Ton kaiken tiesin, mutta musta se ei ole lainkaan fiksua. Edelleen musta Capotessa on sellanen laskelmoinnin tuntu. Heitellään To Kill A Mocking Birdiä, ja seurataan Cocktail-tilaisuuksia... Musta on rehellisempää revitellä ajankuvalla (a la Aviator) kuin viittailla "low keysti".
Oscar-ehdokkaat julki
Rupesin kuvittelemaan Hoffmania Cagen tilalle noihin elokuviin, jostain syystä naurattaa ihan helvetisti.
Musta on rehellisempää revitellä ajankuvalla (a la Aviator) kuin viittailla "low keysti".
Rehellisempää? Hämättiinkö Capotessa katsojaa jotenkin uskomaan että tarina voisi tapahtua nykyajassa ja vain valveutuneet yksilöt tajusivat sen sijoittuvan 50-luvulle?
Noin muuten aiheesta: Capote on ihan jees (no, parempi kuin Crash), Hoffman ansaitsi palkintonsa, ei silti ole paras roolityö mieheltä.
Musta on rehellisempää revitellä ajankuvalla (a la Aviator) kuin viittailla "low keysti".
Rehellisempää? Hämättiinkö Capotessa katsojaa jotenkin uskomaan että tarina voisi tapahtua nykyajassa ja vain valveutuneet yksilöt tajusivat sen sijoittuvan 50-luvulle?
On taiteellisesti katsoen rehellisempää antaa paukkua jos paukuteltavaa materiaalia on eikä esittää, että eipä tässä mitään. Meillä nyt sattumoisin on tässä roolitettu yhdysvaltain kuuluisimmat kirjat nakuttaneet kirjailijat, mut hei onhan nääkin vaan ihmisiä cocktail-tilaisuuksissa ja backstagella. Elokuvassa sekä käytetään hyväksi spektaakkelia, että pistetään se taka-alalle. Musta se on jossain määrin kaksinaismoralistista, ja sen takia en oikein niele näitä Dotcomin low key ‑juttuja.
Noin muuten aiheesta: Capote on ihan jees (no, parempi kuin Crash), Hoffman ansaitsi palkintonsa, ei silti ole paras roolityö mieheltä.
Olen tästä suunnilleen samaa mieltä. Musta Hoffman ansaitsee pystin ihan mistä vaan, mutta en hypi ilosta siitä, että sen piti olla juuri tämä...
En tajua tuota kaksinaismoralismipointtia lainkaan. Niin, kyllä ne kirjailijatkin tosiaan ovat vain ihmisiä. Miksi sen pitäisi estää näyttämästä "spektaakkelia", jota Capotessa nyt oli verrattain hyvin vähän, kun molemmat oletettavasti kuitenkin ovat ihan todellisia asioita?
Ei musta pidä estää näyttämästä spektaakkelia. Ehkä olisi pitänyt sanoa, että on kaksinaismoralistista väittää, että tässä oltiin low key, koska kuitenkin osa elokuvan fiiliksestä nojaa nimenomaan siihen, että elokuvaa katsomalla pääsee miljöihin, joita ei muuten näe.
No elokuvahan kuitenkin esittää ne miljööt hillityllä tavalla, siksi se siis on verrattain low key.
En oikein tajua, miten on typerää ympäröidä itsensä lahjakkailla, kokeneilla ihmisillä kun itsellä ei ole vielä yhtään pitkää elokuvaa takana. Se on kuitenkin sellanen prosessi, että aika pöljä täytyy olla, ettei ota kaikkea mahdollista apua vastaan.
En myöskään ihan tajua miten elokuvan tyyli on muuten low key, mutta sitten kuitenkin mehustellaan starboilla ja miljöillä? Varmaan parempi antaa asian olla, kun ei tästä taida olla enää mitään järkevää sanottavaa.
Mun mielestä Aviatorin suurin ongelma oli aivan paska käsikirjoitus, päähenkilö, jota kohtaan on vaikea tuntea minkäänlaista sympatiaa (alussa se toimi). Visuaalinen ilme oli varmaan tylsin Scorsesen elokuvissa. Parit huonot cgi:t lentojaksoissa ja se punertava sävy mitä elokuvassa muistaakseni oli aika paljon. Kun tyyliksi oli haettu Hollywood glamouria, Casinon tyyli valaistuksen suhteen olisi sopinut Aviatoriin loistavasti. Ehkä Scorsese ei halunnut tehdä sitä enää uudestaan, mutta ainakin mun mielestä Aviator näyttää vaan niin epä-scorseselta ettei mitään rajaa.
Jos ottaa kaiken avun muilta, niin ainakin mulle jää sellanen kuva, ettei mies ole itse tehnyt ns. mitään. Mutta olenkin aina pessimistisesti ajatteleva skeptikko. Musta erinomaiselta elokuvaohjaajalta voi edellyttää tiettyä itsekeskeisyyttä tai egomaanisuutta, mitä tollanen apujen käyttö ei kuitenkaan varsinaisesti heijasta. Mutta kuten sanottu, saatan olla väärässä ja ehkä aika näyttää.
Capoten perustyyli on low key. Mutta elokuva silti nojaa näihin mehustelu elementteihin, vaikkei niillä näyttävästi mehustelekaan. Eli siis yleistyyli on low key, mutta sisältö on ihan yhtä mehustelevaa mitä tulee miljöiden ja ajan kuvan käyttöön. (...Toisaalta en ainakin itse missään nimessä sanois Hoffmanin show'ta low keyksi.)
Aviatorin päähenkilö on Scorsesen uran sympaattisin. Hulluissa vaan on sitä jotain. Mulla ei ole oikeastaan tippakaan sympatiaa esim. Jake LaMottaa kohtaan, vaikka Bull onkin parempi elokuva. Musta niissä lentokohtauksissa oli imua ja glamouriakin riitti. Ei ehkä ihan yhtä siisti kuin Casino, mutta ainakin kauniita naisia oli enemmän kuin osasin odottaa.
edit: mut joo musta voidaan jo lopetella. eipä tässä näköjään mitään yhteisymmärrystä ole tulossa