Mitä elitistit katsovat

Parfyymi ***½

Jooh, eihän tämä niin epäonnistunut ollutkaan kuin muistelin. Miinusta kuitenkin päähenkilön liiallisesta inhimillistämisestä, luolaepisodin kutistamisesta (kirjassa 7 vuotta, elokuvassa joitakin viikkoja) ja kertojanäänen tunkemisesta joka väliin. Leffassa on myös kovin tarun- tai taianomainen fiilis, johtuneeko kuoromusiikista. Nihilistisempää tunnelmaa olisin enemmän kaivannut. Vaikea romaanihan Parfyymi silti on sovittaa eikä esim. lopetusta ole torpedoitu yleisöystävällisempään suuntaan, mistä plussaa.

Wes Craven :

Nightmare on Elm Street (1984) ***½

Aika oli syönyt tästä jonkin verran tehoja, joten ne samat sävärit jotka aikanaan tästä sai, jäi nyt saamatta. Elokuvasarjan paras osa toki ja onhan tässä muuten hyvin pohjustettu alku muille osille. En vaan koskaan ole innostunut suuremmin tällaisista "super"kauhupahiksista tyyliin Fred Krueger, Jason Voorhees, Michael Meyers yms.. Elokuva todistaa myös jälleen kuinka 80-luvun miesten napapaita oli tuhoon tuomittu keksintö. Ei sopinut edes Johnny Deppille.



George Roy Hill : Slaughterhouse-Five (1972) ****

Vonnegutin tekstiin pohtauva elokuva miehestä, jonka tarinaa kerrotaan useammassa aikatasossa. Alussa hyppiminen eri aikatasojen välillä on hiukan rasittavaa mutta siihen tottuu. Liikutaan 2. maailmansodan, sen jälkeisen ajan ja tulevaisuuden välillä. Hill ohjaa jälleen vakaalla ammattitaidolla ja näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä. Oikein hyvä elokuva. Itsellä suuri aukko sivistyksessä, en ole perehtynyt kovinkaan hyvin Vonnegutin tuotantoon.



Otto Preminger : Exodus (1960) ***½

Israelin itsenäisen juutalaisvaltion perustamisesta ja sen ongelmakohdista kertova elokuva. Pääosissa mm. Paul Newman, Eva Maria Saint ja Sal Mineo. Preminger ohjaa eeppistä elokuvaa ja onnistuu kohtuulisen hyvin hienon score musan soidessa taustalla. Nautittava joskin paikoin aika surullinen tarina. Tässäkin parissa kohtaa oikein tyylikkäitä roolisuorituksia. Imdb:n käyttäjistä osa sanoo elokuvan olevan puhdasta propagandaa. Ehkä, ehkä ei, mutta komeaa katsottavaa.



Don Siegel : Beguiled (1971) ***½

Mukava nähdä Siegel / Eastwood – yhteistyö joka ei ole ihan perinteistä äijäjermuilua. Eastwood esittää pohjoisvaltioiden sotilasta joka on vakavasti loukkaantunut taisteluissa ja joka löytää tiensä etelän halussa olevaan tyttökouluun. Paikan naiset / tytöt ottavat sotilaan hoitoonsa ja piilottelevat etelävaltion sotilailta. Seuraa mustasukkaisuutta, sovinismia ja mielipuolisuutta. Hykerryttävää katsottavaa.

116. Eric Karson:

The Octagon (1980) 6/10

Ninjataisteluita, rähädyksiä, Chuck Norris. Tosin kahta ensin mainittua aivan liian vähän. Liikaa Chuck Norrisin selvittelytyötä, liikaa Chuck Norriksen naisten naurattamista (joka sinällään toki on arvokasta viihdettä). Toimminalta lässyttämiselle riistetty aika ei tee tarinaa yhtään selkeämmäksi tai seurattavammaksi, vaan itse ainakin tipuin koko ajan kärryiltä, huolimatta siitä että kyseessä oli jo ainakin neljäs katsomiskerta.



Chuck Norrisin sisäinen dialogi on todella merkittävää elokuva heritagea.



