Parhaat pikkulapsena näkemänne kauhuelokuvat

Noin 8-9 vuotiaana sain katsottua myöhäisillan elokuvia joskus, kun vanhempani olivat joko alakerrassa tai naapurissa kylässä. Silloin tuli nähtyä Kubrickin The Shining sekä Joe Danten The Howling, jotka vetivätkin mukavat urat pieneen psyykeeseen. Hyvin säväytti myös

Invaders from Mars ja matoleffan The Squirm edestakaisin heiluva ja matoja villitsevä sähkökaapeli tuntui uhkaavalta. Toki silloin fanitin jo Universalin wanhoja hirviökuvia sekä Godzillaa, mitä sai katsoa ihan luvankin kanssa. Star Warsit ja Indiana Jonesit taas tasoittivat leffamakua, jottei mieli ihan kokonaan nyrjähtänyt...



Mutta mitkä kauhuleffat tekivät teihin vaikutuksen ala-asteikäsinä?

Alien.

Ala-asteikäisenä: The Shining, Alien, Day of the Dead, Rawhead Rex, Creepshow, Evil Dead 2, Night of the Demons, The Fly (1986), Halloween, Predator ...

Minulle aika pitkälle Alien 3 jäänyt mieleen, mitä pidän edelleenkin mainettaan parempana... taino, kun en tuosta kakkosesta niin hirveästi ole oppinut välittämään (kun sen joskus vanhempana vasta näin). Lisäksi Hellraiser jäänyt mieleen, vaikka se ei ollut yhtä kova kuin Alien/Predator-juttu tuolloin ala-asteella. Sitten vielä mainitsen Francis Ford Coppolan Draculan, mitä voisin pitää samanlaisena kuin Alien 3. Niissä on jotain semmoista mystistä ja omaperäisen teatraalista jännitystä, minkä lapsena tunsi ja osaa pitää vielä yhä sitä paikoitellen esillä, vaikka toisaalta ymmärtääkin miksi kaikki eivät pidä.

Ala-asteella kauhu oli mulle enimmäkseen britti- ja jenkkikauhua kuten back then ‑suosikkilistasta näkee. Heti yläasteella (13 v) kauhu- ja muu elokuvamaku alkoi kansainvälistyä rankasti, mutta onneksi nämä vaiheet voi tällä kertaa suosiolla unohtaa...

Dorian Grayn muotokuva, Tri Jekyll & Mr Hyde, Frankenstein, Frankensteinin morsian, Hohto, Cat's Eye, Muumion kosto, Dracula on noussut haudastaan, Avaruuden pirut (scifikauhua), Kauhujen teatteri, Kauhun riivaamat, Yön silmät, Uhrijuhla, Usva, Halloween, Psyko, Linnut, Herkules voittaa Helvetin (peplumkauhua), The House of Usher, Saatanan katse, Verenpunainen naamio, Horror Express, Creepshow, Painajainen Elm Streetillä, Don't Look Now, Scanners sekä tietenkin Astro-Zombies



Muistaakseni näiden leffojen ainoa todellisen "kauhureaktion" skidinä aiheuttanut seikka oli Don't Look Now'n murhaaja (jota olisi todella väärin spoilata), jota pelkäsin uusintakatselulla vielä enemmän, silti jotenkin kokonaisuudesta nauttien. Kiitos vanhemmille (ja 80-luvun Maikkarille) suht liberaalista mutta ei piittaamattomasta mediapolitiikasta. Lukutoukkameininki oli 11-12-vuotiaana passi kauhufiktion maailmaan: leffojen katselu kytkeytyi usein Kingin ja Poen tapaisten keskeisten kirjailijoiden lukemiseen, joka oli lapsellekin täysin luvallista ja kirjastolaitoksen kautta jopa yhteiskunnan tukemaa, vaikka samojen tarinoiden elokuvaversiot oli omituisen jyrkästi kakaroilta kielletty. Kasari-Katson sivistävät kauhukritiikit ja vähän myöhemmin Musta peili ruokkivat ja legitimoivat tätä puolta elokuvaharrastuksesta, joka ei koskaan ole ollut pelkkää horroria.

