Muistutus siitä miksi kaikki vihaavat 80-lukua

Disco Studd ( 15.3.2007 00:38)

No se nyt on ainakin faktaa, että 80-luvulla ei saatu aikaan mitään oikeasti hienoa ja omaperäistä millään taiteen ja kulttuurin osa-alueella.

Onpa hieno yhteenveto esim. 80-luvun kotimaisesta teatterista ja muusta näyttelijöiden taiteesta tv:n sketsisarjoja myöten, kaikki pelkkää onttoa tuotteistamista ja myymistä. Kuinka moni näyttelijä silloin oli sisältöpalveluja myyvä toiminimi ja kuinka moni on nykyään? Kasari oli monessa suhteessa taiteellisesti helvetin kunnianhimoista aikaa ja vaikka jotain Jumalan teatteria tai Jussi Parviaisen brassailuja on vaikea pitää nerokkaina saavutuksina, nekin olivat rohkeita ja yksilöllisiä vetoja herättäen kovempaa keskustelua kuin nykyteatteri, joka ei kiinnosta paskan vertaa muita kuin teatteri-ihmisiä. 1990-luvun suomalainen elokuva oli muutamista hyvistä yksittäisistä töistä huolimatta pystyynkuollutta verrattuna kasariin jolloin kaikkea omaperäistä tehtiin laidasta laitaan. Kirjallisuudesta, musiikista ja journalismista löytyy omat vastaavat kehityskaarensa mutta mitä ne merkitsisivät spedeille jotka nauravat epämuodikkaille olkatoppauksille, ei mitään.

offtopiciksi menee mutta luulen että en ole koskaan ollut näin lähellä Lehtisen mielipiteitä. Discolta on kyllä pahasti mennyt jauhot sekaisin landella. Todellakin, about ainoa asia mikä vituttaa 80-luvussa on se että oli 10 vuotias vuonna 1985, kun olisi pitänyt olla 15-vuotias. Kledjuille naureskelukin on täysin käsittämätöntä kun tsiigaa minkalaisiin vaatteisiin pukeuduttiin 90-luvun puolivälissä – tsiigatkaa vaikka frendejä tolta ajalta, kyseessä on sentään sarja joka oli jonkinasteinen trendsetteri mitä tulee mainstreammuotiin. Ei ne olkatoppaukset olleet vielä mihinkään kadonneet mutta niiden ohella messiin tulivat mm. ruudulliset flanelipaidat ja muut "komistukset".

Mä en ole ikinä oikein täysin ymmärtänyt mihin käsitys 80-luvun naurettavuudesta (tai siis siitä että se olisi oleellisesti hölmömpi kuin 70- tai 90-luku) oikeastaan perustuu.

Red Right Hand ( 15.3.2007 15:56)

Kledjuille naureskelukin on täysin käsittämätöntä kun tsiigaa minkalaisiin vaatteisiin pukeuduttiin 90-luvun puolivälissä – tsiigatkaa vaikka frendejä tolta ajalta, kyseessä on sentään sarja joka oli

Katselin joku aika sitten kirjastoon hankittua Jyrki-DVD:ta, jossa oli kaikkia hienoja esityksiä 90-luvun puolivälistä. Tuntui käsittämättömältä, että tuosta on vain kymmenen vuotta ja risat joissakin tapauksissa, sen verran mauttomasti ainakin silloin tunnuttiin pukeutuvan. No, lähinnä jäi mieleen Neon 2:n tyyppien farkkuhaalarit, ei kai tuollaisia oikeasti pidetty päällä 90-luvulla? Pitäisi oikeastaan lainata uudestaan ja tämän keskustelun perusteella perehtyä paremmin ysärimuotiin. Itse en tiedä muodista mitään, mutta jos mun silmään jokin vaate näyttää mauttomalta, niin silloin sen on pakko sitä olla.

