Mitä elitistit katsovat

Taas liian pitkä aika raportoimatta. Osaisikohan näistä jotain sanoakin. Elokuvat 236-253, kun kerran oli puhetta katsottujen elokuvien määrästä eli todella hyvin, ottaen huomioon, että vuoden aikana on tehtyä pari ulkomaan reissua ja muutettua kahteen kertaan. Olen pitänyt kirjaa omaksi iloksi vuoden 2000 lopulta, ja vuosittain on tullut katsottua min 188 ja max 293 elokuvaa.

Låt den rätte komma in

Oli kyllä hyvä. Loppukohtaus uimahallissa on todella hieno. ****



The Wrestler

Hyvä tämäkin, mutta odotin silti enemmän. Rourken kasvot hallitsevat elokuvaa, mutta Tomei oli myös hyvä. ****



Best Friends

*



Designated Victim

***



Cold Eyes of Fear

Kun miettii mihin samasta asetelmasta muutama vuosi myöhemmin Deodato vie House on the Edge of the Parkin, niin onhan tämä ihan liian pliisu. ***



Suspiria

Visuaalinen ilme ei tee muhun läheskään niin isoa vaikutusta kuin musiikki. *****



Reservoir Dogs

Nääh, hyvä muttei Tarantinon paras. Ehkä tämä on tullut katsottua jo liian monta kertaa, mutta Keitelin ulina alkoi olla jo rasittavaa ja onhan sitä nähtä muissakin elokuvissa. ****



Jeepers Creepers

Hirviökauhuksi ok. ***



Lethal Weapon

Joulun takia. Ilman Gibsonia tämä voisi olla vuosikymmenensä parempaan päähän kuuluvia. ***



Die Hard & Die Hard 2 & Die Hard with a Vengeance

Joulupäivän triple feature. Ensimmäinen osa on loistava, toinen osa sille hyvä jatko ja kolmonen voisi olla jo ihan eri sarjaa, vaikka Dirty Harrysta pummittu kaupungissa juoksentelu ja Jackson ovatkin hyviä. ***** / **** / ****



Black Christmas

Ihan en ymmärrä arvostusta, vaikka toki aikaansa edellä. Hyvää äänen käyttöä ja loppua kohden jännittäväkin. ***



The Train

Pidin kyllä, mutta vähän turhan pitkä. ***



Mantis in Lace

Ehkä joskus enemmän, mutta aika heikko. **



Ninth Gate

Loistava. En muistanutkaan, että tässä oli Jack Taylor. Kilarin musiikit ovat todella hienot niin kuin Draculassakin. Polanskin paras? *****



Letters from Iwo Jima

Mielenkiintoisinta on hivenen toinen näkökulma ja japanilaisen sotilaskulttuurin ja kunniakäsitteen käsittely. Pitäisi se sisarteoskin katsoa. ****



The Mask

Carrey hyvässä vedossa, ja ainoa kerta kun Diaz on hot. Genressään todella hyvä, sillä aikuisillekin on tarjottavaa. ****

k-mikko ( 27.12.2009 19:13)

Suspiria

Visuaalinen ilme ei tee muhun läheskään niin isoa vaikutusta kuin musiikki. *****

Jopa k-mikon sisältä löytyy pieni proge-fani.

Ted Post :

Beneath the Planet of the Apes (1970) ***

Jatko-osa Apinoiden planeetalle. Ihan ok. Heston nähdään ihan elokuvan alussa ja lopussa.



George Stevens : Shane (1953) ***½

Tämäkin oli varsin ok, joskaan ei nouse itsellä mihinkään kuumimpaan klassikkowesternosastoon. Liikaa Pieni talo preerialla – tyylistä kamaa. Onhan tässä sitten toinen, väkivaltainen puolensa. Alan Ladd ei ole kuulunut koskaan omiin suosikkeihini.



