tyylikkäimmät onnettomat/pessimistiset loput

Eilen yöllä katsoin jälleen The Last Detailin ja siinä oli edelleen tyylikäs onneton lopetus.

Spiritual Boxer (12.1.2004 19:27)

Eilen yöllä katsoin jälleen The Last Detailin ja siinä oli edelleen tyylikäs onneton lopetus.

Mikä parasta, käsikirjoittaja Robert Towne on väittänyt saaneensa inspiraation loppuratkaisuun nähtyään Michael Reevesin Witchfinder Generalin.

Marienbad (12.1.2004 13:39)

Tässä yhteydessä mainittakoon nopeasti, että en ole muuttanut nimimerkkiä – en vain tuolloin ehtinyt osallistua kyseiseen (mielenkiintoiseen) keskusteluun, ja elokuvan näin hiljattain.

Ok. Vedanpa takaisin tuon Lilja ‑nakemyksiasi sivunneen kommentin. En taidakaan tietaa tarkkaan mita mielta olet Liljasta tai Moodyssonin suuruudesta ohjaajana.

Yotsuya (12.1.2004 15:58)

Onnettomista lopetuksista tyylikkäimpiä ovat sellaiset ei-fatalistiset joissa olisi ihan hyvin voinut käydä toisinkin mutta asiat nyt vaan sattuivat kääntymään päähenkilöiden kannalta ikävämpään suuntaan syystä tai toisesta.

Tallainen niin lahella, mutta lopulta niin kaukana ‑jujut ovat kiistatta tyylikkaita. Oman suosikin paikkaa tallaisissa lopuissa karkkyy ainakin Killing.

Alistuneeseen "what's the use"-kommenttiin paattyva elokuva on mielestani kuitenkin sangen fatalistinen: kaikesta yrittamisesta huolimatta tuuria ei yksinkertaisesti vain ole ja homma kaatuu lopulta arkisiin vastoikaymisiin.



Kubrickin alkuperainen lopetusidea oli, etta Johnny juoksee rahojen perassa lentokeen potkuriin. Johnnyn hanskojen tiskiin lyominen tuntuu vielakin fatalistisemmalta. Mita tassa enaa turhia pinnistelemaan kun paskaa jaa kateen kuitenkin.

Aasinsiltamaisesti tuli mieleen Fatal Love. Tyylikkyydesta en tosin ole ihan saletti.

Ainiin ja jokanaisen ikisuosikki Company of Men.

Vielä oma kantani Lilja-elokuvasta:

En ole puhunut katsojan, audiovisuaalisen teoksen kokijan, kannalta helposta elokuvan lopusta, vaan helposta/luovuttavasta ratkaisusta siihen ELOKUVAN MAAILMAN, JA USEIN MYÖS MEIDÄN MAAILMAMME ONGELMAAN, jonka ohjaaja on valinnut käsittelynsä aiheeksi hahmojensa kautta. Kun käsittelyssä on jokin ongelma, en näe syytä käsitellä sitä pitkän elokuvan verran ilman jotain rakentavaa toimintaa ja aloitetta taistella tuota ongelmaa vastaan – mikäli on muitakin mahdollisuuksia kuin kuolema, ja niitähän elämässä on, ja juuri ne tekevät elämisestä taistelemista.



Kuolema on helppo ratkaisu moneen ongelmaan, koska sen jälkeen ei ole enää ajateltavaa tai tunnettavaa, mutta vain sen yhden ainoan ihmisen tapauksessa ja kohdalla. Entä muut ihmiset ja maailma? Jos Lilja kuolee, hän pääsee pois kärsimyksestä. Kun Lilja vielä eli, hän ainoastaan kärsi ja siirtyi pahuudesta toiseen. Paha on sitä tylsempi ja epäuskottavampi mitä enemmän se on vain paha. Minkä takia ohjaaja tekee tällaisen elokuvan vaikeasta ongelmasta esittääkseen vain ne konkreettisen yksityiskohtaiset tapahtumat ja faktat, jotka voi tiivistää yhteen synopsiksen lauseeseen? Miksi ohjaaja ei voisi olla suurempi ja käsitellä aihetta laaja-alaisemmin, moniulotteisemmin, kattavammin – eikö maailmassa muka ole enää hyviä ihmisiä, jotka kykenevät pitämään viettinsä taka-alalla? Jos kaikkia tyttöjä odottaa vain kärsimisen jatkuminen TAI kuolema, minkä me sille enää voimme, tai minkä he sille voivat? Miksi tehdä elokuva aiheesta? Kenelle?