Humphrey Bogart ( 15.3.2007 15:00)

farkkuhaalarit,

Lol mä yritinkin muistella että mikä se toinen karmea vaatekappale oli. Farkkuhaalarithan ne. Ja frendeissa ainakin Jennifer Anistonin päällä. Aika pientä on kasarityylittömyys tähän verrattuna.

Red Right Hand ( 15.3.2007 15:05)

Farkkuhaalarithan ne. Ja frendeissa ainakin Jennifer Anistonin päällä. Aika pientä on kasarityylittömyys tähän verrattuna.

Heh, kyllähän nyt jotkut farkkuhaalarit on vain pisara meressä verrattuna kaikkeen hirveyteen mitä 80-luvulla nähtiin.



TJEU

80's Vs. 90's

Hard Rock > Grunge

Futu, italodisko > Eurotekno (Mr. President, Captain Jack jne. Aaargh!)

Aor > Mainstream (Celine Dion, Mariah Carey jne. Aaaargh!)

Bogart Co. > Neon 2

U2 > U2

90's special innovation award : Smurffit



Tsekatkaa mitä Suomi on ostanut viikolla 34 vuonna 1995:





ALBUMIT – ALBUMS



A B X



1 2 11 E-ROTIC: Sex Affairs – INTERCORD/EMI

2 1 6 SCATMAN JOHN: Scatman's World – ICEBERG/K-TEL

3 10 2 KATRI HELENA: Vie minut – FAZER RECORDS/WARNER MUSIC

4 4 50 OFFSPRING: Smash – EPITAPH/SPINEFARM

5 5 10 LEEVI AND THE LEAVINGS: Rakkauden planeetta – PYRAMID

6 6 6 LA BOUCHE: Sweet Dreams – MCI/BMG

7 3 10 BON JOVI: These Days – MERCURY/POLYGRAM

8 7 27 CELINE DION: The Colour Of My Love – COLUMBIA/SONY

9 8 47 GREEN DAY: Dookie – REPRISE/WEA

10 14 29 KAIJA KOO: Tuulikello – WEA

11 9 27 PANDORA: Tell The World – STOCKHOUSE/VIRGIN/EMI

12 25 2 DIANA KING: Tougher Than Love – SONY

13 16 5 SOUNDTRACK: BATMAN FOREVER – ATLANTIC/WARNER

14 12 14 MOVETRON: Romeo ja Julia – POLYDOR/POLYGRAM

15 15 13 TAIKAPEILI: Nähdään taas – WEA

16 13 10 MICHAEL JACKSON: HIStory – Past, Present And Future – Book 1 – MJJ PRODUCTIONS/EPIC/SONY

