Muistutus siitä miksi kaikki vihaavat 80-lukua

Jeremias Rahunen ( 16.3.2007 11:43)

Ajatelkaapa miten esim. pop / rock musiikki kehittyi 50-70-luvuilla ja miten sen kehitys kääntyi laskuun 80-luvulla. Tuli jotain hiphoppia (joka sämpläsi vanhoja klassikoita ja joka ei pärjää esim. alkuperäiselle funkille ja soulille) tai italodiskoa (hei kamoon) tai mitälie, mutta ei mitään niin "vallankumouksellista" kuin mitä sitä aiemmin. Sama pätee elokuviin. Suurin osa 80-luvulla menestyneistä hyvistä bändeistä syntyi jo 70-luvulla. Jopa se täällä mainittu Michael Jackson aloitti uransa silloin.



Taloudellinen vauraus, massakulttuuri, MTV yms. olivat tehneet sen, että musiikista tuli niin ylikaupallista, että persoonallinen soundi muuntui monesti tehotuotettuun, paskoilla soundeilla ja konerumpubiitillä takovaan sekamelskaan. Esim. hard/heavy rockista tuli monesti pelkkää lavashow esitys, piti siis olla päräyttävä look, musa soi jossain siellä taustalla (tulee jo ikävä Led Zeppeliniä). Keikkapalkkiot olivat huimia. Taloudellinen hyvinvointi loi kulttuurillisen pahoinvoinnin. All you need is love muuttui all you need is cashiksi. AOR tunki radioon. Raha haisi. Jupit kokaiinipäissään hallitsivat maailmaa. Reagan suunnitteli Star Wars – järjestelmäänsä. Elokuvat olivat kiinni ajassaan. Mauttomuus kukoisti.



90-luvulla tehtiin myös paljon paskaa, mutta siitä noustiin kyseisen vuosikymmen lopulla. Indie bändit tulivat, elokuvat paranivat, maailma oli jälleen parempi

paikka elää .



Näen että 80- ja osittain 90-luku oli pakollinen siirtymävaihe, joka vaadittiin ja joka tapahtui olosuhteiden pakosta. Nyt kuitenkin tästä suosta ollaan noustu ja tämä 2010-luku on tähän asti vaikuttanut erittäin hyvältä. Ja sitäpaitsi, meillähän on käytössä jokaisen aikaisemman vuosikymmen helmet joten mikäs se tässä on ollessa.. Ja hemmetti toki minäkin nautin kasariajan hengentuotteista, mutta pidän sitä ajanjaksoa noin kokonaisuutena hiukan valjuna.

Jeremias Rahunen ( 16.3.2007 11:43)

vauraus, massakulttuuri, MTV yms. olivat tehneet sen, että musiikista tuli niin ylikaupallista, että persoonallinen soundi muuntui monesti tehotuotettuun, paskoilla soundeilla ja konerumpubiitillä takovaan sekamelskaan. Esim. hard/heavy rockista tuli monesti pelkkää lavashow esitys, piti siis olla päräyttävä look, musa soi jossain siellä taustalla (tulee jo ikävä Led Zeppeliniä). Keikkapalkkiot olivat huimia. Taloudellinen hyvinvointi loi kulttuurillisen pahoinvoinnin. All you need is love muuttui all you need is cashiksi. AOR tunki radioon. Raha haisi. Jupit kokaiinipäissään hallitsivat maailmaa. Reagan suunnitteli Star Wars – järjestelmäänsä. Elokuvat olivat kiinni ajassaan. Mauttomuus kukoisti.

Jakel ( 16.3.2007 12:11)

Jeremias Rahunen ( 16.3.2007 11:43)

vauraus, massakulttuuri, MTV yms. olivat tehneet sen, että musiikista tuli niin ylikaupallista, että persoonallinen soundi muuntui monesti tehotuotettuun, paskoilla soundeilla ja konerumpubiitillä takovaan sekamelskaan. Esim. hard/heavy rockista tuli monesti pelkkää lavashow esitys, piti siis olla päräyttävä look, musa soi jossain siellä taustalla (tulee jo ikävä Led Zeppeliniä). Keikkapalkkiot olivat huimia. Taloudellinen hyvinvointi loi kulttuurillisen pahoinvoinnin. All you need is love muuttui all you need is cashiksi. AOR tunki radioon. Raha haisi. Jupit kokaiinipäissään hallitsivat maailmaa. Reagan suunnitteli Star Wars – järjestelmäänsä. Elokuvat olivat kiinni ajassaan. Mauttomuus kukoisti.