Paljosta saan kiittää MTV:tä. 25.6.1986 (elonet) alkoi kauhuelokuvien harrastaminen elokuvan Dracula on noussut haudastaan myötä. Dracula teki sen verran kovan vaikutuksen, että ko. nauhoitus on yhä tallessa. Harmi vain, ettei sitä edeltänyt juonto jäänyt nauhalle. Samana vuonna taisivat tulla Kauhujen teatteri, Muumion kosto, Uhrijuhla ja Kauhunkierre. Pimeyden prinssi (Dracula, 1958) ja Frankensteinin kirous esitettiin seuraavana vuonna. Oli niitä varmasti muitakin, mutta nuo ovat jääneet päällimmäisinä mieleen. Sen jälkeen alkoi erilaisten kauhuelokuvien vuokraaminen. Erityisesti Alien oli todella kova kokemus. Hellraiser ja Friday the 13th vaihdettiin tarkkailuluokkalaisilta. Tosin tuo taisi olla jo yläasteella.

Vietin melko lailla kauhutarinoista vapaata lapsuutta – ne eivät yksinkertaisesti kiinnostaneet ja siinä mielessä sitä tuntee jääneensä jostain paitsi. Luulisin, että 3-vuotiaana tapahtuneen muuton takia pelot kohdistuivat enemmänkin todelliseen arvaamattomaan maailmaan, kuten muuttotrauman kulminoitumispisteeseen, uuden kerrostalon hissiin. Tähän saattoi antaa inspiraatiota heti muuton jälkeen näkemäni väläys vanhempien katsomasta elokuvasta 007-rakastettuni, jossa Bond tärskäyttää lampusta sähköiskun Jawsin leukoihin. Seuraavana yönä painajaisessa "sähkö nosti mut katolle", joka kehittyi selvemmiksi hissiuniksi.

Vertigon vertigokohtaukset tehosivat kyllä 8-vuotiaana, mutta kunnon kauhufiiliksiä sai Kuningaskuluttajasta!! Muita kauhuelokuvakokemuksia ei ollut ennen "tietoisemman" leffaharrastelun alkua ala-asteen loppupuolella, jonka laukaisuajatus "mitä vittua, voiko tällaistakin ilmaista elokuvalla" tuli kyllä kauhugenreenkin tavallaan sopivasta Suuresta hiljaisuudesta. Fantasistiset kauhumaailmat ja Halloweenin tyyppiset slasherit muutamine säikyttelyineen eivät riittäneet sinänsä, vaan tarvittiin todella painostavaa tunnelmaa ja suhtkoht realistista henkilövetoisuutta. Oikeastaan eka ja pitkään ainoa joka iski täysillä oli Kaikki saastuneet tuhotaan. Tulihan sitä niihin aikoihin tsiigattua Alienia, Kauhun riivaamia, Herzogin Nosferatua, Carpenterin Thingiä ja Pimeää tähteä ym. ja monista edellämainituista tuli diggailtua paljonkin, mutta kokonaisuutena en koskaan päässyt horrorharrastukseen sisään.

Kyllä ne ehdottomasti ovat

Psycho (1960), Alien (1979) ja Bad Taste (1987).

Heh,

Olinkin unohtanut Kauhun kierteen. Näin sen hiukan vanhempana, noin 12 vuotiaana mustavalkoisesta telsusta ilman ääntä kuuron isoäitini ja hänen sokean miehensä luona, syrjäsilmällä katsellen sohvalla liköörikonvehteja ja Fazerin parhaita imeskellen. Pelottavimmaksi kohtaukseksi osoittautui Donald Sutherlandin ja Julie Christien epätoivoiselta ja melkein kivuliaalta näyttävä parittelu hotellihuoneessa. Hommasin tämän myöhemmin aikuisena DVD:nä ja pidin kyllä – hyvä pari Paul Schraderin The Comfort of Strangersille. Näistä leffoista voisi päätellä, että Venetsia on sangen ahdistava ja uhkaava kaupunki . Täytyi sitten hankkia perään myös Roegin The Man Who Fell to Earth (tästäkin oli jäänyt mieleen nuorena nähtynä lähinnä eräskin revolveriä hyödyntävä kohtaus).



Silloin alle kymmenvuotiaana tuli nähtyä myös Crypt of the Living Dead kaikista mahdollisista paikoista ystävän syntymäpäivillä, joissa tämän varmaankin hyvää tarkoittava isä näytti sen naperoporukalle projektorilla esitettynä. Lopussa veriseksi raadoksi palava noita/vampyyri jäi kohokohtana mieleen.



Myös Hammerin Draculoita tuli katsottua nappulana ja MTV3:sen kesäkauhuilut lämmittivät näitä myöhemmin mukavasti – vieläkin diggailen Hammerin tuotantoa (ostin viimeksi tänään tuplalevyllä The Devil Rides Outin ja Rasputin, The Mad Monkin).



