Rakkautta & Anarkiaa 2008

Somers Town 6/10

Käsikseen oltaisi voitu satsata enemmän, elokuva jää aika keskeneräiseksi kuvaukseksi kahden jäbän pelleilystä Lontoossa.



Gone with the Woman 8/10

Pääosassa komeilee sama hiirulaisen oloinen jamppa kuin parin vuoden takaisessa The Bothersome Manissa. Heti alkumetreiltä lähtien katsoja on niin sen puolella, kun se miettii että mitä pitäisi tehdä vaikean ja paholaismaisen naisen kanssa. Kaunista kuvausta ja sopivan kepeä ote, tällaisesta voitaisiin suomalaisissa raskassoutuisissa ns. komedioissa ottaa oppia. Peter Stormarella (myös Echossa) tässäkin mukava sivurooli.

Yotsuya ( 21.9.2008 20:00)

Spiritual Boxer ( 21.9.2008 19:30)

Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (2008)

Kiinnostavaa toki, mutta silti ehti perse puutua eli kyllästyin jo muutamassa kohdassa.

Käsittämätöntä miten Thompsonista voi saada näin epäviihdyttävän dokumentin.

Itse tykkäsin. Sisällössä ei ollut sinänsä mitään uutta, mutta vanhat audio- ja kuvamatskut lämmittivät.

Janne Timonen ( 21.9.2008 22:57)

Yotsuya ( 21.9.2008 20:00)

Spiritual Boxer ( 21.9.2008 19:30)

Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (2008)

Kiinnostavaa toki, mutta silti ehti perse puutua eli kyllästyin jo muutamassa kohdassa.

Käsittämätöntä miten Thompsonista voi saada näin epäviihdyttävän dokumentin.

Itse tykkäsin. Sisällössä ei ollut sinänsä mitään uutta, mutta vanhat audio- ja kuvamatskut lämmittivät.

Ei dokumentti varsinaisesti huono ollut, olisin vaan toivonut näkeväni jotain paremmin krapulakatsottavaksi sopivaa.

Yotsuya ( 21.9.2008 22:24)

Janne Timonen ( 21.9.2008 22:57)

Yotsuya ( 21.9.2008 20:00)

Spiritual Boxer ( 21.9.2008 19:30)

Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (2008)

Kiinnostavaa toki, mutta silti ehti perse puutua eli kyllästyin jo muutamassa kohdassa.

Käsittämätöntä miten Thompsonista voi saada näin epäviihdyttävän dokumentin.

Itse tykkäsin. Sisällössä ei ollut sinänsä mitään uutta, mutta vanhat audio- ja kuvamatskut lämmittivät.

Ei dokumentti varsinaisesti huono ollut, olisin vaan toivonut näkeväni jotain paremmin krapulakatsottavaksi sopivaa.

Meni omalla kohdalla sarjaan "ihan hyvä". Välillä häiritsi dokkarin liian "gonzomainen" tyyli. Olisi ollut mukava jos tahti olisi ollut seesteisempi jossain vaiheessa. Varsinkin kun visuaalinen tyyli tuntui pahimmillaan vain kikkailulta. Lisäksi välillä en täysin ymmärtänyt tyyppien selityksiä, mutta sehän ei ole itse dokkarin vika, vaan oman kielitaitoni.

Itse olisin kaivannut hieman lisää HST:n friikahtamisesta ruohonjuuritason politiikkaan. Ja ne Fear & Loathing ja Buffalo ‑klipit olisi voinut jättää veks.

Muuten kelpo dokkari.

Battle for Haditha

Hyvähän tämä, Broomfieldiin voi aina luottaa. Parin päivän päästä sitten vertailukohtaa Redactedin muodossa.

Ohessa lyhyesti tähän asti nähdyt:

Burn After Reading

Ei mitään klassikkotasoa, mutta hauska ja erittäin viihdyttävä. Pitt ja kumppanit loistorooleissa. ***



The Wackness

Todellinen hyväntuulen elokuva. Joseph Levinelta sopii odottaa paljon vielä tulevaisuudessakin. *****



Gogol Bordello Non-Stop

Todella ikävästi pikselöitynyt dvd-skriinaus koetteli hermoja, mutta oli tällä silti hetkensä. **



Redacted

Autenttisuuden tunnun tavoittelussa osittain hyvinkin onnistunut, mutta välillä mentiin pahasti metsään. Vartin olisi voinut myös typistää pituudesta. Kuitenkin suht onnistunut elokuva ja ajaa kyllä asiansa. ***



