21.10.2009 11:42
103.
The Refugees of the Blue Planet (2006) 5/10Keskinkertainen dokumentti ympäristöpakolaisista. 54min dokumentti yrittää ulottaa lonkeronsa hieman liian moneen paikkaan kerralla: käsittelee ainakin Malediivien vedenpintaongelmia, Brasilian natiivien kärsimyksiä eukalyptusviljelmien köyhdyttämässä maaperässä... ja Kanadan öljy-/kaasutuotannon aiheuttamia ympäristöpakolaisia. IMF:kin mainitaan yhden haastateltavan muutamassa lauseessa... mitä vittua, kannattiko nyt sitten mennä mainitsemaan ollenkaan? Tavoitteena on ilmeisesti sanoa, että ympäristöpakolaisuus on meillekin länsimaisille konkreettinen asia, eikä vain etäinen ajatus.
104. Kung Fu Panda (2008) 5/10
Keskinkertainen DreamWorks ‑animaatio Po-pandasta, joka haluaa olla kung-fu mestari, mutta valitettavasti on vain läski nuudelikojun pitäjä. Yllättävä tilaisuus kuitenkin avautuu. Päähahmo on ainoa hauska(hko) asia elokuvassa, muuten aika pliisua. Sivuhahmot ovat poikkeuksellisen epähauskoja ja persoonattomia. Muutenkin aika hutaistu olo tästä tulee. En pitänyt tietokoneanimoinnista. Tekijät ovat ehkä katselleet Five Venomsia, kun leffassa on viisi mestaria, ainakin 'mantis' ja 'snake'; muut oli sitten vaihdettu hieman sopivampiin, kuten apina ja tiikeri. Kung fu leffoissa olisi mielestäni ollut paljon herkullisia tarttumispintoja, mutta Kung Fu Panda tyytyy muutamien sympaattishenkisten hymähdysten tarjoiluun.
Leffan opetus oli ilmeisesti, ettei sinun tarvitse olla mikään merkityksetön ihmisroska, kuten tarjoilija, ruokakojun työntekijä tai siivooja, vaan kenestä tahansa voi tulla kung fu mestari.
105. Amin Matalqa: Captain Abu Raed (2007) 6/10
Abu Raed on ihmisroska lentokentän siivooja, joka ei ole ymmärtänyt että hänestä olisi ihan hyvin voinut tulla kung fu ‑mestari. Kaikki muuttuu kun hän löytää roskiksia dyykatessaan lentokapteenin hatun, jonka hän ottaa mukaansa. Abun asuinalueen lapset luulevat hattu päässään kotiin palaavaa vanhaa miestä oikeaksi lentäjäksi, ja hän alkaa kertomaan lapsille huimia tarinoita seikkailuistaan. Oikeasti ainoat miehen seikkailut ovat ne sadat kirjat, joita hän on elämänsä aikana lukenut, ja joiden kautta hän on oppinut mm. puhumaan ranskaa, englantia ja hieman espanjaakin.
Abu Raed alkaa Joulupukkitason kornina tarinana lähes pyhimysmäisestä Abu Raedista tuomassa toivoa köyhien lasten elämään. En tiedä onko lähi-idän elokuvallinen ilmaisu täysin eri levelillä kuin mihin olen tottunut, vai onko kulttuurin käsitys moraalisesta ilmaisusta vain hieman siirappisempaa(?), mutta aika kylmäävät fiilikset nousivat välillä pintaan. Kun alku lupaa jonkinasteista maailmaasyleilevää lastenelokuvaa, niin esiinnousevat raskaat (ja suoraan esitetyt) teemat yllättävät. Kontrasti oli hieman hämmentävä ja jätti miettimään... ja tuo kornin lämminhenkisyyden ja rankan sisällön kontrasti nostaa mielenkiintoa huomattavasti (tyyliin 4/10 -> 6/10)
106. Stephanie Black: Life and Debt (2001) 8/10
Hyvä dokumentti Jamaicalta, ja jamaicalaisten tekemänä. Kertoo Jamaican surullisesta kohtalosta globalisaation ja avoimien markkinoiden doktriinin hampaissa. IMF:n langettama velkavankeus on vienyt Jamaican kansalta mahdollisuuden omavaraisuuteen ja itsenäisyyteen. Yhden maan kautta esitetty esimerkki kertoo paljon globaalista taloudellisesta järjestelmästä, ja siitä kenen pussiin sen edut virtaavat. Dokumentista välittyy (oikeutettu?) katkeruus asioiden kulkua kohtaan, joka tulee parhaiten esiin rinnastuksena jamaicalaisen arjen ja maahan turisteina saapuvien lomailijoiden näkemän 'unikuvan' välillä.
edit. Se vielä Life and Debtistä, että vaikka kyseessä on kokonaan englanninkielinen elokuva, niin subit olisivat aika oleelliset. Paikoittain jamaicalaisten puhuma engalnti on mahdotonta ymmärtää...
Ja Easton Ellishan on kai ollutkin elokuvaan tyytyväinen.