17 11 14 SUURLÄHETTILÄÄT: Pientä puhetta – REEL ART/BMG

18 17 11 BJÖRK: Post – MOTHER/POLYGRAM

19 21 3 PET SHOP BOYS: Alternative – PARLOPHONE/EMI

20 24 3 MAMBA: Lähdössä – FAZER RECORDS/WARNER MUSIC

21 19 9 NEIL YOUNG: Mirror Ball – REPRISE/WEA

22 18 12 PINK FLOYD: P.U.L.S.E – EMI

23 20 25 REDNEX: Sex & Violins – JIVE/BMG

24 30 7 WEEZER: Weezer – GEFFEN/BMG

25 39 2 TOWER OF POWER: Souled Out – EPIC/SONY

26 23 8 FOO FIGHTERS: Foo Fighters – CAPITOL/ROSWELL/EMI

27 26 32 NORDMAN: Nordman – SONET/POLYGRAM

28 35 23 AKI SIRKESALO: Mielenrauhaa – EPIC/SONY

29 22 11 THERAPY?: Infernal Love – A&M/POLYGRAM

30 32 24 KAIJA KÄRKINEN & ILE KALLIO: Sade – AXR/AUDIOVOX

31 31 11 PENNYWISE: About Time – EPITAPH/SPINEFARM

32 33 3 SUPERGRASS: I Should Coco – PARLOPHONE/EMI

33 40 2 BLIND MELON: Soup – CAPITOL/EMI

34 29 9 HADDAWAY: The Drive – COCONUT/BMG

35 34 24 FAITH NO MORE: King For A Day, Fool For A Lifetime – LONDON/POLYGRAM

36 RE 11 UGLY KID JOE: Menace To Sobriety – MERCURY/POLYGRAM

37 36 14 ALLEKIRJOITTANUT: Generation Å – REEL ART/BMG

38 UUSI NO-FX: I Heard They Suck...Live – FAT WRECK CHORDS/SPINEFARM

39 27 8 SOUL ASYLUM: Let Your Dim Light Shine – COLUMBIA/SONY

40 RE 10 PARADISE LOST: Draconian Times – MUSIC FOR NATIONS/POKO





Montako löytyy hyllystä?

Voisin mä ton Björkin ja Therapyn ottaa hyllyyn, mutta on toi kyllä muuten aika surullista katsottavaa

Red Right Hand ( 15.3.2007 15:05)

Humphrey Bogart ( 15.3.2007 15:00)

farkkuhaalarit,

Lol mä yritinkin muistella että mikä se toinen karmea vaatekappale oli. Farkkuhaalarithan ne. Ja frendeissa ainakin Jennifer Anistonin päällä. Aika pientä on kasarityylittömyys tähän verrattuna.

Olen elänyt käsityksessä että farkkuhaalarit olivat IN jo 80-luvulla.

Toisaalta, populaaria musiikkia on vaikea arvioida. Tarvittiin 2000-luku, jotta esimerkiksi italodisko alkoi saada kunnolla ymmärrystä osakseen. En nyt silti usko että diggaisin koskaan E-roticista.

Btw, uuden tulkintani mukaan Living Daylights on parhaita Bond-tunnareita.

Red Right Hand ( 15.3.2007 13:56)

Kledjuille naureskelukin on täysin käsittämätöntä kun tsiigaa minkalaisiin vaatteisiin pukeuduttiin 90-luvun puolivälissä – tsiigatkaa vaikka frendejä tolta ajalta, kyseessä on sentään sarja joka oli jonkinasteinen trendsetteri mitä tulee mainstreammuotiin. Ei ne olkatoppaukset olleet vielä mihinkään kadonneet mutta niiden ohella messiin tulivat mm. ruudulliset flanelipaidat ja muut "komistukset".



Mä en ole ikinä oikein täysin ymmärtänyt mihin käsitys 80-luvun naurettavuudesta (tai siis siitä että se olisi oleellisesti hölmömpi kuin 70- tai 90-luku) oikeastaan perustuu.

Varmaan tuo vaatteille naureskelu perustuu johonkin niinkin kattavaan asiaan kuin bogart companyn julisteeseen ja miami Viceen. 90-luvun vaatemuoti saa kyllä ihan ihon kananlihalle. Mokkaliivit, farkut ja ruudullinen kauluspaita yökerhoon, kesällä Rantarockiin, hyi helvetti.



Italodisko oli laatua verrattuna 90-luvun kaikkealle tunkevaan diskoon (oikeasti syy saattaa olla siinä, että tulloin ei radiosta tullut montaakaan kertaa samoja kappaleita).Heavy ei taas ole koskaan kuullostanut yhtä hyvältä kuin 80-luvulla.

Young Hova ( 15.3.2007 20:24)

Toisaalta, populaaria musiikkia on vaikea arvioida. Tarvittiin 2000-luku, jotta esimerkiksi italodisko alkoi saada kunnolla ymmärrystä osakseen. En nyt silti usko että diggaisin koskaan E-roticista.



Btw, uuden tulkintani mukaan Living Daylights on parhaita Bond-tunnareita.

