Parhaat pikkulapsena näkemänne kauhuelokuvat

11-vuotiaana näin The Shiningin, oli aika vaikuttava. Meinasi kylpyammekohtauksen jälkeen jäädä katsomatta, mutta pitihän se telkkari laittaa takaisin päälle kun oli niin jännä.

Namfoodle ( 23.11.2008 18:37)

11-vuotiaana näin The Shiningin, oli aika vaikuttava. Meinasi kylpyammekohtauksen jälkeen jäädä katsomatta, mutta pitihän se telkkari laittaa takaisin päälle kun oli niin jännä.

Onkos kyseessä nyt Kubrickin elokuva vai noin kymmenen vuoden takainen erittäin pitkä televisioversio, jonka kylpyammekohtaukset ovat myös hyvin herkullisia?

Lapsus Ahava ( 24.11.2008 14:40)

Onkos kyseessä nyt Kubrickin elokuva vai noin kymmenen vuoden takainen erittäin pitkä televisioversio, jonka kylpyammekohtaukset ovat myös hyvin herkullisia?

Kubrickin leffa. Tuota tv-versiota en ole vieläkään nähnyt, voisi joskus katsoa.

Paras lapsena näkemäni kauhuleffa oli mahdollisesti

Bram Stokerin Dracula, Coppolan ohjaus. Olin 10 tai 11 ja jossain vaiheessa elokuvaa piti vaihtaa kanavaa, kun en enää uskaltanut katsoa. Siitä jäi sellainen olo, että "Wow, tuo pitää nähdä joskus kokonaan." Hyvä leffa, mutta kirja on parempi (yksi lempikirjoistani). Pahemmin en ole kauhuelokuvia pienenä katsonut, olin siinä suhteessa melko kiltti lapsi. En katsonut mitään mitä vanhemmat eivät antaneet katsoa. Aika vapaasti saatiin kuitenkin siskon kanssa katsoa ohjelmia ja elokuvia, kun tunnettiin omat rajamme.

Olen nähnyt suunnilleen kaikki näkemäni pakolliset kauhuklassikot ensimmäistä kertaa ala-asteikäisenä, kuten Manaaja, Hohto, Halloween, Poltergeist, Ennustus jne.

Hohto taisi olla karmivin kokemus, kun katsoin sen 39 asteen kuumeessa yksin maateessani pimeän olohuoneen sohvalla ja sehän lisäsi jo muuten melko ahdistavan leffan ahdistavuutta.

Mihail ( 7.12.2008 02:11)

Olen nähnyt suunnilleen kaikki näkemäni pakolliset kauhuklassikot ensimmäistä kertaa ala-asteikäisenä, kuten Manaaja, Hohto, Halloween, Poltergeist, Ennustus jne.

Hohto taisi olla karmivin kokemus, kun katsoin sen 39 asteen kuumeessa yksin maateessani pimeän olohuoneen sohvalla ja sehän lisäsi jo muuten melko ahdistavan leffan ahdistavuutta.

Mullakin menee ainakin Manaaja, Hohto, Ennustukset I-III, Maissilapset ja joitain muita klassikoita sinne 8-10 ‑vuotiaana katsottuihin. Eihän niillä kumma kyllä silloin ollut mitään vaikutusta, varsinkin Ennustukset ja Manaaja lähinnä naurattivat.



Mutta Witchfinder General se oli pikkunassikalle kova paikka. Pahimpana tapauksena tietenkin loppu, jossa Nykyisin katsottuna vaan vituttaa katsoa leikkaamatonta versiota, kun uudelleenlisätyt kohdat eroavat kuvanlaadultaan niin silmiinpistävästi. Kova leffa kyllä edelleen, ei ole tarvinnut ajan kullata muistoja.

Siinä 11-12-vuotiaana tuli katsottua aika paljon kauhuelokuvia, mutta niistä vahvimpana jäivät kummittelemaan elokuvat

My Little Eye sekä Cronenbergin loistava Kärpänen. My Little Eyen tarina hulluksi tulevista tosi-tv ‑ohjelmaan osallistujista oli vaikuttava, sekä elokuvan tappokohtaukset olivat mahtavia. Kärpänen jättikin sitten kovemmat "traumat". Kohtaukset kuten olivat kyllä aika rankkoja, sekä lopussa kun mies oli muuttunut täysin, ja spitaalisen elkein pudotteli ruumiinosia, oli kyllä todella sykähdyttävä. Molemma leffat on uudestaan katsottu, ja olen antanut niille seuraavat arvosanat: My Little Eye **** ja Kärpänen *****.

• Alien

– A Nightmare on Elm Street 1&2

– Bad Taste, lähinnä alkupuolisko, loppu meni hieman yli jo teini-iässä.

– Terminator pelotti, vaikka ei kauhua olekaan.

