tyylikkäimmät onnettomat/pessimistiset loput

Antti Tohka (9.1.2004 15:26)

willberg (9.1.2004 13:52)

Antti Tohka (8.1.2004 18:04)

Boy and His Dogin jalkeen paatani ymparoivat kysymysmerkit.

Niin varmasti, mutta itse en kyllä nähnyt tuossa mitään onnetonta tai pessimististä. Minusta oli valtavan hienoa että

Spoileri

mies valitsi koiran ja jätti ämmän rannalle ruikuttamaan

But that's just me.

Spoileri

eiku ne soi sen amman

Miksi vittuilet ? Katsoisin elokuvan uudestaan ellei Mistarin suominauha olisi niin tunkkainen.

willberg (9.1.2004 14:37)

Antti Tohka (9.1.2004 15:26)

willberg (9.1.2004 13:52)

Antti Tohka (8.1.2004 18:04)

Boy and His Dogin jalkeen paatani ymparoivat kysymysmerkit.

Niin varmasti, mutta itse en kyllä nähnyt tuossa mitään onnetonta tai pessimististä. Minusta oli valtavan hienoa että

Spoileri

mies valitsi koiran ja jätti ämmän rannalle ruikuttamaan

But that's just me.

Spoileri

eiku ne soi sen amman

Miksi vittuilet ? Katsoisin elokuvan uudestaan ellei Mistarin suominauha olisi niin tunkkainen.

En vittuile. Nain mina sen lopun tulkitsin. Toisaalta on siita jo jonkin aikaa, kun tuon on nahnyt (joskus SKY- channelilta).

Marienbad (6.1.2004 01:33)

Plissken (3.1.2004 14:24)

kiitettävän tylyä lopetusta mallia Gaspar Noén Sel contre tous

Noén elokuva Seul Contre Tous (1998) ei sovi otsikossa haettuihin elokuviin, joissa olisi siis pessimistinen tai onneton lopetus. Noén elokuvan päätöshän on nimenomaan päinvastainen, kun koko Teurastajan hahmo saavuttaa sen, minkä Noé muutamaan otteeseen monologissaankin lausuu: jonkin syyn elää vielä ja olla luovuttamatta, jatkaa taistelua. Juuri sen mitä varten koko elokuva kaiken muun muassa on kirjoitettu, ja mitä jo Carnessa (1991) alustetaan. Noé on liian suuri tekijä kirjoittaakseen täysin pessimistisen ja toivottoman lopun, sellaisen joka ei välittäisi jotain rakentavaa ajatusta ja parannuskeinoa maailmalle.

Mielestäni lopun voi tulkita kahdella tavalla: Teurastajan elämään palannut tytär tuo isälle uutta elämäniloa koko leffan mittaisen via dolorosan jälkeen. Tai sitten teurastajan itsetuhoinen monologi (lasku kymmeneen) onkin se mitä lopulta tapahtuu ja viimeiset replat ovat fantasiaa (taakse jää paha maailma ??), johon teurastaja ei pääse käsiksi. Irreversiblen ensimmäisessä kohtauksessahan teurastaja-hahmohan tilittää ryyppykaverilleen, että tuli pistettyä tytär päiviltä (en muista tarkkaa kommenttia, mutta anyways kohtauksessa viitataan Sel contre teusin loppuun).



On totta, että Sel contre teusin vikoissa kuvissa on koko leffan optimistisn sävy, mutta kun itse katsoin Noen rypistelyn jäi vähän epätodellinen fiilis, että mitäs tässä lopulta kävikään. Päässä(kö) vikaa?



Itse en näe yhteyttä tekijän suuruuden ja tämän elokuvien optimistisuuden välillä ja pidän Noea on tämän hetken mielenkiintosimpana eurooppalaisena ohjaajana.

Antti Tohka (9.1.2004 16:50)

Toisaalta on siita jo jonkin aikaa, kun tuon on nahnyt (joskus SKY- channelilta).

Tässä versiossa oli varmaan mukana se, kun koira ampui mällit Don Johnsonin naamalle.

Antti Tohka (9.1.2004 15:50)

willberg (9.1.2004 14:37)

Miksi vittuilet ? Katsoisin elokuvan uudestaan ellei Mistarin suominauha olisi niin tunkkainen.

En vittuile. Nain mina sen lopun tulkitsin.

Spoileri

Musta se koira viela totesi jotain hyvasta mausta.

Toisaalta on siita jo jonkin aikaa, kun tuon on nahnyt (joskus SKY- channelilta).

