Jari Mustonen

Nuda per Satana (Alastomana paholaiselle, 1974)

Ohjaaja:

• Luigi Batzella

elokuva arvostelu

Ohjaus: Luigi Batzella

Jokainen arvostelija unelmoi elokuvasta, josta ei ensimmäisellä katselukerralla tajua juuri mitään. Toinen kerta kertokoon siis totuuden.

Luigi Batzellan Nude for Satanissa on selvää ainoastaan, että alussa on onnettomuus ja onnettomuuspaikan lähellä linna, jonne päähenkilömme tohtori Benson (Stelio Candelli) omaksi surukseen joutuu. Linna on ilmeisesti Saatanan hallussa ja Saatanalla riittää huumorintajua. Minulla ei. Tiedän vain, että linnan asukkaille tapahtuu hyvin outoja asioita, koska he näkevät pahan puolen itsestään. Nämä oudot asiat ovat kamerakikkailua ja suuri muovinen hämähäkki, jonka olisi kaiketi tarkoitus näyttää aidolta.

Toisaalta tarjolla on myös muutama oikeasti tyylikäskin kohtaus, joten aivan tylsä leffa ei ole kyseessä. Loppupuolen ilmeisen vakavasti bulimiasta kärsivä alaston tanssijatar herättää jopa inhoreaktion ja mielessä käy ranskalaisen Jean Rollinin tyyli. Myös elokuvan alku, jossa Rita Calderoni juoksee rinnat paljaina metsän halki on erityisen taiteellinen sinertävine väreineen. Valitettavasti juoksun jälkeen ruutuun ilmestyvät kuplan etuvalot, ja ne pysyvät siinä parin minuutin verran.

Jos ohjaaja Batzella käytti noina aikoina tajuntaa laajentavia aineita, täytyi hänen olla melkoisella tripillä, kun hän kirjoitti Nude for Satanin käsikirjoitusta. Ilmeisesti hän tarjosi samaa ainetta myös kuvaajalle, joka keksi että kameralla voi tehdä jänniä optisia kikkoja. Ikävä kyllä näyttelijöille ei riittänyt mitään, joten roolisuoritukset ovat ajoittain hieman tönkköjä. Kiitosta pitää antaa silti Candellin ja Calderonin tekemistä kaksoisrooleista, jotka ovat tämän elokuvan sielu. Ilman heitä jutusta ei olisi tullut yhtään mitään. Nytkin elokuva on lähinnä juoksemista paikasta toiseen, mutta toimii edes jotenkin.

Elokuvan visuaalinen puoli jättää sekin jälkeensä skitsofreenisen olotilan: esimerkiksi valkoisten harsojen keskellä tapahtuva rakastelukohtaus on harvinaisen kaunis, mutta sitten kuviin ilmestyy koiran kumikäpälää muistuttava "hämähäkki". Mielenkiintoisen artikkelin saisi aikaan, jos pohtisi "tämä hirvitys roikkuu langan päässä" ‑tehosteita aina Ed Woodin Plan 9 from Outer Spacen ufoista, Hammerin surullisen kuuluisten lepakoiden kautta tämän tekeleen nahkahansikkaaseen.

Batzellan tyyli ohjata tuo mieleen Jesus Francon 70‑luvun alkupuolen tuotannon. Vampyros Lesbos (1970), Les démons (The Demons, 1973) ja Les avaleuses (Female Vampire, 1973) voisivat kaikki olla tämän elokuvan innoittajia. Batzellan tapa kuvata naisvartaloa on lähes sama kuin Francon. Hän rakastaa kamerallaan alastonta vartaloa, eikä arkaile lesbokohtausten kanssa. Parasta tässä on, että hän sai tähdekseen Rita Calderonin (Delirium, 1972; The Reincarnation of Isabel, 1973), jonka elokuvakarismaa moni varmasti mieluusti katselee.

Kehuja pitää antaa myös kuvaaja Antonio Maccoppille, joka on kikkailuistaan huolimatta saanut elokuvan väriskaalan miellyttämään silmää. Musiikki toimii niin ikään loistavasti, onhan sen luonut Alberto Baldan Bembo, jonka meriitteihin kuuluuvat myös Gestapo's Last Orgyn (1976) sävelet. Lavastus on sekin kelvollista. Ohjaja itse koki pian Nuda per Satanan jälkeen uransa huipun ohjatessaan kaksi korkkaria, Achtung! The Desert Tigers (1977) ja Horrifying Experiments of the S.S. Last Days (1977), joista jälkimmäinen pitää tasaisesti yllään hänen mainettaan. Ehkä juuri siksi tämäkin ensi-iltakatastrofi kaivettiin dvd:lle.

Varoitusten ja kehujen pitäisi olla nyt suunnilleen tasapainossa. Nude for Satan on kaunis ja omituinen elokuva, joka ei pitkästytä. Elokuvaa ei voi silti suositella kenellekään, jolle esim. Jesús Francon elokuvat ovat täyttä tuskaa, mutta kaikille kokeellisen eksploitaation ystäville se on vähintään mielenkiintoinen välipala.