Raoul Walsh : Objective, Burma! (1945) ***½

Errol Flynnin esittämän kapteenin joukko-osasto ja yksi lehtimies lähetetään laskuvarjoilla Burmaan tehtävänään tuhota Japsien tutka-asema. Sangen viihdyttävä sotajermuilu korkkarihengessä.



Lewis Milestone; Carol Reed : Mutiny on the Bounty (1962) ****

Vasta ensimmäinen näkemäni Mutiny – leffa. Hyvähän tämä oli joskin varsin eeppisissä mitoissa kestonsa puolesta. Onneksi koko ajan kuitenkin tapahtuu. Trevor Howardilta loistorooli pahisupseerina. Muutenkin casting on kohdillaan. Brando ja Richard Harris yms. mukana. Myös eksoottiset merimaisemat ja rantapaikat tuovat plussaa elokuvalle.

216.

House of Voices (Saint Ange) ***

Martyrs-ohjaaja Pascal Laugier osoittaa esikoisessaan lupausta, mutta tuhlaa arvokasta peliaikaa tylsään, kliseiseen ja mitäänsanomattomaan ekaan puoliskoon. Tyyli on toki hallussa: Tunnelma on konsistentti ja joka ikinen kuva on kaunis, samoin Joseph LoDucan musiikki. Lou Doillonin näyttelemä Juliet on hyvin samantapainen hahmo kuin Martyrsin Lucie (Mylène Jampanoï), ja tietenkin loppujaksosta näkee että Laugier on kehitellyt Martyrs-ideoitaan jo Saint Angen aikaan. Saint Ange selittää, miten Laugier pystyi onnistumaan Martyrsin kanssa niin täydellisesti.



217. Jaws ****½

Koukuttava.



218. Scrooged **½

Ihan katsottava, mutta lopun mega-imelyys oli liikaa jopa joululeffalle.



219. Black Christmas **-

Typerryttävän tylsä. Aika ajanut pahasti ohi, ei tässä ollut oikein muuta kiinnostavaa kuin alun Exorcist-tyylistä kielenkäyttöä sisältänyt puhelu ja se, että näytettiin, kuinka poliisit tarkalleen puheluja jäljittävät.



220. 2012 ****

Michael Bayn surkuhupaisien Transformers-esitysten jälkeen Emmerichin mega-eepos tuntuu nerokkaalta. Efektipuolella 2012 tekee selvää jälkeä kilpailijoista. Katastrofeja pedataan hyvin ja kun ne sitten iskevät, ei voi kuin huokailla onnesta, kun jättitsunami heittää lentotukialuksen Valkoiseen taloon tms. Juoni ja kerronta on yllättävän toimivaa. Jos 2012 olisi tehty vakavalla naamalla, olisi käsissä kärkipään sci-fiä, mutta nyt hommaa laimensi se tyypillinen, eli aivovammainen ja jatkuvasti wizikäs dialogi (tosin Zlatko "Pusherien Milo" Buric kyllä toi kaivattua särmää siihenkin). Suosikkikatastrofini: Supertulivuorenpurkaus Yellowstonessa. Tämä jos mikä pitäisi renderöidä uudestaan 3D:nä.



