Mikko Koivisto

Jail Breakers (1976)

Ohjaaja:

• Kôsaku Yamashita

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kôsaku Yamashita

Vankilapakoelokuva Jail Breakers on pitkään ollut yksi Sonny Chiban vaikeimmin nähtäviä 70‑luvun elokuvia. Länsimaissa tyystin vaille levitystä jäänyt elokuva on Japanissakin harvinainen. Elitisti tarkasti elokuvanSonny Chiba ‑festivaalilla Tokiossa, jonne Jail Breakers saapui hädin tuskin koossa pysyneenä 35‑millimetrisenä printtinä. Heikon saatavuuden ohella elokuvan mainetta on pönkittänyt sen komea mainosmateriaali. Etenkin upea juliste, jossa Chiban käsi kurottautuu vankilan muurin yli kohti helikopteria, on nostattanut vettä kiinnostuneiden fanien kielelle.

Chiba esittää Jail Breakersissä todellista vankeinhoidon painajaista: paatunutta pakoeksperttiä, joka on ottanut jalat alleen jo yli 30 kertaa. Lista pitenee heti elokuvan alkuun yhdellä erään toisen vangin munatessa oman, ulkopuolelta suunnitellun pakonsa ja Kangin (Chiba) tarttuessa tilaisuuteen. Pako ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä vastaanottavassa päässä odottavat roistot eivät ole lainkaan tyytyväisiä saadessaan käsiinsä väärän miehen. Alansa asiantuntijana Kangi järjestää kuitenkin itsensä jengin palvelukseen toteuttamaan vankilapakoja kalterien väärälle puolelle joutuneille rahakkaille asiakkaille.

Jail Breakers on Chiban 70‑luvun puolivälin filmografiassa poikkeuksellisen kepeä elokuva. Veijarihenkinen toimintakomedia ei sisällä lainkaan raakaa väkivaltaa tai seksiä, vaan keskittyy toisiaan petkuttavien roistojen kommelluksiin sekä Japan Action Clubin suunnittelemiin komeisiin stunt-jaksoihin. Jo elokuvan johdannossa Chiba suorittaa huikean vankilapaon tarraamalla helikopterista kiinnitettyihin tikkaisiin, roikkumalla niiden päässä koko pakomatkan ajan ja jopa vaihtaen vaatteensa yläilmoissa. Lopuksi Chiba pudottautuu vielä liikkuvan rekka-auton katolle ja loikkaa sieltä toiseen ajoneuvoon suoraan vauhdista. Koko jakso on kuvattu yhdellä otoksella, ettei stuntin aitous jäisi kenellekkään epäselväksi.

Kekseliäät pakokohtaukset ja viihdyttävät stuntit ovat Jail Breakersin parasta antia. Rahanahneiden ammattirikollisten kohkaaminen jää sen sijaan vaatimattomammaksi viihteeksi. Sankarin perässä roikkuvista vanhoista vihollisista ei päästä millään eroon ja uudet tuttavuudet osoittautuvat aina yhtä epäluotettaviksi – seikka, jonka katsoja tuntuu tiedostavan paljon elokuvan hahmoja paremmin. Käsikirjoitustakaan ei ole aina jaksettu miettiä loppuun saakka: tarkkaan harkitun pakosuunnitelman epäonnistuessa riittää, että varastaa vankilan pihasta paloauton ja kurvaa portista ulos kenenkään huomaamatta (olkoonkin, että vankilassa on meneillään mellakka).

Vanhan koulukunnan yakuza-ohjaaja Kosaku Yamashita (Red Peony Gambler, 1968) pitää vaihtelevatasoisen paketin melko sujuvasti liikkeellä, mutta ei tunnu olevan aivan kotonaan materiaalin parissa. Yamashita ansaitsi nimensä 60‑luvulla ninkyo-yakuzaelokuvien parissa, joiden teemat käsittelivät rikollisten välistä kunniaa ja veljeyttä. Jail Breakersissa ei ole samankaltaisista teemoista jälkeäkään, vaan ohjaajaveteraani joutuu vuorottelemaan vauhdikkaan toiminnan ja hölmön komedian välillä. Mukana on jopa pakan vanhin kortti, eli naisvankilaan soluttautuvat miehet mekoissa.

Heikkouksistaan huolimatta Jail Breakers on täysin mukiinmenevä toimintakomedia, joka kepeytensä johdosta soveltuu myös paljon suuremmalle yleisölle kuin Chiban väkivaltaiset karatemyllytykset. Tyylilaji tuo mieleen myös Yusaku Matsudan muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneet veijaritarinat kuten The Murder Game (1978) ja No Grave for Us (1979). Chiban elokuva on kuitenkin niitä muistettavampi komeiden stunttiensa johdosta. Jail Breakersissä tehdään lisäksi varmasti jonkin sortin ennätys vankiloiden turvajärjestelyiden pilkkaamisen saralla: samassa elokuvassa paetaan vankilasta neljä kertaa ja murtaudutaan sen lisäksi kolmesti sisään.