Näinhän se meni.

Leffan katsoin muutama vuosi sitten Mistarin FIx:nä.

Cooler King (9.1.2004 16:41)

Antti Tohka (9.1.2004 15:50)

willberg (9.1.2004 14:37)

Miksi vittuilet ? Katsoisin elokuvan uudestaan ellei Mistarin suominauha olisi niin tunkkainen.

En vittuile. Nain mina sen lopun tulkitsin.

Spoileri

Musta se koira viela totesi jotain hyvasta mausta.

Toisaalta on siita jo jonkin aikaa, kun tuon on nahnyt (joskus SKY- channelilta).

Näinhän se meni.

Leffan katsoin muutama vuosi sitten Mistarin FIx:nä.

No joo.

Kalle Kinnunen (9.1.2004 15:04)

Antti Tohka (9.1.2004 16:50)

Toisaalta on siita jo jonkin aikaa, kun tuon on nahnyt (joskus SKY- channelilta).

Tässä versiossa oli varmaan mukana se, kun koira ampui mällit Don Johnsonin naamalle.

Katsele sina vain niita leikattuja DVD:si.

Hieno onneton loppu löytyy myös Frank Perryn: The Swimmer (Heijastus).

Hienosti toteutettu kuvaus miten todellisuus paljastuu pala palalta tai paremminkin allas altaalta.

Plissken (9.1.2004 17:01)

Irreversiblen ensimmäisessä kohtauksessahan teurastaja-hahmohan tilittää ryyppykaverilleen, että tuli pistettyä tytär päiviltä.

Itse en näe yhteyttä tekijän suuruuden ja tämän elokuvien optimistisuuden välillä ja pidän Noea on tämän hetken mielenkiintosimpana eurooppalaisena ohjaajana.

Irréversiblen (2002) alun kohtauksessa Teurastaja ei kerro tappaneensa tytärtään, vaan rakastelleensa tämän kanssa – siihenhän Seul Contre Tous (1998) päättyy kameran siirtyessä kadulle parvekkeelta päähenkilön monologin saattamana leikkiviä lapsia, toivoa, kuvaamaan. Päähenkilöhän ei kykene vastustamaan himoaan tytärtään kohtaan, mikä tekee koko hahmosta esimerkiksi Todd Solonzin Happinessin (1998) tavoin entistä todellisemman ja kaikesta huolimatta heikon ihmisen, joka ei mahda vieteilleen mitään. Tämä käy ilmi jo aikaisemmassa vaiheessa elokuvaa ja monologia. Kyseessä ei myöskään ole pelkästään seksuaalinen tunne, vaan myös todellinen rakkaus, joka miehen lopulta pelastaa, ja jonka kautta ja alle koko elokuvaa alustaneet tapahtumat murskautuvat, koska isä löysi lopulta syyn elää ja olla luovuttamatta.



Tarkoitin Noén suuruudella ja elokuvan ei-pessimistisellä lopulla tasan samaa asiaa, mikä tuli ilmi silloin Lilja 4-Ever ‑elokuvasta (2002) käydyn keskustelun yhteydessä, eli sen sijaan että Noé päättäisi elokuvansa raakaan, lopulliseen, luovuttavaan, helppoon ja TÄSTÄ AHDINGOSTA VAPAUTTAVAAN väkivaltaan ja kuolemaan, esittää hän päähenkilönsä kautta sen mainitun parannuskeinon, jonkin asian, jonka jokainen ihminen tarvitsee, jotta jaksaminen jatkaa taistelua maailmassa kasvaisi voimakkaammaksi, jotta elämä jatkuisi – ilman valkoisia siipiä. Jotta järki ja äly viimein kykenisivät kertomaan etukäteen, kuinka primitiivisen arvaamatonta ja peruuttamatonta muun muassa se väkivalta, johon päähenkilö meinaa ryhtyä, oikeastaan onkaan.

Marienbad (12.1.2004 02:31)

Plissken (9.1.2004 17:01)

Irreversiblen ensimmäisessä kohtauksessahan teurastaja-hahmohan tilittää ryyppykaverilleen, että tuli pistettyä tytär päiviltä.

Itse en näe yhteyttä tekijän suuruuden ja tämän elokuvien optimistisuuden välillä ja pidän Noea on tämän hetken mielenkiintosimpana eurooppalaisena ohjaajana.

