Mitä elitistit kuuntelevat

Onko kukaan kuunnellut tuota "Blade Runner Trilogy: 25th Anniversary Edition (3CD Digipack)" ? Alkup. soundtrack kyllä löytyy hyllystä, mutta onko nuo 2 extra cd:tä sen tasoisia, että kandeis tuokin hommata?

Foo Fighters: In Your Honor

Lainasin tämmöisen kirjastosta ja kylläpä hämmästytti. Olen aina luullut Foo Fightersiä joksikin keskinkertaiseksi wannabe-Nirvanaksi mutta tämä levyhän on aivan loistava! Monipuolista, hienoa musiikkia, niin räkäistä rock-mättöä kuin seesteisempiäkin osuuksia, ja koko ajan mukana on esimerkillinen määrä sävellyksellistä ideaa. 20 kappaleen tuplalevyltä ei montaa heikkoa raitaa löydy.

Göteborgilainen folk/indie-trio on coveroinut levyllisen kasariheviä, julkaistaan käsittääkseni lähiviikkoina ellei ole jo ulkona. Eilen radiossa soitettiin versio Europen Rock the nightista ja nyt löysin myspacesta mm. Paranoidin. Ei ehkä maailman omaperäisintä ja jonkun Humphreyn mielestä rienausta mutta tässä on linkki:

http://www.myspace.com/hellsongs .

Bitnik ( 21.1.2008 10:52)

Göteborgilainen folk/indie-trio on coveroinut levyllisen kasariheviä, julkaistaan käsittääkseni lähiviikkoina ellei ole jo ulkona. Eilen radiossa soitettiin versio Europen Rock the nightista ja nyt löysin myspacesta mm. Paranoidin. Ei ehkä maailman omaperäisintä ja jonkun Humphreyn mielestä rienausta mutta tässä on linkki: http://www.myspace.com/hellsongs .

Kävivät hiljattain keikalla Tampereella, todennäköisesti muuallakin Suomessa. Positiivista tossa on se, että biisejä ei ole heitetty yksi yhteen originaalien kanssa vain soittimet akustisiksi muuttaen, vaan sovituksiin on nähty vaivaa; laulumelodioita on rohkeasti muunneltu, duureja on muuteltu molleiksi ja päinvastoin etc.

Kuulin radiosta noiden koverin Seasons in the Abyssistä joka oli yllättävän toimiva.

King Diamond: House of God

Hiukan tasapaksu, mutta kokonaisuutena silti väkevää Kingiä.



Kreator: Outcast

Välikauden tuotokset eivät kelpaa thrash-puritaaneille, mutta omapa on häpeänsä. Nimibiisi ja Phobia ovat kovia kappaleita ja kasassa on muutenkin hyvä kiekko, joskin tyyli virittyi huippuunsa vasta tätä seuranneella Endoramalla.

C.W. Leadbeater ( 26.1.2008 14:45)

Kreator: Outcast

Välikauden tuotokset eivät kelpaa thrash-puritaaneille, mutta omapa on häpeänsä. Nimibiisi ja Phobia ovat kovia kappaleita ja kasassa on muutenkin hyvä kiekko, joskin tyyli virittyi huippuunsa vasta tätä seuranneella Endoramalla.

Jumalauta! Maailmassa on toinenkin ihminen, joka pitää Endoramasta! Levy sai aivan käsittämättömän huonot arvostelut ilmestyessään, esim. Mattilan avautuminen Soundissa on jäänyt hyvin mieleen. Sääli vaan, että Violent Revolution olikin sitten niin pakotetun kuuloinen paluu vanhaan.



edit: muistelua



"KREATOR

Endorama

Drakkar



Kreator tekee Megadethit: yksinkertaistaa raivonsa lätkeeksi, jonka se haluaisi harvalyöntisyyden ja toiston siivittämänä tarttuvan uuteen kuulijakuntaan. Megadeth ehkä kasvatti ihailijoiden ja kotiin päin tulevien dollarien määrää, mutta vanhan fanin vinkkelistä se onnistui uudella tyylillään vain kerran. Kreatorilta tuo Symphony Of Destruction puuttuu ja se ilmoittautuukin aivokuolleeksi saman tien. Ja pahempaa: Kreator ottaa mallia Paradise Lostin One Secondista. Lost onnistui ainakin osittain, mutta saksalaisen loistothrashin kuninkaan kokeillessa ohjelmointeja ja muuta "uutta" ainoa selkeä tunne on sääli. Kun Mille alkaa Chosen Few'ssä huokailla ja laulaa kliinisen puhtaasti, on tulla kusi housuun. Uusien tuulien nuuskiminen on hyvä asia silloin, kun se tapahtuu luonnollisesti. Kreatorin kohdalla uudistus merkitsee itsekritiikin kadottamista pakotetun muutoksen kourissa. Taitaa olla hyvästien aika.