– Sajakorven Painajainen, vähän offtopic, mutta löytyyköhän tätä mistään minkäänlaisena versiona?

VisitorQ ( 13.2.2009 14:47)

• Sajakorven Painajainen, vähän offtopic, mutta löytyyköhän tätä mistään minkäänlaisena versiona?

Eipä löydy, vaikka useissa yhteyksissä on julkaisua tai tv-esitystä toivottukin. Edellisen kerran varmaan näkyi yli vuosikymmen sitten telkkarista.

70-luvun Bodysnatchers oli hyytävä. Loppu jäi pysyvästi mieleen. Toinen on Candyman.

Perusklassikot ei ole jostain syystä ikinä pelottanut kunnolla. Gore-tehosteet on aina ilahduttanu eikä mitenkään pelottanut tai ällöttänyt. Ehkä johtuu siitä, että katsoin Brain deadin ja Bad Tasten liian nuorena. Jotenkin toivottomuus ja kaiken tuhoutuminen on ollut vaikuttavinta.

Neither ( 16.2.2009 11:56)

Perusklassikot ei ole jostain syystä ikinä pelottanut kunnolla. Gore-tehosteet on aina ilahduttanu eikä mitenkään pelottanut tai ällöttänyt. Ehkä johtuu siitä, että katsoin Brain deadin ja Bad Tasten liian nuorena. Jotenkin toivottomuus ja kaiken tuhoutuminen on ollut vaikuttavinta.

Samaa vikaa. Braindeadin näin ensimmäisen (ja toisen ja kolmannen) kerran 13-vuotiaana ja muun muassa Ichi The Killerin 14-vuotiaana. Myöhemmin lähes ainut kunnolla säväyttänyt leffa on ollut Eraserhead.

Namfoodle ( 16.2.2009 14:42)

Neither ( 16.2.2009 11:56)

Perusklassikot ei ole jostain syystä ikinä pelottanut kunnolla. Gore-tehosteet on aina ilahduttanu eikä mitenkään pelottanut tai ällöttänyt. Ehkä johtuu siitä, että katsoin Brain deadin ja Bad Tasten liian nuorena. Jotenkin toivottomuus ja kaiken tuhoutuminen on ollut vaikuttavinta.

Samaa vikaa. Braindeadin näin ensimmäisen (ja toisen ja kolmannen) kerran 13-vuotiaana ja muun muassa Ichi The Killerin 14-vuotiaana. Myöhemmin lähes ainut kunnolla säväyttänyt leffa on ollut Eraserhead.

Braindead oli kyllä ala-asteen alkupuoliskon ykkösleffoja arska-actioneiden kanssa – helvetin hienoa viihdettä tenavalle!

Lapsuusmaisemani on talo keskellä metsää.. hiljaista pimeyttä huitzin kuusessa, eikä naapurin valoja näy.

Lienen about aloittanut alaasteen..

teini-ikäisen isosiskon gimmafrendi on tullut yöksi ja hän kertoo juuri ennen nukkumaan menoani käyneensä katsoneensa elokuvan, jonka pelkästään nimi "Sokea kauhu" vie meikältä yöunet viikoiksi ja juonipaljastukset aiheuttavat pelkotiloja iltaisin/öisin yksin ollessani.



Leffaa en tosin tietenkään saa nähtäväkseni kuin vasta aikuisiällä, mutta kyseessä on brittihorror See No Evil a.k.a. Blind Terror (1971) jossa Mia Farrow esitää sokeutunutta naista.

Sarah palaa setänsä taloon, jossa hänen sukulaisensa on murhattu hänen tietämättään.

Sarah löytää ruumiit yksi kerrallaan ja joutuu pakenemaan mielipuolista tappajaa.

Joskus 7-8 ‑vuotiaana satuin näkemään elokuvaa pahemmin tuntematta Mangiati vivi!:n

... rocked my world.

joskus ala-asteella childs playt. tuli tilattua ihan ruotsista jollain kuponkiuutistilauksella, ja tottakai muutama päivä paketin saapumisen jälkeen ne 2 pentua tappo briteissä sen kolmannen kakaran ja tuohon oli ilmeisesti median mielestä yksi syy nuo childs play-elokuvat.

toki niitä tuli koulussa lainailtua sitten kavereille ja vanhempain iltaahan siitä pukkasi kun selvisi että muut kullannuput saavat minulta elokuvia jotka yllyttävät tappamaan lapsia ja tekevät katsojastaan raivohullun onneksi tuohon aikaan ei ollut vielä tätä koulusurmahysteriaa olemassakaan, jos tuo sama olisi tapahtunut tänään, olisin taatusti hullun paperit saaneena tarkkiksella tai osastolla, tulevan pyssysankarin leima otsassa