Mitä elitistit kuuntelevat

Aamupäivä on ollut melko Dischord ‑painotteinen.

Fugazi – In on the kill taker

– Mahtavaa. Ei tästä enempää osaakaan sanoa.



Pailhead – Trait + No bunny / I will refuse

– Tullut kuunneltua lähinnä I will refusea ja Man should surrenderia (tosin niitäkään ei pitkään aikaan). Hyvä EP, toivottavasti tulee lisää vielä joskus.



Embrace – Embrace

– Oli jostain syystä jäänyt kuuntelematta kokonaan ja työkaveri joku aika sitten kehoitti tutustumaan. Mahtavaa tavaraa joka putoaa sopivasti Minor Threatin ja Fugazin välimaastoon.



Papa M – Whatever, Mortal

– Useasti käynyt kuuntelemaan levyä läpi ja jäänyt puolitiehen. Ilmeisesti sattui oikea hetki kun kuulosti kokonaisuudessaan erittäin hyvältä.

Dopplereffekt: Gesamkunstwerk

Yksinkertaista, napakkaa, kylmää elektroa. Paikoitellen hauskan robottimaisia vokaaliosuuksia ja kaksimielisyyksiä.



Otto Von Schirach: Oozing Bass Spasms

Pornosämplääminen on kyllä so last millennium mutta toimiihan tämä läpeensä perverssi miami bass meets breakcore-sekoilu.



Oval: Ovalprocess

Hyvää pörinää ja piipitystä. Pörrrrrrviuuuuuuu.



The Tuss: Rushup Edge

Acidia ja analogista surinaa, mahdollisesti Aphex Twinin aliakselta. Samantyyppistä kuin Analord-sarja mutta monimuotoisemmin idm-vaikuttein. Kovaa pascaa.



Lisäksi Autechren tajuttoman tykkejä livesettejä Untiltedin ja Quaristicen väliseltä ajalta ja Slowdivelta valikoituja reverb-painotteisempia huuruiluja.



Postcountini on varsin paholaismainen! Satan take my soul!

Hurahdin maailman huonoimpaan bändiin (ainakin Blenderin mukaan), eli Insane Clown Posseen. Hyvää horrorcoreahan tämä, metalliriffeistä lisäplussaa. Neljästä kuunnellusta levystä turhan iloinen The Wraith: Shangri-La on selvästi huonoin, muutama hyvä biisi, muuten turhaa häröilyä. The Great Milenko, Eye of the storm ja The Wraith: Hell's Pit ovat täyttä rautaa.

Peeping Tom ( 10.9.2008 11:32)

Aamupäivä on ollut melko Dischord ‑painotteinen.

Paras "Dischord-levy" vuosiin on tullut just ulos brittiläiseltä(?) Visible Noise lafkalta, eli Burn Down Romen Devotion. Voi vidulis, miten hienoa menoa.

http://www.myspace.com/burndownromeuk

willberg ( 15.9.2008 01:33)

Oval: Ovalprocess

Hyvää pörinää ja piipitystä. Pörrrrrrviuuuuuuu.

Pitäisit myös Ovalin 94 Diskontista (ellet siis omaa sitä jo).

Metallica: Death Magnetic



Muutaman kerran kuunneltu ja kyllä tästä koukkuja löytyy. ...And Justice for Alliin jotkut ovat verranneet, mutta ei kannata Justice-fanien liikaa innostua kuitenkaan. Kyllä tästä vielä Loadin ja St. Angerinkin vaikutteitakin löytyy, levy on noiden kolmen jonkinlainen sekoitus. Aika polveilevaa menoa, mutta kyllä levyltä on jo tarttunut korvaan hyviä riffejä, sooloja ja Hetfieldien hokemia. Ainakin All Nightmare Long tulee ensimmäisenä mieleen tarttuvimmista kappaleista. Mutta jos on menettänyt toivonsa Metallicaan jo kasariaikojen jälkeen niin ehkä kannattaa pysyä erossa. Luultavasti paranee vielä useammalla kuuntelulla, mutta ei tästä nyt mitään ikivihreää kuitenkaan tule, toistaiseksi sellaista 3/5 kamaa.

ZZ Top : Eliminator

Kaikkien Hot Rod ym. Bluesmobiili miesten/naisten ylistämä albumi, jolta ei todellakaan löydy yhteen täytebiisiä. Ilmiömäinen studioalbumi, joka samalla päätti bändin maanpäällisen taivalluksen siirtyen Recyclerin myötä avaruuteen.



Eppu Normaali: Valkoinen kupla

Varma Top 5 albumi kotimaiselta orkesterilta Suomeksi laulettuna. Sisältää niin paljon muistoja, että alta pois.



