuntui olevan asiat paremmin ja inter-rail olikin sitten aika olennainen ja yleinen kasarikokemus, käytiin haistelemassa mitä muualla tapahtuu.

Kirjallisuus:

80-luku: Sonja O. Kävi täällä ja Yhden yön pysäkki

2000-luku: Suden vuosi ja Olen koskettanut taivasta.



I rest my case...

Red Right Hand ( 20.3.2007 18:42)

Kirjallisuus:

80-luku: Sonja O. Kävi täällä ja Yhden yön pysäkki

non-fiction



Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat

Jukka Lindfors: Nasaretin pesänjakajat

Aarno Laitinen: Kremlin kellokkaat

Aarno Laitinen: Narrigalleria



fiction



Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema (feat. Idi Amin)

Agota Kristof: Iso vihko

Jouko Turkka: Aiheita

Pahkasika

Kuka enää tämän katsottuaan voi vihata 80-lukua?

Commodore 64



Ja tähän on päädytty:



Acapella

Lauri Lehtinen ( 20.3.2007 19:18)

Agota Kristof: Iso vihko

Offtopic mutta kävikö joku katsomassa Ison vihkon teatterisovitusta joskus 90-luvulla. En muista mikä teatteri oli kyseessä, mutta esitys teki kyllä vaikutuksen. Samaan aikaan katsomossa edessäni istui myös Jouko Turkka.

Pahkasika

Parasta. Luin isoveljeni Pahkiksia jo 80-luvulla, alle 10-vuotiaana, ja olen varma että se vaikutti henkiseen kehitykseeni pelkästään myönteisesti. Broidilla oli vielä ysärilläkin pitkään lähes täydellinen kokoelma Pahkasikoja ennen kuin joku dickhead murtautui sen kellariin ja varasti ne.

Lauri Lehtinen ( 18.3.2007 21:52)

aikansa ykkös-multiplex Forumissa saattoi pyöriä Joe D'Amaton eurosleazea Michael J. Foxin viereisessä salissa tuskin merkitsi 80-luvun lopulla kenellekään mitään. Yrittäkää kuvitella tuollaista Tennispalatsiin niin ehkä tajuatte, miten kauas on tultu 20 vuodessa.

Itse asiassa tilanne ei ole ihan niin kaukana kuin äkkipäätään voisi kuvitella. Tennarissa pyörii paraikaa yönäytöksissä ties kuinka monetta viikkoa Saw III, joka on todennäköisesti väkivaltaisin Suomessa teatterilevitykseen koskaan päässyt elokuva. Kuulemma siitä ei järjestetty pressinäytöksiä, jotteivät lopun juonipaljastukset olisi levinneet. Todellisuudessa lopun juonenkäänteet ovat täysin triviaaleja ja oikea syy pressien pimittämiseen lienee yksinkertaisesti vain elokuvan käsittämättömän törkeä väkivaltaisuus. Huono elokuva, mutta käykää ihmeessä katsomassa. Tämä on niitä juttuja, joita tällä vuosikymmenellä kasvavat nuoret tulevat muistelemaan.

Flash ( 22.3.2007 19:30)

Huono elokuva, mutta käykää ihmeessä katsomassa.

Ei se huono ole, ei toki mikään mestariteoskaan. Parempi kuitenkin kuin Saw II ja tähtiä ***.



Eilen illalla tuli muistutus Musiikki-TV:ssa siitä, miksi kaikki vihaavat 90-lukua, kun eteen pamahti Ann Bell Fellin video. Uuh, karmeeta. Kun suomalaiset yrittää heittää jotain eurodancea vai mitä toi nyt onkaan.

Zodiac ( 22.3.2007 18:27)

Lauri Lehtinen ( 20.3.2007 19:18)

Agota Kristof: Iso vihko

Offtopic mutta kävikö joku katsomassa Ison vihkon teatterisovitusta joskus 90-luvulla. En muista mikä teatteri oli kyseessä, mutta esitys teki kyllä vaikutuksen. Samaan aikaan katsomossa edessäni istui myös Jouko Turkka.