117. David Bowien poika: Moon – Kuu (2009) 9/10



118. Gregg Araki: Mysterious Skin (2004) 9/10

Vitun hyvä. Tärkeä leffa rankasta aiheesta. Vaikka kaikki näytetään aika suoraan ja kaunistelematta, ei kuitenkaan sorruta mihinkään oksettavaan inhorealismiin.



119. Louis Lumière: La Sortie des usines Lumière – Exiting the Factory (1895) 10/10

Hienoa ajankuvaa.

120. Jean-Luc Godard:

Week End (1967) 5/10

Godardin satiirinen ja mustan huumorin ryydittämä kulttuuridystopia, joka vaikuttaa ensin kiehtovammalta kuin loppujen lopuksi onkaan. Niin paljon kuin periaatteessa Godardia arvostankin, niin Ihan Vitun Tylsää. Ei nyt aivan yhtä tylsä kuin Alphaville, muttei häviä paljon. Tuntuu todella irralliselta, ja name droppailuun menee fiilikset. 1h40min leffa, mulla meni tänään katsomisessa 3,5 tuntia... piti pitää taukoja.



Mut siis paljon mielenkiintoista ja hyvää seassa. Harmi vaan tuo kaikki muu siinä ympärillä.

Hasebe:

Sukeban Deka: Dirty Mary *½

http://www.elitisti.net/arvostelu/2009/11/001738/sukeban_deka_dirty_mary_1974.html



Kaji: Samurai Princess **

http://www.elitisti.net/arvostelu/2009/11/001745/samurai_princess_2009_kengo_kaji.html



Chung: I Love Maria **

http://www.elitisti.net/forum/topic/7280-joy-sales-legendary-collection/page__st__24



Wakamatsu: Go, Go Second Time Virgin ***

http://www.elitisti.net/forum/topic/284-koji-wakamatsu/page__st__9



Kurahara: I Am Waiting **½

Kohtalaisen viihdyttävä Nikkatsu-jännäri 50-luvun lopulta. Ei kuitenkaan tarjoile ainakaan lajityyppiä tuntemattomalle mitään kovin ihmeellistä.



Fulci: City of the Living Dead **

Tunnelmallisesti alkava elokuva jää polkemaan paikoilleen. The Beyondin tai Zombi 2:n tapaista loppuhuipennusta ei ole luvassa sen enempää tarinallisella kuin tekniselläkään tasolla. Myös zombien väärinkohtelu häiritsee: välillä lihansyöjät ovat fyysisiä limakasoja, välillä taas ilmaan katoavia kummituksia. Musiikki on kuitenkin hyvää, eikä elokuvan parissa pääse liiemmin pitkästymään.



Kataoka: Subway Serial Rape: Lover Hunting ***

Subway Serial Rape –sarjan neljäs ja viimeinen osa on hyvä esimerkki siitä, miten pink-genreä käytetään joskus alustana jollekin aivan muulle. Nimen viittaaman metroraiskauksen (joka itse asiassa toimii tarinan lähtölaukauksena) lisäksi mukana on tuottajien vaatimukset täyttävä määrä tylsiä seksikohtauksia, jotka heikentävät oleellisesti elokuvan ensimmäistä puoliskoa. Pinnan alla sykkii kuitenkin umpipessimistinen ja jopa älykäs mediasatiiri, jossa televisioreportterit ovat valmiita mihin tahansa katsojalukujen eteen. Elokuvan viimeinen vartti jo draamallisestikin niin vahvaa kamaa, että on vaikea olla vaikuttumatta.