*



(Soundi 05/1999)"

THaavisto ( 26.1.2008 14:10)

C.W. Leadbeater ( 26.1.2008 14:45)

Kreator: Outcast

Välikauden tuotokset eivät kelpaa thrash-puritaaneille, mutta omapa on häpeänsä. Nimibiisi ja Phobia ovat kovia kappaleita ja kasassa on muutenkin hyvä kiekko, joskin tyyli virittyi huippuunsa vasta tätä seuranneella Endoramalla.

Jumalauta! Maailmassa on toinenkin ihminen, joka pitää Endoramasta! Levy sai aivan käsittämättömän huonot arvostelut ilmestyessään, esim. Mattilan avautuminen Soundissa on jäänyt hyvin mieleen. Sääli vaan, että Violent Revolution olikin sitten niin pakotetun kuuloinen paluu vanhaan.



edit: muistelua



"KREATOR

Endorama

Drakkar



Kreator tekee Megadethit: yksinkertaistaa raivonsa lätkeeksi, jonka se haluaisi harvalyöntisyyden ja toiston siivittämänä tarttuvan uuteen kuulijakuntaan. Megadeth ehkä kasvatti ihailijoiden ja kotiin päin tulevien dollarien määrää, mutta vanhan fanin vinkkelistä se onnistui uudella tyylillään vain kerran. Kreatorilta tuo Symphony Of Destruction puuttuu ja se ilmoittautuukin aivokuolleeksi saman tien. Ja pahempaa: Kreator ottaa mallia Paradise Lostin One Secondista. Lost onnistui ainakin osittain, mutta saksalaisen loistothrashin kuninkaan kokeillessa ohjelmointeja ja muuta "uutta" ainoa selkeä tunne on sääli. Kun Mille alkaa Chosen Few'ssä huokailla ja laulaa kliinisen puhtaasti, on tulla kusi housuun. Uusien tuulien nuuskiminen on hyvä asia silloin, kun se tapahtuu luonnollisesti. Kreatorin kohdalla uudistus merkitsee itsekritiikin kadottamista pakotetun muutoksen kourissa. Taitaa olla hyvästien aika.



*



(Soundi 05/1999)"

Liityn joukkoon. Arvostan Endoraman Kreatorin parhaaksi albumiksi. Tuo Soundin Mattila on malliesimerkki

erittäin ahdasmielisestä musiikinkuuntelijasta. Tyypin metalliraameihin ei juuri vaihtelua mahdu.

Kiss Box Set, 5 levyn laatikko jossa paljon mielenkiintoisia demoja. Kun levyversiot ovat tulleet tutuiksi niin nyt on mukava kuunnella myös poikkeavia, mutta silti toimivia sovituksia. Ja tietysti mukana on kolme kappaletta siltä julkaisemattomalta Wicked Lester ‑levyltä mikä oli suurin syy haalia tämä kuunteluun luettuani Maskin takaa ‑kirjan. En kyllä yhtään noiden perusteella ihmettele että Kiss osti levyn masterin 70-luvulla itselleen, ovat melkoisen erilaisia johonkin Deuce/Strutter ‑akseliin verrattuna. Lähinnä mieleen tuli ajoittain esim. Jethro Tull. Eli varmasti olisi hämmentänyt faneja silloin mutta nyt tilanne on tietysti eri. Luottakaamme siihen että bisnesmies Gene Simmons julkaisee myös koko albumin joskus myöhemmin.

Petri Kopakkala ( 26.1.2008 15:47)

Liityn joukkoon. Arvostan Endoraman Kreatorin parhaaksi albumiksi. Tuo Soundin Mattila on malliesimerkki

erittäin ahdasmielisestä musiikinkuuntelijasta. Tyypin metalliraameihin ei juuri vaihtelua mahdu.

Endorama on hyvä, mutta Outcastista en oppinut pitämään. Mutta kyllä Violent Revolutionin paluu ns. vanhaan oli silti tervetullutta. Endoraman pitäminen Kreatorin parhaana kaikista on kyllä aika hassua.