Mihin perustuu tämä kuvitelma 80-luvun rahanpalvonnasta? Olihan 80-luku tietty nousukautta, mutta 90-luvun laman syyt oli myös muualla kuin 80-luvun tuhlailevaisuudessa. Ennemminkin 90-luvun loppua kuvailisin 'Jupit kokaiinipäissään hallitsivat maailmaa' (tosin juppi sana on jo niin vanhentunut, etten itse käyttäisi). Keikkapalkkiot muuttuivat huimiksi vasta samoihin aikoihin. Lavashow musiikki kehittyi jo 70-luvun alussa. Reaganin järjestelmät oli vitsi jo 80-luvulla, mutta joka vuosikymmenellä on suurvalloilla ollut mielipuolisia suunnitelmia. Mauttomuutta on 60-luvun hipeissä ja 70-luvun diskossa.



Pointti on siis, että nuo syyt voisi tunkea jokaiseen vuosikymmeneen. Ne on liian kliseisiä ja liian yleismalkaisia.

Yotsuya ( 16.3.2007 12:50)

Oikeastaan Yotsuyan kommenttiin ei ole mitään lisättävää. 'nuff said!

Xialong ( 16.3.2007 11:46)

Divarikulttuuri eli vielä nousukauttaan (missä mennään nyt, pienet yritykset hautautuvat suurien alle, kun vaihtokulttuuri on siirtynyt nettiin ja isommillakaan ei enää liikkeissään mene järin hyvin);

Vielä kommenttini pukeutumiseen tuolloin. Tätä Bogart Companyn tyylistä liioittelua ei kyllä katukuvassa liiemmin näkynyt. Ressukin asui samalla kadulla kuin minä tuolloin ja oli kyllä yleinen vitsi jo silloin hevipoikien keskuudessa. Sukkahousuhevissäkin katu-uskottavimmat pumput näyttivät tyylikkäiltä niittivöissään ja nahkareleissään silloin ja edelleen. Mauttomat olivat mauttomia varmasti jo silloin kts. esim. Grim Reaperin See You In Hell YouTubesta. Farkkutakit, selkäliput, pinssit, bändipaidat, niittirannekkeet, kivipestyt farkut ja lenkkarit löytyivät suurelta osalta koulupojista tuolloin. Takaperoisesti ajatellen yläosa oli ihan loppuun asti ajateltu statement, mutta alaosa meni kyllä puhtaasti huonon pukeutumisen puolelle. Nämäkin olivat tietysti lähiökohtaisia juttuja, toisessa lähiössä taas porukat diggasivat Eppu Normaalia ja vastaavia ja keräsivät vihamme jo pelkästään sillä osakseen. Nykyään esim. gootit ovat gootteja vain siksi, että ovat tykästyneet tähän pukeutumistyyliin, eivätkä täysin vihaa kaikkea genren edustamaa musaakaan. Rahat käytetään joka tapauksessa vaatteisiin ja meikkeihin ja musiikki tulee vasta näiden jälkeen tärkeysjärjestyksessä. Useassa tapauksessa netistä imutettuna ja taas artisti kusee verta.

Humphrey Bogart ( 16.3.2007 15:34)

Oikeastaan Yotsuyan kommenttiin ei ole mitään lisättävää. 'nuff said!



Ja Judge pyyhkii Batmanilla pyllyä.

