Jari Mustonen

L'ultima orgia del III Reich (Gestapo's Last Orgy, 1977)

Ohjaaja:

• Cesare Canevari

elokuva arvostelu

Ohjaus: Cesare Canevari

Gestapo's Last Orgy on omaleimaisen Cesare Canevarin (¡Mátalo!) tunnetuin elokuva. Se on samaan aikaan julma ja kaunis tarina, joka ammentaa aineksiaan sekä Tinto Brassin Salon Kittystä että Pier Paolo Pasolinin Salò o le 120 giornate di Sodomasta. Pääosassa nähdään unohtumaton Daniela Poggi, joka on antaa rooliin koko kehonsa. Siinä vaiheessa, kun hän roikkuu jaloistaan köyden päähän sidottuna, pää alaspäin, kädet selän taakse pakotettuina ja oksentaa, alkaa roolisuoritus olla muistamisen arvoinen. Parhaimmillaan elokuva onkin julmaa runoutta, jossa Canevarin loihtimat kuvat ja Antonio Lucarellan kirjoittama elävä dialogi yhdistyvät sadistisen rakkauden tarinaksi.

Elokuva käynnistyy nykyajassa. Canevari kuvaa puita, niittyjä ja vuoria samalla kun auto matkaa yksinäistä taivaltaan pitkin harmaata asfalttia ja taustalla pyörii nauha natsiupseeri von Starkerin (Marc Loud) oikeudenkäynnistä. Ensimmäinen puhuja kertoo kuinka hänen raiskausta vastustaneelta sisareltaan Rebeccalta leikattiin jaloista kaikki jänteet ja nivelsiteet, jotta hänet olisi helpompi maata. Toinen ääni kertoo surmattujen naisten nelinumeroisen lukumäärän, mutta Von Starker kieltää kaiken. Pian selviää hänen matkansa päämäärä, kun hän pysäyttää autonsa. Hän on päässyt perille johtamansa keskitysleirin kauan sitten hylättyyn pihaan, jossa hän tapaa Lisen (Daniela Poggi). Heillä on yhteinen traaginen menneisyys, joka palaa taas heidän mieliinsä, kun he kohtaavat silmästä silmään. Leikataan hetkeen jona elämänhalunsa menettänyt Lise saapui ensimmäisen kerran leiriin yhdessä muiden vankien kanssa. Huomattuaan tytön von Stalker haluaa opettaa Lisen pelkäämään taas kuolemaa ennen kuin surmaa tämän.

Canevarin tapa kertoa kahden ihmismielen taistelusta on mieleenpainuva. Yhdessä kuuluisimmassa kohtauksessa hän laittoi von Starkerin osoittamaan Liseä Lugerilla, jolloinka Lise laskeutuu alas polvilleen ja alkaa hyväilemään huulillaan mustaa aseen piippua kuin ottaisi siltä suihin. Samalla von Starker pitää sormeaan liipasimella ja miettii laukaisisiko luodin läpi kuolemaa kaipaavan Lisen aivojen. Kohtaus on voimakas ja käyttää keinoja, joita valtavirtaelokuva välttelee. Saman tyylistä symboliikkaa yritti Spielberg hyödyntää aseen vertauskuvauksellisuudesta miehen sukupuolielimeen kolmen tunnin ajan Schindlerin listassa, pääsemättä kuitenkaan edes lähelle. Ylipäätään kaikki Canevarin sommittelevat kidutuskohtaukset ovat omalla tavallaan ambivalentteja ja siksi huomiota herättäviä.

Valitettavasti lähes jokaisen "il sadiconazista" ‑genren edustajan kohtaloksi oli tulla julistetuksi mieltä vahingoittavaksi, ja elokuvat jäivät sensuurin jalkoihin. Lähimmäksi laajempaa arvostusta pääsivät vain Pasolinin Saló ja Brassin Salon Kitty. Muita on ollut tapana pitää roskana niiden ylettömän väkivallan takia. Esimerkiksi historian varrella kaltoin kohdeltu Canevarin luomus on kuitenkin ennemmin loppuun asti hiottu ainutlaatuinen rakkaustarina. Se on halvalla tehty ja julma, mutta tavoittaa jotain ihmismielen raadollisuudesta. Elokuvan paha maine juontunee kohtauksesta, jossa nuoret natsimiehet valmistautuvat perseet paljaina joukkoraiskaukseen katselemalla johtajien heille valitsemia filmin pätkiä. Yksi niistä sisältää juutalaistytön, joka sivelee itseään ruumiineritteillä välttyäkseen kohtaloltaan.

Ohjaajana Canevari malttoi mielensä. Hän saa kaikista inhottavimmatkin kohtaukset herättämään ajatuksia pelkän graafisen inhon sijaan. Tilaa on annettu katsojien mielikuvitukselle ja veri on pääosin korvattu voimakkaalla kuvailevalla dialogilla. Harva tietää mikä italialaisia vaivaa, mutta yksi elokuvan mieleenpainuvimmista osioista on siihen Alberto Baldan Bembon säveltämä musiikki. Italialaiset, jos ketkä osaavat kertoa tunteista sävelin. Loistokkaimmillaan elokuva on musiikin ja kuvan montaasia, josta jopa Eisenstein vain haaveili. Toisin kuin Hollywoodin keskivertomelodraamat, vie Canevaron luomus jonnekin sinne, missä konventiot unohtuvat.