A Complete History of My Sexual Failures

Propsit Chris Waittille itsensä täydellisestä likoon laittamisesta. Hauska mies ja hauska dokkari. ****



Marttyyrit

Odotin tältä paljon enemmän. Väkivaltaan turtui jossain vaiheessa eikä se loppupuolella tuntunut enää "yhtään miltään". Olisin toivonut väkivallan lisäksi jotain muutakin (toimivaa) sisältöä. ***



Chaotic Ana

Kaksi tuntia päämäärätöntä artsuilua ei ole näköjään mun juttu. Olen tähän asti pitänyt Medemin elokuvista, mutta tämä oli todellinen rimanalitus, jota upean näköinen kuvauskaan ei pelasta. *

Jonathan Levine:

The Wackness

Hyväntuulen leffa. Ehkä aika tyypillinen indie-kasvutarina mutta hyvän mielen sai. **** /5



Paolo Morelli: City of Men

Ihan jees kuvaus väkivallankierteestä ja ystävyydestä. Aika ennalta-arvattavat juonenkäänteet. *** /5



Shane Meadows: Somers Town

Tää oli kanssa semmonen hyvän mielen leffa. Puolankielisissä osuuksissa meni vähän ohi ruotsalaisen tekstityksen ja meikäläisen välttävän ruotsin takia. Aika juoneton kuljeskelu leffa mutta piti kyllä mukana kestonsa ajan. Thomas Turgoose on aika sympaattisen näköinen! ***½ /5



Daniel Leconte: It's Hard Being Loved by Jerks

Mielenkiintoinen aihe mutta lähes kaksi tuntinen pituus puudutti. *** /5



Chris Waitt: A Complete History of My Sexual Failures

Lyhyt ja ytimekäs arvio: Nauroin ihan helvetisti! ***** /5



Pascal Laugier: Marttyyrit

Alkuun kyllä pelotti aika perhanasti ja vähän inhottikin mutta juoni muuttu lopulta niin hölmöksi että tehokas alku vesittyi ainakin mun mielessä. ***- /5



Steven Sebring: Patti Smith – Dream of Life

En ole mitenkään aiheeseen vihkiytynyt mutta Patti Smith on mielenkiintoinen henkilö ja se välittyi aika hyvin leffastakin. Aika fiilistelevähän tämä oli. **** /5



John Crowley: Boy A

Hyvin näytelty ja pääosin toimiva draama. Oltiin kuitenkin päädytty pariin kompromissiin jotka vesittävät tarinan tehoa ja leffan viestiä. *** /5



Carlitos Ruiz Ruiz, Mariem Pérez Riera: Lovesickness

Hauska ja sympaattinen pikkuleffa mutta eihän tässä oikeen mitään juonta ollut. ***- /5



Nuri Bilge Ceylan: Three Monkeys

Tässä vaiheessa sunnuntai-iltaa väsytti jo melkoisesti. Eikä leffan hidas kerronta auttanut asiaa yhtään. Paljon pitkiä otoksia kärsivistä naamoista. **½ /5



DVD:ltä...



Nick Broomfield: Battle for Haditha

Kyllähän tämä oli toimiva. Uhrien ja varsinkin pommi-iskun tekijöitä kuvattiin inhimillisinä kaikkine ongelmineen. Sotilaiden henkistenongelmien ja päällystön välinpitämättömyyden kuvaaminen taas jäi minusta aika puolitiehen. Ulkopuoliset al-qaidan taistelijat olivat sitten niitä kaikkein pahimpia propagandisteja. **** /5

Kiitos tästä viikonlopusta.

Lars and the Real Girl – hauska, symppis, jne. Tämä elokuva olisi voinut kaatua milloin tahansa Hollywood-siirapin puolelle (Tom Hanks tilaa seksinuken, ohjaus Robert Zemeckis), mutta kokonaisuus pysyi hyivn arkisena ja absurdina.



No End In Sight – valitsin sittenkin tämän Hadithan sijaan, sillä BfH on tulossa DVD:lle tällä viikolla. Todella kuumottava ja asiallinen.



Timecrimes + lyhäri Alumbramiento – ihan jees viihdepläjäys. Yllättävän tyly lopetus, joka ei varmaan pääse uusintaversioon (ellei Cronenberg muuta tyylilajia huomattavasti vakavammaksi). Esteettisestä näkökulmasta parasta oli, että jokainen elokuvan kolmesta aikatasosta oli kuvattu eri genrenä. Alumbramiento oli kokemuksena pisin lyhäri mitä olen nähnyt.



