tyylikkäimmät onnettomat/pessimistiset loput

Spaddu (5.1.2004 15:53)

mutta pahin jää silti eloon

Miten niin? Vaikka Valen ruumis tuhoutui, siirtyi tämän mieli Revokin ruumiiseen ja jotenkin pyyhki yli Revokin mielen. Tietysti jos pahalla viitataan Stephen "lack of acting" Lackin näyttelijätaitoihin, on maininta paikkaansapitävä.

Niinpä.



Lisäksi: tuota "uusi scannaaja sukupolvi on tulossa" ‑koukkua vastaavia avoimia lopetuksia hyppii silmille tämän tästä. Tällaiset takaportin auki jättämiset toimivat usein optiona tuleville jatko-osille, ja tuntuvat helposti keinotekoisilta.



Cronenbergin Scannersissa ja sen finaalissa on kybällä enemmän tyyliä kuin joissain "hups, sinnehän jäi vielä ökkömönkiäisten munia" tyylisessä monsteriscifissä (mallia Critters), mutta itse en löydä siitä yhtä lohduttomia tunnelmia kuin miehen muista elokuvista. Eihän siinä tehdä edes itsemurhaa.

Spaddu (5.1.2004 16:53)

mutta pahin jää silti eloon

Miten niin? Vaikka Valen ruumis tuhoutui, siirtyi tämän mieli Revokin ruumiiseen ja jotenkin pyyhki yli Revokin mielen.

Miten niin pyyhki yli Revokin mielen? Olen nähnyt lopun aina aivan toisella tavalla. Eli Valen mieli siirtyy Revokin ruumiiseen, mutta myös Revokin mieli on yhä tallella ja jää jotenkin johtoon tässä uudessa yhteenliittymässä. Tältä pohjalta katsottuna loppu ei ole mitenkään turhan positiivinen.

Minustakin ne molemmat mielet kyllä jäävät sinne Revokin ruumiiseen – äänikin on yhdistelmä veljesten äänistä – mutta viimeisten repliikkien perusteellahan se on selvästi Vale joka jää voitolle. Ainakin toistaiseksi... Muistelen muuten lukeneeni jostain että ohjaaja itse ei ollut aivan tyytyväinen leffan loppuun, vaan hänen mielestään siitä saa tavalla tai toisella "väärän käsityksen". Tarkemmin en muista, oisko jollakin ko. lähde käsillä..?

Silti pysyn kannassani, että Cronenbergin pitkistä ohjauksista ainoastaan Fast Companyssa on Scannersia onnellisempi loppu. Shiversin lopussa on tietenkin meininki katossa ainakin jokaisen omniseksuaalin katsojan mielestä, mutta on siinä silti melkoinen annos apokalyptista fiilistä.



Itse otsikon aihe on jäänyt tätä yhtä leffaa lukuunottamatta vähän vähälle keskustelulle, joten sanon että "Witchfinder General".

En ole tätä kauheasti jaksanut miettiä, mutta Wicker Manin loppu(kin) on eräs hienoimmista.

Philip Kaufmanin Invasion of the body Snatchers voinee mainita myös tässä topicissa. Alkuperäistä '58 versiota en muista nähneeni, mutta siinä taitaa olla erilainen/sävyinen lopetus.

Brazil

Don't Look Now

Plissken (3.1.2004 14:24)

kiitettävän tylyä lopetusta mallia Gaspar Noén Sel contre tous

Noén elokuva Seul Contre Tous (1998) ei sovi otsikossa haettuihin elokuviin, joissa olisi siis pessimistinen tai onneton lopetus. Noén elokuvan päätöshän on nimenomaan päinvastainen, kun koko Teurastajan hahmo saavuttaa sen, minkä Noé muutamaan otteeseen monologissaankin lausuu: jonkin syyn elää vielä ja olla luovuttamatta, jatkaa taistelua. Juuri sen mitä varten koko elokuva kaiken muun muassa on kirjoitettu, ja mitä jo Carnessa (1991) alustetaan. Noé on liian suuri tekijä kirjoittaakseen täysin pessimistisen ja toivottoman lopun, sellaisen joka ei välittäisi jotain rakentavaa ajatusta ja parannuskeinoa maailmalle.

