Mitä elitistit katsovat

111. Billy Wilder:

Double Indemnity (USA, 1944) 9/10

Film Noirin perusteos, ja yksi perustajateoksista. Tyylikäs, kyyninen, hämyinen, kaikkea mitä noirilta voisi odottaa. Löytää syvempiä psykologisia tasoja kuin mitä aluksi odottaisi.



112. Hayao Miyazaki: Ponyo Rantakalliolla (JPN, 2009) 6/10

Petyin. Hyvä elokuva, mutta ei enempää. Ponyosta puuttuu se viimeinen silaus ja henki, joka on nostanut niin monen Miyazakin klassikon asemaan. Sekä pää- että sivuhahmot ovat hieman tylsiä, huumori puuttuu, tarina on hieman out of focus, ja jopa päähahmon Ponyon animointi jätti kylmäksi. Meren läheisyys kuitenkin on kouriintuntuvaa ja painostavaa; vesi ympäröi elokuvassa kaikkea ja ulottuu kaikkialle. Tarjoaa ehkä Miyazakeista kaikkein vähiten aikuiskatsojalle.

Ganes

Ei tässä toimi oikein mikään. Olisi kiva että 70-luvun alkuun sijoittuva elokuva edes hetkellisesti pystyisi illuusion noista vuosista rakentamaan. Siihen tarvitaan vähän muuta kuin tiikeritakki päälle.



Täynnä tarmoa

Kommentit omassa keskustelussaan. Dokumenttina ei hirveän kiinnostava, pilkkakomediana kyllä.



Seisaku's Wife

Lähtee käyntiin vähän niinkuin Mizoguchimaisena naistarinana, mutta heiiii kun kyseessä on Masumura, ei niillä poluilla viihdytä loppuun asti. Pian kierrokset nousevat ja stoori saa varsin yllättäviä käänteitä. Kuvallisesti ei ihan parasta Masumuraa. Loppukuva on hämmentävä.



Musta Jää

Ihan hyvähän tää on. Juonen ja tarinansa puolesta ehkä jopa paras suomalainen elokuva ikinä. Myös näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä, ja soundtracki sopii hyvin tunnelmaan. Ainoa ongelma on se ettei tunnu elokuvalta, vaan siltä samalta kotikadulta kuin liian moni muukin kotimainen nykyelokuva.



Yön saalistajat

Helvetin hyvä.



Vampire Girl vs.Frankenstein Girl

aika hyvä



The Orphan

Suurimmaksi osaksi hyvä.



The Box

aika hyvä.



The Road

Suurimmaksi osaksi hiton hyvä.



Afraid To Die

Masumuran yakuzapätkä. Ei mitenkään erinomainen, mutta Yukio Mishima velmuilee hyvin pääosassa. Tarina on tusinatavaraa, mutta kuljetus toimii.



Chaos

Positiivinen ylläri siinä mielessä ettei ollut ihan paska. Pari hyvää koukkua, sekä kaksi aina viileetä jäbää eli Snipes ja Statham. Peruslaadukas. sellanen kolmen tähden elokuva.



Red Angel

Masumuran hieno elokuva sotahoitsusta japsien kiinarintamalla. Yhdistelmä outoa rakkauselokuvaa ja raadollista sotakuvausta. Amputointia, morfiinia, naisten kiusaamista, ja muuta korutonta menoa. Helvetin hyvä.

DVD:

The Other Hell. Selvästi Mattein paras elokuva.



Abre los ojos. Hieman harmittaa, että katsoin remaken ensiksi. Lähtökohta on hieman epäreilu tätä kohtaan.



Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem. Kannatan keskittymistä ainoastaan musiikin kuunteluun.



Digiboksi:



Sex and the City. En oikein lämmennyt tälle. Liian vähän ideoita, liikaa product placementtia.



Moartea domnului Lazarescu. Olihan tämä mainio. 2,5 tuntia sujui kuin siivillä.



River's Edge. Viimeksi katsoin tän 80-luvulla ja muistin tunelman ihan oikein. Nasta leffa. Crispin näyttelee vähän eri leffassa kuin muut

Shane Black :

Kiss Kiss Bang Bang (2005) ***½

Kiinnostavampaan päähän lukeutuva komediallinen trilleri, jossa seurataan kahden miehen ja yhden naisen sekoittumista "koviin kuvioihin". Robert Downey Jr. ja Val Kilmer tekevät hyvätasoiset roolit ja Blackin ohjaus on nautittavaa.



