Mitä elitistit katsovat

403. Rudolph:

Mortal Thoughts (digiboksi) **

Tapahtumien purun kehystäminen poliisikuulusteluilla auttaa hiukan, muuten harmaata massaa.



404. Cassavetes: Shadows (35 mm) ***

Parantui hitusen toisella katselulla.



405. Frankenheimer: Ronin (digiboksi) ***

Perushuttua jolle täytyy antaa plussaa tarpeettomasta autojen tuhoamisesta ja yleisestä piittaamattomuudesta sivullisia kohtaan.



406. Freda: Estratto dagli archivi segreti della polizia di una capitale europea (dvd) **

Asiallinen alku leviää liian moneen suuntaan kurottelevaksi pannukakuksi.



407. Salmenperä: Miehen työ (digiboksi) ***

Pitää melko hyvin otteessaan, vaikka alku on epäluonteva ja loppu väkinäinen. Volaselta ja Korpelalta hyvät roolit.



408. Edwards: Blind Date (digiboksi) **½

Petti pahasti trailerin kohottamat odotukset aikoinaan, eikä ilahduttanut vieläkään. Treffi-ilta toimii vielä aika hyvin, mutta jälkiselvittely plöräyttää tarinan pohjamudan tuntumaan.



409. Chomsky: Inside the Third Reich (digiboksi) ***

Ihan ok henkilökuva Speeristä Hitlerin valtaan nostaneen kansakunnan symbolina. Derek Jacobin Adolf-tulkinta meinaa livetä jatkuvasti parodian puolelle.



410. Blomberg: Miss Eurooppaa metsästämässä (digiboksi) **

Lintukuvaaja lähetetään ikuistamaan vähän toisenlaisia tipuja, ja loppu on lähes juonetonta pimuparaatia ja hassuja kommelluksia.



411. Vigo: L'Atalante (tv) ****

Toimiva kombinaatio pakahduttavaa rakkaustarinaa ja komediallista revittelyä.



412. Cimino: Thunderbolt and Lightfoot (tv) **

Ei nostanut osakkeitaan vuosien takaisesta pettymyksestä.

Parin viikon saldoa;

Jason Yee: Dark Assassin (DVD) *

Lähtökohdiltaan potentiaalia ihan hyvään martial arts ‑mättöön tarjoava tarina hajoaa ankeaksi tekotaiteiluksi, kun ohjaaja-pääosaesittäjä Jason Yee päättää näyttää kaiken postimerkinkokoisina kollaaseina. Kamala paska.



Robert Tiffe: Sword of Honor (DVD) ***

PM Entertainment näyttää, miten sama tehtiin vanhoina hyvinä aikoina. Löperö ja hyväntuulinen turpaanvetoleffa, mitään ei oteta turhan vakavasti, ja seuraava tappelukohtaus on aina aivan nurkan takana. Tämä on niitä elokuvia, joissa nakkikioskia ryöstämään lähtee 20 rosvoa, ihan vain siksi, että päähenkilöllä olisi enemmän hakattavaa. Mikäs siinä. Kolaripornoa tosin on PM:n mittapuulla harmillisen vähän.



Barry Shear: Across 110th Street (DVD) ****½

Intensiivinen ja tyylikäs. Juuri sellaista 70-lukulaista kovaksikeitettyä rikoselokuvaa, josta pidän.



Dolph Lundgren: Command Performance ***

Die hard in a rock concert. Dolph esittää rumpalia, joka välttyy kiinnijäämiseltä, koska sattuu olemaan hyökkäyksen alkaessa vessassa polttamassa pilveä. Paskaa CGI:tä lukuunottamatta yllättävän kalliin oloinen, ja Dolph läträä verellä Russian Specialistista tuttuun malliin. Menevä, mutta unohdettava rävellys, Lundgrenin ohjauksista onneksi sentään parempi kuin onneton Missionary Man.



