Mitä elitistit katsovat

Young Hova ( 1.12.2009 04:38)

Antti Tohka ( 1.12.2009 01:06)

Max Payne. Ei niin huono kuin odotin.

Mitä positiivista tästä voi keksiä?

No ei paljon mitään, mutta ei tää ollut liian vaivaannuttava tönköistä käänteistä huolimatta. Tykkäsin myös production designista ja kohtauksesta, jossa narkki lentää katuun tän "valkyrianin" vetämänä. Kyllä tämä jonkun Doomin voittaa.

The Deadly Affair ***

Näyttää todella hienolta, hyvää näyttelemistä, lavastus: toimii jne. Missä sitten vika? No kun vakoilijajännäri ei olekaan "ihan" jännäri. Keskiössä enemmänkin James Masonin ja Harriet Anderssonin toimimaton suhde. Samalla itse vakoilijatarinakin on aika pliisu. Quincy Jonesin jazzahtava musiikki on kuitenkin upea. Näkemistäni Sidney Lumetin leffoista ehdottomasti huonoimpia.



Malice **½

Bllaagg. Takakansi: "Andy (Bill Pullman) ja Tracy (Nicole Kidman), vasta vihitty pari on juuri ostanut yhteisen kodin sekä suunnittee perheenlisäystä. Pian Andy tapaa tri Hillin (Alec Baldwin), vanhan koulukaverinsa joka muuttaa heidän taloonsa vuokralle. Toistuvista mahakivuista kärsivä Tracy joutuu pian sairaalaan ja hänellä todetaan kasvain. Leikkauksessa tehdyn hoitovirheen yhteydessä hän menettää sikiön, ja samaan aikaan Andy saa kuulla olevansa steriili." Ostin leffan viimeisen lauseen vuoksi. Yliampuvat juonenkäänteet eivät kuitenkaan uppoa ns. täysillä. Mukaan on saatu myös täysin tarpeeton sivujuoni kampuksella opiskelijatyttöjä tappavasta ja raiskaavasta hirmusta. Tappajaa ei ole tosin vaikeaa arvata, kun naaman näkee lyhyesti varsin alussa ensimmäistä kertaa. Anne Bancroftilla on kamala pikkurooli alkoholisoituneena eukkona, Bill Pullman tuskailee (steriilinä) kuten aina aikaisemminkin ja Alec Baldwin on oma ylimielinen ja vittumainen itsensä. Nicole paljastaa peppunsa, mutta se ei silti riitä syyksi katsoa tämä elokuva.



The Shawkshank Redemption ****½

Huh huh, onneksi on vielä hyviäkin leffoja. Viime näkemästä suttuiselta VHS-kuvalta on aikaa eikä filmin taso ole muuttunut miksikään.

Accident ****

Soi Cheangin ohjaama Milkyway-elokuva on erikoinen tarina neljän ihmisen ryhmästä, joka tappaa ihmisiä maksusta erittäin monimutkaisesti lavastetuilla onnettomuuksilla. Mystinen leffa joka jäi askarruttamaan mieltä pitkäksi aikaa. Mestariteos? Ehkä, ehkä ei.



Paranormal Activity ***



Ei pelottanut, mutta suureen osaan yleisöstä leffan säikyttelytaktiikat tuntuivat tehoavan. Loppuratkaisusta eli siitä ihan viimeisestä kuvasta en tykännyt, mutta muuten PA onnistui siinä mitä yrittikin. Parempi kuin REC mutta huonompi kuin Cloverfield.



Kandhaswamy **



Taloudellisia rikoksia tutkiva poliisi ratkoo vapaa-ajallaan köyhien ongelmia pukeutuneena kukoksi. Kandhaswamy kierrättää juoniaiheita Vikramin aiemmista Anniyanista, Samuraista ja muistakin intialaisista "robinhood" ‑filmeistä, mutta on sentään vähän turhan epälooginen ja älytön sellaiseksi pohjimmiltaan vakavaksi yhteiskunnallis-viihteelliseksi ison budjetin masalapaukuksi jota se yrittää olla. Kukkopuku oli kyllä hieno ja Vikram esitti lintua hyvin.