221. Avatar ****

Oli hyvä. Helppohan näin kunnianhimoisesta hankkeesta on etsiä heikkouksia, mutta paljon enemmän saa irti jos keskittyy hyviin puoliin. Elitistin sinänsä ansiokkaassa arvostelussa Mr. Rautsi kyllä osoittaa Avatarin heikkoudet hyvin, mutta minä en nähnyt mitään niistä show-stopper tason mokina. Itseäni miellytti se, että heti alussa jo viritettiin mukavia jännitteitä tarinan taustalle, jolloin alun maailman esittelyvaihekaan ei tuntunut mitenkään erityisen turhalta spektaakkelilta. Itse asiassa Avatarin katsominen oli hieman kuin olisi ollut eksoottisella lomalla, mukava fiilis. Ei tämä silti yhtään mitään mullista. Nättiä cgi:tä ja tietokonehahmoja on nähty jo paljon, ja 3D oli niin hillittyä ettei siitä saanut juurikaan erityiskicksejä kuten vanhojen leffojen blatanteista katsojaa päin lentävistä nuolista, käärmeistä ja valkohaista. Odottelen suurella kiinnostuksella raportteja niiltä, jotka katsovat leffan sekä kaksdeenä että kolmedeenä. Ja yksi juttu mitä en voi hyväksyä: Ne rogerdeanilaiset leijuvat kalliot. Siis joku roti. Tuollaisille tarvitaan joku tieteellinen selitys, vaikka sitten jotain epätoivoista. Nyt ne olivat mukana vain, jotta saataisiin jotain "henkeäsalpaavaa 3D-maisemaa". Vitut. Leijuvat kalliot ovat hiukkasen eri kaliiberia fysiikan lakien raiskaamisessa kuin joku puiden muodostama neuroverkko. Traileri esitteli elokuvan hirvittävänä videopelimäisenä virityksenä, mutta onneksi juoni, olkoonkin kliseinen, voitti. Loppukahakka tosin loi välillä sellaisen "missä peliohjain"-fiiliksen, mutta kokonaisuutena Avatarin naiivi ekofantasia/sotafetisismi seos toimii mainiosti.



222. Patrick ****+

Pirun hyvä Exorcist-vaikutteinen tuotos. Etenkin dialogi oli taattuun aussityyliin reipasta.



223. Commando suicida **-

Okei, nukahtelin jatkuvasti (ulkoelokuvallisista syistä johtuen) joten arvioni ei ole kovin luotettava, mutta ei tämä kyllä hyvältä vaikuttanut. Täysin kädetöntä ohjausta, monotonista ampumista kuin suoraan jostain hiekkalaatikkoleikeistä raivostuttavalla luupilla soivan vihellysmusiikin soidessa taukoamatta. Harmillisesti Commando suicida on kuitenkin liian tosissaan tehty, jotta siitä voisi nauttia edes kalkkunana. Nyt käteen jäi lähinnä uskomattoman surkeat pienoismalliefektit ja typerryttävä loppukohtaus, jossa lentokone odotteli kaikessa rauhassa keskellä kranaattikeskitystä, ja sotilaat vieläpä jäivät kaikessa rauhassa sanailemaan ja katselemaan ympärilleen, wtf!



224. History of the World: Part I ***

Secoitus hyviä ja huonoja wizejä. Miltei jokaisesta kohtauksesta tulee mieleen Monty Python ‑elokuvat parempine wizeineen. Viimeinen ehtoollinen oli kyllä mainio: "One who sits amongst us has already betrayed me." -"Who? Who?" -"Judas! Do you want a beverage? Try the mulled wine, it's terrific".



225. Frogs **

Epäinspiroitunut luonto iskee takaisin ‑pätkä. Sammakot eivät edes tapa ketään, kunhan kerääntyvät tuijottamaan ja kurnuttamaan kun käärmeet, liskot, hämähäkit, kilpikonnat ja alligaattorit ja kasvit hoitavat hommat. Parasta leffassa on itse asetelma kun ulkopuolinen alfa-uros saapuu vittumaisen papan hallitsemaan perhetapahtumaan ja hurmaa heti naiset ja osoittaa suvun miehet surkeiksi tuhkamuniksi. Eikä kukaan ihmettele, että tämä täysin tuntematon jäbä sattuu aina löytämään seurueen jäseniä jostain mystisesti kuolleina, vaan jopa antavat hänelle haulikon (!). Joulukalkkuna!



-- 00-luvun lopun tuomiopäivän setti: --



226. Miracle Mile (1988) ***+

Tämä jos mikä on mielisairas leffa. Jäbä kuulee vahingossa puhelimessa että ydinsota on alkamassa noin tunnin kuluttua, ja levittää tätä huhua eteenpäin kunnes koko kaupunki on ihan GTA: ryöstelyä, palavia kyttiä, romuttuvia autoja, tappeluita, paniikkia, sexiä, nekrofiliaa (siltä se ainakin näytti), kauheissa kasari-trikoissa juoksevia voimamiehiä... whoah! Oliko huhu sitten totta? Katso leffa jos haluat tietää loppuratkaisun. Mukana Star Trek TNG:n Tasha Yar ‑tsubu samantapaisessa roolissa.