Jeff King: Driven to kill (DVD) ****

Nykyseagaleiden kirkasta kärkeä. Odotukset olivat onnettoman Kill Switchin jälkeen nollissa, joten elokuva onnistui yllättämään positiivisesti. Jo se, että Seagal esittää Voria, johtaa hilpeisiin kusipäähetkiin, ja toimintaa on suorastaan yllättävän paljon. Matsikohtauksia ei onneksi myöskään pilata järjettömällä musavideokikkailulla, vaikka käsivaraa heilutellaankin. Hetkittäin päästään vittumaisuudessa vanhojen Seagalien henkeen, kun Sensei ampuu maassa kituvaa pahista päähän, rakentaa nauloista ja käsikranaateista ansan ja murskaa lasia pikkunilkin naamaan.



PJ Pesce: Sniper 3 (DVD) *½

Mitä vittua? Berenger nyyhkyilee ja itkee, ja löntystää laiskasti ruman karkkivärisessä viidakossa. Vetelä, ponneton ja uskomattoman rumasti kuvattu. Huonoin Sniper.

113. Michel Gondry:

La science des rêves (2006) 5/10

Ihan ok, that's all. Pääasiallisena ongelmana lievä kosmeettisuuden ja teennäisyyden fiilis, joka tunkee läpi elokuvan eri vaiheissa. Unijaksot olivat monin paikoin mielikuvituksellisia, mutta muuten en oikein nähnyt tässä mitään. Sinällään eduksi voisi sanoa, että reaalimaailman ja unimaailman nivoutuminen yhdeksi tapahtuu saumattomasti ja huomaamatta, lopuksi on jo hankala erottaa niitä toisistaan.

Ponyo Rantakalliolla **** Viihdyttävä ja kaunis.



Gothika ** Penelope Gruz naisten vankimielisairaalassa! Miten siitä saa huonon elokuvan? Tässä siinä on kuitenkin onnistuttu, Gruz (ja Downey jr) menee ihan hukkaan ja Halle Berry on erinomaisen ärsyttävä.



Child's Play * No todella epäpelottava kauhuelokuva jossa typerä skidi lähinnä raahaa rumaa nukkea ympäriinsä. Vaikea tajuta miten tästä saatiin franchise aikaiseksi



Child's Play 2 ** no tämä on sentään hieman viihdyttävämpi ja kevyt huumori toimii paremmin. Samoin Chuckyn liikkuminen ei ole täysin tuskastuttavaa katsottavaa.



Crash **** se uudempi oscar-voittaja siis. Täytyy taas käyttää sanaa "laatudraamaa", joka saattaisi ansaita viidennenkin tähden jos rotuasetelmat jätettäisiin vähän vähemmälle naamaan hieromiselle. Paljon parempi kuin se HOMOelokuva että sinänsä meni oscari oikeaan osoitteeseen.



Silent Rage ** Jotenkin tässä tulee monessa kohtaa mieleen Halloween 2, mutta kun soppaan lisätään motoristeja, "hauska" sidekick, romanssin tynkää, scifi-ihmiskokeita, Norris ja kädetön ohjaus niin puihinhan se menee.

Harold Ramis :

Caddyshack (1980) **

Eh..Ei kai tämä ole kenenkään elitistin mielestä hauska? Ja millä lihaksilla tämä on saanut imdb:ssä yli 7 keskiarvon, joka on kuitenkin komediaelokuvalle kova saavutus? Todella epähauskaa menoa, vaikka mukana ovat sentään Chevy Chase ja Bill Murray. Ei tässä edes yritetty hauskuuttaa katsojaa muussa kuin suklaa-paska-patukka uima-altaassa kohdassa (tosin ei sekään hirveän hauska hetki loppupeleissä ollut). No joo olihan tämä mauttomasti pukeutuva ja bileissä öykkäröivä setä myös kohtalaisen huvittava, samoin kuin kohtaus jossa Murray ja Chase ovat Murrayn esittämän hahmon kämpässä ja polttavat golf-nurmi ruohoa. Mutta noissakin kohdissa tuntuu että juttujen mahdollinen potentiaali jäi hyödyntämättä. Muuten äimistyttävän tylsää menoa. Ei ole aika kohdellut hyvin näitä tämän ikäisiä komedioita muutenkaan.