93- Sjöström:

Terje Vigen (DVD), Ihan OK mykkisdraamafilmatisointi. Vahvoja kuvia, hieman heikompaa kerrontaa. Intensiteetti paranee kuitenkin loppua kohden ja finaali on ihan mainio. ***1/2



94- Gance: J'accuse (Leffassa), restauroitu versio Gancen sodanvastaisesta übermelodraamasta. Onhan tää kestoltaan aika monumentaalinen ja paikkapaikoin hieman hidas, mutta loppujen lopuks ehdottomasti vaivan arvoinen. Tarina ja motivaatiot kay kiitettävillä ylikierroksilla eikä Gance turhaan tuhlaa aikaa vihulaisten (Saksalaisten) inhimillistämiseen... James Hornen livesäestys piano- huilu- akselilla oli ihan bueno. En kyl ehkä tätä devarilta kattois. ****



95- Sjöström: Ingeborg Holm (DVD), varhaisempi melo Sjöströmiltä. Elokuvallisesti vielä aika alkeellinen, mutta kyllä tääkin tarina mukaansa tempaa ja kiristyy loppua kohden. ***



96- joku: Men Who Stare at Goats (Leffassa), turha. Hukkaa kaiken kiinnostavuutensa liian laukkaavaan tempoon. Aina kun jotain kiinnostavaa ilmenee se loppuu nopsaan ja taas mennään McGregorin kertojanäänen höpötellessä hurjaa haipakkaa irtovitsistä seuraavaan. Toisaalta, osa näistä vitseista on sangen hupaisia. Näyttelijäpuolella Clooney on perusClooney, McGregor on liian iso nimi rooliinsa, Kevin Spacey vaikuttaa kyllästyneeltä ja Jeff Bridges on Jeff Bridges sen 5 minuuttia minkä saa olla esillä. **



97- joku: Mighty Peking Man (DVD), täytti paikkansa. Ei ehkä niin hyvä mitä odotin, mutta peruskalkkunaa lauantai- illalle viinipullon kanssa. Super Inframan oli hauskempi. Parasta tässä oli tietty se viidakkotyttö. **1/2



98- Castellari: The Big Racket (Il grande racket) (DVD), täähän oli kova. Armottomalla intensiteetillä mennään alusta loppuun. Maailma ja yhteiskunta on todella epäoikeudenmukaisia paikkoja missä pieni ihminen ei voi muuta kun kostaa vapaasti rellestäville kriminaaleille. Konepistooleilla. Fabio Testi on aivan loistava komissaariona. Genren huippuja IMHO. Kattelin tän vielä Vipcon saksitulta devarilta, pitänee tarkistaa myöhemmin täyspitkä jostain. ****1/2

420-428

Norris: The Hitman (digiboksi) **

Saikkonen: Takiaispallo (digiboksi) ***

Yuen & Lau: The Top Bet (dvd) ***

Kommentit asianmukaisissa ketjuissa.



Wenders: Tokyo-Ga (tv) ***½

Voiko Tokiosta tehdä tylsää dokumenttia? Wendersin filmipäiväkirja etenee hitaasti ja käy läpi moneen kertaan nähtyjä kaupungin erityispiirteitä, mutta silti kuvavirta vie mukanaan. Ozun työtovereiden itsessään erittäin hyvät haastattelut ovat vähän erillään muusta materiaalista.



Scott: Deja Vu (digiboksi) **½

Alkupamaus on komea ja erikoisyksikön vempeleet kutittelevat aivoja, mutta lopulta touhussa kiinnostaa vain, miten käsikirjoittajat selvittävät rakentamansa aikaluupin paradoksit.



Mikels: The Astro-Zombies (dvd) *½

Nimi on edelleen parempi kuin itse elokuva, josta suuri osa pitkäveteistä jahkailua.



Hillenburg: The SpongeBob SquarePants Movie (dvd) *****

Itselleni kovin juttu, missä David Hasselhoff on koskaan ollut mukana.



Müller: Breaking the Rules (digiboksi) **½

Saksalainen lähestyminen Yhdysvaltain vastakulttuurien historiaan. Bebopista edetään tutusti beatnikkien ja hippien kautta hiphoppiin ja haastatellaan samat naamat, joita näiden asioiden tiimoilta yleensäkin tentataan. Graffiti- ja rap-osioita lukuun ottamatta peruskauraa.



Wong & Yuen: Legend of the Red Dragon (digiboksi) ***½

Ei pöllömpi Lone Wolf and Cub ‑mukaelma. Wong Jing on vaihteeksi maltillinen ylilyöntiensä kanssa, ja runsas toiminta antaa mukavasti tilaa Corey Yuenille toteuttaa itseään. Vientiversion kamala enkkudubbaus ja lyhennykset häiritsivät yllättävän vähän.