Karma ***



Bollywood-klassikossa Anil Kapoor ja Jackie Shroff sotivat terrorismia eli Pakistania vastaan jumalaisen kauniissa maisemissa mutta paikoin melko pahvisissa lavasteissa. Mikä tekniikassa hävitään voitetaan kuitenkin tunnepuolella takaisin, ja solidia äijä-meininkiähän tämä oli suurimman osan aikaa.



Orkesterin vierailu **



Opettavainen ja saarnaileva.

Werner Herzog :

The Bad Lieutenant: Port of Call New Orleans (2009) ****½



Quentin Tarantino : Jackie Brown (1997) ****½

Uusinta. Edelleen kovatasoinen ja soundtrack on tykkiä kamaa.



Clive Donner : Vampira (1974) **

David Niven kreivi draculana komediallisessa kauhuelokuvassa. Väärin menneen verensiirron seurauksena Draculan vaimosta tulee musta ja tämä olisi korjattava svengaavassa Lontoossa. Melko höpsöä menoa kokonaisuudessa vaikkei Nivenin roolisuorituksessa ole juurikaan moitittavaa. Käsikirjoituksesta ei voi valitettavasti sanoa samaa.



Seppo Huunonen : Lampaansyöjät (1972) ***

Suomiklasikko jota ei näe turhan usein oikein missään. Ehkä hieman vaisumpi kuin mitä osasi odottaa, kun kirja on kuitenkin luettuna ja se asetti omat paineet tämän niskaan. Joitain hajanaisia muistikuvia oli 90-luvun alun tv-esityksestä. Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki ja Saab pääosissa. Kaverusten olisi tarkoitus tehdä rosvopaistia yms. herkkuja salaa ampumistaan lampaista. Ruualla ja viinalla hyöstetty matka halki Suomen maanteiden ja metsien. Välillä osa repliikeistä lausutaan turhankin teatraalisesti mutta muuten vilpittömän sympaattista menoa. Huovinen muistaakseni itse ei pitänyt elokuvaversiossa siitä, että viinanjuonti oli saanut niin ison osan.

Boat trip ** Mitä tapahtui Cuba Gooding Jr:n uralle? Tämä ylipitkä homovitsi väsyttää katsojansa ja alkaa lopulta naurattaa ‑vähän. En kyllä katsoisi uudestaan.



View From the Top* Olin ymmärtänyt että tämä olisi jotenkin roisi, mutta tämähän oli ehkä huonoin komedia ikinä.



Secret Window *** Toimii aikansa, mutta on melko ennalta-arvattava. Loppu on kyllä tällaisia keskiarvothrillereitä parempi.



Hitman *** Norris & Norris. Yllättäen tässä oli viimeaikaisista Norris-televisioinneista jotenkin eniten järkeä, ts. juoni ei ollut aivan täynnä loogisia virheitä. Sitten vielä sopivan poliittisesti epäkorrekti ja brutaali.



Hellbound * Norris & Norris. Tässä mentiinkin sitten metsään oikein urakalla. Ensimmäisen kerran naurattaa jo Star Warsin tyyliset alkutekstit. Sitten mennään vähän Manaajan hengessä, eikä taas tiedetä tehdäänkö thrilleriä, komediaa, poliisitoimintaa vai mitä. Loppukuva jossa lapsisidekick on suu auki summaa aika hyvin myös katsojan fiiliksen leffan loputtua.



Reindeer Games ** Sekavaa sähellystä, mutta on tässä hetkenä, esim, Theron yläosattomissa.

Talladega Nights



Armottoman paska. Pari hauskaa hetkeä, kiitos Ferrelin ja vähän Gary Colen. Muuten täysin unohdettavaa ja juosten kustua Apatow-prödyksööniä. Miksi viilata vitsejä, kun ne kelpaavat yleisölle tämmöisenäänkin? Vaan kuinka kauan... Ferrel valittiinkin jo Hollywoodin ylipalkatuimmaksi näyttelijäksi joten alamäki on alkanut.