Duccio Tessari : Tough Guys (1974) ***

Varsin ok toiminta/bläkkäri-elokuva. En tosin tiedä listataanko tämä yleensä blaxploitaatioelokuvaksi mutta mustat näyttelijät ovat kyllä mukana isossa osassa. Jollain tapaa tästä tulee mieleen tuo Across 110th street, ehkä johtuen pääparista Isaac Hayesista ja Lino Venturasta. Ei tämä tosin niin hyvä ollut. Venturan esittämä pappi jahtaa ystävänsä murhaajaa Chicagon kuumilla kaduilla. Myöhemmin remmiin tulee mukaan Hayesin esittämä musta mies. Ihan mukavan tiukkaa nyrkkimättöä ja funkia asennetta. Hayesilta myös elokuvan soundtrack.

End of the Line



Mukavin yllätys uusista kauhuelokuvista pitkiin aikoihin. Uskonlahkolaiset vs tavikset metrotunneleissa ja homma ei leviä käsiin oikein missään vaiheessa. Harvinaisen onnistunutta goreilua ja apokalyptista tunnelmaa.

Baby Face (1933) 8/10

Erinomaisesti ohjattua, a-budjetin pre-code draamaa. Nietzschen opit muuttavat fatalistisen white trash ‑tytön (Barbara Stanwyck) elämän: http://www.youtube.com/watch?v=48sJ7NcpCR8



South Seas Massacre 4/10

Meir Zarchin videolla levittämä 70-luvun toimintaseikkailu jossa mittava paratiisisaaren joukkoyllätysseksikohtaus.



Ox-Bow Incident 7/10

Kompakti ja laadukas mutta sanomaltaan vähän jankkaava lynkkauspossewestern. Henry Fonda on erinomainen kuten myös Anthony Quinn mainiossa sivuosassa.



Waterloo Bridge 5/10

James Whalen toka leffa on budjettinsa puitteissa hyvin tehty mutta aika teatraaliseksi ja kuvaukseltaan staattiseksi jäävä draama I maailmansodan aikana huonoille teille Lontoossa joutuneesta tanssitytöstä. Näyttelijät ovat hetkittäin melkoisia pirivietereitä.



Night Nurse (1931) 6/10

Barbara Stanwyck hoitsuna. Huumoria, draamaa, vaarallisia tilanteita ja dipsomaaneja.



Tilinteko 4/10

Melko kaurismäkeä tämä Veikko Aaltosen esikoinen. Pojot musiikeille ja lopetukselle.



The Final Destination 8/10

Vihdoinkin hyvin tehtyä, mehukasta 3D-horroria ja vieläpä kunniakasta jatkoa hienolle sarjalle. Antaa uskoa sille että tällä tekniikalla saa aikaiseksi pirun nättiä matskua kunhan kuvaaja osaa asiansa. Paneroinnit tosin falskaavat vielä pahemmin kuin nykyelokuvassa yleensä.



Three on a Match 4/10

Kehno pre-code yllättävän hyytävällä lopetuksella.



Don(alkuperäinen)

Ääh, tykkäsin remakesta kankaalta nähtynä enemmän eikä tämä alkuperäinen jaksanut oikein innostaa kun tarina oli suht tuttu eikä varsinaisia huippuhetkiä ollut kovin montaa. Eka laulukohtaus oli aika huumaava.



Double Indemnity 8/10

Laatuleffa. Rakenteeltaan ja kerronnaltaan erinomainen mutta loppupuolella turhaa twistiä, olisin arvostanut suoraviivaisempaa lähestymistä. Barbara Stanwyck näyttää hieman naurettavalta 40-luvun tötterökampauksessa ja tötterörintsikoissa mutta oli toki muuten edelleen melkoinen pakkaus.



Little Caesar8/10

75-minuuttisena harvinaisen kompakti ja loppua kohti petraava gansteriklassikko. Edward G. Robinson kovassa vedossa.

Jos jotain...

