Joy Sales Legendary Collection

The Thirty Million Rush (1987) ***½

Pörräyskomediaa ala Hongkong parhaimmillaan. Karl Maka ohjaa, tuottaa ja näyttelee vauhtikomediassa, jossa epämääräinen poppoo kirmaa rahasaaliin perässä. Juonessa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta nopea tahti, tyhmät slapstick-komiikkaan pohjautuvat vitsit kiiltävän kaljupään tahdittamana huvittavat aina loppumetreille asti. Elokuva vilisee isoja nimiä kuten Brigitte Lin, Eric Tsang, John Woo, Wong Jing ja jopa Ringo Lam on osallistunut parin autostuntin tekoon.

It's A Mad Mad Mad World (1987) **½

Clifton Kon heikompaa perhekomediaa ilman yllätyksiä. Lottojuonikuviot ovat ennalta-arvattavia ja täynnä kliseitä. Loletta Lee, Elsie Chan, Bill Tung ja Eric Tsang piristävät kuitenkin kummasti elokuvan yleisilmettä.



It's A Mad Mad Mad World II (1988) *½

Huono jatko-osa, jossa perhe joutuu muuttamaan Kanadaan. Ja taas lototaan. Ja taas voitetaan. Samat kuviot kuin ensimmäisessä elokuvassa, mutta kohellushuumori on vieläkin epähauskempaa. Valopilkkuna Loletta Lee bikineissä.



It's A Mad Mad Mad World III (1989) **

Kolmannessa osassa on Clifton Kon tilalle saatu Stephen Shin puikkoihin ja lopputulos on ainakin parempi kuin edellisessä elokuvassa vaikkei tässä suuremmin ole aihetta hurrata. Eric Tsang palaa sentään vierailemaan ja myös Ng Man-Tat pistäytyy ruudulla. Ei kyllä saanut tämäkään elokuva housuja lottoon.

School On Fire (1988) ***½

Ringo Lamin kolmas "On Fire" elokuva on rankka kuvaus koululaisten ja triadin kytköksistä. Ohjaus on väkevää ja näyttelijät kerrassaan mainioita. Ringo Lam on saanut jälleen taitavasti kaivettua tunnetilan, jossa katsoja suorastaan nauttii kun pahiksista piestään ilmat pihalle. School On Fireä ei ole koskaan julkaistu täysin leikkaamattomana, ja on sääli ettei Fortune Star/Joy Sales ole korjannut tilannetta. Legendary Collection dvd-julkaisu on vanhaa leikeltyä VHS-versiota lyhyempi/leikatumpi ja se käy valitettavan hyvin ilmi elokuvan huikeassa loppukliimaksissa. Muutenkin dvd on kuvanlaadultaan heikompaa Legendary-kastia, vaikka printti onkin lähes roskaton. Tässä olisi ollut taas oiva paikka remasteroidulle paraatijulkaisulle, mutta tällä haavaa "On Fire" elokuvien ystävät joutuvat tyytymään heikohkoon kiekkoon. Pisteitä olisi ropissut varmasti lisää vähemmän leikellyssä muodossa.

Gunmen (1988) ***

Tony Leung Ka-Fai näyttelee pääosaa Kirk Wongin ohjaamassa kategoria III periodipaukuttelussa, jossa neljä entistä sotakaverusta jahtaavat Shanghain huumekauppiaita. Sivuosissa nähdään mm. Waise Lee ja Elvis Tsui. Väkivalta on rujoa ja räiskinnässäkään ei säästellä, mutta muuten tarina tuntuu pahasti kiirehdityltä. Eritoten elokuvan alkupuoli töksähtelee ja hypähtelee tarinankuljetuksessa, mutta muuallakin on leffaa selvästi editoitu lyhyemmäksi ja nopeammaksi, mikä on sääli, sillä puoli tuntia lisää pituutta olisi varmasti nostanut kokonaisuuden aivan eri sfääreihin.

Hocus Pocus (1984) **½

Chin Yuet-Sangin ohjaamassa kauhukomediassa kiertelevä näyttelijäpoppoo törmää kummituksiin. Näyttelijöinä pyörii mm. Stephen Tung Wai, Law Ho-Kai, Lam Ching-Ying sekä Peter Chan. Hocus Pocus on aika tyypillinen Hongkong-kauhukomedia, jossa pelleilylle on annettu turhan paljon tilaa kauhittelulta ja varsinainen elokuva käynnistyy vasta viimeisellä kolmanneksella (jossa muuten lainataan/varastetaan aika suvereenisti Suspirian soundtrackiä muutamaan otteeseen). Sammo Hungin tuottamat/ohjaamat koreografiat ovat näppäriä ja paikoin hyvinkin näyttäviä, mutta ne eivät auta nostamaan elokuvaa genrensä keskikastista.