Dogtooth (35mm)

Voitti Tukholman festarien kilpasarjan. Muistuttaa vähän Hanekea ja Seidlia. Vähän kuin hauskempi versio Antichristista. Tää myös kertoo jostain jotain – Kreikasta yhteiskuntana. Pornoa, sisäelimiä, absurdiutta – kenties myös elitistien mieleen? Toivon mukaan tulee Suomen kankaille. 10/10



Trash Humpers (35mm?)

Todella hyvä ja melkein yhtä hauska kuin Dogtoothkin. Suosittelen etenkin Korinen faneille.



Mr. Nobody (DCP)

Elokuvan tyyli muistuttaa yllättävän paljon Darren Aronofskyä (hyvässä ja pahassa). Visuaalisesti hieno ja hyviä musavalintoja, mutta en pitänyt sisällöstä. Lapsinäyttelijät vakuuttivat enemmän kuin osa aikuisista ja epätasapainoisuus "episodien" välillä häiritsi eniten. Vaikea päästä fiilikseen mukaan, kun kaikki henkilöhahmot eivät oikein toimi. Katsomisen arvoinen elokuva, vaikka Jared Leto ärsyttäisikin.



Beeswax (35mm)

Huono. En jostain syystä muistanut kuin vasta tätä katsoessa, että jo Mutual Appreciationissa mua ärsytti se puhetyyli vähän. Nyt ärsytti koko ajan.

(The Lukewarm.) ( 29.11.2009 15:49)

Mr. Nobody (DCP)

Elokuvan tyyli muistuttaa yllättävän paljon Darren Aronofskyä (hyvässä ja pahassa). Visuaalisesti hieno ja hyviä musavalintoja, mutta en pitänyt sisällöstä. Lapsinäyttelijät vakuuttivat enemmän kuin osa aikuisista ja epätasapainoisuus "episodien" välillä häiritsi eniten. Vaikea päästä fiilikseen mukaan, kun kaikki henkilöhahmot eivät oikein toimi. Katsomisen arvoinen elokuva, vaikka Jared Leto ärsyttäisikin.

On tämä nyt tiettyine heikkouksineen kaksi kertaa parempi kuin Aronofksy kiinnostavimmillaan, kun filosofia ei ole sellaista oksennusamerikkalaista collegepojan uneton yö-ininää.

Young Hova ( 29.11.2009 16:26)

(The Lukewarm.) ( 29.11.2009 15:49)

Mr. Nobody (DCP)

Elokuvan tyyli muistuttaa yllättävän paljon Darren Aronofskyä (hyvässä ja pahassa). Visuaalisesti hieno ja hyviä musavalintoja, mutta en pitänyt sisällöstä. Lapsinäyttelijät vakuuttivat enemmän kuin osa aikuisista ja epätasapainoisuus "episodien" välillä häiritsi eniten. Vaikea päästä fiilikseen mukaan, kun kaikki henkilöhahmot eivät oikein toimi. Katsomisen arvoinen elokuva, vaikka Jared Leto ärsyttäisikin.

On tämä nyt tiettyine heikkouksineen kaksi kertaa parempi kuin Aronofksy kiinnostavimmillaan, kun filosofia ei ole sellaista oksennusamerikkalaista collegepojan uneton yö-ininää.

En ole koskaan ollut sun kanssa siitä samaa mieltä, että Aronofsky glorifioisi kuolemaa Fountainissa. Tosin Wrestlerissä että tiedä sitten ehkä olen väärässä. Silloin, kun näin Fountainin Torontossa se oli pöhköine hippikliseineenkin Aronofsky siihenastisen uran paras elokuva, missä mun mielestä keskeisin viesti on, että kuolema on osa elämää – elämä on rajallista. Päähenkilö tuhlaa aikaansa mahdottomaan taisteluun. Elokuvan henkimaailman puoleen en ota kantaa (äh tai otan: elämän puusta syömisestä/juomisesta seuraa ainakin fyysinen kuolema tai puuksi kasvaminen, eli kaikkien pitäisi vaan hyväksyä se mullaksi jääminen). Olen ateisti, mutta nautin siitä lotus-osionkin kerronnasta. Ainakaan asioita ei jankata ja selitellä aivan yhtä paljon kuin Mr. Nobodyssä.