Tämä koko keskustelu on ihan älytön, mutta ei kai sille voi mitään kun jotkut heittävät niin käsittämättömiä kommentteja 80-luvusta. Mä kuuntelin 10-vuotiaana clashia, hanoi rocksia, deadkennedysiä, doorsia, mötiköitä, Maho neitsyttä, Turun tautia, Lamaa jne. Se että 80-luvulla olisi ollut vaikeampi valita hyvää musaa mainstreamin ulkopuolelta kuunneltavaksi on pelkkää paskaa. Hommahan on juuri päinvastoin! 80-luvulla

Yotsuya ( 16.3.2007 16:07)

Humphrey Bogart ( 16.3.2007 15:34)

Oikeastaan Yotsuyan kommenttiin ei ole mitään lisättävää. 'nuff said!



Ja Judge pyyhkii Batmanilla pyllyä.

Jep, Batman on Dreddiin verrattuna Lambia.

Jeremias Rahunen ( 16.3.2007 13:43)

Ajatelkaapa miten esim. pop / rock musiikki kehittyi 50-70-luvuilla ja miten sen kehitys kääntyi laskuun 80-luvulla. Tuli jotain hiphoppia (joka sämpläsi vanhoja klassikoita ja joka ei pärjää esim. alkuperäiselle funkille ja soulille) tai italodiskoa (hei kamoon) tai mitälie, mutta ei mitään niin "vallankumouksellista" kuin mitä sitä aiemmin.

Muuten tyydyn vain naureskelemaan tuolle Rahusen parin viestin takaiselle analyysille, mutta todettakoon että Michael Jackson aloitti jo 60-luvulla eikä nyt ole mikään 2010-luku.

Red Right Hand ( 16.3.2007 14:08)

Tämä koko keskustelu on ihan älytön, mutta ei kai sille voi mitään kun jotkut heittävät niin käsittämättömiä kommentteja 80-luvusta. Mä kuuntelin 10-vuotiaana clashia, hanoi rocksia, deadkennedysiä, doorsia, mötiköitä, Maho neitsyttä, Turun tautia, Lamaa jne. Se että 80-luvulla olisi ollut vaikeampi valita hyvää musaa mainstreamin ulkopuolelta kuunneltavaksi on pelkkää paskaa. Hommahan on juuri päinvastoin! 80-luvulla oli pakko valita itse musansa: kävellä levykauppaan ja selata hyllyjä tai kopsata c-kassulle frendeiltä – radiossa ei paljoa rokkia soitettu. Hyvät bändit kuultiin kavereilta ja luettiin pienlehdistä – ei valittu tasapäistävän television tai radion perusteella.



Grunge on ainoa kova popmusiikillinen juttu 90-luvulla ja sekin syntyi 80-luvun puolella (Melvins, Pixies, Nirvana jne.). Pomppuhevinkin askeleet aloitettiin jo 80-luvulla (run dmc, faith no more, jopa beastie boys) Mitä hyvää kekattiin 90-luvulla? Hyviä bändejä toki, mutta kyllä niitä on joka vuosikymmenellä. Klubimusasta en osaa sanoa mitään. Voi olla että 90-luku voittaa, mutta toisaalta ei 90-luvun klubimusalla ole kyllä mitään jakoa 70-luvun discoa tai reggeata tai dubia vastaan.



Yksi juttu mitä ei vielä ole mainittu on 80-luvun merkitys tv:n kehityksessä. MTV mullisti sekä tv- että musamaailman (like it or not). Hill Street Blues määritteli kertaheitolla television draamasarjan tulevan kehityksen (Rakenne johon about kaikki tämän päivän suosikkisarjat perustuvat), saippusarjat olivat kukoistuksensa huipulla (Dallas, Dynastia, Falcon Crest), COPS pani alulle reality-tv:n. Sitcom taitaa olla ainoa tärkeä tv-formaatti jonka keskeiset kehitysaskeleet nykyhetkeen mennessä on otettu muulloin kuin 80-luvulla.



peace,

Red Right Hand ( 16.3.2007 16:08)

80-luvulla oli pakko valita itse musansa: kävellä levykauppaan ja selata hyllyjä tai kopsata c-kassulle frendeiltä – radiossa ei paljoa rokkia soitettu. Hyvät bändit kuultiin kavereilta ja luettiin pienlehdistä – ei valittu tasapäistävän television tai radion perusteella.