Jack Sholder : Alone in the Dark (1982) **½

B-kauhua 80-luvulta. Periaatteessa kova casting (Palance, Landau, Pleasence) menevät hieman hukkaan tässä tarinassa, joka on kuitenkin aika peruskauraa. Mielisairaalasta karkaa kolme miestä, jotka ovat ottaneet vapaalle päästyään kohteekseen heitä hoitavan psykiatrin kodin. Slasherinä ok muttei mitenkään erityisen hyvä. Eivätkä imdb:ssä olevat lupailut älykkäästä trilleristä oikein toteutuneet. Magnumin FIx – kassu taisi olla kohtuullisen leikattu?



Menahem Golan : The Delta Force (1986) ***

Annoin aikoinaan Delta Force 2:lle kolme tähteä mutta taidan pitää siitä vielä enemmän kuin tästä. Silti sama määrä tähtiä. Tämä oli liian pitkä, etenkin toinen ja kolmas neljännes. Mutta lopun toimintakohtauksilla paikattiin paljon. Lee Marvin jää hieman ohueksi hahmoksi tässä josta miinusta. Sen sijaan Delta Forcen moottoripyörät ja autot ansaitsevat kiitosta. Tuossa toisessa osassa toiminta on rytmitetty tiukemmin, joten kyllä sen miulummin katsoo uusiksi kuin tämän.



Heikki Huopainen; Timo Nissi : Saatanan radikaalit (1971) **½

Speden tuottama ja nuorten elokuvatekijöiden tekemä komedia, jossa helvetissä liiankin hyvin viihtyvä (helvetti = sauna) suomalainen miesporukka päätetään lähettää perkeleen toimesta takaisin Suomeen. Rangaistus on tunnetusti kova ja kun päälle lisätään se että kyseisillä miehillä ei nouse enää enää viina päähän, on luvassa kovat ajat. Pari hyvää juttua mutta kokonaisuus on melkoinen sekametelisoppa. Lopussa myös jotain pasifistista sanomaa.

Antti Tohka ( 9.11.2009 05:58)

Sex and the City. En oikein lämmennyt tälle. Liian vähän ideoita, liikaa product placementtia.

Saatana tää on hirvee. (Mut pakotettiin katsomaan vuosi sitten.) Kulli vilahti, mutta sekään ei auttanut.

Antti Tohka ( 9.11.2009 05:58)

The Other Hell. Selvästi Mattein paras elokuva.

Mahtuuhan tää nyt kymmenen parhaan joukkoon.

Tajuaako District 9:stä mitään jos ei pysty ymmärtämään tekstityksiä? Trailerissa ainakin alieneiden puheet oli tekstitetty...

Dotcom ( 10.11.2009 00:14)

Tajuaako District 9:stä mitään jos ei pysty ymmärtämään tekstityksiä? Trailerissa ainakin alieneiden puheet oli tekstitetty...

En suosittele yrittämään. Alienien semikielisten narinoiden lisäksi siinä kuullaan myös paikallisten gangsterien Afrikaansia. Ja ainakin noiden alienien jorinoiden ymmärtäminen on iso osa elokuvaa.

Bandidos *** Teeman spagettisarjasta boksin uumeniin unohtunut. Aika perusmeininkiä, ei vihastuttanut vaan ei paljon ihastuttanutkaan. Hiljainen sankari oli todella vaisu.



Octagon *** Ninjauniversumitähditys. Pään sisäiset monologit nostaa WTF-levelin aika korkealle. Onko olemassa turhempaa joukkoa kuin nämä rivininjaporukat, joiden tehtävä on vaan ottaa turpiin vähän kaikilta. Nyt niitä nöyryyttää viikon ninjaleirillä olleet koulutettavat surkeat terroristinnysät 6-0. Juonen logiikka on yhtä varmaa kuin VR:n toiminta lumimyrskyssä.



Videodrome **** Aika lähelle menee viittä tähteä, ihan parasta alkupään Cronenbergiä.



Rumat, likaiset ja ilkeät**** En muista italiankielistä nimeä. Kaunis kuvaus tyypillisen italialaisen suurperheen elämästä Roomassa. Just tämmösiksi olen italialaiset aina kuvitellutkin.



Night of the creeps *** Vetää juuri riittävästi överiksi, että on hauskasti tyhmä. Ihan ilokseen katsoi ensi kertaa sitten suomen videoensi-illan aikojen, mutta nyt voi taas odottaa sen 20 vuotta seuraavaan kertaan.



