24.2.2012 18:58
Historiallisen viikon aikana tuli käytyä oikein leffassa käytyä katsomassa kaksi kotimaista... kun halvemmalla pääsi eläkeläisten kanssa.
Siili: Härmä • Ei paskempi mutta ei mikään hyväkään. Parempi kuitenkin mitä odotin. Tosin varmaan helsinkiläisille ei uppoa... Miinuksia: Leppilampi säälittävänä pahiksena ja jälleen epäselvä artikulointi, eikö tuolle jätkälle ole kukaan antanut puheopetusta. Toki se on suomalaisissa elokuvissa muidenkin ongelma mutta Leppilampi tuntuu olevan sellainen ylittämätön mutisija. Lisäksi elokuvaa oli venytetty aivan liian pitkäksi. Kahdesta tunnista ainakin se puoli tuntia pois niin olisi ollut siedettävämpi ja etenkin loppu oli aivan tuskastuttavan pitkitetty ja oikeastaan jo naurettava. Ns. lopputaistelu alkoi uudestaan ja uudestaan ja kaiken lisäksi veljesten välienselvittelyä oli muutenkin jo leffan aikana. Lopussa tuntui jo yhtä pitkästyttävältä kuin Kuninkaan paluussa... Ja oli tässä puuduttavan turhan kohtauksia muutenkin. Hyvää oli mm. se että suomalaiset elokuvat saadaan jo visuaalisesti näyttämään hyvältä eikä ulkoasussa ole mitään häpeämistä. Elokuva oli paikoitellen jopa varsin kaunis maisemaa ja luontoa kuvatessaan, Näyttelijät hoitivat muuten hommansa ihan ok. Pamela Tola on nätti. Esko Salmisen replikointi oli ehkä turhan teatraalista. Taneli Mäkelä ja PP Petelius toivat lisäväriä sivuosiin. Ja Aku Hirviniemikin oli ok. Väkivaltakohtaukset oli toteutettu varsin hyvin, vaikka loppu olikin jo naurettavuuden rajoilla. Jos sitä kestoa olisi osattu tiivistää, viihtymisaste olisi ollut parempi. Nyt tulos ihan ok ja tuskin tulee toiste katsottua jollei joskus seuran vuoksi ole pakotettu. ***
Louhimies: Vuosaari – Aku Louhimies jatkaa Pahan maan ja Irtiottoja-sarjan viitoittamalla tiellä. Elämä on perseestä, kaikilla menee huonosti, nussitaan aina välillä, Helsinki on ruma ja kylmä kaupunki ja maailma on paha. Eihän tämä huono elokuva ole mutta kun tää kuvio on jo nähty aikaisemmin mainituissa tekeleissä. Eli nytkin seurataan kourallisen ihmisiä kohtaloita, joillakin menee huonosti ja joillakin vielä huonommin ja ihmissuhteet ei toimi.
Spoileri
No, on siellä lopussa ripaus toivoakin, kun lauletaan Singstaria ja kaikki onkin taas hyvin. Tällä kertaa ihmisten kohtalot eivät edes mene ristiin eli kokonaisuus jää aika irralliseksi kokoelmaksi erilaisia tarinoita. Toisaalta sen avulla mielenkiinto pysyy yllä eikä leffan aikana sinänsä tylsisty. Kaikesta huolimatta pari tarinaa onnistui kuitenkin kouraisemaan syvemmältäkin, etenkin pariin pikkupoikaan keskittyvät kohtalot ja niistä etenkin koulukiusatun tapaus, joka pisti oikeasti vituttamaan. Samoin toisen pojan ja pojan koiraan liittyvä tarina tuntui koskettavammalta ja etenkin välinpitämättömän äidin rooli oli harvinaisen vittumainen. Näitä tapauksia tietysti oikeasti on, mikä lisää vittuuntumisen tilaa. Syöpäsairaan äidin tarina onnistui vähiten liikuttamaan aiheesta huolimatta. Seksistä kiinnostuneille tiedoksi, että panokohtauksia ja tissejä riittää ja maininnan ansaitsee varmasti Amanda "helmiä ja sikoja ‑pikkutyttö" Tilkkeen tissit ja pornoleffaan ajautuminen. Jostain syystä myös Laura Birn narkkarilutkana oli jostain syystä pantava! 