227. The Day After (1983) **

Tylsä, mutta vaikuttava kuvaus viikoista ennen ja jälkeen ydintuhon. Juuri mitään ei tapahdu: Jason Robards, John Lithgow, Steve Guttenberg ja muut haahuilevat ja tuijottavat epäuskoisina. Itse ydinsota on kursittu kasaan ydinkoe-stockfootagesta. Jotkut visiot ovat erityisen mieleenjääviä, kuten jumalanpalvelus tuhoutuneessa kirkossa: risti roikkuu narusta, rääsyinen pappi saarnaa zombiemaiselle seurakunnalle. Käytännössä tämä on kaksituntinen opetuselokuva siitä, kuinka ydintuhon jälkeen kenelläkään ei ole kivaa.



228. Last Night (1998) ***

Maailma on taas loppumassa! Kuusi tuntia aikaa. Kaupunkilaisilla on monia tapoja suhtautua asiaan. Suurin osa on yllättävän flegmaattisia tai arkirutiineihin turvautuvia, pieni osa riehuu anarkistisesti, eräs on tehnyt listan siitä millaisten ihmisten kanssa haluaa vielä harrastaa seksiä ja soittelee nyt heitä paikalle... Taide-elokuvaksi ja kanadalaisproduktioksi oikein hyvä. Mukana näyttelemässä hypnoottinen David Cronenberg ja se yksi Galactica-tyyppi.

KCrimso ( 27.12.2009 20:14)

k-mikko ( 27.12.2009 19:13)

Suspiria

Visuaalinen ilme ei tee muhun läheskään niin isoa vaikutusta kuin musiikki. *****

Jopa k-mikon sisältä löytyy pieni proge-fani.

Heh! Eipä toi Goblinin score musta erityisen progea ole, ei polveile sinne tänne vaan ylipäätään tukee elokuvaa.

129. Giuseppe Rosati:

Paura in Cittá (1976) 6/10

Varhaiseläkkeelle lohia kalastelemaan passitettu entinen poliisi Mario Murri joudutaan kutsumaan takaisin palvelukseen, kun pahamaineisen Lettierin johtama rikollisjoukkio pakenee löysästi vartioidusta vankilasta ja alkaa uhkaamaan yhteiskunnan turvallisuutta.



Tämä on siis sitä mm. Likaisen Harryn inspiroimaa Poliziottesco-elokuvaa. Maurizio Merli viiksineen esittää vigilante poliisia Murria, joka vähät välittää esimiestensä byrokraattisista ja korrekteista toimintaohjeistuksista. Murri pistää roistot kylmäksi, ja vaikka metodit eivät voita pukumiehiä puolelleen, tavalliset ihmiset ovat innoissaan: on olemassa ainakin yksi poliisi, joka saa oikeasti iskettyä kapuloita alamaailman rattaisiin. Murrin metodien taustalla on syvä epäusko yhteiskuntaan, joka selittyy toistuvilla flashbackeillä hänen kauan sitten murhatuista kauniista vaimostaan ja suloisesta tyttärestään.