Mattila tosiaan lyttäsi Endoraman, mutta toisaalta hehkutti Paradise Lostin jompaakumpaa One Secondin jälkeistä levyä, joita en ole koskaan edes kuunnellut. Ei tainnut olla Host, vaan se toinen.

Petri Kopakkala ( 26.1.2008 16:47)

Tuo Soundin Mattila on malliesimerkki erittäin ahdasmielisestä musiikinkuuntelijasta. Tyypin metalliraameihin ei juuri vaihtelua mahdu.

Tyypillinen esimerkki vanhan liiton hevarista, jolla oli pahoja ongelmia uusien tuulien kanssa. Vanhoissa Soundeissa Black Metal ‑levyt saivat todella usein jotain kahta tähteä "paskojen soundien" takia, paitsi Ulverin Nattens Madrigal, joka sai irvistävän naaman silloin kun Soundissa vielä jaettiin hot dogeja huomattavasti tylsempien tähdityksien sijaan. Pitäisi varmaan perustaa joku "Mattilan parhaat arvostelut" ‑topic



edit: toisaalta Summoningin Let Mortal Heroes Sing Your Fame sai viisi tähteä ja ehkä Mattilan kovimmat hehkutukset koskaan. On se sittenkin hieno ihminen!



Bogart: se oli juurikin Host, joka sai kehuja. Neljä tähteä muistaakseni. Believe in Nothing haukuttiin tunneköyhäksi, vaikka metallia olikin mukana Hostia enemmän. Sääli ettei tuolta Soundin nettiarkistosta löydy kovin vanhoja arvosteluja.

Mitä Soundin arvostelijoihin tulee, niin Säynekoski on kyllä huomattavasti järjettömämpi kuin Mattila. Mies selittää jotain diibadaabaa eikä usein pysty sanomaan kehuuko vai haukkuuko mies jotain levyä. Loppuun on vaan lytätty tähditykset, jotka saattavat antaa aivan eri kuvan kuin itse arvostelu-

"Hostin" upea nimikappale päätyi v. ‑99 omaan käyttöön tekemälleni kokoelma-cd:lle ja oli täten parinkymmenen eniten kuuntelemani biisin joukossa noihin aikoihin. Synkkä albumi ja toimiva kokonaisuus. Tiedän, että jakaa mielipiteitä.

Foreignerin Definitive Collection. Kahden cd:n kokoelma. Ensimmäinen levy on oikeastaan ihan "tiukkaa" hard rockia/aor:a whatever, hyviä biisejä. Toisella levyllä mennään enemmän tähän pehmoiluun, mutta oikeastaan ihan kuunneltavaa sekin ja hyviä biisejä seassa. Ja sanokaa mitä sanokaa, I Want to Know What Love Is on hyvä balladi!!

Tobias Sammett's Avantasia: The Scarecrow – samalla viimeisin ostos. Ekan kuuntelun jälkeen ei ehkä yllä kahden ensimmäisen tasolle, mutta ihan kuunneltavaa matskua. Sammett on tällä hetkellä paras hemmo tekemään kymmenen minuutin biisejä, sopivasti vaihtelevuutta jotta jaksaa kuunnella, mutta ei mitään progepaskaa. Pari biisiä olisi voinut olla lisää, jotta parin ällöimelän balladin olemassaolon olisi sietänyt.



Sixx A.M. : Heroin Diaries – eli Nikki Sixxin projekti. Ihan ok-matskua, mutta ei mitään unohtumatonta.



The Cult: Born Into This • uusin levy, ei vaikuta klassikolta parilla kuuntelulla, jää jälkeen reippaasti esim. Beyond Good and Evilista. Paras The Cult on tietysti Sonic Temple.



Pink Cream 69: Endangered

Pink Cream 69: Thunderdome • kaverilta lainattu ja aivan hyväksi hard rockiksi havaittu. En ollut bändiin juurikaan aiemmin paneutunut, muistikuvat ovat lähinnä 90-luvun Headbanger's Ballista, jollloin Deris vielä vsikutti laulajana. Ei mitään uutta, mutta tässä genressä sitä ei juuri kaipaakaan. Tarttuvia biisejä, hyvä laulaja, Thunderdome vaikuttaa ehkä hivenen paremmalta. Jos ei Kopakkala ole vielä pändiin perehtynyt, niin syytä olisi!