A Complete History of My Sexual Failures – hauskinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Tämä pitää kuitenkin kokea ennen kaikkea täydessä festarisalissa, jossa on ohjaaja paikalla. Devarin katselu sohvalla todennäköisesti haukotuttasi. Dokumentti kenties ja huima Chris Waitt ‑experience, mutta ei kai kukaan ottanut tosissaan kaikkea mitä leffassa näytettiin?



Marttyyrit – en ole varma pidänkö tästä ranskalaisen kauhuelokuvan uudesta aallosta. Ylilyöty väkivalta tekee katsomiskokemuksista aika tympeitä, mutta ainakin À l'intérieur oli helvetin hyvä. Marttyyrit taas ei ollut, ei mikään mestariteos todellakaan. Alku lupasi helvetisti, mutta loppu meni metsään. Varsinkin se salaisuuden paljastuminen oli täyttä hömppää. Ja tällä hetkellä ohjaaja neuvottelee Los Angelesissa elämänsä diilistä. Mitäköhän paskaa kauhulokuvan uusintaversiota Pascal Laugier pääsee nyt tekemään. Kiinnostaa vitusti.



Big Bang Love, Juvenile A – Miiket pitää aina katsoa, vaikka sitten hampaat irvessä. Huonoimmillaankin niissä on jotakin koukuttavaa, mutta tätä katsoessa tuli vaan mieleen, että Gozun jälkeen Takashi ei ole tehnyt mitää päräyttävää ja siitä on jo viisi vuotta. Tämä leffa tuntui todellakin kestävän 4600 miljoonaa vuotta.



Heartbeat Detector – uuden Bondin konna Matthieu Amalricin tutkii vanhan Bondin konnaa Michael Lonsdalea. Hyvä tarkoitus ja kiinnostava idea, mutta epäonnistunut toteutus. Elokuvassa pitkä kesto ja hidas tempo ovat perusteltuja, jos tarinassa ja teemoissa on paljon sulateltavaa, mutta tässä leffassa oli kolmen ranskalaisen viivan tarina ja loput jotain asiaankuulumatonta häröilyä.



Boy A – tässäpä elokuva, joka takuulla ärsyttää joitakin katsojia. Katsojaa manipuloidaan kääntymään lapsimurhaajan puolelle tehokkaasti koko tunteiden kirjoa hyväksi käyttäen. Tekijöiden häikäilemättömyys tekeekin tästä elokuvasta mielenkiintoisen kokemuksen. Tämän leffan jälkeen ymmärtää kyllä hyvin, miksi medioiden murhaoikeudenkäynneissä syytetyt vetävät hupun kasvoille.

Gonzosta jo sanoinkin jotain tossa ylempänä.

Gus van sant: Mala Noche 4/5

‑rosoinen ja raikas leffa. Juoni oli aika kevyttä huttua mutta oli tää oikein mainio leffa.



Nuri bilge Ceylan: Three monkeys 2/5

‑leffa eteni ihan helvetin hitaasti. Hienosti tämä oli tehty ja katsojana pääsin hyvin leffan maailmaan, mutta tiivistämisen varaa olisi kyllä ollut.



Anders Morgenthaler: Echo 3/5

‑lapsuustraumat pukkaavat aika tutun oloisina flashback leikkauksina päähenkilön päähän... Olisi ollut parempi ilman kulunutta kikkailua. Ihan katsottava.



F. J. Ossang: Silencio, Sky`s black out ja Vladivostok 4/5

‑Taidetta taidetta. Hienoja lyhäreitä. Ja tietysti Throbbing Gristlen musiikki!



Bruce la Bruce: Otto, or, Up with dead people 3/5

‑eipä tässä mitään erityisen huonoa tai hyvää ollut. Mieluummin olisin ehkä katsonut vähän lisää underground-pohjaista menoa kun tässä koitettiin välillä jo tehdä ihan oikeaakin elokuvaa.



Pascal Laugier: Marttyyrit 3/5

‑parhaimmillaan tehokas kuin mikä ja paskimmillaan junnaavaa kuraa joka ei järkytä. Ainoastaan vituttaa. Loppuratkaisu oli oikeastaan niin järjetön että se sopii kokonaisuuteen hyvin.

Viikonloppu:

Marttyyrit ****



Gomorra **1/2



Uncle's Paradise *1/2

Uncle's Paradise ****

Ihailtavan kiimainen ja hauska. Ohjaajavieraat voisi tosin valita sen mukaan kuka osaa kommunikoida, Imaoka ei sanonut juuri mitään mielenkiintoista.