Tähän mennessä ei ole tullut tilauksia tehdessä tarkistettua juuri muuta kuin leikkaustietoja, mutta vanhempien mandariinituotantojen kanssa saa näemmä olla tarkkana, sillä enkkutekstit eivät olekaan itsestäänselvyys. Ensimmäinen omalle kohdalle osunut miina on The Association (1975), jossa on takakannen selosteet ja levyn valikot normaaliin tapaan englanniksi, mutta tekstityksinä vain perinteinen ja yksinkertaistettu kiina.

Jetro Suni ( 23.10.2009 09:23)

Tällä hetkellä odottelen näitä kotiin saapuvaksi: Thunderbolt (1973).

Oletko jo katsonut? YesAsian tiedoissa tässäkin on tekstityksenä pelkkä kiina.

*The challenger on ihan pätevä old school kung-fu.Juonethan näissä yleensä ovat aika tois-sijaisia ja tässäkin vain tekosyynä tappelujen välillä.Kova kasti ( lily li,david chiang,kao fei ja norman tsui) hoitaakin taistelukohdat ihan mallikaasti.David Chiang puurtaa näissä indiekungfuissa tappelut yleensä ilman kättä pidempää ja hyvä niin.

Kyllä tälle liioittelematta voi 3,5/5 antaa.

The Body Is Willing (1983) **

Japanilaislaulaja Wendy (Shindo Emi) ja sisko Chie (Oda Kaoru) saapuvat Hong Kongiin, jossa ketunhäntäinen miljönääri-playboy (Kenneth Tsang) iskee silmänsä heihin. Nakuilua ja draamaa yhdistellään ei niin kauhean eroottisella tai onnistuneella tavalla, mikä ei liene kuitenkaan ollut ohjaajalla (David Lai) tarkoituksena. Taustalla paikoitellen soivat 70- ja 80-luvun biittibiisit tuovat kuitenkin kummasti fiilistelyä, mutta kokonaisuus jää loppujen lopuksi heikohkoksi. Mieleenpainuvin kohtaus sijoittuu kuntosalille, jossa yhdistetään huvi ja hyöty varsin tehokkaasti.



Till Death Do We Scare (1982) ***

Lau Kar-Wingin ohjaama kummituskomedia. Näyttelijöinä mm. Alan Tam, Eric Tsang, Raymond Wong ja Olivia Cheng. Paikoitellen varsin näyttävistä maskeista vastaa Tom Savini. Aikalailla keskilinjan tuotos, jonka onnistunut loppupuoli nostaa hivenen pisteytystä. Erikoismaininta hyvästä cantopop-tunnarista.

C.W. Leadbeater ( 19.12.2010 08:14)

Jetro Suni ( 23.10.2009 09:23)

Tällä hetkellä odottelen näitä kotiin saapuvaksi: Thunderbolt (1973).

Oletko jo katsonut? YesAsian tiedoissa tässäkin on tekstityksenä pelkkä kiina.

En ole ehtinyt katsoa, mutta tsekkasin levyltä, että kyllä tästä enkkutekstitys löytyy.

The Young Dragons (1975) ***½

John Woon debyyttielokuva antaa osviittaa miehen tulevista ohjaustöistä ja on jo itsessään todella vahva ensiohjaukseksi. Tyylikkäät kamera-ajot, hienot kuvasommittelut sekä täysleveän kuvan käyttö tarinan ehdoilla on kerrassaan hienoa katseltavaa, vaikka juoni onkin hyvin yksinkertainen ja ennalta-arvattava. Elokuvassa esitellään teemoja, joihin mies syventyi paremmin 80-luvun loppupuolella alkaneella kultakaudellaan. Toimintakoreografioista vastaa itse Jackie Chan ja eritoten loppumittelö on aikamoista pätkimistä, vaikkei nyt aivan The Young Masterin (1980) hurmokseen päästäkään. Dvd on teknisiltä puitteiltaan sitä parempaa Legendary Collectionia.

Till Death Shall We Start (1990) ***½

Hongkongin ehdoton b-elokuvien kuningas Richard Ng on yhdessä parhaista rooleistaan sulhasena Landalina, joka ei millään malttaisi odottaa viikkoa, että saisi poimia kirsikan tulevalta vaimoltaan. Mukaan tulee kuitenkin sekoilemaan kummitus-David, jonka pitää saada neitsytnaista, jotta pääsisi syntymään uudelleen. Soppa on siis valmis ja aikamoinen kattaus sitä varten on tehtykin. Ricky Lau ohjaa mainiosti ja kuvaus on valaistuksen kanssa selvästi normitasoa paremmin toteutettu. Tosin leffan alkupuoli voisi olla sujuvampi ja hauskempi kokonaisuus, sillä vasta puolivälin tienoilla oleva loistava ruokapöytäkohtaus vääntää komedianupit kaakkoon. Oikein piti tarkistaa käsikirjoituskrediitit, josko Michael Huilla olisi ollut näppinsä pelissä. Ei ollut, vaan Ricky Laun tuottama ja Lo-Wing-Keungin ja Cheung Lai-Lingin kirjoittamat kohtaukset pursuavat nerokkaita ja monasti myös alatyylin huumoria sisältäviä hauskuutuksia. Hykerryttävistä hetkistä mainittakoon vaikka kahden euron Ghostbusters ‑viittauksia ja ‑parodiaa, tuhteja naisia häkkitappelussa sekä litran Smirnoff pullo. Ja seinäänlopetus on huikea. Hongkong-komedioiden ystäville vahvat suositukset.