50 First Dates



Tämä päiväni murmelina ‑henkinen romcom toimii aina vaan. Oisko neljäs kerta kun olen nähnyt. Yksinkertainen perusidea on nerokas ja Barrymore ja Sandler loistavat. Kuluvan vuosikymmenen keskeisiä romanttisia komedioja. Sandler-elokuvalle tyypillisesti leffassa yhdistetään ala- ja ylätyyliä varsin onnistuneesti.



Kisses (Kuchizuke)



Yasuzo Masumuran raikas debyyttipitkä. Nuorekas ja vitaalinen ystävyys-/rakkaustarina, jälleenrakennuksen ajan Zäpänissä. Verrattu mm. ranskisten uuden aallon elokuviin. Tiedä häntä, japanilaisilla oli omakin aaltonsa joten vertailu on turhaa. Tai no, elokuvan kepeä syvällisyys ja vakava lempeys ovat kyllä sukua Truffautin ja Godardin parhaille teoksille.



Shinjuku Incident



Sinänsä toimivan elokuvan ehdottomasti paras puoli on nähdä Jackie Chan vakavassa, ja ennen kaikkea, uskottavassa roolissa. Toivottavasti nämä 2000-luvun alun paskimmat toimintakomediat, Tuxedot ja muut alkavat väistyä ja tilalle tulee jotain tällaista. Ei Jackie mitenkään erityisen hyvin tässä näyttele, mutta ns. yhden ilmeen koulukunnan suorituksena ihan pätevää tavaraa.



Jackien lisäksi ei elokuvasta niin hirveästi ole kerrottavaa. Normaalia yakuza- ja triad-meininkiä: pitkiä puukkoja, silkkipukuja, petturuutta, ryysyjä ja rikkauksia. Kokonaisuudessaan siis hyvin tehtyä, sujuvaa gangsterielokuvaa – vain "se jokin" uupuu.



Hero Never Dies

Toimivaa ysärihonkkaria á la Johnny To. Paljon sinistä valoa, sälekaihtimia, savua, leijuvia höyheniä, ja eksistentialistista poseemista – sekä tarpeeksi ammuskeluja to keep it going. Huumori on minimissä, mikä on positiivista. No, lopusta voi olla montaa mieltä.



Da Vinci koodi

Armottoman typerryttävä. Koko ajan tapahtuu mutta mitään ei oikeastaan tapahdu. Hirveätä poukkoilua sinne ja tänne – ja silti pikkasen tylsä. Potentiaalisesti hyvästä shitistä (katolilaiset salaliitot, jeesuksen paluu, hullut hihhulit, tiesmitä) ei saada tarpeeksi verevää ja iskevää sisältöä aikaiseksi. Jonkun eksploitaatio-ohjaajan käsissä tästä olisi tullut vaikka mitä. Oli silti selkeästi parempi kuin odotin.



Pembsalan Rambu aka. The Intruder

Aika timangia. Toki koominen, mutta yllättävänkin tiukasti ohjattu. Ei tylsiä hetkiä.



Midnight Run

En ollut tätä nähnytkään ja pum, osui suoraan napaan. Puun takaa. Mamet ja Richie kävivät mielessä, ehkä jopa Tarantino. Feel good ‑movie! Luulin ettei Brest ole tehnyt yhtään mitään hyvää Beverly Hills Copin jälkeen, mutta olinkin näköjään väärässä: Brest ei ole tehnyt yhtään mitään hyvää Midnight Runin jälkeen.

A Free Soul 6/10

Liberaalin kasvatuksen saanut yläluokkainen nainen (hetkittäin ärsyttävän kupliva mutta suht hurmaava Norma Shearer) rakastuu kasinogansteriin (Clark Gable). Draama toimii parhaimmillaan yllättävän hyvin mutta kömpelö oikeussalilopetus pilaa paljon.



Mata Hari 5/10

Nätti A-tuotanto mutta kässärissä ei ole hurraamista. Ainoassa tanssikohtauksessa Garbo on varsin kankea ja kohtalokkaana flirttailijana pitkin leffaa jotenkin yliolkaisen huikentelevainen sekä lisäksi puettu melkein tauotta käsittämättömiin kaapuihin ja uimalakkeihin jotka ovat ennemminkin homsuisia kuin eksoottisia.