Ei ole pahaa ilman hyvää, elokuvassa ei ainakaan dramaturgisesti uskottavaa pahaa. Lilja on elokuvan päähenkilö, jolle käy lopussa hyvin, koska hän pääsee pois ja muuttuu enkeliksi ja pääsee rakkaan ystävänsä luokse, joka myös on aiemmin muuttunut enkeliksi. He hymyilevät ja syleilevät toisiaan. "Enkeliksi" ei tiettävästi "muututa" ennen kuin kuollaan, joten kuolemaa suurempaa ratkaisua ahdinkoon ohjaaja ei tässä elokuvassa esitä. Kuolema ja sen jälkeisiin "tapahtumiin" liittyvät ajattomat uskomukset ovat helpotus elokuvan ongelmaan. Mainittu vetoaminen puheen avulla R&A-yleisöön ohjaajan taholta on jo rakentavampi ehdotus ja yritys kuin mikään mitä itse elokuva esittää.



Lukas Moodysonilta en ole muita elokuvia nähnyt, joten hänen suuruudestaan ohjaajana en uskalla sanoa mitään. Jos haukkuisin ohjaajaa Lilja 4-Everin perusteella kelvottomaksi tietäen että hänellä on muitakin, itselleni näkemättömiä teoksia, syyllistyisin samaan kapeaan toteamiseen ja yksiulotteisuuteen kuin ohjaaja esittämäänsä ongelmaan liittyen tuossa näkemässäni elokuvassa.

Das Boot

Katsoin pitkästä aikaa ja lopun täydellinen tuho jaksaa yhä masentaa tätä kirjoittaessa. Sitä äijät on merillä brittisikojen pommitettavina ikuisuuden ja sitten kun viimein urakka näyttää olevan ohi – onkin kaikki ohi todella kirjaimellisesti. Juuri tuo melkein perillä muttei ihan tekee lopetuksesta totaalisen lohduttoman, hieno leffa silti kuitenkin kaikin puolin.

Marienbad (24.1.2004 20:26)

Lukas Moodysonilta en ole muita elokuvia nähnyt, joten hänen suuruudestaan ohjaajana en uskalla sanoa mitään. Jos haukkuisin ohjaajaa Lilja 4-Everin perusteella kelvottomaksi tietäen että hänellä on muitakin, itselleni näkemättömiä teoksia, syyllistyisin samaan kapeaan toteamiseen ja yksiulotteisuuteen kuin ohjaaja esittämäänsä ongelmaan liittyen tuossa näkemässäni elokuvassa.

Kädessä on Matti Paloheimon "Seksiä ja väkivaltaa"-kirja. Lilja 4-Everin kuvatekstistä: " Keskustelu nais- ja lapsikaupasta sai Pohjoismaissa vauhtia Lukas Moodyssonin lapsiprostituutiokuvauksen Lilja 4-Ever myötä". Se nyt on ainakin tarpeellinen funktio elokuvalle, josta itse kyllä pidin lukuunottamatta lopun enkelihelpotusta ja sen alleviivausta.



Katso Kimpassa.

Jätä Tillsammans väliin, ks. mielummin Fucking Åmal.

Mäkin sanoisin tähän:

‑Vanishing Point

‑Requiem For A Dream



ja eikös Donnie Darkossa käynyt jotenkin hassusti

ja tietysti mun lempparissa 12 Monkeys.

Balaguerón Los sin nombren (Nameless) loppu on aivan käsittämättömän hieno, raaka ja tyylikäs samoin kuin leffa kokonaisuudessaan.

Eipä ole horrorit pitkään aikaan säväyttänyt näin paljon. Hrr.

Fantomas (28.1.2004 21:17)

ja tietysti mun lempparissa 12 Monkeys.

Ja tästä päästäänkin ikuisuuskysymyksen pariin, eli: miten 12 Monkeys päättyi?