Tarina on sinällään kopio n. miljoonasta samantyyppisestä elokuvasta. Vaikka leffa on siinä mielessä aika heikko, ettei mitään erityistä vetoa ole saatu aikaan, yllätyin moneen kertaan kuinka "hienovaraisen dramaattiselle" tasolle kerronnassa on pyritty. Murrin hahmo on traagisen ristiriitainen, perheen kuolema on jättänyt hänet tyhjäksi ja kyyniseksi kuoreksi, joka kostaa rakkaidensa kohtaloa jokaiselle vastaantulevalle rikolliselle. Hänen aseensa suorittaa sekä oikeudenkäynnin että rangaistuksen toimeenpanon. Mikä parasta, tämä traagisuus on oikeasti pyritty tuomaan esiin elokuvassa. Herkullisimmassa kohtauksessa Murri pelastaa katolisen papin, joka on joutunut ryöstäjien panttivangiksi. Jumalan miehen ja poliisin katseet kohtaavat hetkellisesti kesken ampumataistelun; papin kasvoilta kuvastuu sääli ja surumielisyys, hän näkee Murrin tyhjässä ilmeessä vain kuoleman. Kun tilanne on ohi ja roistot makaavat hengettöminä maassa, pappi astuu esiin kirkkaasta valosta ja sanoo: "may God forgive you, son". Murri seisoo hetken paikallaan ja poistuu lausumatta sanaakaan. Tämähän on ihan vitun kova kohtaus!



Ihmissuhteiden tasolla tunnelin päässä on kuitenkin havaittavissa hieman valoa, nuoren ja kauniin Silvian saadessa yksinäisen miehen ympärilleen rakentaman muurin rakoilemaan. Kun Silvia riisuu itsensä alasti ja antautuu tälle lähes tuntemattomalle miehelle, hetki ei suinkaan pääty halpaan zoomiin naisen rintoihin, vaan parin käsiin, jotka tarttuvat hellästi toisiinsa heidän suudellessaan.



Vaikka Paura in Cittàssa onkin näin herkullisia aineksia, jää tämä silti aika latauksettomaksi. Draaman vuoksi leffa laahaa välillä tylsänä. Suurin puute on kuitenkin korkean profiilin roiston puuttuminen. Kyllähän tällainen tarina vaatii persoonallisen rikollisen, johon sankarin kokema antipatia henkilöityy. Rikollisliiga, jota vastaan Murri kutsutaan taistelemaan, jää näin ikävän kasvottomaksi ja vaisuksi. Musiikit ovat itseasiassa ihan pätevät, ja leffa näyttää hyvältä, ei mitään poikkeuksellista mutta hyvää perussettiä.

k-mikko ( 27.12.2009 23:50)

KCrimso ( 27.12.2009 20:14)

k-mikko ( 27.12.2009 19:13)

Suspiria

Visuaalinen ilme ei tee muhun läheskään niin isoa vaikutusta kuin musiikki. *****

Jopa k-mikon sisältä löytyy pieni proge-fani.

Heh! Eipä toi Goblinin score musta erityisen progea ole, ei polveile sinne tänne vaan ylipäätään tukee elokuvaa.

Eli taidat olla koulukuntaa: "jos mä tykkään siitä se ei voi olla progea". No ei siinä mitään.

455. Crichton:

The First Great Train Robbery (digiboksi) ***

Veijarimaisten ryöstäjien suunnitelma on jatkuvassa vaarassa tikahtua omaan nokkeluuteensa. Connery ja Sutherland ovat passelit valinnat päärooleihin.



456. Köngäs: Virginie (digiboksi) *

Teennäistä, väkinäistä ja pitkäveteistä.



457. Yu: The Trail (dvd) ***

Kommentit Joy Sales ‑ketjussa.



458. McTiernan: Die Hard (dvd) *****



459. Hawks: Red River (digiboksi) ****

Tästä ei karjanajo paljon eeppisemmäksi mene. Jännittävä juoni, nasevaa dialogia ja hyvät näyttelijät, joista Walter Brennan ansaitsee jälleen erikoismaininnan.



460. Furie: The Ipcress File (digiboksi) ****

Virkamiesmäisen muodollinen lähestymistapa vakoiluun ja yleinen hillitty brittiläisyys virittävät hykerryttävän tunnelman, eikä Cainessa, tarinassa ja vääristyneissä kuvakulmissakaan ole valittamista. Palmer-trilogian paras.