Onhan Requiem For A Dream pakko mainita. Ehdottomasti koskettavin ja nimenomaan tyylikkäin loppu mitä (ainakin Hollywoodista) on helvetin pitkään aikaan tullut. Lux Aeterna tosin vaikuttaa tuntemuksiin suuresti.

Boy and His Dogin jalkeen paatani ymparoivat kysymysmerkit. Myos Viruksen ja Beneath of Planet of Apesin lopetuksia muistelen lammolla.

Tyylikkyydessaan toi Violent Cityn loppu on kylla aika omaa luokkaansa. Sydanta riipii joka kerta, kun sita ajattelen.

rokkiPasi (6.1.2004 00:51)

Philip Kaufmanin Invasion of the body Snatchers voinee mainita myös tässä topicissa. Alkuperäistä '58 versiota en muista nähneeni, mutta siinä taitaa olla erilainen/sävyinen lopetus.

Totta turiset. Siegelin "Ruumiinryöstäjät Tulevat!" (1956) versiossa on kyllä kohtalaisen onnellinen lopetus. En vaan jaksa nyt alkaa spoilailemaan. -_-

Takashi Miiken Dead or Aliven loppu. Vaikka ei se oikein pessimistinenkään ole, sillä naurattaa niin vietävästi. Nihilistinen? Jokatapauksessa elokuvan historian paras loppu, IMHO.

Juuri katsoin uudelta upeakuvaiselta Fox:in jenkkikiekolta Ching Siu-tungin Duel to the Deathin ja siinä on eri hieno monella tapaa pessimistinen loppu.

Ja lähes kaikissa Chang Chehin elokuvissa on mahtavat onnettomat lopetukset jossa jokainen sankari vuotaa litroittain verta ja hakattuaan viimeisen pahiksen kuoliaaksi menehtyy tovereidensa viereen taistelutantereelle.

chachi (8.1.2004 19:47)

Totta turiset. Siegelin "Ruumiinryöstäjät Tulevat!" (1956) versiossa on kyllä kohtalaisen onnellinen lopetus. En vaan jaksa nyt alkaa spoilailemaan. -_-

Don Siegelin alkuperäinen versio on kaikkea muuta kuin hilpeä, mutta studiopomot lisäsivät loppuun vähän pirteämpää tunnelmaa:



"The film hews closely to Finney for three-quarters of its running time, but unusually replaces the book's fairly happy ending with a downbeat, alarmist finale as lone surviving human Miles Bennell (McCarthy) blunders onto a highway and shrieks "you're next" at the audience and uncaring drivers. This is only slightly muted by studio-mandated top-and-tail scenes that allow hope, as Bennell's story is believed and the FBI alerted.

Essee ‑56 versiosta täällä



Takaisin aiheeseen: Get Carter. Todella tyylikäs loppu.



OHMSS.



Katsoin yllämainitun Road to Perditionin eka kertaa eilen ja ihmettelin kovasti miksi lopetus oli muutettu sarjakuvasta? Ohjaajan kommenttiraita ei ainakaan ko. kohtauksen yhteydessä maininnut muutoksesta mitään. Minusta leffan lopetus oli nyt perin vesitetty.



John Boormanin Hell in the Pacific (Marvin ja Mifune) tyly loppu on myös mainittava. Tästäkin taitaa tosin olla monta eri versiota, mutta ainoa jonka olen nähnyt on se tyly.

Antti Tohka (8.1.2004 18:04)

Boy and His Dogin jalkeen paatani ymparoivat kysymysmerkit.

Niin varmasti, mutta itse en kyllä nähnyt tuossa mitään onnetonta tai pessimististä. Minusta oli valtavan hienoa että



But that's just me.

willberg (9.1.2004 13:52)

Antti Tohka (8.1.2004 18:04)

Boy and His Dogin jalkeen paatani ymparoivat kysymysmerkit.

Niin varmasti, mutta itse en kyllä nähnyt tuossa mitään onnetonta tai pessimististä. Minusta oli valtavan hienoa että

Spoileri

mies valitsi koiran ja jätti ämmän rannalle ruikuttamaan

But that's just me.