Mikko Koivisto

Yakuza Deka: Poison Gas Affair (1971)

Ohjaaja:

• Ryuichi Takamori

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ryuichi Takamori

Sonny Chiba lokeroitui 70‑luvun taitteessa maan lupaavimmaksi toimintatähdeksi televisiosarja Key Hunterin ansiosta. Chiban televisioruudulla demonstroima toimintaosaaminen siirtyi pian myös valkokankaille pienimuotoisissa, mutta viihdyttävissä Yakuza Deka ‑elokuvissa (1970–1971). Poison Gas Affair on elokuvilla Yakuza Deka (1970) ja Yakuza Deka: The Assassin (1970) startanneen sarjan kolmas osa.

Chiba esittää Yakuza Deka ‑sarjassa gangsterimaisin ottein rikoksia selvittävää etsivä Hayataa, joka kerta toisensa jälkeen soluttautuu rikollisten riveihin ja tuo pahantekijät oikeuden eteen – mikäli heistä kukaan sattuu olemaan hengissä elokuvan lopussa. James Bond ‑henkisesti starttaavassa Poison Gas Affairissä Hayata on laskettelemassa, kun hänen varjostamansa nainen (Key Hunterin Yoko Nogiwa) salamurhataan miehen silmien edessä. Vauhdikkaan suksitakaa-ajon jälkeen päästään käsiksi itse juoneen, jonka keskiössä on elokuvan nimessäkin esiintyvä myrkkykaasu. Natsien oppien mukaan kehitetyn tappavan kaasun perässä on useampikin rikollisryhmittymä, mukaan lukien genre-elokuvien vakiokasvo Toru Aben jengi sekä varjoista operoiva salaperäinen ninjaporukka. Hayatan tehtävä on soluttautua yökerholla majapaikkaa pitävien roistojen riveihin ja takavarikoida myrkkykaasu.

Poison Gas Affair jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla polulla, ja kameran edessäkin on aivan sama jengi: Chiba, vakiopahis Abe, Ryuhei Uchida, fake Charles Bronson (Akira Kuji) jne. Uutta on sen sijaan elokuvan alkua ja loppua sävyttävät lumiset maisemat. Chiba ottaa maisemanvaihdoksesta ilon irti ja tykittää ruudun täydeltä moottorikelkkailua, lumilinkoja ja suksitakaa-ajoja. Mukana on myös hieman totuttua enemmän kamppailulajeja Chiban joutuessa todistamaan taitonsa matsissa karatemiestä, seivästaistelijaa, tikarispesialistia ja tonfu-kepittäjää vastaan, ja myöhemmin puolustamaan henkeään kahden ninjan hyökkäyksiltä. Harmi vain, että iso osa kahjosta toiminnasta on hieman hätäisesti lavastettua ja peräti kaksi matsia päättyy siihen, että Chiban vastustaja tunaroi itsensä kielekkeen yli rotkoon. Elokuvan mainoslause "Chiba vaarantaa henkensä viiden minuutin välein" ei myöskään aivan pidä paikkaansa. Sarjan parhaat stuntit nähtiin vasta päätösosassa Yakuza Deka: No Epitaphs for Us (1971).

Poison Gas Affairin valttikortti on edeltäjiään hieman tiukempi ote tarinaan. Vakavahenkisenä soluttautumistyön kuvauksena elokuvaa ei voi pitää hyvällä tahdollakaan, mutta mukana on vihdoin aitoa jännitystä. Chiban ja sarjan jokaisessa osassa loistavan Ryuhei Uchidan kamu/vihamies ‑suhteeseen on niin ikään saatu huulenheiton oheen toimivaa draaman kipinää. Komedia-anti on totutun epätasaista osan vitseistä ollessa masentavan lapsellisia mutta muutaman täysosuman räjäyttäessä katsomon nauruun.

Poison Gas Affair on kaiken kaikkiaan viihdyttävä toimintatykitys, jonka arvosanaan voisi hyvänä päivänä lisätä vielä plussan perään. Mitään ikimuistoista ei nähdä, eivätkä stuntit ole niin hurjia kuin toivosi, mutta 87 minuutin kesto sujahtaa hetkessä. Yakuza Deka ‑sarja jatkui Poison Gas Affairin jälkeen vielä elokuvalla Yakuza Deka: No Epitaphs for Us (1971), joka saattoi sarjan komeasti päätökseensä.