Japanilaisen toimintaelokuvan legenda Sonny Chiba on ollut Elitistin käsittelyssä ennenkin, mutta tähän mennessä arvostellut elokuvat kattavat vain murto-osan näyttelijän filmografiasta. Chiban saavutukset otetaan nyt tarkempaan tutkailuun artikkelisarjassa, joka piirtää kronologisen kuvan näyttelijän monipuolisesta urasta sekä nostaa esille niin klassikkoelokuvia kuin vähemmälle huomiolle jääneitä teoksia.
Vuonna 1939 syntynyt Sonny Chiba (oikealta nimeltään Sadao Maejima) ei alun perin tähdännyt elokuva-alalle, vaan oli intohimoinen telinevoimistelija, joka unelmoi osallistumisesta vuoden 1964 Tokion olympialaisiin. Chiba opiskeli Nippon Sport Science Universityssä Tokiossa, kunnes yhtäaikainen harjoittelu ja raskas osa‑aikatyö rakennustyömaalla vaativat veronsa nuoren miehen loukatessa selkänsä. Lääkäri määräsi Chiban niin pitkälle harjoitteluvapaalle, että toiveet koulutusohjelman kelkassa pysymisestä ja ammattiurheilijan urasta oli haudattava. Chiba jätti koulun kesken ja suuntasi katseensa kohti elokuva-alaa.
Vaikka Chiba ei kyennyt toteuttamaan unelmaansa telinevoimistelijana, löysi hän pian uuden urheilullisen intohimon. Chiba oli tutustunut opiskelijavuosinaan Kyokushin karate ‑suuntauksen aloittaneeseen Masutatsu Oyamaan, joka oli perustanut Tokioon dojon vuonna 1959 ja hyväksynyt Chiban oppilaakseen. Chiban luonteesta kertoo jotain se, että osa‑aikatyön ja ammattitasolle tähdänneen urheilijakoulutuksen ohella hän löysi tarmoa kamppailulajien harjoittamiseen aina, kun kalenterista irtosi aikaa. Molemmat harrastukset tulisivat myöhemmin hyödyttämään Chibaa toimintaelokuvan parissa.
Chiba omaksui ennen elokuvauransa käynnistymistä taiteilijanimen Shinichi Chiba, jolla hänet tunnetaan Japanissa. Englanninkielinen nimi Sonny Chiba syntyi 70‑luvun puolivälissä The Street Fighterin julkaisun myötä. Useissa lähteissä kerrotusta tarinasta huolimatta nimi ei perustu Toyota Sunny S ‑mainoksiin, joita Chiban väitetään tähdittäneen 60‑luvulla. Kyseinen tarina on sepitetty eikä Toyota Sunny S ‑mallia ole edes olemassa. Todellisuudessa nimi valittiin, koska Sonny, joka on johdettu englanninkielen sanasta son (poika), muistutti Chiban uran alkuvuosinaan saamaa japanilaista lempinimeä Chiba-chan (Chiba-kulta tai Chiba-poju).
Chiban näyttelijäura käynnistyi 60‑luvun taitteessa Toein New Faces ‑tapahtuman kautta. Sama kilpailu oli toiminut Japanin suosituimmaksi näyttelijäksi myöhemmin nousevan Ken Takakuran ponnahduslautana. Hauskan tarinan mukaan Chiba ystävystyi Takakuran kanssa, joka osti lupaavalle mutta köyhälle näyttelijän alulle uuden puvun, jotta tämä voisi esiintyä edukseen. Chiba maksoi kiitollisuudenvelkansa toimimalla uransa alkuvuosina Takakuran assistenttina. Tuoreessa televisiohaastattelussa Chiba kertoi, että hänellä ja muilla avustajilla oli tapana herättää sitkeäuninen Takakura kantamalla tämä vaatteet päällä kylpyammeeseen.
Chiban ensimmäinen näyttelijärooli oli television supersankarisarjassa New 7 Color Mask (1960). Chiba oli tuolloin vasta 19‑vuotias, mutta pääsi kesken sarjan tapahtuneen näyttelijävaihdoksen ansiosta esittämään pääosaa. Televisiotöitä seurasivat sivuroolit Police Department Story ‑elokuvissa alkuvuodesta 1961 sekä muutamaa kuukautta myöhemmin pääosa Kinji Fukasakun (Battle Royale, 2000) debyyttiohjauksessa Drifting Detective: Tragedy in the Red Valley (1961). Drifting Detective käynnisti Fukasakun ja Chiban pitkäikäisen yhteistyön, joka tuotti jo ensimmäisenä vuotenaan neljä elokuvaa. Elokuvauransa ensimmäisen kolmen vuoden aikana Chiba sai yli 30 roolia, joista vajaa puolet oli pääosia.