Zuma



Steamboat Bill Jr. 8/10

Buster Keatonin katastrofileffaklassikko. Sydämmellistä draamakomediaa sekä mahtavia tehostekohtauksia ja stuntteja.



Tavoittamattomat kostajat 7-8/10

Companerosmaista vallankumouksellista draivia sisältävä easterni. Tyylikäs yhdistelmä nuorekasta kepeyttä ja sykähdyttävää dramaattisuutta. Parissa kohtaa ilmenee myös pientä jumitusta. Hienoja biisejä.



The Devil-Doll 4/10

Rasittavan sadunomainen ohjaustyö Tod Browningilta. Näyttelijät ovat ärsyttävällä tavalla tärähtäneen oloisia, varsinkin Lionel Barrymore on täysin sietämätön. Tehosteet eivät vakuuta mutta jättilavasteet ovat komeat eli suositellaan varauksella miniatyyri-ihmisleffojen ystäville. Maureen O'Sullivan sentään pelastaa vähän ja draamallinen loppu toimii.



Holy Mountain (1926) 8-9/10

Leni Riefenstalin esikoisrooli vuorikiipeilijään rakastuvana tanssijana. Yksinkertainen mutta toimiva kolmiodraama, hurjia laskettelu- ja kiipeilykohtauksia, typerryttävän komeaa maisemakuvausta, jylhää saksalaisen vuorikiipeilygenren eettistä, esteettistä ja luontomystistä paatosta sekä pre-NSDAP-okkulttiselta kannalta kiinnostavaa Graal-symboliikkaa.



Ecstasy in Berlin 1926 3/10

Maria Beattyn juuri ja juuri artsy semi-hc läpsyttelyelokuva. Enpä voi suositella vuoden 1926 Berliinin menosta kiinnostuneille.



Night at the Museum 2 5/10

Ihan mainio vaikka turhan täyteenahdettu. Suositellaan ykkösen ystäville.

Red Right Hand ( 2.12.2009 14:03)

Midnight Run

En ollut tätä nähnytkään ja pum, osui suoraan napaan. Puun takaa. Mamet ja Richie kävivät mielessä, ehkä jopa Tarantino. Feel good ‑movie! Luulin ettei Brest ole tehnyt yhtään mitään hyvää Beverly Hills Copin jälkeen, mutta olinkin näköjään väärässä: Brest ei ole tehnyt yhtään mitään hyvää Midnight Runin jälkeen.

Noh noh, Naisen tuoksu on varsin hyvä. Meet Joe Blackia tykätään kai haukkua, mutta muistan pitäneeni siitäkin kovasti. Brestin viimeisin, Gigli, saattaakin olla sitten ihan eri maata (imdb-keskiarvo: 2,3).

Spaddu ( 3.12.2009 02:39)

Gigli, saattaakin olla sitten ihan eri maata (imdb-keskiarvo: 2,3).

Gigli ei "saata" olla mitään, vaan se rehellisesti on maksimaalisen huono. Se on huono tavalla, joka ei kertaakaan viihdytä tai naurata, vaan lähinnä vituttaa ja ihmetyttää. Jopa loukkaa.



Tämän pitäisi olla jokaiselle must see ‑leffalistalla.



Ainoa elokuva, joka on päässyt samoihin sfääreihin on Levottomat 3.

Spaddu ( 3.12.2009 02:39)

Red Right Hand ( 2.12.2009 14:03)

Midnight Run

En ollut tätä nähnytkään ja pum, osui suoraan napaan. Puun takaa. Mamet ja Richie kävivät mielessä, ehkä jopa Tarantino. Feel good ‑movie! Luulin ettei Brest ole tehnyt yhtään mitään hyvää Beverly Hills Copin jälkeen, mutta olinkin näköjään väärässä: Brest ei ole tehnyt yhtään mitään hyvää Midnight Runin jälkeen.