MikaR (29.1.2004 09:12)

Fantomas (28.1.2004 21:17)

ja tietysti mun lempparissa 12 Monkeys.

Ja tästä päästäänkin ikuisuuskysymyksen pariin, eli: miten 12 Monkeys päättyi?

Spoileri

Vaikka päähenkilö heittääkin lopussa veivinsä johdattaa hän tietämättään tulevaisuudesta tulleet tutkijat viruksen alkulähteille. Näin ollen koko tuo tulevaisuus josta Willisin esittämä päähenkilö saapui on nyt pelastettu. Ei mielestäni kovinkaan surullinen tai pessimistinen loppu.

Hmm, "päättyykö" tuo edes, vai jatkaako vain tarinaansa senkin jälkeen kun ottaa

median ulos laitteesta...vai?



Ja, jos Linkolan Pentin kaavan mukaan ajatellaan, olisiko ihmispopulaation pelastuminen onnellinen loppu?

Tulevaisuus pelastuu, mutta se kamala tutkijakomitea ottaa vallan.

Ei tuosta saa onnellista loppua mitenkään.

Marienbad (24.1.2004 19:26)

Jos kaikkia tyttöjä odottaa vain kärsimisen jatkuminen TAI kuolema, minkä me sille enää voimme, tai minkä he sille voivat? Miksi tehdä elokuva aiheesta? Kenelle?





Mainittu vetoaminen puheen avulla R&A-yleisöön ohjaajan taholta on jo rakentavampi ehdotus ja yritys kuin mikään mitä itse elokuva esittää.

Nyt menee multa yli korkealta ja kovaa. Siis mita ihmeen kaikkia tyttoja?

Lilja 4-ever kertoo yhden kuvitteellisen Lilja-tyton elamasta, joka asuu entisessa Itablokissa. Siellakaan ohjaajan nakemyksen mukaan kaikkia tyttoja ei odota "vain kärsimisen jatkuminen TAI kuolema".



Ja minka me sille voimme? Olla ostamatta palveluita parittajien orjinaan pitamilta alaikaisilta tytoilta. Sama mahdollisuus on Moodyssonin elokuvassaan kuvaamilla hikisilla aijilla. Ohjaaja on selvasti halunnut tehda elokuvastaan aarimmaisen esimerkin, siksi omatunto ei tunnu pahemmin kolkuttavan Liljan ymparilla olevia ihmisia. Ja siksi lopputulos on aarimmaisen dramaattinen.



Kuvatun syoksykierteen suoraviivaisuudesta huolimatta (kuten Yotsua toisen ketjun puolella jo totesikin) Moodysson esittaa selvasti Liljan lahipiirin tekemat valinnat, kaannekohdat, joiden seurauksena Liljan ahdinko syvenee. Kasoja osaa varmaan opastamattakin pohtia mika olisi voinut menna toisin, jos liljan aiti ei olisi dumpannut tata tai kaveri puhunut selan takana paskaa. Leffa on minustakin itsetarkoituksellisen dramattinen, mutta en pida sita yksioikoisena tai taysin mustavalkoisena. Esittaahan Moodysson esimerkiksi Liljan aidin ja valehtelevan kaverin ristiriitaiset tilanteet. Aidilla on itse mahdollisuus parempaan elamaan, mutta silla on hintansa. Kaveri taas valehtelee, ettei itse saisi yhteison ennakkoluuloja niskoilleen. En pida kumpaakaan valintaa jonain absoluuttisena pahana, joka tehdaan silkasta ilkeydesta.



Jos Lilja herattaa sinussa huolta lapsiprostituutiosta ja haluat jotenkin vaikuttaa asiaan, loydat varmaan tapoja joilla pitkin voit nain tehda. Varmaan myos ilman, etta niita heilutettellaan nenasi edessa. Prostituutiokeskustelusta ei ole Suomessa ollut akuuttia pulaa. Siinapa se miksi Moodysson on olettakseni halunnut Liljan tehda: fiktiiviseksi puheenvuoroksi tahan keskusteluun. Tuo R&A:lla kuultu esipuhehan kuului tyyliin: "Jos tama elokuva herattaa teissa tunteita, toimikaa ja muuttakaa maailmaa."