Oscar-ehdokkaat julki

Young Hova ( 20.3.2006 16:00)

Annie Proulx pillittää



http://books.guardian.co.uk/comment/story/0,,1727309,00.html

The prize, as expected, went to Philip Seymour Hoff-man for his brilliant portrayal of Capote, but in the months preceding the awards thing, there has been little discussion of acting styles and various approaches to character development by this year's nominees. Hollywood loves mimicry, the conversion of a film actor into the spittin' image of a once-living celeb. But which takes more skill, acting a person who strolled the boulevard a few decades ago and who left behind tapes, film, photographs, voice recordings and friends with strong memories, or the construction of characters from imagination and a few cold words on the page? I don't know. The subject never comes up. Cheers to David Strathairn, Joaquin Phoenix and Hoffman, but what about actors who start in the dark?

En ole Brokebackiä nähnyt, mutta olen täysin samaa mieltä pillittäjän kanssa tosta yllälainatusta. Miksi akatemian mielestä mimickry on samaa kuin upea näytteleminen? Vaikka viime vuosien imitoijat (Hoffman, Blanchett) ovatkin olleet astetta parempia näyttelijöitä, ei se silti poista sitä ongelmaa, että ainoastaan vammaisia tai friikkejä julkimoita imitoimalla pääsee ehdolle.



Mitä tulee Capoten roolisuoritukseen, niin musta Hoffmanin show'lla ei ollut paljonkaan tekemistä näyttelemisen kanssa paitsi aivan elokuvan lopulla. Sitä ennen kaikki on maneeria toisen perään. Koko homman teennäisyydestä kertoo jotain sekin, että välillä Hoffmanin oma erittäin tunnistettava naurutyyli tuli tän opetellun äänen alta.

Itsekin pakko sekaantua tähän Capote keskusteluun ja sanoa, että Hoffmanin suoritus on todella loistava ja vaikka olisi helppo niputtaa Capote tyypilliseksi Oscar-elokuvaksi se ei ole sitä.Jos elokuvaa ei ole nähnyt kannattaa se käydä toteamassa itse.

Whitherspoonin suoritus myös oli todella positiivinen yllätys. Muuten Walk The Line ei todellakaan ollut kovin erikoinen. Kiva, että Rachel Weizin myös huomioitiin.

Crashin palkitseminen oli iloinen yllätys. Brokeback ansaitsi vahintäänkin saamansa palkinnot. Onneksi Munich ei saanut mitään, sillä se oli aivan kauhea (siis huono) elokuva.



Paras kuvaus Memoirs Of Geishalle oli yllätys, samoin kun art director. En ole leffaa nähnyt, mutta joissain ammattilaispiireissä elokuvan maailmaa on pidetty hieman kitchinä. En tiedä kun en ole itse asiaa todennyt. Olisin laittanut rahani Good Night and Good Luckin puolesta tai New Worldin. Muuten teknisen puolen Oskut meni aika lailla kuin olin kelaillutkin.

Dotcom ( 20.3.2006 22:20)

Itsekin pakko sekaantua tähän Capote keskusteluun ja sanoa, että Hoffmanin suoritus on todella loistava ja vaikka olisi helppo niputtaa Capote tyypilliseksi Oscar-elokuvaksi se ei ole sitä.Jos elokuvaa ei ole nähnyt kannattaa se käydä toteamassa itse.

Elokuvahan on hyvä, ei siinä mitään. Mutta musta Hoffmanin show'ta ei voi sanoa näyttelemiseksi. Ainoastaan lopussa pinnan alta tulee esiin vähän tunteita.

(The Lukewarm.) ( 21.3.2006 00:28)

Elokuvahan on hyvä, ei siinä mitään. Mutta musta Hoffmanin show'ta ei voi sanoa näyttelemiseksi. Ainoastaan lopussa pinnan alta tulee esiin vähän tunteita.

Asia ei ainakaan mua haitannut ns yhtään. Capoten hahmo tuntui aidolta, aidosti feikiltä, mitä hän mitä ilmeisimmin onkin ollut.