Noh noh, Naisen tuoksu on varsin hyvä. Meet Joe Blackia tykätään kai haukkua, mutta muistan pitäneeni siitäkin kovasti. Brestin viimeisin, Gigli, saattaakin olla sitten ihan eri maata (imdb-keskiarvo: 2,3).

En voi sietää naisen tuoksua. Aivan hirveätä tutinaa. En ole kyllä ikinä pystynyt katsomaan kokonaan.

Yotsuya ( 3.12.2009 01:53)

Holy Mountain (1926) 8-9/10

Leni Riefenstalin esikoisrooli vuorikiipeilijään rakastuvana tanssijana. Yksinkertainen mutta toimiva kolmiodraama, hurjia laskettelu- ja kiipeilykohtauksia, typerryttävän komeaa maisemakuvausta, jylhää saksalaisen vuorikiipeilygenren eettistä, esteettistä ja luontomystistä paatosta sekä pre-NSDAP-okkulttiselta kannalta kiinnostavaa Graal-symboliikkaa.

Tämä pitääkin katsoa piakkoin uudelleen, ensimmäisellä kerralla vaikutti vähän mitättömältä. Hienolta tosin varsinkin vuoristokohtauksissa, mutta muuten varsin köykäistä tavaraa. Garbon Mata Harista täysin samaa mieltä.

Murnau ( 3.12.2009 17:09)

Yotsuya ( 3.12.2009 01:53)

Holy Mountain(1926) 8-9/10

Leni Riefenstalin esikoisrooli vuorikiipeilijään rakastuvana tanssijana. Yksinkertainen mutta toimiva kolmiodraama, hurjia laskettelu- ja kiipeilykohtauksia, typerryttävän komeaa maisemakuvausta, jylhää saksalaisen vuorikiipeilygenren eettistä, esteettistä ja luontomystistä paatosta sekä pre-NSDAP-okkulttiselta kannalta kiinnostavaa Graal-symboliikkaa.

Tämä pitääkin katsoa piakkoin uudelleen, ensimmäisellä kerralla vaikutti vähän mitättömältä. Hienolta tosin varsinkin vuoristokohtauksissa, mutta muuten varsin köykäistä tavaraa. Garbon Mata Harista täysin samaa mieltä.

Mulle oli kokemuksena kaikkea muuta kuin mitätön vaikka ei tämä nyt kovin syvällisiin sfääreihin kipua. Ihan puhdasta populaarielokuvaahan tämä onkin. Kyseessä oli myös ensikosketukseni Bergfilm-genreen joten vaikea sanoa miten toi toimii toisella katselulla ja mahdollisesti lajiin paremmin perehdyttyäni. Laskettelu- ja mäkihyppykohtauksia olisi voinut ehkä vähän typistää ja varsinkin Riefenstalin hahmo on toki varsin hupsu. Odotan mielenkiinnolla myöhempien Fanckin leffojen näkemistä joissa Pabst on vastannut henkilöohjauksesta.

429. Marshall:

Nothing in Common (digiboksi) **

Tom Hanksin koomikkokauden puuduttavimpiin kuuluva tekele soutaa yliyritteliään hauskuttamisen ja vetistelevän henkisen kasvun välillä onnistumatta varsinaisesti kummassakaan.



430. Steno: Banana Joe (dvd) ***

Bud Spencer vetää tutun perusroolin jalona villinä, joka nousee riistokapitalistista hedelmäfirmaa ja hallinnon byrokratiaa vastaan. Satiiri jää odotetun miedoksi.



431. Hawks: Twentieth Century (digiboksi) **½

Lupaavasti alkava screwball-komedia teatterituottajan ja naistähden välirikon jälkeisestä hännänvedosta hyytyy näytelmätaustaansa, josta Hawks ei ole irtautunut järin pontevasti. John Barrymoren ja Carole Lombardin ylinäyttely on tarkoituksellisuudessaankin pitemmän päälle uuvuttavaa, mutta onneksi valopilkkuina ovat monta kohtausta varastava Roscoe Karns sukkeluuksia laukovana juoppona ja Etienne Girardot'n uskovainen tarroittaja.