Chiban 60‑luvun filmografia on erittäin monipuolinen. Näyttelijä nähtiin paitsi dekkareissa, tieteiselokuvissa, samuraielokuvissa, sotaseikkailuissa ja kamppailulajielokuvissa (esim. Judo for Life, 1963), myös komedioissa ja draamoissa. Esimerkiksi romanttisessa nuorisoelokuvassa Here Because of You (1964) Chiba esittää lukion liikunnanopettajaa ja sotakuvauksessa The Navy (1963) nuorta miestä, joka ryhtyy taidemaalariksi. Tietyssä mielessä Chiba oli näihin aikoihin näyttelijänä jopa uransa parhaassa vedossa. Kinji Fukasakun nautittava rikoselokuva Gang vs. G‑Men (1962) on tästä hyvä esimerkki: Chiban nuorekasta energiaa tulviva roolisuoritus jätti varjoonsa jopa Tetsuro Tamban ja Koji Tsurutan kaltaiset kokeneet tähtinäyttelijät. Chiban myöhemmin syntyneestä kovaotteisen antisankarin maineesta poiketen näitä varhaisia elokuvia sävytti poikamainen charmi.
Chiban 60‑luvun oleellisin työ ei syntynyt elokuvan vaan television parissa. Dekkarisarjassa Key Hunter (1968–1973) Chiba sai vastuun toimintakohtausten suunnittelusta. Haaste ajoi Chiban perustamaan elokuvakoulu Japan Action Clubin (JAC), jonka tehtäväksi muodostui kouluttaa Etsuko Shihomin ja Hiroyuki Sanadan kaltaisia fyysisesti kyvykkäitä esiintyjiä. Vuosikausia jatkunut hittisarja teki Chibasta tähden myös Hongkongissa, jossa Key Hunteria esitettiin televisiossa. Kansainvälinen suosio johti kaavailtuun yhteistyöprojektiin itsensä Bruce Leen kanssa, joka kuitenkin menehtyi vain päiviä ennen Chiban saapumista Hongkongiin (kyseinen projekti toteutui lopulta ilman kumpaakaan toimintalegendaa nimellä Stoner).
Chiban suurin suosio koitti vuoden 1974 karatemyllytyksen The Street Fighter myötä. Klassinen väkivaltaelokuva teki monissa hurmaavissa herrasmiesrooleissa nähdystä Chibasta maailmanlaajuisesti tunnetun antisankarin. Tämä kuva on värittänyt Chiban mainetta tähän päivään saakka ja ruokkinut mitä uskomattomimpia sepityksiä näyttelijän taustoista puoliverisenä jengijohtajana tai vuorilla asuneena munkkina. Kaikki Chibaan liitetyt tarinat eivät kuitenkaan ole pelkkää fiktiota: musta vyö lukuisissa eri kamppailulajeissa karatesta ninjutsuun sekä osallistuminen kansainväliseen kamppailuturnaukseen[1] opettajansa Masutatsu Oyaman rinnalla pitivät huolen, ettei valkokankaiden armottomalle katutappelijalle ollut ryppyilemistä tosielämässäkään.
Chiban uralla on merkittävää sen kansainvälisyys ja edelläkävijyys. Chiba työskenteli jo uransa alussa niin amerikkalaisten (The Terror Beneath the Sea, 1966) kuin taiwanilaistenkin (Kamikaze Man: Duel at Noon, 1966) yhteistuotantojen parissa sekä suoritti vauhdikkaissa elokuvissaan useammankin stuntin, jotka Jackie Chan tulisi toistamaan myöhemmillä vuosikymmenillä (esim. helikopterista roikkuminen Jail Breakersissä, 1976). Chan onkin avoimesti tunnustanut ihailunsa Chibaa kohtaan ja hän jopa matkasi Toein studiolle tapaamaan idoliaan 80‑luvun taitteessa. Länsimaisten yleisöjen kannalta on valitettavaa, ettei useita Chiban parasta stunt-osaamista sisältäviä elokuvia ja televisiosarjoja ole levitetty Japanin ulkopuolella.
Chiban yhä jatkuva ura on laajentunut jo yli 150 elokuvaesiintymisen mittaiseksi. Tämän ohella hän on näytellyt useissa kymmenissä televisiosarjoissa, esiintynyt näytelmissä ja musikaaleissa, työskennellyt toimintakoreografina lukemattomissa tuotannoissa, ohjannut elokuvia, levyttänyt musiikkia sekä kirjoittanut useamman kirjan. Onkin siis korkea aika aloittaa retrospektiivimäinen katsaus lahjakkaan esiintyjän saavutuksiin.
Elitistin Sonny Chiba ‑artikkelisarjan kahden ensimmäisen osan teemana on Chiban kehittyminen näyttelijänä 60‑luvulla. Mukaan on valikoitu käänteentekeviä elokuvia aina hänen valkokangasdebyytistään Police Department Story: Alibi (1961) vuoden 1969 poliittiseen draamaan Memoir of Japanese Assassins, joka käsitellään seuraavassa osassa. Artikkelisarja jatkuu tämän jälkeen 60‑ ja 70‑luvut kattavilla jatko-artikkeleilla, joissa käsittelyyn otetaan modernit toimintaelokuvat, 70‑luvun rikoselokuvat sekä karate-elokuvat. Sarjan viimeisessä osassa vieraillaan Sonny Chiba ‑festivaalilla Tokiossa sekä katsastetaan vielä muutama mielenkiintoinen elokuva.
- ^ Hawaiji, 1977. Chiba voitti Yhdysvaltain itärannikon entisen mestarin Greg Kauffmanin tyrmäyksellä toisessa erässä. Kamppailu käytiin Kyokushin-filosofian mukaisesti ilman suojavarustusta.