Irréversiblen (2002) alun kohtauksessa Teurastaja ei kerro tappaneensa tytärtään, vaan rakastelleensa tämän kanssa – siihenhän Seul Contre Tous (1998) päättyy kameran siirtyessä kadulle parvekkeelta päähenkilön monologin saattamana leikkiviä lapsia, toivoa, kuvaamaan. Päähenkilöhän ei kykene vastustamaan himoaan tytärtään kohtaan...



Tarkoitin Noén suuruudella ja elokuvan ei-pessimistisellä lopulla tasan samaa asiaa, mikä tuli ilmi silloin Lilja 4-Ever ‑elokuvasta (2002) käydyn keskustelun yhteydessä, eli sen sijaan että Noé päättäisi elokuvansa raakaan, lopulliseen, luovuttavaan, helppoon ja TÄSTÄ AHDINGOSTA VAPAUTTAVAAN väkivaltaan ja kuolemaan, esittää hän päähenkilönsä kautta sen mainitun parannuskeinon, jonkin asian, jonka jokainen ihminen tarvitsee, jotta jaksaminen jatkaa taistelua maailmassa kasvaisi voimakkaammaksi, jotta elämä jatkuisi – ilman valkoisia siipiä.

Ok, muisti patkii sangen epaelitistisella tavalla tuon Irreversiblen suhteen. Tuo insesti-isukki lopetus (jos sen niin katsoo, itse miellan edelleen, etta Noe heittaa poydalle kaksi vaihtoehtoa, joista katsoja vvoi vetaa omat johtopaatoksensa) ei tosin mielestani tee Sel contre teusin lopusta jarin positiivista, vaikka teurastaja kuinka loytaa "syyn elaa ja olla luovuttamatta."



Lopullinen, kaiken toivon kuristava lopetus on sinusta helppo, itse pidan katsojan kannalta helpoimpana toivonrippeiden ripottelua ja katsojien "tee nain niin teet oikein" ‑tyylista opastamista (jota taisit kaivata Lilja 4-everiin, oletkos muuten vaihtanut nimea sitten tuon keskustelun?). Silloin ei tartte leffan jalkeen turhia skagailla vaikka olisi valilla kuinka hirvittanyt.



Viela yksi toivoton lopetus: Buddy Giovinazzon Combat Shock

Tässä yhteydessä mainittakoon nopeasti, että en ole muuttanut nimimerkkiä – en vain tuolloin ehtinyt osallistua kyseiseen (mielenkiintoiseen) keskusteluun, ja elokuvan näin hiljattain.

Kuten jo tuolla toisessa threadissa totesin, on John Hough'n The Incubus leffassa todella vittumainen loppu.

OT: Osaako kukaan sanoa miksi leffan (FF:n myyntikasetti) alussa nimi oli ilmoitettu John Cassavetes's The Incubus? Käsittääkseni miehellä ei ole tarinan/ohjauksen/tuottamisen/jne. kanssa mitään tekemistä, sattuu vaan näyttelemään pääosaa?

Onnettomista lopetuksista tyylikkäimpiä ovat sellaiset ei-fatalistiset joissa olisi ihan hyvin voinut käydä toisinkin mutta asiat nyt vaan sattuivat kääntymään päähenkilöiden kannalta ikävämpään suuntaan syystä tai toisesta. Esimerkkeina vaikka Perfect Storm ja McCabe & Mrs. Miller. Onneton loppu ei aina ole pessimistinen.

Hmm, toisaalta nuo Wild Bunch, Bonnie & Clyde ja Thelma & Louise tyyppiset 'lopussa väistämätön mutta kauniin väkivaltainen kuolema' loput osaavat olla omalla tavallaan hyvinkin onnettomia. Vaikka lopputulos on jo kauan väistämätön iskee sen lopullinen tuomio silti – tai ehkä juuri sen takia – joskus hyvinkin musertavasti.

MikaR (12.1.2004 17:28)

Hmm, toisaalta nuo Wild Bunch, Bonnie & Clyde ja Thelma & Louise tyyppiset 'lopussa väistämätön mutta kauniin väkivaltainen kuolema' loput osaavat olla omalla tavallaan hyvinkin onnettomia. Vaikka lopputulos on jo kauan väistämätön iskee sen lopullinen tuomio silti – tai ehkä juuri sen takia – joskus hyvinkin musertavasti.

En ole ihan varma mitä tarkoitat, Wild Bunch on juuri äärimmäisen fatalistinen kun tyypit tietävät lähtevänsä varmaan kuolemaan. Kieltämättä tuollaiset itsetuhoiset lopetukset ovat erittäin vaikuttavia mutta eivät kovin haastavia.