Scarface O.S.T

Olen aina digannut Moroderin musiikista. Jan Hammerin ohella niitä harvoja säveltäjiä, joilla on takuuvarma ja tunnistettava oma soundi.



The Police: Ghost in the Machine

Aivan tajuton kokonaisuus. Ajan saatossa tullut henkilökohtaisin bändin levyistä. Spirits in the Material World – poliittista kannanottoa vai huume sekoilua, yksi kovimmista raidoista.



Hurriganes: Seven Days, Seven Nights

Lopun alku mutta jätkät tekivät silti parhaan levynsä. Ile Kallion comeback oli huikaiseva. Don`t Cry stygessä on oikeasti kansainvälistä hitti potentiaalia.

Goose ( 19.9.2008 14:52)

ZZ Top : Eliminator

Kaikkien Hot Rod ym. Bluesmobiili miesten/naisten ylistämä albumi, jolta ei todellakaan löydy yhteen täytebiisiä. Ilmiömäinen studioalbumi, joka samalla päätti bändin maanpäällisen taivalluksen siirtyen Recyclerin myötä avaruuteen.

Täydellinen.

Duran Duran: Red Carpet Massacre

Tosi hyvä "comeback" lätty!

Hurriganes : Roadrunner *****

Suomirokin kulmakivi muhkeilla soundeilla.



Paul McCartney & Wings : Band On the Run *****

Maccan soolouran parhaimpiin kuuluva levy.



Ron Howard – Passions & Achievements ***

Elokuvamusiikkia Howardin leffoista. Lähinnä tässä kiinnosti veikeä Grand Theft Auto – leffan teema.



Jukka Tolonen : Tolonen! ****

Hyvää fiilistelymusaa, josta vastaavat tuon ajan kovat kotimaiset nimet. Kitaristi Tolosen lisäksi kiitosta ansaitsee myös puhallinsoitinosasto.

sekalaista seurakuntaa:

Oasis – Dig Out your soul

plussaa: kuullostaa helvetin hyvältä kuunnellessa

miinusta: ei muista ainuttakaan piisiä jälkeenpäin.



Outo yhdistelmä.



DJ Khaled – We Global

Aijjai, pari uskomattoman hienoa raitaa, kuten esim Nasin räppäämä I'm On ja Trick Daddyn Fuck the Other Side. Ei kuitenkaan ihan niin kovia raitoja löydy mitä edellisisllä levyillä parhaimmillaan, siis sellaisia kuin Born'n Raised, I'm So Hood, Bitch I'm From Dade Conty jne. Toisaalta, ei levyllä yhtään huonokaan piisiä ole mikä on aina saavutus kun puhutaan räpistä. Ja thank god niitä hyvienkin räplevyjen intensiteetin tuhoavia daijuja jauhamisinterludeja ei ole oikeastaan ollenkaan.



parit klassikot:



Notkea Rotta – Itä Meidän



Asa – Leijonaa metsästän



Asa – Terveisiä kaaoksesta

PIL: Koko tuotanto

‑ihan loistavaa kamaa



Moog Konttinen: Saippuaooppera

‑ihan loistavaa kamaa



Kontra: Suurimmat iskut

‑ihan loistavaa kamaa

Kolme levyä ollut kuuntelussa viime aikoina.

Queen: A Day at the Races – Yltää lähes A Night at the Operan tasolle. Erittäin hyvä levy.

David Bowie: Aladdin Sane – Parhaimmillaan erittäin hyvä levy, joka lähtee kunnolla käyntiin vasta ensimmäisen kappaleen jälkeen ja parantuu siitä koko ajan loppua kohden.

Darhtrone: Dark Thrones & Black Flags – Vähemmän vaikuttavan FOAD:in jälkeen Darkthrone tekee taas erittäin hyvän levyn, joka saattaa yltää lähelle The Cult Is Alivea. Paras biisi Norway in September.

Kuuntelin juuri pari kertaa Grace Jonesin uuden – ensimmäisen liki 20 vuoteen – albumin "Hurricane". Varovaisestikin arvioiden kuulostaa mielettömän hienolta. Tummaa, outoa, kiehtovaa, persoonallista.

Corporate Cannibal

Viikko on mennyt promoläjän kahlaamisessa.

Hot Buttered Anal: Lies



Yrjökuraa



Serpent Cult: Weight of Lights



Kowaa kamaa.



Mad Sin : God Save The Sin



Pettymys



Janvs: Vega



Osaksi kovaa kamaa, osaksi karmeaa italoprogekuraa. Hyi vittu. Edellinen burzum-drukdh-levy oli parempi.



Näiden lisäksi on tullut pari kertaa kerrattua ASG:n Win Us Over, joka on kyllä jonkin sortin unohdettu stoner/boogie-klassikko.