Million dollar baby **** Äreää Clinttiä on ilo katsoa, ja Svank on luultavasti elämänsä parhaassa roolissa. Laatudraamaa, johon olisin korkeintaan kaivannut vähän lisää nyrkkeilyä.

Night Visions:

310. Karyn Kusama: Jennifer’s Body (35mm) ***

311. Visa Mäkinen: Yön Saalistajat (35mm) ****

312. Joko Anwar: The Forbidden Door (35mm) **½

313. Christopher St. John: Top Of The Heap (35mm) ***½

314. Jon Harris: The Descent: Part 2 (35mm) ***

315. John Hillcoat: The Road (35mm) **

316. Tom Six: The Human Centipede (digiprojektio) ***

317. Romano Scavolini: Nightmare (35mm) ***½

318. Feng Xiaoning: Super Typhoon (35mm) ***





Night Visions loppuu…





319. Brian De Palma: Blow Out (dvd) ****½

Suosikki-DePalmoja. Mielikuvituksekas yhdistelmä Blow Upia, The Conversationia, sekä tietysti Hitchcockia, mutta pelkäksi pastissiksi tätä on epäreilua ja spedeä kutsua.



320. Luigi Scattini: Sweden Heaven And Hell (Svezia, inferno e paradiso) (dvd) **½

Mondo-dokkari 60-luvun lopun villistä ja syntisestä Ruotsista/Tukholmasta. Viinaa, huumeita, abortteja, insestiä, tissejä, raiskari-bikereita, hippeilyä, jne. Hauskaa ja hämmentävää ajankuvaa, sekä hyvää musaa, mutta loppupeleissä tylsyys vie voiton. Aiheutti aikanaan kai isonkin kohun Ruotsissa, jota en sinänsä ihmettele ollenkaan, koska Scattini on kyllä onnistunut luomaan aikamoisen pahoinvointivaltio-kuvauksen.



321. Wojciech Has: The Saragossa Manuscript (Rekopis znaleziony w Saragossie) (dvd) ****½

Todella raskas kolmetuntinen, mutta samalla yksi palkitsevimpia elokuvakokemuksia pitkiin aikoihin. Mielipuolisimpia tulkintoja todellisuuden ja fantasian välillä häilyvästä maailmasta. Suurin krediitti kuuluu tietysti umpinerokkaalle käsikirjoitukselle ja sen kirjalliselle lähteelle, mutta on tämä myös visuaalisena trippinä huikea kokemus. Adjektiiveja adjektiiveja. Kun viimeisen about puolituntisen aikana sinänsä päättömältä tuntuneet tarinat alkoivat nivoutua yhteen ja sekava labyrintti selvetä…ja taas epäselvetä, teki mieli katsoa koko elokuva heti uudestaan. Yritetään joskus syssymmällä, eiköhän tähdet nouse sitten siihen viiteen. Tää ois kiva nähdä joskus kankaalta.



322. Jack Perez: Mega Shark vs. Giant Octopus (dvd) *

Hirveän näköistä digille kuvattua vanhojen b-monsteriscifien jalanjäljissä kulkevaa cgi-skeidaa. Aiheutti muutaman naurahduksen, mutta ei tätä parantanut edes viidentoista ihmisen seura ja alkoholi.



323. Luigi Cozzi: Contamination (dvd) ***

Perusideassa riittää potentiaalia pidemmällekin, mutta kiinnostavan Nyki-jakson jälkeen taso alkaa nopeasti laskea, kun mukaan tulee turhanpäiväisiä rakkaussivujuonia, yms. Onneksi kalkkuna-arvot ovat kohdallaan. Oikein hyvä Goblinin score.



324. Zack Snyder: 300 (dvd) **½





325. Patrick Lussier: My Bloody Valentine (blu ray) ***

Hyvähän tää oli, olisi pitänyt käydä leffassa näkemässä. Vauhdikas ja ihan tehokkaasti rytmitetty slasher, jonka alkupuolisko toimii veriläträilyineen kybällä. Sitten meininki alkaa pikkuhiljaa hyytymään. Onhan tässä tissejä ja kääpiö. Ja kuumottava Harry Warden. 3-D toimi yllättävän hyvin kotikatselussa.