Death Note ****

Kiran ja L:n shakkiottelumainen älytaistelu on nautinnollista seurattavaa ainaisten, puuduttavien turpajuhlien sijaan. Ryuk toimii cgi-animoituna luultavasti paljon paremmin kuin ikinä näyteltynä, vaikka sen ceegeeiisyyteen kestääkin tottua. Vähän miinusta turhankin tylystä tarinan kesken jättämisestä (toinen muistikirja..) Kipuaa helposti parhaiden (teini)mangafilmatisointien joukkoon.





Evangelion: 1.0 You Are (Not) Alone ****½

Aika käheetä nähdä tällaista Rexin kankaalta. Ikävä kyllä pari kohtausta oli muutettu sarjaan nähden huonommiksi, esim. ekan jakson ovela rakenne oli muutettu lineaariseksi sekä positronikanuunan ekan laukauksen epäonnistumista ei selitetty mitenkään jne. Efektejä oli paranneltu onnistuneesti. Harmillisesti täällä ei taida olla paljoakaan zäänssejä nähdä jatko-osia teatterissa.





Nausicaä of the Valley of the Wind ****+





Klass ****-

Realistinen kerronta ja loistavat teininäyttelijät pitivät pihdeissään. Ohjaaja itsekin tunnusti, että kyllähän tämä on varsin suoraviivainen juttu.





Martyrs ****+

"Martyrs, oliko se se.. RAAKUUSELOKUVA?" Alusta tuli mieleen L'Interieur, josta on vaihdettu psyykkaava äänimaisema maksimaaliseen kirkumiseen ja huutoon, sitten Hostel ilman mitään pelastavaa huumoria ja lämpöä ja lopuksi vielä ripaus

Kyllähän tämä taitaa napata kärkisijan tässä skabassa. Loistoteos, joka jää elelemään mielessä pitkäksi aikaa.





Big Bang Love, Juvenile A *

sokerilla vai kermalla?





City of Men ****-





Vexille **

Olihan tämä hivenen parempi kuin se sietämätön Final Fantasy ‑leffa, mutta ei näitä kliinisen täydellisiä cgi-näyttelijöitä jaksa edelleenkään seurata täyden leffan vertaa, etenkin kun juoni on täynnä uskomattoman typeriä ideoita ja idioottimaisesti käyttäytyviä erikoisjoukkoja ja taistelurobotteja, jotka jäävät yhteen rykelmään ottamaan vastaan vihollistulta. Metal Gear Solid 4 on parempi leffa, ja siinä saa sentään itse pelata välillä. Vexillen puolesta puhuvat lähinnä komeat savuefektit. Jopa trancemies Paul Oakenfoldilta tilattu soundtrack on pääosin epäonnistunut. Lopussa tullut ohjaajan nimi "SORI" sopi kyllä tilanteeseen.



Festareilta jäi haaviin vielä Once a Cop ja Big Bullet dvd:t, kiitokset näistä

Battle for Haditha 9/10

Festarin paras tähän mennessä. Tapahtumien kuvaaminen kolmesta eri vinkkelistä nostaa elokuvan juuri esim. Redactedin yläpuolelle.



The Class 7/10

Kohtaukset ovat todella hyviä, mutta silloin tällöin väliin on tungettu järisyttävän huonoa musiikkivideomaista kikkailua. Eikä niissä välitekstien ymppäämisessäkään elokuvaan kovasti järkeä oo. Ohjaajan olisi kannattanut vaan esittää koko elokuva samalla tavalla eikä 'keventää' rankkaa aihetta tällä tavalla.

Spaddu ( 22.9.2008 16:49)

Tapahtumien kuvaaminen kolmesta eri vinkkelistä nostaa elokuvan juuri esim. Redactedin yläpuolelle.

Jos tuo on ainoa asia joka nostaa sen Redactedin yläpuolelle, olen kyllä pettynyt. Mutta katsotaan, saan dvd:n käsiini perjantaina, kaupoissa sen kai pitäisi olla jo keskiviikkona.

Artisan ( 22.9.2008 16:54)

Spaddu ( 22.9.2008 16:49)

Tapahtumien kuvaaminen kolmesta eri vinkkelistä nostaa elokuvan juuri esim. Redactedin yläpuolelle.

Jos tuo on ainoa asia joka nostaa sen Redactedin yläpuolelle, olen kyllä pettynyt. Mutta katsotaan, saan dvd:n käsiini perjantaina, kaupoissa sen kai pitäisi olla jo keskiviikkona.

No joo, tietysti myös siinä on kunnollinen juoni eikä pelkästään yhden sotilasporukan välistä rasistista ja ääliömäistä paskanjauhantaa kuten Redactedissa.