461. Norris: Walker, Texas Ranger: Trial by Fire (digiboksi) *

Mitähän järkeä tämänkin katsomisessa oli?



462. Jean: Hogfather (digiboksi) ***½

Osittain juoneltaan samantyylisenä pätevä vaihtoehto perinteiselle Nightmare Before Christmasille. Kiekkomaailman karjunvalvojaisissa sijaispukki tosin onnistuu hommassaan paremmin ja panoksetkin ovat kovemmat.



463. Tsang: Fatal Vacation (dvd) ****

Kommentit Joy Sales ‑ketjussa.

C.W. Leadbeater ( 28.12.2009 11:58)

462. Jean: Hogfather (digiboksi) ***½

Osittain juoneltaan samantyylisenä pätevä vaihtoehto perinteiselle Nightmare Before Christmasille. Kiekkomaailman karjunvalvojaisissa sijaispukki tosin onnistuu hommassaan paremmin ja panoksetkin ovat kovemmat.

Toi oli aivan vitun hirvittävä. Välillä alkoi ihan fyysisesti sattumaan.

KCrimso ( 28.12.2009 11:53)

k-mikko ( 27.12.2009 23:50)

KCrimso ( 27.12.2009 20:14)

k-mikko ( 27.12.2009 19:13)

Suspiria

Visuaalinen ilme ei tee muhun läheskään niin isoa vaikutusta kuin musiikki. *****

Jopa k-mikon sisältä löytyy pieni proge-fani.

Heh! Eipä toi Goblinin score musta erityisen progea ole, ei polveile sinne tänne vaan ylipäätään tukee elokuvaa.

Eli taidat olla koulukuntaa: "jos mä tykkään siitä se ei voi olla progea". No ei siinä mitään.

Off-topic, mutta jatketaan. Onhan siinä iso ero mikä toimii elokuvan soundtrackina, ja mitä kuuntelisin pelkkänä musiikkina. Suspirian soundtrack nyt menisi ilman kuvaakin, mutta eipä sitä silti tulisi kuunneltua. En mä klassistakaan himassa kuuntele, vaikka samassa postauksessa kehuin Kilarin Yhdeksäs portti ‑soundtrackia.



Suspirian soundtrack, ainakin siinä määrin missä sitä elokuvassa kuullaan, ei turhaan kikkaile monimutkaisilla kappalerakenteilla ja osilla, jotka eivät mun korvissa toimi yhteen.



Allmusic.com:

Suspiria has long been popular with heavy metal fans because it sports a hard-rocking edge equal in intensity to the scariest works of Black Sabbath or King Diamond

k-mikko ( 28.12.2009 12:19)

Allmusic.com:

Suspiria has long been popular with heavy metal fans because it sports a hard-rocking edge equal in intensity to the scariest works of Black Sabbath or King Diamond

Monet Black Sabbath fanit tykkää myös King Crimsonista.



Vaan eiköhän tämä riittänyt tästä.

Avatar ***

Ideologialtaan hömelö mutta muuten kelpo toimintaviihdettä eksoottisissa maisemissa.



Vengeance ****



Taattua Johnnie To-laatua, ihan yhtä kova kuin Exiled tai The Mission.



The Marine 2 **



No niin tulipa tämäkin nähtyä.



Peranmai ***



Tuoreessa tamilielokuvassa yhden miehen ja viiden naisen ryhmä taistelee viidakossa terroristeja vastaan, jotka yrittävät estää intialaisen sääsatelliitin laukaisun. Valitettavasti tekstityksen puuttuminen esti syventymästä juonen yksityiskohtiin, kuten päähenkilön marxilaisuuteen. Elokuvan pahiksiksi oli värvätty länsimaalaisia näyttelijöitä (mm. Roland Kickinger) mutta ei olisi kannattanut, koska tyyppien puiseva replikointi laski Peranmain tasoa melkoisesti.