326. Robert Bresson: Mouchette (35mm) ***½

Tykkäsin. Kärsimysnäytelmä kovia kokevasta pikkutytöstä ja samalla vaikuttava kuvaus pahuuden loppumattomasta kierteestä. Valtavan määrän tunteita ja ajatuksia Bresson onnistuu kyllä saamaan aikaiseksi äärettömän minimalistisella kuvakerronnalla. Sääli, että missasin Balthazarin.



327. David Fincher: Seven (dvd) *****

Uusintakatselussa. Edelleen 90-luvun parhaita ja omaperäisimpiä elokuvia. Sääli jos Fincherin Button-meininki jatkuu.



328. Nicolas Roeg: Walkabout (dvd) ****

Hieno kuvaushan tää on eri kulttuurien ja maailmojen yhteen törmäämisestä, sekä matkasta aikuisuuteen. Pakko kyllä arvostaa Roegin visuaalista silmää. Walkabout on taas näitä leffoja, jossa about jokainen kuva on valokuvan arvoinen. Pitää lähiaikoina ottaa katseluun ainakin Bad Timing ja Performance.



329. Jim Van Bebber: The Manson Family (dvd) ***½

Tykkään kyllä tän raffista visuaalisesta puolesta, leikkauksesta ja äänisuunnittelusta aika paljonkin. Huomaa mitä Van Bebber on fanittanut elokuvaa tehdessään (The Last Movie, Easy Rider, yms psykedelia). Elokuvan rakenne on aihetta tarkasteltaessa asian ytimessä, tosin on siellä paljon seassa turhaa ja kökköä, joka ei vaan toimi. Goreläträily on tehokasta ja tekee pahaa. Tissejä, huumeita ja väkivaltaa riittää yllin kyllin…

Aleksandr Dovzhenko:

Arsenal ****½

Ensikatselulla vaikutti hieman liian sekavalta, mutta toisella katselukerralla parani huomattavasti. Tähän tosin auttoi, kun otti taustasäestyksen pois. Runsaasti mieleenjääviä otoksia niin sotarintamalta kuin sisällissodastakin. Parempi kuin Maa.



Sam Peckinpah: Pat Garrett and Billy the Kid ****½

En ole aikaisemmin saanut aikaiseksi katsoa, mutta koska devulla oli viimeinen lainapäivä, piti uhrautua. Eikä turhaan. Pirun komea kaikin puolin ja etukäteen epäilemäni Kristoffersonkin oli todella vakuuttava roolissaan. Katsoin tosin vuoden 2005 version, mutta eipä tuo kai hirveästi haittaa.



John Ford: What Price Glory **

Tämä oli puolestaan todella väsynyttä sotayrmyilyä. Puuduttavaa meinikiä alusta loppuun.



Clarence Brown: Anna Christie **½

Tyhjänpäiväinen garboilu, jossa tähti esittää alkoholisoituneen merikapteenin tytärtä, joka palaa vuosien jälkeen isänsä luo. Sisältää merellä seilailua, romanssia sekä kaikin puolin teatraalista menoa.



Frank Borzage: After Tomorrow ***

Perusnäppärä kertomus kahdesta naimisiin aikovasta nuorukaisesta, joiden liiton tielle tulee esteitä toinen toisensa jälkeen.



Frank Borzage: Young America ***

Ihan mukava oli tämäkin pätkä, jossa pääosissa on rasavilli nuorukainen. Kun täti heittää kelvottoman miehenalun ulos talostaan, saa tämä mahdollisuuden asua rikkaan hyväntekijän luona. Tarinassa on tietenkin myös kohtaus, jossa nuorukaisen luotettavuus punnitaan. Ennalta-arvattava, mutta toimiva.



Carl Th. Dreyer: Gertrud *****

Ties monesko katselukerta ja aina toimii yhtä hyvin, Dreyerin paras äänielokuva. Rauhallinen tyyli sopii elokuvaan erinomaisesti, tarina on kiinnostava ja näyttelijät hyviä. Yksinkertainen on kaunista.

Uuh, pitäs jaksaa useammin niin muistaisikin jotain, jos tää nyt ylipäätään ketään kiinnostaa.

Under the Tuscan Sun

Mainitsen tämän siksi, että eipä tällaista kovin usein tule katsottua. Hengissä säilyin, mutta kliseisellä Italialla oli siihen paljon osuutta.



Donkey Punch

En ollut silloin NV:ssä kun tämä esitettiin samalla kertaa Eden Laken kanssa. Onhan tämä ihan eri kaliiperia. Positiivista kyllä täysin ennalta arvattava elokuva ei ole, ja seksi on varsin explisiittistä. Kovin jännittäväksi en viitsi mennä kehumaan, ja loppu menee ihan naurettavaksi Last House on the Left ‑remaken tyyliin.



