Jari Mustonen

La bestia in calore (The Beast in Heat, 1977)

Ohjaaja:

• Luigi Batzella

elokuva arvostelu

Ohjaus: Luigi Batzella

Hyvin erityisesti Hongkongin videomarkkinoilla menestynyt The Beast in Heat on elokuva, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Kyseessä on enemmän tai vähemmän Sergio Garronen surkean SS Experiment Campin maineella ratsastava natsieksploitaatio, joka kuuluu genren provosoivimpiin. Elokuvan voi todeta olevan yksi lajinsa vastenmielisimmistä. Mukana on hyvin ikävää materiaalia kuten naisten raiskaamiseen jalostettu ihmispeto, joka surmaa uhrinsa ja intoutuu jopa popsimaan erään haarojen väliä. Perinteiset natsikidutukset ovat mukana rottineen ja kynsipihteineen, ja alkupuolella heitetään ilmaan vauva, joka ammutaan seulaksi (tosin verta ei näytetä). Kaikki vaikuttaisi tehdyltä pilke silmäkulmassa, joten kyse voi olla myös sarkasmista koskien elokuvaväkivaltaa.

The Beast in Heat jättää joka tapauksessa katselun jälkeen likaisen olon, eikä elokuvaa voi missään tapauksessa suositella heikkohermoisille. Provosoivaa materiaalia ei ole ylettömästi, mutta siihen vähään mitä on, on panostettu kunnolla. Loistavan elokuvasta tekee kuitenkin italomeininki, joka pitää sisällään kunnon äänitehosteita, kaunista kuvausta, tunteellista musiikkia (mukana viheltäminen ja kaikki), räiskettä sekä Macha Magallin viettelevän roolisuorituksen Dr. Krastina. Eli, jos kestää jonkin verran hyvää makua koettelevaa materiaalia, teoksen pitäisi olla vähintään erikoinen kokemus eräältä persoonalliselta elokuvien tekemisen aikakaudelta.

Jos ajatellaan natsielokuvia yleisesti, käsikirjoitus on oikeastaan ihan hyvä. Tarina kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan separatistien taistelusta natsimiehittäjiä vastaan, mutta toisin kuin usein, ei käsikirjoitus toimi pelkkänä keinona siirtyä raakuudesta toiseen, vaan oikeasti motivoi elokuvan käänteitä. Dialogia on genren mittakaavassa runsaasti ja se jopa toimii hyvin. Mukana on myös taistelukuvauksia, jotka vankkumattomaan italotyyliin ovat kuin suoraan korkeajännityksestä revittyjä. Joskin niissä on mukana aina myös ripaus tragediaa, eikä voittajia tunnu olevan. Henkilöhahmot ovat ihastuttavan karikatyyrisiä, mikä tuo etäisesti mieleen Sergio Leonen mainiot italowesternit. Toinen yhtäläisyys on ylitunteellinen musiikki, joka pelaa täydellisesti yhteen kuvan kanssa (muutamaa leikkausvirhettä lukuun ottamatta). Katselukokemuksena The Beast in Heat on oudon intensiivinen.

The Beast in Heat ei ole kokonaisuutena ehkä aivan yhtä raaka kuin niin ikään pahamaineinen Ilsa, She Wolf of the SS mutta se on rutkasti tyylitellympi. Jo alkukuva hakarististä kirkaisuineen tiivistää elokuvan idean täysin. Tästä päästään lyhyen dialogin jälkeen elokuvan ihmispetoon, joka pistää miettimään, että mitä helvettiä tässä taas tulee katsottua.

Sitten käynnistyy tarina, ja ruudulle vierii särmää dialogia tiukalla dubbauksella. Italialaiseen tyyliin näyttelijät tuntuvat ottavan roolinsa jopa liian tosissaan, aina Salvatore Baccaron (salanimellä Sal Boris) esittämää ihmispetoa myöten. Kaikista maukkaimman roolisuorituksen tekee kuitenkin Macha Magall, joka antautuu syntisellä nautinnolla ilkeän natsittaren lihalliseen rooliin. Kolmas mainitsemisen arvoinen on lukuisten b‑elokuvien ikoni Brad Harris.

Musiikki toimii kuin unelma, eikä Luigi Batzellan (salanimellä Ivan Kathansky) ohjauksesta ole pahaa sanaa; taistelukuvauksia voi pitää jopa komeina, varsinkin kun ottaa huomioon, että käytössä on ollut kengännauhabudjetti. Kun tähän lisätään vielä turhankin vastenmielistä ja kyseenalaista kidutusta, niin lopputulos on se sama tunne kuin joskus lapsena vintillä, jonne piiloutui lukemaan salaa Shokkia; eihän tällaisia saisi katsoa, mutta lopettaakaan ei voi. The Beast in Heatin kaltaisiin elokuviin kyetään vain Italiassa, Salò o le 120 giornate di Sodoman (Pier Paolo Pasolini) mystisessä maassa. Tätä elokuvaa ei pidä ottaa liian vakavasti, koska tämä on tehty pilke silmäkulmassa, eikä tätä voi suositella kuin Korkeajännitysten, korniuden ja huonon maun ystäville.