Tottahan se on. Tuntuu vain että jostain helvetin ihmeen syystä monilla on sellainen harhakuva, että 90-luvulla tehtiin vain loistavaa musiikkia.

Nuo albumilistat toivat taas mieleeni miksi juuri 90-luvun puolivälissä kaikki uusi matsku löytyi mulle divareista.

Oma italodisko revival lähti uuteen kiitoon YouTuben promovideoista.



A-ha on hieno orkesteri.

Bad Rain ( 15.3.2007 14:28)

vaikka vuotta tai paria aiemmin tsiigattiin luokkatoveri Teron suttuiselta videonauhalta ”Asfalttisoturia” ja puhuttiin siitä ainakin viikko.

Meillä tämä oli ykkös puheenaihe koko kesän.

Afalttisoturin traileri oli jotain käsittämättömän hienoa, sitä katseltiin useasti kaverin luona, kun oli jossain kasetin alussa. Kesti kuitenkin yli puoli vuotta, että sai lopultakin nähdä tuon elokuvan.

mjokio ( 15.3.2007 20:59)

Bad Rain ( 15.3.2007 14:28)

vaikka vuotta tai paria aiemmin tsiigattiin luokkatoveri Teron suttuiselta videonauhalta ”Asfalttisoturia” ja puhuttiin siitä ainakin viikko.

Meillä tämä oli ykkös puheenaihe koko kesän.

Mulla olisi vieläkin, mikäli kukaan enää suostuisi kuuntelemaan ;/ Anekdoottina kerrottakoon, että isoisä (R.I.P.) oli joskus käymässä ja sen aikaisen videoväkivaltamediakohun innoittamana pyysi saada nähdä tätä turmelluttavaa, raakaa väkivaltaa. Pyyntö oli itseasiassa ironistis-sarkastinen läppä, mutta eihän sitä skidinä tajunnut joten Asfalttisoturi välittömästi sisään nauhuriin ja hetken päästä aluksi ylimielisesti suhtautunut isoisä jo seurasikin Millerin vision laadukkuudesta yllättyneenä ja uteliaana tätä HELVETILLISTÄ MENOA, kuten eräs tv-kriitikko asian ilmaisi.



Elokuvallisesti 90-luku oli melko turha. Hyviä leffoja tippui Hong Kongista vielä vuosikymmenen alussa, mutta sitten alkoi musta jakso, luovuus oli hukassa miltei kaikkialla. Japsitkin pääasiassa lepäilivät ja pääsivät kunnolla vauhtiin vasta 2000-luvun lähestyessä.



Musiikin suhteen 90-luku on historian ylivoimaisesti paras jakso. En kuunnellut koko 80-luvulla mitään musiikkia, koska riittävän hyvää kamaa ei ollut vielä olemassa. Popedat, Iron Maidenit, Yesit, NWA:t, whatever, kaikki TÄYTTÄ PASKAA!



Näin retrospektiivissä pisteitä voisi kyllä antaa Madonnalle, Michael Jacksonille ja jep, Duran Duranin A View To a Kill on top-3 Bond-tunnari. Ja saman bändin Wild Boys tietty kauden paras musavideo. Hyvää elokuvamusiikkia tietty oli olemassa, mutta ajan hengen mukaisesti sitä ei vielä paljoa kuunneltu erikseen.



Kasarivaatteet, ‑hiukset ja ‑meikit ovat lyömättömän törkeitä. Onneksi niitä voi vielä ihastella videolta mitä asiallisimpien leffojen ohessa.



lol ban plz vaan kaikille ihmisraunioille, jotka eivät tunnusta näitä faktoja

80-luvulla oli kivipestyt farkut.

Proge muuttui AOR:ksi.



Eksploitaatio poistui lähes hävisi.



80-luvussa ei ole kyllä mitään hauskaa vaikka joidenkin mielestä takatukat ja tuulipuvut on niin vitun in.