Rappeneau: Cyrano de Bergerac – Elokuvallisia ansioita ei voi kiistää, mutta valitettavasti tällainen runollinen dialogi ei jaksa täysillä kiinnostaa (siksi vaikea katsoa esim. Shakespeare-filmatisointeja). Onneksi ei sentään ihan joka lausetta vedettä hienommassa muodossa, mutta silti aivan tarpeeksi. Tarina oli kuitenkin tuttu, joten leffaa jaksoi seurata vaikkei jokaista lausetta jaksanut tajuta... Kyllähän Depardieu hienosti vetää roolinsa ja pakko todeta että tässä ollaan varmasti siinä näyttelemisen ytimessä. ***



Marshall: The Sheepman – Todella positiivinen yllätys. Odotin kuivahkoa peruslänkkäriä ja aika lailla peruslänkkäri olikin, mutta hemmetin viihdyttävä. Ei mikään suuri elokuva mutta erinomainen esimerkki oman aikansa onnistuneesta viihdeleffasta. Toinen epäilys kohdistui Glenn Fordiin, ei äijää vastaan sinänsä ole mitään mutta ei mies ole aikaisemmin mitään suurempaa vaikutusta tehnyt. Mutta Ford veti roolinsa mainiosti ja oli mies paikallaan pikkukaupunkiin ihmisiä ärsyttämään saapuneena suupalttina. Tyypill' on tietysti hämärä menneisyys, mutta leffan pahiksena on nuori Leslie Nielsen. Tarina ei sinänsä mitään mullistavaa tarjonnut, mutta parasta leffassa olikin lähinnä Fordin suuhun kirjoitettu terävä dialogi. Todella terävää herjaa tulee taukoamatta ja pakostakin muut näyttelijät leffassa ovat lähinnä statisteja Fordin rinnalla. ****



Park: I'm A Cyborg But That's Ok – viikon haukotus ja pettymys. Eihän tämä mikään puhdas komedia ollut, mutta kyllä tässä sai tarpeeksi osakseen aasialaisesta huumorista. Jota heh heh revitään irti mielisairaista. No, kyllä siellä paikoitellen joku juttu nauratti ja pisteitä voi antaa kieltämättä mielikuvituksekkaista visioista, mutta kokonaisuus oli kyllä armottoman uuvuttava. Joku tunti ja vartti olisi ollut kohtuullisen siedettävä mutta siihen vielä puoli tuntia lisää, niin johan riitti. Eräässä vaiheessa jo luulin, että elokuva loppuu ja silloin ajattelinkin lopun olevan sopivan sympaattinen mutta eipä niin käynyt, vaan siihen tuli vielä se 20-30 minuuttia pitkästyttävää haahuilua. Ei kiitos, ei näin. **



Greutert: Saw VI – Taattua Saw-laatua! Jossain vaiheessa olin jo laskemassa kutos-osan heikoimmaksi sarjasta, mutta kyllä siinä lopussa saatiin vielä sen verran twistiä aikaiseksi ja tunnelmaa tiukemmaksi, että tasaisessa kolmen tähden sarjassa pysytään. Ja lopetuskin sellainen että ensi vuonna sitten seiskaa kehiin! ***



Cimino: Thunderbolt and Lightfoot – Viihdyttävä keikka-leffan ja road movien sekoitus. Clint on Clint ja Bridges antaa hyvää taustatukea. Kuin myös luotettavat George Kennedy ja Geoffrey Lewis. Hyvää sanailua paikoitellen ja jämäkkää toimintaa. Ei ihan Clintin kärkileffoihin toki mene, mutta keskitason yläpuolelle. Varsinainen keikka ei onnistu kiristämään jännitystä aivan maksimilukemiin verrattuna moneen muuhun rikosleffaan, mutta ei se huonokaan ole. Elokuvaa katsoessa tulee sellainen mukava nostalginen, kaihoisa fiilis. Kyllä 70-luvulla osattiin. Ciminolta hyvä avaus. Valitettavaa että Year of the Dragonin jälkeen ei juuri mitään mainittavaa ole tullut. ****



