tyylikkäimmät onnettomat/pessimistiset loput

Volonte 3.1.2004 00:18

Jonkinlaista myytin asemaa kai nauttii käsite: onneton loppuratkaisu. Mitä se tarkoittaa, onko elitisteille olemassa sellaista käsitettä, vai onko se vain taviksien termi elokuvalle, joka päättyy ilman katharttista sulkeumaa? Jos käsite on olemassa, niin:





Kuka ohjaaja osaa tehdä tyylikkäimmän onnettoman/pessimistisen lopun elokuvaansa?
Goose 3.1.2004 00:39

Ensimmäiseksi tuli mieleen nämä kaksi lopetusta, jotka tekivät suuren vaikutuksen ensinäkemältä pessimistisyydellään.





Sergio Corbucci: The Great Silence

Richard Sarafian: Vanishing Point



Uudemmista main elokuvista Road to Perditionissa hieno lopetus.
wicked clown 3.1.2004 02:43

Solliman Violent City.

Plissken 3.1.2004 13:23

Ranskalaisilta ohjaajilta on irronnut 1990-luvulla pari kiitettävän tylyä lopetusta mallia Gaspar Noén Sel contre tous ja (sittemmin valitettavan aneemiseen tuubaan sortuneen) Mathieu Kassovitzin La Haine.



Näistä on godardmainen piperrys kaukana.



edit: all-time osastossa Blade Runner director's cutilla ja Lost Highwaylla aika vankkumaton asema. Kauhun puolella Halloweenista, Dawn of the deadista ja TCM:sta löytyy tyylikkäät avoimet lopetukset.
drake2j 3.1.2004 15:46

Ensimmäisenä mieleen tuli

Electra Glide in Blue (1973) (D: James William Guercio) ja tietysti jo mainittu Vanishing Point (1971) (D: Richard C. Sarafian)
Plissken 3.1.2004 16:13
wicked clown (3.1.2004 02:44)
Solliman Violent City.


Ja Revolver.
JMustonen 3.1.2004 16:41

Olen aina pitänyt Cronenbergin Rabidin lopetuksesta. Muut mieleen tulevat ovat Rollinin Morte Vivante ja Bogerin Cruel Passion.

MiR 3.1.2004 17:00

Tuosta Cronenbergista tuli mieleen

Scanners. Tietysti pitää mainita myös Jim Jarmuschin Dead Man, jonka loppu on kaiketi niitä kauneimpia surullisia päätöksiä – mikä pistää miettimään sitä että mikä oikeastaan on onneton/surullinen loppu...
netzach 3.1.2004 17:08

Onkohan ollut suuret taistelut että Arlington road on saanut pitää suht synkän loppunsa. Olisi voinut jäädä leffa tekemättä jos olisi tehty jälkeen 11/9.

Spaddu 3.1.2004 20:16
Tuosta Cronenbergista tuli mieleen Scanners.




Lopun ansiosta koko elokuvaa voi katsoa paremmin läpi sormien, ei todellakaan Cronenbergin parhaita.
Lauri Lehtinen 4.1.2004 16:26

Jos tyylikkäintä kysytään niin John Frankenheimer: SECONDS. American Beauty eat yer heart out

Antti Näyhä 4.1.2004 19:24
MikaR (3.1.2004 17:01)
Tuosta Cronenbergista tuli mieleen Scanners.


Minusta Scannersin loppu on yksi miehen tuotannon onnellisimpia. Sehän on suorastaan hilpeä.
Plissken 4.1.2004 23:44
Antti Näyhä (4.1.2004 19:25)
MikaR (3.1.2004 17:01)
Tuosta Cronenbergista tuli mieleen Scanners.


Minusta Scannersin loppu on yksi miehen tuotannon onnellisimpia. Sehän on suorastaan hilpeä.


Niin minustakin: pahaa saa palkkansa ja kunnon rätinällä.



Paitsi lopun osalta Scanners on muutenkin Cronenbergin optimistisimpia elokuvia, menevää scifi-toimintaa ilman suuria suruja mallia Kärpänen ja Dead Zone.
MiR 5.1.2004 10:38

Kyllähän Scannersissa paha palkkansa saa, mutta pahin jää silti eloon – samoin kuin lupaus siitä että 'you ain't seen nothing yet', sillä onhan kokonainen uusi sukupolvi skannaajia tulossa. Miten tuosta saa muka leivoittua optimistisen lopun

confused.gif
Spaddu 5.1.2004 15:52
mutta pahin jää silti eloon




Miten niin? Vaikka Valen ruumis tuhoutui, siirtyi tämän mieli Revokin ruumiiseen ja jotenkin pyyhki yli Revokin mielen. Tietysti jos pahalla viitataan Stephen "lack of acting" Lackin näyttelijätaitoihin, on maininta paikkaansapitävä.