Love Exposure ***



Yli kolmituntinen teiniromanssi otti välillä voimille (katsoin n. kymmenessä osassa eri päivinä) mutta olihan tässä kiinnostaviakin juttuja, ja tarinan loppu oli minun makuuni. Ne kolme tai neljä gore-kohtaa olivat vähän turhia muuten kiltissä kokonaisuudessa.

Tsujimoto, Fukasaku, Tahara & Oshii:

Kill **

http://www.elitisti.net/arvostelu/2009/12/001736/kill_2008_takanori_tsujimoto.html



Oshii: Assault Girls ***½

http://www.elitisti.net/arvostelu/2009/12/001766/assault_girls_2009_mamoru_oshii.html



Sono: Love Exposure *****

Kolmas kerta. Aivan lyömätön.



Miike: Gozu ***

Miiken omituisin elokuva on sitä hyvässä ja pahassa. Paikoitellen sen ominaisuus on kankeaa ja kiusallisen itsetietoista, toisinaan erinomaisen sujuvaa ja mielipuolista. Alku ja loppu toimivat parhaiten, keskiväli hieman huonommin. Näyttelijät ovat nappivalintoja.



Nishimura: Tokyo Gore Police ***½

Ei auta kuin myöntää: olin väärässä ensikatselun jälkeen. Välillä Nishimuran goretykitys töksähtelee itsetarkoituksellisuudessaan (esim. alun ranteiden viiltely), mutta valtaosan ajasta jälki on riemastuttavan pöljää, kekseliästä ja sympaattista, paikoitellen jopa tyylitajuista (vanha Saab Shinjukun yössä). Todettakoon myös, että leffa näyttää Media Blastersin DVD:ltä katsottuna pirun paljon paremmalta kuin Maximin suttuisessa digiprojektiossa.



Lisäksi lentokoneessa katsottuna karismaattisilla näyttelijöillä varustettu rutiinitrilleri The Sentinel (**) (2006), sekä Pixarin Up (***), joka viihdytti yli odotusten, vaikka en puljun tuotannoista olekaan kiinnostunut. DVD:ltä eläintappojensa takia ristiriitaisia tunteita herättänyt, mutta muutoin tunnelmallinen ja oikeallakin tavalla provosoiva Cannibal Holocaust (***½), sekä Stanleyn mielenkiintoinen Hardware (***), jota heikentää ärsyttävä stalker-hahmo sekä loppuhuipennuksen editointi- ja rytmitysongelmat. Telkkarista uusin Wallace & Gromit (***), joka tosin tuntui hieman liikaa Were-Rabbitin toistolta, ja sisälsi tarpeetonta väkivaltaa.

Vuoden viimeiset dvd-painonhallinnat.

464. Renoir: Swamp Water (dvd) ***½

Kadonnutta koiraansa etsivä nuori mies törmää rämeen keskellä lakia pakoilevaan erakkoon elämän suunnan mullistavin seurauksin. Viipyilevästi avautuva juoni pääsee itse asiaan vasta loppukolmanneksella, mutta kerronta on niin vetävää, ettei jahkailu pahemmin haittaa.



465. Grauman: Lady in a Cage (dvd) ***½

Hiostavaa ryöstödraamaa ja tiukkaa tutkielmaa kaupunkilaisten välinpitämättömyydestä.



466. Kershner: Never Say Never Again (dvd) ***½

Saman vuoden kaavamaisen Octopussyn rinnalla epävirallinen Thunderball-uusinta on paljon jännempi tapaus. Ikämies-Bondin rajoitukset tuovat hahmoon enemmän uskottavuutta, karkeampi ulkoasu on jo vaihtelun vuoksi kiinnostavaa ja onhan tässä vielä vetävämmän näköiset dooriksetkin.



467. Edwards: The Party (dvd) ****

Blake Edwardsin hauskin elokuva nousee aika korkealle Peter Sellersin listallakin.

Patrick

Mainiota vanhan ajan kauhutrilleriä.