Teatteri Pieni Suomi. Ei huono esitys mutta jotenkin odotetusti se missasi romaanin kovimman kärjen, päähenkilöt oli muutettu lapsista nuorukaisiksi (tai ainakin aikuiset näyttelijät jättivät tällaisen vaikutelman) ja Kristofin peruskoukkua eli kertojien äärimmäisen tiukasti rajattua just the facts ‑näkökulmaa ei oikein osattu siirtää näyttämölle, mikä tuskin on mahdollistakaan. Niitä kirjoja joissa se mitä sanotaan ja mistä vaietaan on yhtä kuumottavaa ja ratkaisevaa kuin se mitä tapahtuu.

Vinkkejä Teeman ohelmistosta:

80-luku



Ihanan kamala ja kamalan ihana 80-luku on täällä taas!

1980-luku oli Suomen historian suureellisin vuosikymmen. Kaikkea oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kaikki oli suurempaa kuin milloinkaan sen jälkeen. Niin tukat, olkatoppaukset kuin palkatkin. Fantastinen vuosikymmen!



Teeman syksyn ohjelmistoa värittävät kasariaiheiset ohjelmat. 80-lukuteeman keskiössä on uusi ohjelma 80-luku: Minä olen muistanut, joka pureutuu 80-luvun tärkeimpiin ilmiöihin niin viihteen, politiikan kuin mediankin maailmassa. Sarjaan on haastateltu yli 50 aikakauden tekijää ja kokijaa Kike Elomaasta Paavo Väyryseen, Sirkka-Liisa Vallesta Wilma Schlizewskiin ja Eero-Pekka Rislakkiin.



TV-arkistossa kukkii kasarihuumori parhaimmillaan. Tarjolla on Hepskukkuuta, Hukkaputkea, Mutapainin ystäviä ja Studio studiota. Hersyvää ajankuvaa tarjoilee myös Timo T.A. Mikkosen juontama Hittimittari.



Myös YLE Live on 80-luvun tunnelmissa. Tarjolla mm. Steppenwolfin ja U2:n keikkataltioinnit suoraan 80-luvulta.



Kasarikomeuden kruunaa toiveuusinta Hymyhuulet. Auts-töks-töks!

Raid Over Moscow jupakka vuodelta 1985. Skannit printti-lehdestä.

Mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä sen johdosta, että maahamme tuotetaan amerikkalaisia CBM-pelejä, joista ainakin eräät kohdistuvat naapurimaatamme Neuvostoliittoa ja lasten rauhankasvatustavoitteita vastaan?



Mikropelit nousivat päivänpolitiikkaan



Valvontotoimia arvioidaan, kannanottoja keväällä 1/2



Valvontotoimia arvioidaan, kannanottoja keväällä 2/2

Ylen (sisäisessä) arkistossa on mieletön Ajankohtainen kakkonen ‑pätkä, jossa poika pelaa ROM:ia ja sitten kamera kääntyy ja juontajasetä vieressä selittää, että ei ole kuulkaas ihan viaton peli kyseessä ja että voidaan vain arvailla, miksi tätä peliä Suomessa myydään. Insertti loppuu juontajan maailmanloppuilmeeseen. Tätä ei taida olla Elävässä arkistossa vai onko?

Suomalaiset kaipaavat takaisin 1980-luvulle

80-luvun musa ja elokuvat toimii itselle erityisen hyvin. Itsehän elin 80-lukua myös. Huoletonta aikaa ja silloin tapahtui yksi merkittävä käänne elämässäni, kun aloin diggailemaan hevistä 1985!

Tulee edelleen aika ajoin osteltua 80-luvun vhs leffoja kyllä. Onhan se nyt hienoa katsoa niitä vhs nauhurilla 28" 4:3 putkitelkusta. Sen lähemmäksi 80-lukua mun on jo hankala päästä, mutta se riittää sekin.

Exhorder (14.4.2016 02:56)

Onhan se nyt hienoa katsoa niitä vhs nauhurilla 28" 4:3 putkitelkusta.

Ai-jai! Sunhan täytyy ryhtyä järjestämään nostalgistisia leffailtoja: katsotaan vain aikakauden leffoja, syödään ainoastaan aikakauden sipsejä – eli grillimauste tai normaali – ja kuunnellaan väliajoilla kasari-musiikkia. Kenties jopa listamusiikkia?