Witherspoonista en tiedä onko kyseessä mimicry vai mitä, kun mulla ei ole June Carterista mitään hajua, silti loistava roolityö.



Mun mielestä just tänä vuonna tämä mimickry/vammaiset/whatever kysymys ei ollut kovin relevantti aiempiin (Crowe/Beautiful Mind jne) verrattuna.

Mä en ainakaan jaksa uskoa, että Oscareita jaettaisiin aina noilla perusteilla. Muutenhan kaikki teknisetkin palkinnot menisivät tyyliin, leikkaus- näppärimmät/näyttävimmät siirtymät, sound design- äänekkäimmät räjähdykset, visual effects- isoin gci-hirviö. Mä ainakin liputan low keyn puolesta ja siinä mielessä Capoten Oscar on hieno asia.

Tiedostan, että King Kong sai Oscarin tehosteista ja että näyttelijäsuorituksia on aika päätöntä verrata teknisiin Oscareihin.

Musta Capoten sanominen low keyksi on myös aika päätöntä.

edit: elokuvahan ei saanut minkään sortin tunnustusta. Näyttelijäsuoritus sai.

Young Hova ( 20.3.2006 22:38)

Mun mielestä just tänä vuonna tämä mimickry/vammaiset/whatever kysymys ei ollut kovin relevantti aiempiin (Crowe/Beautiful Mind jne) verrattuna.

Njoo, tästä ollaan samaa mieltä, mutta lisää on arvatenkin tulossa eikä näitä hyviä näyttelijöitä ja rooleja riitä pilvin pimein.

Siis jos ohjaajan Ensimmäinen elokuva saa mm. ehdokkuuden parhaasta elokuvasta niin se ei ole minkäänlainen tunnustus? Mitä vittua? Eikä se Hoffman sinne kuvauspaikalle ilmestynyt ja ilmoittanut, että mulla on nyt mun rooli kehitettynä, joko kuvataan?

Joku voi pitää Capotea low keyna siinä mielessä, että ajankuvasta ei tehdä mitään suurta numeroa, se on oikeasti toimiva osa elokuvaa, ilman mitään alleviivauksia aikakaudesta jota eletään.

But which takes more skill, acting a person who strolled the boulevard a few decades ago and who left behind tapes, film, photographs, voice recordings and friends with strong memories, or the construction of characters from imagination and a few cold words on the page? I don't know. The subject never comes up. Cheers to David Strathairn, Joaquin Phoenix and Hoffman, but what about actors who start in the dark?

Niin. Millä tässä nyt arvioidaan mikä on hyvä roolisuoritus ja mikä ei. Millä perusteella täysin tyhjästä luotu roolihahmo on toista vaihtoehtoa parempi? Varmaan 80-90% nykynäyttelijöistä tekee joka tapauksessa metodia. Musta Hoffmanin roolisuoritus tuntui aidolta ja hahmossa oli runsaasti syvyyttä. Onhan se helppoa pillittää, kun esittää kysymyksen johon ei itsekään osaa vastata. Molemmissa lähestymistavoissa on omat haasteensa, joten en nyt oikein osta tätä lakonista bullshittiä "näyttelijöistä, jotka aloittavat pimeästä".

Dotcom ( 20.3.2006 23:31)

Siis jos ohjaajan Ensimmäinen elokuva saa mm. ehdokkuuden parhaasta elokuvasta niin se ei ole minkäänlainen tunnustus? Mitä vittua? Eikä se Hoffman sinne kuvauspaikalle ilmestynyt ja ilmoittanut, että mulla on nyt mun rooli kehitettynä, joko kuvataan?



Joku voi pitää Capotea low keyna siinä mielessä, että ajankuvasta ei tehdä mitään suurta numeroa, se on oikeasti toimiva osa elokuvaa, ilman mitään alleviivauksia aikakaudesta jota eletään.