Nobody ei koskettanut kuin hetkittäin. Oli siinä paljon hyvääkin, mutta filosofia ei ollut yksi niistä puolista.

Kai se kuolema sitten on osa elämää, ja Timo Koivusalo osa elokuvataidetta. Toisen paradoksi on toisen Pohjantähti.

Miten kuolema ei voisi olla osa elämää, jos tiettävästi jokainen elävä olio kuolee joskus? Kuolema määrittää sen mitä elämä on. Jos kukaan meistä ei kuolisi, elämä olisi hyvin erilaista.

121. Robert Zemeckis:

A Christmas Carol – Saiturin Joulu (2009) 4/10

Tarina tuttu: ahne ja kyyninen Scrooge, joka joutuu oppimaan joulun hengen kantapään kautta, kun menneen, nykyisen ja tulevan joulun haamut ilmestyvät hänelle. Tarinassa oli kuolema aika vahvasti läsnä, ja muutenkin voisi kuvitella että paikoin leffa olisi aika pelottava perheen pienimmille. Tosin aikuisillekaan ei ole oikein mitään tarjolla, sen verran korneja tarinan kontrastit ovat.



3D-efekti on tässä elokuvassa täysin turha, jopa haitallinen. Sinne tänne on väkisin ympätty vauhdikkaita kohtauksia, vain jotta päästäisiin hyväkikäyttämään kolmiulotteisuutta. Lähinnä ne vituttaa. Typerä Disney. Täytyy tosin sanoa, että Jim Carry pysyy yllättävän hyvin ruodussa, homma ei lähde pelleilyasteelle oikeastaan missään vaiheessa.



Joulun haamuista ensimmäinen on täysi hintti, toinen ärsyttää nauramalla jatkuvasti... ja viimeinen, kuolemaa muistuttava tulevan joulun haamu, on ainoa ei-rasittava.



122. James Gray: Little Odessa (1994) 8/10

Melankolinen rikosdraama: Hyvät näyttelijät (Tim Roth, Edward Furlong, Max Schell...), hyvä kässäri, pysäyttävä loppuratkaisu. Tappaja Joshua palaa kotiseudulleen, josta hän on aikanaan joutunut lähtemään isänsä kieltämänä ja paikallisen rikollispomon Boris Volkoffin jahtaamana. Yrityksestä huolimatta hän ei pysty välttämään perheensä (katkera isä, Joshuaa ihaileva pikkuveli, kuolemaa tekevä äiti) kohtaamista pitkän poissaolon jälkeen.



Kuten Cronenbergin Eastern Promisesissa, tässäkin venäläisyhteisö on raikas tuulahdus siinä italiamafiamassassa, mitä kaikkialta tunkee.

Mitäköhän helvettiä sitä on taas parin viime viikon aikana tapahtunut...

DVD:



Paradise Alley. Heikohko ja lapsellinen Stallonen varhaisteos. Mielenkiintoinen casting.



The Arena. Olen aikaisemminkin sanonut, että Carveria pitäis vetää turpaan.



The Dancer Upstairs. Suorastaan erinomainen. No loppu oli vähän pöhkö.



Digiboksi:



Max Payne. Ei niin huono kuin odotin.



Hellboy II



Ystävät hämärän jälkeen



Musta jää. Toisin kuin suurin osa tän nähneistä, diggasin lopusta enemmän kuin alusta. Loppu oli kuitenkin beyond vaivaannuttava.



Rogue. Paikka paikoin ihan toimiva jättiläiskrokotiili kauhu.

Antti Tohka ( 1.12.2009 01:06)

Max Payne. Ei niin huono kuin odotin.

Mitä positiivista tästä voi keksiä?