Mitä elitistit kuuntelevat

Locomotive : We are everything you see ****

Progea ja psykedeelistä rokkia sekoittava – itselle aiemmin täysin tuntematon bändi jostain 60- ja 70-luvun vaihteesta. Paras biisi You Must Be Joking. Levy löytyy kokonaan Spotifysta.



Graham Nash – Songs for beginners ***½

Olen aina pitänyt Nashin kitaroinnista jo ihan Hollies ajoilta lähtien. Ihan hyvää settiä, sellaisia varsin rauhallisia biisejä. Parhautta levyltä edustaa avausraita Military Madness. Tämäkin levy löytyy kokonaan Spotifysta.

Ensimmäinen erä alelevyjä tuli Playltä:

Serj Tankian: Imperfect Harmonies Yllättävän kevyttä ja elektronista, mutta toisaalta myös hyvin "kuunneltavaa" musaa. Tästä ei ainakaan tule SOAD liikaa mieleen. Mutta miksi sitä Elect the Deadia ei saa alesta?



Stone Sour: Audio Secrecy No tämäkin on aika poprockia. Levy on ihan tolkuttoman pitkä, 14 biisiä + 3 "bonusbiisiä", eihän tällaista jaksa kerralla (keskittyneesti) kuunnella millään. Muutamia tarttuvia biisejä, muuten aika taustamusaa.



Tool: AEnima Tooliin on pitänyt tutustua tarkemmin kohta 15 vuotta ja jo nyt sain levyn ostettua. Ja onhan tämä hyvä, sillein ajatonta ettei musiikista mitenkään paista läpi että ilmestyi jo ‑96. Vähän pituusähkyä tästäkin kyllä saa. Setin paras levy kuitenkin helposti, mikä ei tullut yllätyksenä.



The National: High Violet Mielenkiinnosta kun on ollut aika monen kriitikon valinta viime vuoden parhaaksi levyksi. Mutta täytyy sanoa että kahden kuuntelun jälkeen ei ole irronnut vielä oikein mitään fiilistä levystä. Pitäiskö tätä jaksaa vaan pyörittää lisää?

Alive ( 13.1.2011 11:49)

The National: High Violet Mielenkiinnosta kun on ollut aika monen kriitikon valinta viime vuoden parhaaksi levyksi. Mutta täytyy sanoa että kahden kuuntelun jälkeen ei ole irronnut vielä oikein mitään fiilistä levystä. Pitäiskö tätä jaksaa vaan pyörittää lisää?

Itselleni nousi ehkä viidennen kuuntelun jälkeen The Nationailin parhaaksi levyksi. Ja kyllä. Se ON vuoden paras levy. Tai no ainakin kolmen parhaan joukossa

^ High Violet on KOVA.

Just nyt kuuntelussa Vesa-Matti Loirin 4+20 lp:n uusintapainos (fresh outta paino). Eipä tarviikaan maksaa maltaita OG pressistä, olen onnellinen.

Pitkästä aikaa on tullut kuunneltua kokonaisia albumeita. Tällä viikolla pääasiassa ovat pyörineet:

Gwen Stefani – Sweet Escape

Brandy – Full Moon

P. Diddy – Press Play

Usher – Confessions

R.E.M. – Automatic for the people ***

Ihan ok levy mutta kyllä mua vähän säälittää ne tyypit jotka listaa R.E.M.:in ykköslempibändikseen. On tämä pahimmillaan sen verran pateettista menoa.



Ozzy Osbourne – Bark At The Moon ***½

Sujuvaa, joskaan ei kovin raskasta heavyä. Kyllähän nää Ozzyn soololevyt ajaa asiansa. Ainakin ne jotka olen itse kuullut.



Jeff Buckley – Grace ***½

Modernia rokkia joka toimii varsin hyvin mutta ei nyt mielestäni nouse erityisen korkealle. Liikaa sellainen taustamusafiilis tästä jää jälkeen.



Jackson Browne – The Pretender ***½

Ajalleen tyypillistä 70's pop-soft-radiorokkia. Eagles edustaa tässä sarjassa sitä kuningasluokkaa, johon verrattuna Browne on vain ok.

Juice Leskinen Slam : Tauko 1 (1978) ***½

Juicen melko epätasaisen tuotannon parempaan päähän menevä levy. Juicen omista biiseistä
Pilvee, pilvee, Tauko ja Skitsofrenia ovat levyn parhaimmistoa. Naureskelen usein suomalaisille käännösteksteille mutta

nyt Kinks yhtyeen alkuperäinen Celluloid heroes, joka on taipunut muotoon Paperitähdet, menee kyllä parhaimpiin käännösversioihin mitä itse olen kuullut.