Varhaisteininä keskityin lähinnä lukemaan Stephen Kingiä, Clive Barkeria ja H.P. Lovecraftia (kiitos muuten Jalava-kustantamolle kahdesta viimeksimainitusta). Joskus 80-luvun loppupuolella telkkarista tuli muuten kauhuelokuvadokkari, jossa esitetyistä leffoista (Hellraiser, Evil Dead) monet olivat vielä kaiken lisäksi kai kiellettyjä Suomessa. Sattuisikohan joku muistamaan, mikä dokkari tämä oli ja mitä muita leffoja siinä esiteltiin? Taisi mukana olla ainakin Brian Yuznan Society (See you at the Shunt!).

Darth Malt ( 20.4.2008 01:48)

Joskus 80-luvun loppupuolella telkkarista tuli muuten kauhuelokuvadokkari, jossa esitetyistä leffoista (Hellraiser, Evil Dead) monet olivat vielä kaiken lisäksi kai kiellettyjä Suomessa.

Muistan jonkun vastaavan 90-luvun taitteesta. Siinä Craven(?) kertoi kuinka he mm. laittoivat Raimin kanssa elokuviinsa viitteitä toistensa töistä. Muistaakseni dokumentti loppui pätkään Alan Parkerin Angel Heartista.

JMustonen ( 19.4.2008 21:27)

Muistan jonkun vastaavan 90-luvun taitteesta. Siinä Craven(?) kertoi kuinka he mm. laittoivat Raimin kanssa elokuviinsa viitteitä toistensa töistä.

Juu, tämä se oli, saattoi tulla vuoden '90 keväällä – tai sitten 80 luvun lopussa.



Tästä pääseekin köykäisen aasinsillan kautta siihen, että mitä antaisitte oman 8-vuotiaan katsoa (jos muksuja sattuu olemaan)? Täytyy myöntää, että itse tuskin tuuppaisin nappulaa The Howlingia katsomaan. Alkuperäinen King Kong, Godzillat ja Universalin Frankeinstein, Ihmissusi ja Dracula taas olisivat ihan sopivaa kamaa. Saattaisi jopa oppia arvostamaan elokuvien kertomia tarinoita ja tarjoamaa atmosfääriä, ennenkuin MTV ja tosi-TV mädättävät aivot ja laskevat riman oikein kunnolla alas – turha toivo varmaankin. Varhaisteinin voisi jo päästää katsomaan rajumpia tuotoksia...



GeekDad-blogissa ja webcastissa on muuten välillä hauska osio "You Let Our Child Watch What?", missä kaverit kertovat kokemuksistaan näytettyään omia suosikkejaan tenavilleen. Ne yleensä liikkuvat Buffy The Vampire Slayer, Star Trek ja Highlander-akselilla, mutta olipa yksi näyttänyt lapselleen Night Of The Living Deadin. Ei ollut kuulemma tehnyt vaikutusta.

Darth Malt ( 20.4.2008 05:40)

JMustonen ( 19.4.2008 21:27)

Muistan jonkun vastaavan 90-luvun taitteesta. Siinä Craven(?) kertoi kuinka he mm. laittoivat Raimin kanssa elokuviinsa viitteitä toistensa töistä.

Juu, tämä se oli, saattoi tulla vuoden '90 keväällä – tai sitten 80 luvun lopussa.

"Stephen King's World of Horror" jossa Kingin kommentit linkittävät muiden kirjailijoiden ja elokuvantekijöiden haastatteluja ja elokuvanäytteitä. Jututetaan Barkeria, Argentoa, Brian Yuznaa (muistaakseni) ja mm. KNB-efektipajan ukkoja. Maikkari esitti muistaakseni toukokuussa 1990 tai aikaisintaan vuotta aiemmin, VHS-nauhoitus on vissiin edelleen tallella ja siitä voi tsägällä selvitä tarkempi lähetysaika.

The Texas Chain Saw Massacre

Alien

Duel

The Evil Dead teki kovimman vaikutuksen, en muista oliko ihan leikkaamaton versio mutta suomiversio ei muistaakseni ainakaan ollut kyseessä. Duel oli myös kova ja tietysti Jacksonin Bad Taste ja Braindead. The Exorcistista ja The Exorcist III:sta jäi jonkinlaiset muistikuvat ja niin myös Hellraiserista, tosin paremmin silloin jäi mieleen Hellraiser III: Hell on Earth jonka lopussa oli aikamoista meininkiä.

Oli kai niitä useampikin mutta parhaiten ovat jääneet mieleen Kauhun riivaamat, joka on oikeata kauhua siinä missä Evil Dead on lastenelokuva. Zombien verikosto taas oli vähän liiankin pelottava juniorille syksyn pimeinä aikoina.