Outlaw

Potentiaalia olisi tässä brittielokuvassa, jossa porukka enempi tai vähempi rikoksen uhreiksi joutuneita tai latvalahoja päättävät pistää possen pystyyn. Visuaalinen nykiminen on todella rasittavaa, eikä se tarina oikein toimi.



Planet of the Vampires

Ihan jees campia, jossa kirkkaat värivalot valaisevat yllättävän päteviä lavasteita. Kunnioitettavan hyvä tunnelma kohtauksessa, jossa avaruuszombiet nousevat "haudasta" läpinäkyvän muovin alta.



Witchcraft

Ihan onneton elokuva kaikin puolin vaikka tässä on Linda Blair ja David Hasselhoff. Gore ei kuitenkaan ole ihan surkeaa (onko se hyvä juttu?), ja ihan ok idea, kuinka muutama synti ovat kolme helvetin porttia.



Arn – Temppeliritari

Teknisesti viiden tähden tuotos, etenkin pohjoismaalaiseksi elokuvaksi. Tarina ei kuitenkaan vie mukanaan, ja ihan liikaa on ahdettu samaan.



Dark Knight

Voi vittu. Hyvä alku, ja vetää Ledger hyvin, mutta muuten valitettavasti ihan samanlaista hajutonta, mautonta ja CGI-muovista rymistelyä kuin 99% tämän genren kamasta. En ymmärrä.



Miehen työ

Ihan jees. Huono puoli, että ei osata päättää onko tämä tragikomedia vai pelkkä tragedia. Alku on sitä koomisempaa puolta, joka ei istu lopun masentavimpiin kuvioihin oikein saumatta.



Mannen som elsket Yngve

Tätä mainostettiin Norjassa isosti, ja taisi menestyäkin, vaikka onkin kovin tyypillinen nuorisodraama: on rakastumisia, dokaamista, kaverien kanssa riitelyä, eronneita vanhempia ja bändissä soittamista. Ja HOMOstelua. Irstas vanha heterosetä on kyllä tyytyväinen siitä, että teinitissit ja ‑peppu näytetään, jotta se vasuritouhukin kompensoituu. Kertoo 80-luvun lopusta, mutta ajankuva jää musta aika köyhäksi.



Obsession

Eli de Palman Naisen kahdet kasvot. Ihan syystä jää de Palman muiden saman kauden (Carrie samana vuonna, 3 vuotta aiemmin Sisters, Furysta en ole ikinä pitänyt) elokuvien varjoon. Alkupuolta piristää Firenze, mutta keskivaihee laahaa pahasti. Päähenkilö käyttäytyy niin naiivisti, että uskottavuus menee koko elokuvalta. Loppu vähän tsemppaa, mutta loppujen lopuksi suurin ansio on melkein siinä havainnossa, että John Lithgow (myös de Palman Kahdet kasvot ‑elokuvassa, öh) näyttää huomattavasti fiksummalta viiksissä kuin ilman.



The Machinist

Ihan syystä kehuttu, vaikka ehkä tällaisia onkin nähty liikaa. Toki propsit Balelle eläytymisestä, varsinkin kun mies oli juuri muistissa Dark Knightista. Lähinnä mulle tuli Cronenbergin Spider mieleen. Tyylikkään näköinen!



Inside Man

Ok trilleri, mitä tuskin tulee katsottua ihan äkkiä jos ikinä uudestaan. Epäkronologinen kerronta on sopivan pientä, ja oikeastaan vähentää mysteeriä sen rakentamisen sijaan. Mielenkiintoista. Fosterin roolihahmo meni vähän ohi.

Lihaa+ verta ***

Aika hyvä tarina jossa oli paljon kiinnostavia juttuja, mutta lievä "so what"-fiilis tästä silti jäi kuten muistakin Verhoevenin leffoista.



Thavasi ***



Maailman komein ja sympaattisin toimintasankari Kapteeni Vijayakanth kaksoisroolissa isänä ja poikana mukiinmenevässä maaseutueepoksessa. Alussa ja lopussa laadukasta punkerotoimintaa.



Aaram Thamburam ****



Malluwoodin ison miehen Mohanlalin oikein mainio klassikkoleffa synnyinseudulleen peräkylään palaavasta gangsteri-maailmanmiehestä.