Hector : Hectobox – Kaikki Singlet 1965-2005 (2005) ****

Kuuden cd:n kokoelma ja läpileikkaus Hectorin urasta. Iski kuin miljoona volttia! Helkatin hieno kokoelma ja musiikillisesti varsin monipuolinen. Tässä oli mukana paljon vähemmän kuultuja biisejä joista osa oli cover-versioita (mm. versio Wichita Linemanista ). Myös esim. alku-uran huumebiisi Savu oli itselle uusi tuttavuus ja varsin kiva kipale. Ehdottomasti suositeltava boksi jos musatyyli vähääkään kiinnostaa mutta toki myös tasollisesti hieman epätasainen. Mukana on myös heikompiakin biisejä.

Flow-hurahtamisen jälkeen on soinut jyväskylä lo-fi.

Keikalla oli hurja intensiteetti,

kuin Sleeping Myllymäk meets akustiinen minimalisti-Peitsamo meets wagneriaaninen paisuttelu meets whatever halpissyntsa.

Wow!!



http://soundcloud.com/barry-andrewsin-disko

Foster the People : Torches (2011) ***½

Levy jota on joutunut eniten puolustelemaan kavereille jotka pitävät tätä pelkästään perusradiopoppihöttönä. Mielestäni kuitenkin hyvä levy, joka ansaitsee tulla mainituksi. Bändin ensimmäisen levyn kaksi ekaa biisiä ovat ihan killerikamaa. Helena Beat ja Pumped Up Kicks kuulostavat raikkaalta elektroindie pop/rockilta. Molemmissa on myös erittäin tarttuva kertsi ja biisit jäävät päähän soimaan. Loppua kohti levy hieman tasoittuu (Houdini on tosin vielä hittikamaa). Debyyttilevyksi erittäin lupaava.

Surprise, että meillä on tämmöinenkin threadi... Elitistit on kyllä hyviä listaamaan!

Eli totta kai on pakko osallistua.



Syksy toi Doomin ja Sludgen jyrinän pintaan, eli kuunnelluimmat levyt huushollissa on olleet seuraavat:



Reverend Bizarre: II – Crush the Insects

Church of Misery: Second Coming

Minotauri: II

Crowbar: Sonic Excess In It's Purest Form

Iron Monkey: Our Problem



Muut ovat olleet vanhoja suosikkeja muutenkin, Minotauri on uusi tuttavuus. Harmmittavan vähälle huomiolle jäänyttä kotimaista Doomia, into ja intensiteetti korvaa pikkuvikoja.

Tällä hetkellä soittimessa vuorottelee kaikenlaisen silppumusan ylitse pääasiassa kaksi levyä:

Portishead – Dummy

– Juuri tänä syksynä tää ja Portishead ylipäätään tuntuu iskevän ytimiin ja kaivelevan esiin syvimmät tunnot.



CunninLynguists – Oneirology

– Tästä tyylistä puhuttaessa tähän asti vastaantulleista paras.

1. YOB: Atma (Jo tuoreeltaan ehkä vuoden paras hidastelulevy? Ehkä. Vuoden parhaita levyjä? Yhtä mahdollinen ehkä.)

2. Autopsy: Macabre Eternal

3. Bonesaw: Sawtopsy

4. Lair of the Minotaur: The Ultimate Destroyer

5. Poison Idea: Feel the Darkness

JMustonen ( 1.10.2011 07:50)

CunninLynguists – Oneirology

– Tästä tyylistä puhuttaessa tähän asti vastaantulleista paras.

Ihan hyvältä kuulostaa... mutta kyllähän ryhmän Will Rap For Food on aivan huikea tapaus, arvostan erittäin korkealle.

Yoshua Ben Yosef ( 10.10.2011 10:18)

JMustonen ( 1.10.2011 07:50)

CunninLynguists – Oneirology

– Tästä tyylistä puhuttaessa tähän asti vastaantulleista paras.

Ihan hyvältä kuulostaa... mutta kyllähän ryhmän Will Rap For Food on aivan huikea tapaus, arvostan erittäin korkealle.

Sen verran hyvin on pudonnut tän äänimaailma, että pitää jossain vaiheessa ottaa aiempikin tuotanton tarkempaan kuunteluun.

Nyt on loppusyksy ja kaamos lähestyy! Nyt kuunnellaan synkkiä ja pahaäänisiä levyjä! Nyt pidetään niiden tahdissa hauskaa!

1. Darkthrone: Panzerfaust

2. Neurosis: Times of Grace

3. Coffinworm: When All Became None

4. Esoteric: The Pernicious Enigma

5. Winter: Into Darkness



Ja Esotericia ei sitten sekoiteta siihen läpipaskaan the ‑etuliitteiseen kaurapuuroon Kansasista, tai tapan...