432. Kusturica: Otac na sluzbenom putu (35 mm) ***½

Vahva esitys vaikkei Kusturican tuotannon toistuvien teemojen käsittely olekaan vielä yhtä terävää kuin esimerkiksi Undergroundissa tai Crna macka, beli macorissa. Lapsen näkökulman kautta suodattuva kerronta toimii hienosti.



433. Corbucci: Miami Supercops (dvd) ***

Tuntui neljännellä katselulla yhä enemmän rutiinisuoritukselta, mikä ei ole Crime Bustersin henkisen jatko-osan kohdalla lainkaan hyvä asia.



434. Cheng: She Starts the Fire (dvd) *½

Kommentit Joy Sales ‑ketjussa.



435. Itkonen: Maailman kaunein tyttö (digiboksi) **½

Heikosti säkenöivää henkilöllisyyden vaihdolla hassuttelua, joka todistaa jälleen kerran että silmälaseista luopumalla kamala mörkö muuttuu sekunnissa hehkeäksi kaunottareksi. Armi Kuusela näyttelee pääroolissa yllättävän hyvin.



436. Leman: The Call of Cthulhu (dvd) ****

Edelleen Lovecraft-filmatisointien parhaimmistoa.



437. Palmer & Zappa: 200 Motels (digiboksi) **½

Hyviä biisejä, mutta sekoilujaksot eivät täysin avautuneet vielä toisella katselullakaan.

DVD:

Satan's Asylym. Tyypillistä alle yhden tähden Something Weird "kauhua".



The Brave. Tunnelmaltaan Dead Mania muistuttava laahustus, jonka loppuun katsominen oli täyttä tuskaa.



Victor/Victoria. Nolo homoilupelleily.



Solaris (uus). Hieno. Clooney on roolissaan vitun hyvä.



Ringu. Näin tämän ekaa kertaa. Remake selkeästi parempi, tosin tämä kyllä luonnollisesti kärsii siitä, että tietää etukäteen, mitä on tulossa.



Mountain Patrol. Erinomainen ja tylyydessään tyrmäämä kiinalaiselokuva tiibettiläisistä kansalaispidättäjistä. http://www.imdb.com/title/tt0386651/



800 balas. Ei paskempi. Igleaksella on oiva kyky saada aikaiseksi mittavaa häröilyä samalle kuva-alalle.



Digiboksi:



JCVD. Tää on kyllä mielenkiintoinen elokuva.

The Left Hand of the Law (1975 / Lain oikea käsi ***



Perushyvä italokrimi vauhdikkaine takaa-ajoineen ja veripussipoksahduksineen. James Mason piilohomona korruptoituneena senaattorina ja Leonard Mann lahjomattomatona hyvispoliisina, joka lähtee vigilantelinjalle tyttöystävänsä menetettyään. Nopeasti meni puolitoistatuntinen.



Black Gold Dossier (1978 / Musta kulta) *½



Täysin kädetön tekele Batzellalta. Richard Harrisonin esittämä Benson lähetetään tuhoamaan tiiminsä kanssa öljynjalostamoa jossakin päin Arabiaa. Leffan ensimmäiset 75 minuuttia ovat päämäärätöntä haahuilua valtaosin erämaassa. Rättipäät hyökkäilevät silloin tällöin eivätkä osu kivääreillään mihinkään. Tiimikin käyttää konepistooliammuksia enemmän kuin todennäköisesti olisivat jaksaneet mukanaan kantaa, eikä tulos ole kovinkaan paljon rättipäitä parempi. Florence Cayrollin nakukohtauksia katselee ilokseen, mutta muuten lähinnä kalkkunaosastolle hiipivää kamaa. Loppukohtaus pelastaa jotakin, mutta ei tarpeeksi, että tätä ikinä uudestaan katselisi.



Rituals (1977 / Joki ilman paluuta) ***



Hyvä selviytymiskauhuseikkailu, jossa pimeässä tapahtuvat kohtaukset jäävät koko lailla arvailun varaan. Ei tämä nyt mikään Syvän joen veroinen tekele ole, uskottavan oloinen kuitenkin edes jollakin tasolla.