Final Justice (1988) **½

Ennen komediaroolejaan Stephen Chow teki useamman ns. vakavan roolin ja Danny Leen kanssa tähdittämä ja Parkman Wongin ohjaama Final Justice on yksi niistä. Chow esittää pikkurikollista, joka varastaa aina auton ison konnan, Judgen (Shing Fui-On), keikoille. Poliisi Cheung (Danny Lee) kuitenkin nappaa hänet kiinni verekseltään ja konvertoi tilapäiseksi myyräksi. Chown ja Danny Leen yhteistyö pelaa hyvin ja Shing Fui-On vakuuttaa jälleen kerran pahiksena. Juoni on valitettavan normitavaraa vakiokliseineen eikä nouse missään vaiheessa keskikastia korkeammalle. Kokonaisuudessaan ei kuitenkaan huono. Danny Leen poliisielokuvista pitäville suositeltava hankinta. Legendary Collectionin dvd on kuvanlaadultaan parempi kuin vanha Universen julkaisu.



The Unmatchable Match (1990) **

Danny Leen tuottama ja Parkman Wongin ohjaama rosmo & poliisi ‑elokuva Michael Chanilla ja Stephen Chowlla ryyditettynä. Chow esittää poliisia, joka on soluttautunut rikollisbisneksiin ja tehtävä on napata epäilty kiho Fei (Michael Chan) kiinni. Elokuvan alkupuoli on erittäin lupaava, sillä pääasiallisena pahiksena hyörii julma Shing Fui-On ja katsoja viedään heti tiiviiseen ryöstökeikkaan takaa-ajoineen. Ennen puoltaväliä leffa kuitenkin hyytyy pahasti, ja tuntuu ettei mitään tapahdu pitkään aikaan kunnes toiminnallinen loppupuolisko vihdoin käynnistyy. Katsottava, mutta loppujen lopuksi heikohko tusinaraina, vaikka Michael Chan vetää sympaattisen roolin ja Chow säestää hyvin. Danny Lee tekee pienen, lähes cameoksi laskettavan roolin.

Itchy Fingers (1979) **

Leung Po-Chin ohjaamassa rikoskomediassa Richard Ng esittää varasta, joka houkutellaan jalokiviryöstöön, vaikka poliisisetä Roy Chiao on jatkuvasti kintereillä. Mukaan kuvioihin astuu myös naisihastus Tina (Cora Miao). Myös John Woo nähdään pienessä roolissa. Ensimmäinen kolmannes antaa ymmärtää, että käsissä on Richard Ng:n parempiin töihin lukeutuva leffa, sillä katsojalle tarjoillaan monia hauskoja kohtauksia, joista täyden virtsarakon ongelma nousee parhaiten esiin. Valitettavasti puolivälissä innostus tuntuu lopahtavan ja niin vitsit kuin juonikin tökkii koko loppumatkan aina finaaliinsa asti. Harmillisesti lerpsahtava komedia, mutta Richard Ng ilman viiksiä on kyllä näkemisen arvoinen elämys.

The Inspector Wears Skirts (1988) **½

Tuimia toimintajaksoja mutta kestosta leijonanosan ahmaiseva, episodimainen Poliisiopisto-kohellus on pahimmillaan todella tuskastuttavaa.



Naughty Boys (1986) **½

Wellson Chinin aiempi ohjaustyö kärsii samoista heikkouksista kuin TIWS. Pari piirua vakavammassa tarinassa jäljitetään kadonneen ryöstösaaliin anastajaa verkkaisesti jolkotellen. Onneksi sokerina pohjalla on huima loppumatsi, josta lohkeaa ainakin puoli tähteä lisää arvosanaan. Cameoissa näyttäytyvien Jackie Chanin ja Ricky Huin ruutuaika lasketaan sekunneissa.

Who Is the Craftiest (1988) *½

Tuskallisen pitkäveteinen komedia huijauksiin erikoistuneesta perheestä, joka ryhtyy kostamaan ahneelle keinottelijalle. Kiharaiseksi rakennettu juoni hukkuu turhiin sivupolkuihin, mutta johtaa silti ennalta arvattavaan loppuratkaisuun.



Fury (1988) ***½

Rahanväärentäjäkoplan keikka Taiwanilla menee niin pahasti pieleen, että jälkipyykkiä pestään vielä viisi vuotta myöhemmin. Michael Wongin breakdance-esitystä lukuun ottamatta järkkymättömän pokerinaamaista kerrontaa, joka ei tingi raadollisesta ihmiskäsityksestä ja säälimättömästä väkivallasta. Olisi jäntevämmin rytmitettynä potentiaalinen unohdettu klassikko.