Eastwood: Mystic River – Uudempaa Clint-laatua ohjaus-puolelta. Ei tämä ihan napakymppi ole, mutta perushyvää Clintiä. Alussa kerronta vaikuttaa jokseenkin levottomalta, mutta onneksi pian päästään rauhalliseen Eastwood-tyyliin. Tarinaa pitää otteessaan loppuun asti, mutta kyllä tästä vähän turhaakin löytyy. Kirjaa en ole lukenut enkä tiedä kuinka suurta osaa siinä näyttelee Baconin hahmon ja vaimonsa vaikea suhde. Elokuvasta sen olisi kuitenkin voinut jättää pois. Tässä ei juurikaan selviä minkä helvetin takia muija soittelee niitä rasittavia puheluita. Kai siinä yritetään tuoda esille poliisin vaikeaa siivilielämää, mutta homma jää turhan hämäräksi eikä se oikein anna mitään lisää Baconin hahmoon. Ainoastaan se muija alkaa vituttamaan ja sitten lopussa, hups, päätetäänkin taas puhua kun Bacon heittää jotkut ratkaisevat sanat ja kaikki on hyvin. Mutta hyvä elokuvahan tämä noin muuten. ****

114. Wes Anderson:

The Life Aquatic with Steve Zissou (2004) 9/10

Teki mieli nostaa arvosana 10/10 näin uusintakatselulla, mutta koska leffa tuntuu ajoittain hieman puuduttavalle päätin jättää nostamatta. Absurdi tarina, joka tasapainoilee (kyynisen) huumorin ja surumielisen draaman veitsenterällä. Nyt seurassa katsottuna nauratti tuplasti ensikatseluun verrattuna.



Ihan vitun kova, pian päättyvän vuosikymmenen parhaiden joukossa!

Olen taas unohtanut melkein kaiken katsotun. Ööö..

Digiboksi:



Esman salaisuus. Kohtuullisen mielenkiintoinen kroatialaisleffa. Tyylistä tuli hieman mieleen Irina Palm, mutta tämä ei ollut lähellekään yhtä nolo.



Varmaankin oli muutakin...

Jos nyt jotain yrittäisi sanoa katsomistaan, Seagalin voisi kommentoida omaan ketjuunsa

Tentacles

Kun se Tappajahai oli aika tylsä, niin ei mee jakeluun, miksei näistä plagiaateista tehty ihan övereitä. Tämän alussa on vähän otetta, mutta sitten lässähtää. Mustekalalla olisi vielä yökötys-potentiaalia. Sinänsä ihan kohtuullisia efektejä.



Tropic Thunder

Alun feikkitrailerit ovat loistavia, samoin Robert Downey Jr, mutta varsinainen elokuva ei valitettavasti kovinkaan hauska. Luulin koko elokuvan ajan, että Tom Cruisen esittämää hahmoa näytteli Joe Pantoliano.



Death Race

Potentiaalia, joka haaskataan, ja tietenkin tänkin olisi voinut tehdä täysikäiselle mutta lapselliselle (aka mulle) yleisölle selkeämmin. Suurimmat ongelmat on typerästi toteutetussa ammuskelussa, juoni tietenkin on tyhmä. Parasta väkivalta, Statham, sopiva kesto.



Assasination of Jesse James by the Coward Robert Ford

Ihan jees, mutta vähän turhan hidas mun makuuni. Erinomaiset musiikit.



Syndicate Sadists

Enkä päässy tähän Lenzinkään teokseen oikein sisälle. Sinänsä ok:ta kaikin puolin, mutta jotenkin merkityksetöntä.