Final Destination 3D **



Onneton räpellys mutta ensimmäisenä 3D-elämyksenä ei kauheasti ottanut päähänkään.



Arundhati ***



"Nainen-syntyy-uudelleen-kostamaan-demoniksi-muuttuneelle-siskonmiehelleen" – aiheinen kauhufantasia Tollywoodista. Tietokone-efektit olivat pääosassa mutta lyhyt kesto (2h) ja ei ihan tavanomainen juoni lisäsivät katsottavuutta.



Shinjuku Incident ****



Hyvin ohjattu ja koko ajan kiinnostavana pysyvä juttu kiinalaisten maahanmuuttajien sekaantumisesta yakuzojen touhuihin 90-luvun Tokiossa. Olis ehkä ollut parempi ilman Jackietä, joka oli liian vanha rooliinsa ja muutenkin turhan kivikasvo.



Malla *



Kannadankieliset elokuvat ovat yleensä aika huonoja.



The Man Who Fell to Earth *



Tästä ei tajunnut yhtään mitään.



Parugu **



Allu Arjunin vaisuksi jäävä rakkauselokuva, joka lienee tehty kannanotoksi Chiranjeevin tyttären kotoakarkaamis-tapaukseen.



Naan Sigappu Manithan ***



Intian "Death Wish" vuodelta 1984, pääosassa mustaan nahkaan pukeutuvana väkivallan vihollisena itse Rajinikanth. Ohjaus loputtomine zoomailuineen oli karkeatekoista ja oikeussalikohtaus tylsä lopetus, mutta Rajni veti hyvän roolin ja olihan tää aika kova.

pseudonyymi ( 9.11.2009 22:00)

Antti Tohka ( 9.11.2009 05:58)

Sex and the City. En oikein lämmennyt tälle. Liian vähän ideoita, liikaa product placementtia.

Saatana tää on hirvee. (Mut pakotettiin katsomaan vuosi sitten.) Kulli vilahti, mutta sekään ei auttanut.

Diggaan kyllä sarjasta, mutta 2 tuntia 20 minuuttia? Pääosissa jotku vitun kengät, käsilaukut ja mekot.

Nyt on katsomiset tavallistakin pahemmin pyyhkiytyneet muistista. Mutta NV:n lisäksi ainakin

ozploidaatiota dvd:ltä:



Eggleston: Long Weekend (1978) ***½

Hieno luonto kostaa ‑filmi, jossa hyvin creepy tunnelma. Etenkin tämä vedenalainen ilmestys toi ihon kananlihalle. Pariskunnan kanssakäyminen ei vaan jatkuvasti jaksanut kiinnostaa, vaikka näyttelijät ovatkin päteviä.



Mulcahy: Razorback (1984) ****

Jättihirviöelokuvat ovat lähellä sydäntä ja tässä huima visuaalisuus ja tappajasika kompensoivat helposti tympeän päähenkilön.



Franklin: Roadgames (1981) ***½

Vahvasti suositeltava hitchcocklainen road-trilleri, jossa rekkakuski Stacy Keach alkaa jäljittää autoa jonka olettaa sarjamurhaajalle kuuluvaksi. Kaikin puolin laadukasta, suhteellisen verkkaista jännitystä, jossa ainoastaan loppu uhkaa hieman lässähtää, mutta siitä noustaan onneksi vielä ilahduttavaan viimeiseen otokseen.



Wincer: Harlequin (1980) ***

Moderni Rasputin keplottelee poliittisesti vaikutusvaltaiseen perheisiin salaperäisin motiivein. Toimii pääasiassa miltei erinomaisten roolisuoritusten ansiosta. Ei kovin australialainen fiilis edellisiin verrattuna, hyvä leffa kuitenkin ja taas nippu erityisen onnistuneita kohtauksia.



+



Hill: Observe and Report (2009) [bd] **½

Eli Ostarin superstevari. Ei ihan täysillä toiminut mulle mutta mukavan yllättäville teille lähteävä ja pimeä komedia. Ei liikaa naurattanut mutta jatkuvasti pysytteli riittävän kiehtovana kuitenkin.



Selick: Coraline (2009) *** [bd]

Tarina ei innostanut mutta visuaalisuudessa riittää ihmeteltävää varmaan uusintakatselullekin. 3d-versio ei oikein toiminut kotikatselussa (eka bd jolta moista yritin), pari lähelle tunkevaa kohtausta oli ihan hauska kurkata muttei koko elokuvaa.