Ultimate Warrior

Robert Clousen post-apocalypse pläjäys ennen genren varsinaista kultakautta. Yul Brunner toikkaroi kaljunsa kanssa ultimaattumina taistelijana. Siemeniä (sanan monessa merkityksessä) pitää suojella. Hyvä, vaan ei aivan topnotch. Max von Sydown karisma antaa elokuvalle ehdottomasti lisää... syvyyttä.



Yor, the Hunter From the Future

Varsinainen ilopilleri, mutta snadisti liian pitkä keskivaiheilla. Kun päästään saarelle, homma taas petraantuu. Yhdistää monia hyviksihavaittuja elokuvanlajeja: barbaarileffoja, esihistoriallisia leffoja, apinoiden planeettoja, tähtien sotaa. Good shit.



Showtime

Ihan ok. Ei huono, ei erityinen. Tasasen hyvää settiä murphylta ja De Nirolta.



Elf

Todella mainio. Ferrell on vedossa, mutta hyvää supportia tulee myös muilta. Top 3 joululeffa, siinä Bad Santan ja VY:n vanavedessä.



Miami Vice

Hiton kova, mutta toimii kankaalla niin paljon paremmin. Isot veneet, mehevät autojen soundit ja muut kutistuvat liikaa telkussa. Sonnyn ja Isabellen suhde on ainoa miinus elokuvassa. Se ei vain toimi ollenkaan, en tiedä miksi. Jotain kökköä ja töksähtävää siinä on.



Rocky Balboa

Ei tarpeeksi paska ollakseen todella hyvä. Pelkästään naurettava. Ja makeasti sai onneksi nauraa tarpeeksi usein jotta jaksoin katsoa loppuun. Mutta sitten tämä lopun "kaikki me ollaan voittajia" ‑meininki oli jo niin typerää ettei sille pystynyt edes nauramaan. Itketti lähinnä. Kilpaurheilussa on vain yksi voittaja, se on vittu fakta. Fakta, joka on olennainen osa Rocky-saagaakin. Pahinta elokuvassa oli se että tärkein, eli se nyrkkeilymatsi, on pilattu hirveällä musavideotyylillä jossa ei ole mitään fiilistä eikä intensiteettiä. Elokuva kuolee juuri kun sen pitäisi huipentua.



Hierro

Eeeei, aika vaisu. Ok, ehkä kyse oli odotuksista: luulin meneväni katsomaan tunnelmallista kauhuelokuvaa, mutta kyseessä olikin psykologinen trilleri. Ja osa paskasta fiiliksestä johtui siitä että pääosanainen on vitun ärsyttävä heti alusta lähtien. Tällainen elokuva vaatisi sen että välittää päähenkilöistä ja heidän kohtaloistaan, mutta akka aiheutti vain inhotusta ja vitutusta. Johtuikovatko antipatiat siitä että nainen omaa typeryyttään ja huonoa äiteyttään jättää lapsensa leikkimään yksin lautalla... hei haloo.



Kivasti kuvattu elokuva kuitenkin, ja oli tässä muutama hyvä tunnelmahetkinen. Vaan kun elokuvassa ei vain tapahdu yhtään mitään. Katsojan pitäisi pelätä rähjäisiä asuntovaunuja, karua maisemaa ja autiota maisemaa... just. Sori vaan, ei mene läpi.



Se vähäinen juoni mitä löytyy on harmillisen ennalta arvattava ja latistaa fiilistä entisestään.



Suspect

Ihan katsottava oikeussalitrilleri. Quaidin ja Cherin romanssi on täysin tarpeeton ja päälleliimattu. Ei paljon muuta vikaa. Frasierin faija esittää tuomaria.



Universal Soldier

2012:n näkemistä odotellessa piti ottaa tämä uusintakatseluun. Helvetin hyvähän tämä on, ei tyhjäkäyntiä. Vain pöhkö tarina pudottaa elokuvan viidestä tähdestä alemmas. Mutta eipä näitä tarinan takia katsella ja suoraviivaisuus on pelkästään hyvä asia.