No mä en koskaan laske häviämistä tunnustukseksi, kun ei niitä koskaan kukaan muistele. Mutta ehkä olen aliarvioinut tän Capoten ohjaajan... kiitoksissa on ensimmäisenä Paul Thomas Anderson ja executive producerina Hoffman itse. Mutta ehkä ohjaajalla on jotain lahjoja, koska Catherine Keener teki hienon roolin eikä Chris Cooperkaan ollut huono.

JMustonen ( 21.3.2006 01:09)

But which takes more skill, acting a person who strolled the boulevard a few decades ago and who left behind tapes, film, photographs, voice recordings and friends with strong memories, or the construction of characters from imagination and a few cold words on the page? I don't know. The subject never comes up. Cheers to David Strathairn, Joaquin Phoenix and Hoffman, but what about actors who start in the dark?

Niin. Millä tässä nyt arvioidaan mikä on hyvä roolisuoritus ja mikä ei. Millä perusteella täysin tyhjästä luotu roolihahmo on toista vaihtoehtoa parempi? Varmaan 80-90% nykynäyttelijöistä tekee joka tapauksessa metodia. Musta Hoffmanin roolisuoritus tuntui aidolta ja hahmossa oli runsaasti syvyyttä. Onhan se helppoa pillittää, kun esittää kysymyksen johon ei itsekään osaa vastata. Molemmissa lähestymistavoissa on omat haasteensa, joten en nyt oikein osta tätä lakonista bullshittiä "näyttelijöistä, jotka aloittavat pimeästä".

Tiedätkö Mustonen mitä metodinäytteleminen tarkoittaa? Se miten mä sen ymmärrän on täysin päinvastaista sille mitä Capoten kaltaiseen roolisuoritukseen vaaditaan. Metodinäyttelemisessä on tarkoitus nojata omiin tuntemuksiinsa ja muistoihin ("tunnemuistiin"); tai mielikuvitukseen. Truman Capotea näyteltäessä suurin osa keskittymisestä menee täysin muiden asioiden hallitsemiseen.

(The Lukewarm.) ( 21.3.2006 03:41)

Tiedätkö Mustonen mitä metodinäytteleminen tarkoittaa? Se miten mä sen ymmärrän on täysin päinvastaista sille mitä Capoten kaltaiseen roolisuoritukseen vaaditaan. Metodinäyttelemisessä on tarkoitus nojata omiin tuntemuksiinsa ja muistoihin ("tunnemuistiin"); tai mielikuvitukseen. Truman Capotea näyteltäessä suurin osa keskittymisestä menee täysin muiden asioiden hallitsemiseen.

Mitä tulee viimeiseen lauseeseesi, niin itse uskon juuri päin vastoin. Myös Hoffman nojaa metodiin, mikä luo omat haasteensa tunnetun henkilöhahmon näyttelemiseen. Metodissahan pyritään tuomaan asioita julki omien tunteidensa ja kokemuksiensa kautta. Oleellinen kysymys on: onko tätä vaikeampi toteuttaa ns. tyhjästä luodun roolihahmon vai valmiin karikatyyrin puitteissa? Kun sanot että Hoffmanilla roolityö menee "muiden asioiden hallitsemiseen", vaikuttaa siltä kuin pitäisit häntä epäpätevänä ja maneerimaisena näyttelijänä. Tätä käsitystäsi en jaa. Edelleen, minusta hänen onnistui luoda elävä roolihahmo, joka aidosti eli ja tunsi valkokankaalla.



En ihan ymmärrä mitä tarkoitat kun sanot "mitä Capoten kaltaiseen roolisuoritukseen vaaditaan". Vaikuttaa siltä kuin pitäisit toisen ihmisen tunnemaailman rekonstruktioimista jonain "oikeasta" näyttelemisestä irrallisena lasten leikkinä.

Asiasta vähemmän vakavaan. Kauankohan Witherspoonin ja Philippen avioelämä pysyy auvoisena? Sehän on nähty, että miestä saattaa ruveta ahdistamaan, kun nainen pokkaa Oscareita ja tilittää miljoonia elokuvista. Vrt. Chad Lowe ja Hilary Swank mm.

