ohoh, vittu, Kertomus Sokeudesta on filmattu! Kirjahan on siis ihan mahtava ja vaikuttava, mutta sen elokuvaksi muuttaminen vaikuttaa kyllä ajatuksena aika hankalalta palalta.
Sokeuskatastrofin iskiessä luomakunnan kruunuksi itsensä nostanut ihminen paljastuukin vain vaistojensa ohjaamaksi eläimeksi, ilman mitään jumalallista valoa, joka tekee meistä pyhiä tai erityisen kauniita. Ihmiset jakautuvat ryhmiin, ja vaativat esim. ruoan vastineeksi toisen ryhmän naisilta seksiä. 'Terveet' pelkäävät omasta puolestaan ja kohtelevat 'sairaita' kuin jätettä. Ihmiset rypevät kusessaan, kahlaavat paskassaan ja toistensa ruumiiden seassa... ihmisillä ei ole nimiä, koska sillä ei ole mitään väliä...
Onko tässä millään tavalla saatu tavoitettua tällaista makaaberia ja raadollista todellisuutta? Vai yritetäänkö tällaista edes?