Butcher



Tuli napattua vuokraamon hyllystä ja vasta kotona huomasin, että kannessa lukee Eric Robertsin ja Robert Davin ohella Irina Björklund. Ihan sujuva ja lopussa mukavan väkivaltainenkin toimintapätkä. Eric Robertsin ihme kestovirne kyllä hämmästyttää aina, mutta ei enää ärsytä kuten joskus aikaisemmin. Davin ja Robertsin karisma yhdistettynä kaikenlaiseen miehiseen ökyilyyn (äijäilyä, rikollisten kunniakoodistoa, asefetismiä, Dodge Charger yms). Levyllä oli extrana Björklundin haastattelu suomeksi. Mukava lisä siitä huolimatta, että hän useaan otteeseen ikäänkuin antimarkkinoi omaa elokuvaansa kertomalla kuinka ei itse katso tälläisiä elokuvia ja sanoutuu irti elokuvan sanomasta jne. Jokatapauksessa mukavia extroja tälläiset kotimaisuuslisät, joita on viime aikoina tullut nyt muutama (Prison ja tämä).

Martin Scorsese:

The Color of Money ***

Väläyttelee parhautta vain hetkittäin. Naisosasto heikko.



Cary Joji Fukunaga: Ei nimeä ***½

Hieman ylimainostettu. Olihan tässä raakuutta.



Steven Soderbergh: Ilmiantaja! ***+

Enpä ole nähnyt Firmaa, joten taisin menettää jotain?



Wim Wenders: Berliinin taivaan alla ***½

Marlowen kissa mainittu, muun muuassa. Upeaa mustavalkokuvausta. Väsymys ja tekstien vituiksimeno laskivat pisteitä, mutta pitänee palata rikospaikalle. Berlinale 2010 anyone?



Martin Provost: Séraphine ***+

Huolellisesti tehty, verkkainen. Tasapaksuhko; huippukohdat haussa.

202.

Dirty Diaries ?

Eka episodi, Skin, on mahtava ja asetti riman korkealle, mutta harmillisesti loput tarinat ovat parhaimmillaankin vain huvittavia. Yhtä episodia en uskaltanut edes katsoa, tsiigailin mieluummin teatterin kattoa. Muutama onneton räpellyskin oli päässyt joukkoon, mutta episodielokuvan hyvä puolihan on se, ettei niitä tarvitse kauaa katsella. Kuvanlaatu oli yllättäen aivan riittävän hyvä.



203. 9. Komppania (9 rota) ***+

Pätevä venäläinen fullmetaljacket. Loppukahakka lipsahti välillä ehkä hivenen pateettisuuden puolelle.



204. The Sniper ****-

Asiallista tarkka-ammuntamehustelua. Hong Kongin arkkitehtuuria käytettiin hienosti hyväksi. Itsekin on tullut ammuskeltua tauluun sen verran (myös .50 BMG kiväärillä), että seurasin suurella mielenkiinnolla ammuntaan liittyviä dialogeja ja toimintatapoja. Tietty halpuus jotenkin vaivasi editointia ja yleisestä lookkia. Ja kohtaus, jossa Edison Chen räpeltää läppärillään, vei ajatukset tehokkaasti pois itse leffasta ja tuli jotain fläsäreitä ja mielipiteitä Hong Kongin naistähtösten karvanpoistoasioihin liittyen.



205. Ator – Taisteleva kotka ****

Loistavaa kamaa. Hämähäkki-kuninkaan armeija koostui kymmenestä tyypistä. Alettaisiin hipoa viittä tähteä, jos gore ja Sabrina Sianin vartalonesittely olisi esim. Conquestin tasolla. Niin, tässähän ei ollut gorea lainkaan, pelkkää aneemista miekalla metrin päästä ohi huitomista tyyliin The Invincible Barbarian. Pöh. Toisaalta, tässä oli karhunpentu, siinä jää parhaimmatkin tissit kakkoseksi.



206. The Ballad of Ricky Bobby **½

Kohtuuhauska leffa urheilun ja sitä seuraavien ihmisten idioottimaisuudesta. Odotetusti Sacha Baron Cohen vastasi leffan kaikista hauskimmista kohtauksista raivostuttavalla ranska-aksentillaan. Riki-böbii!

Two Lovers 7/10

Star Trek 6/10

Public Enemy No. 1 9/10

Miller's Crossing 10/10

Barton Fink 10/10

The Big Lebowski 9/10

Up 6/10