Hoffmannilla on tulossa Mission Impossible 3, joka on tietysti ollut jo valmiina ennen palkintoja. Toivottavasti äijä ei vaan innostu liikaa näistä ison budjetin toimintapätkistä, nyt varmaan kysyntää riittää entistä enemmän keskinkertaisiin spektaakkeleihin. Tämäkin on nähty, että kun Oscarin pokkaa niin ura jatkuu kaikenlaisissa action-viihdykkeissä. Jotka toki voivat olla parhammillaan loistavia, mutta hienot roolit saattavat jäädä sivummalle. Cage innostui Oscarinsa jälkeen tähdittämään The Rockia, Con Airia jne.



Mitä muuten tapahtui Cuba Gooding Jr:lle? Äijähän on tainnut palkinnon saamisen jälkeen näytellä ihan tyhjänpäiväisissä leffoissa. Ei sillä ettäkö Goodingia kaipaisin, tuli vaan mieleen.

Humphrey Bogart ( 21.3.2006 13:04)

Mitä muuten tapahtui Cuba Gooding Jr:lle? Äijähän on tainnut palkinnon saamisen jälkeen näytellä ihan tyhjänpäiväisissä leffoissa. Ei sillä ettäkö Goodingia kaipaisin, tuli vaan mieleen.

Siinä vaiheessa kun näin Boat Tripin, tiesin että miekkosen peli on viimeistään menetetty. Aikoinaan ihan OK näyttelijä, myös koomisemmissakin rooleissa, mutta Boat Trip yhdistettynä Gooding Jr:n rooliin oli jotain aivan hirveää. No oli siinä sentään Roger Moore charmikkaana b-rapun miehenä ja Victoria Silvstedt alusvaatteisillaan.

JMustonen ( 21.3.2006 02:23)

Kun sanot että Hoffmanilla roolityö menee "muiden asioiden hallitsemiseen", vaikuttaa siltä kuin pitäisit häntä epäpätevänä ja maneerimaisena näyttelijänä. Tätä käsitystäsi en jaa. Edelleen, minusta hänen onnistui luoda elävä roolihahmo, joka aidosti eli ja tunsi valkokankaalla.



En ihan ymmärrä mitä tarkoitat kun sanot "mitä Capoten kaltaiseen roolisuoritukseen vaaditaan". Vaikuttaa siltä kuin pitäisit toisen ihmisen tunnemaailman rekonstruktioimista jonain "oikeasta" näyttelemisestä irrallisena lasten leikkinä.

Ei se ehkä olisi sitä, jos näyttelijältä vaadittaisiin muutakin kuin maneereita ja meikkauksia. Hoffmann on yksinkertaisesti niin hyvä näyttelijä, että saa mukaan hieman oikeita tunteitakin, mutta silti suurin osa show'sta on pelkkää pintaa ja vanhan glamourin elvyttämistä. Tästä ollaan varmasti eri mieltä eikä asiasta keskusteleminen ilmeisesti muuta asiaa.



Bogis nostaa esiin ihan hyvän pointin siitä mitä tapahtuu oscarin jälkeen näyttelijän uralle. Ja tämä oikeastaan pelottaa eniten. Jos Hoffmann lakkaa indie-elokuvissa esiintymisen niin elämästä voi tulla vaikeaa..

Mä en edes viitsi sanoa Luken paikkailuun muuta kuin, että Hoffmann on vanha frendi ohjaajan kanssa ja samoin taitaa olla myös Paul Thomas Andersonin kanssa. Elokuvantekijöillä on tapana auttaa toisiaan projekteissa. Tuntuu aika turvalliselta lähteä tekemään pitkää elokuvaa kun on tollasia tyyppejä takana. Se jos mikä on fiksua.

Toi ohjaaja on aiemmin tehnyt mainoksia ja kai jotain musavideoita (en tiedä mitä).