Kotimaiset ikävät

Tummien perhosten koti on hyvä ja tunnetasolla varsin aito, eikä pelkästään suomalaiseksi. Tosin sitä vähän vaivaa kirjallisen alkuperän taakka, 110 minuuttia on niin täynnä tavaraa ettei kaikkea oikein ehdi sulattaa ja esimerkiksi puhe alkaa monissa kohtauksissa kirjaimellisesti heti kun niihin leikataan, vähän töksähtäen. Näyttelijätyö täysin kansainvälistä luokkaa. Tätä kelpaa näyttää ulkomaillakin. Kun katsoo 2008 tulevien kotimaisten pitkien listaa, täytyy olla tyytyväinen että tämä sentään on olemassa.

Aika yllättävää tuon Tali-Ihantalan ehdokkuus parhaaksi elokuvaksi, kun se lähes järjestään on asiantuntija-arvioissa lytätty perusteellisesti.

On kyllä mielenkiintoinen asetelma, että parhaan elokuvan statuksesta kisaa elokuva, jonka ohjaus, käsikirjoitus tai näyttelijät ei yltäneet ehdokkuuksiin, parhaus kumpuaa jostain täysin muualta kuin normaalisti... Tästä voisi leukailla kaikenlaista mutta T-I:n kohdalla homma tuntuu toisaalta täysin ymmärrettävältä, jollain himmeällä tavalla jopa toivon että se voittaa.

Lauri Lehtinen ( 10.1.2008 12:23)

T-I:n kohdalla homma tuntuu toisaalta täysin ymmärrettävältä, jollain himmeällä tavalla jopa toivon että se voittaa.

Eikö tuo ole jo vähän nihilististä.

Olisivat antaneet sitten vaikka Lindmanille jonkun elämäntyö-palkinnon, tämä vaikuttaa vähän tällaiselta sääliehdokkuudelta. No, samapa tuo, Miehen työ taitaa viedä suurimman osan palkinnoista tai ainakin tärkeimmät sellaiset.

Musta jää on vuoden paras kotimainen. Se voittakoon.

Disco Studd ( 10.1.2008 14:47)

Musta jää on vuoden paras kotimainen. Se voittakoon.

Jos näin käy, niin ei kovin häävi elokuvavuosi ollut Suomessa.

Aika paljon on jäänyt tänä vuonna näkemättä noista, mutta tuskin menee kovin väärään osoitteeseen mikäli Miehen työ voittaa palkinnon tai useamman. Mun mielestä oikein toimiva tragikomedia, jonka päähahmoon Tommi Korpela tuo sopivasti luonnetta.

SickBoy ( 10.1.2008 14:35)

Aika paljon on jäänyt tänä vuonna näkemättä noista, mutta tuskin menee kovin väärään osoitteeseen mikäli Miehen työ voittaa palkinnon tai useamman. Mun mielestä oikein toimiva tragikomedia, jonka päähahmoon Tommi Korpela tuo sopivasti luonnetta.

Jos Korpela ei voita Jussia, niin en tiedä voiko tämän maan "elokuvakulttuuria" enää pelastaa.

Humphrey Bogart ( 10.1.2008 13:11)

Olisivat antaneet sitten vaikka Lindmanille jonkun elämäntyö-palkinnon, tämä vaikuttaa vähän tällaiselta sääliehdokkuudelta.

Odotinkin sellaista, mutta se olisi vielä todennäköisemmin tulkittu hannukarpomaisena eleenä tyyliin hienoa Åke kun jaksat yrittää, tässä sinulle yleispalkinto lohdutukseksi kun me ei voitu kelpuuttaa elokuvaasi skabaamaan oikeiden sarjassa.



Veikkaan, että Musta jää ja Miehen työ ovat parhaan elokuvan sarjassa aika tasaisia. Samalla kriitikkohaukkujen petaama Lindmanin underdog-asema sekä epämääräisellä kiitollisuudenvelan tunteella ladattu nyt tai ei koskaan ‑tilanne yhdistettynä äänestäjien ikärakenteeseen voi hyvin kääntää palkintotykit Tali-Ihantalan suuntaan tietyistä "dramaturgisista puutteista" huolimatta. Tulossa siis odotettua mielenkiintoisempi skaba. Hyvä Suomi.

Elokuva-alan kolme järjestöä kehottaa jäsenkuntaansa boikotoimaan helmikuun alussa järjestettävää Jussi-gaalaa. Poisjääntikehotuksen syynä on dokumentti-Jussin jakamatta jättäminen.

...

Niistä on kummallista, että muita elokuvia voidaan kuvata videolle ja vielä palkita, kun taas dokumenttielokuvat olisi pitänyt kuvata filmille.



iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/

JariM ( 11.1.2008 12:18)

Niistä on kummallista, että muita elokuvia voidaan kuvata videolle ja vielä palkita, kun taas dokumenttielokuvat olisi pitänyt kuvata filmille.

Ja edelleenkään mitään tuollaista ei Jussin kriteereissä vaadita. Samaa on höpisty jo useammassakin mediassa; alkuperäinen vastine on tuosta kohdasta ymmärretty kaikissa uutisoinneissa johdonmukaisesti väärin.



Tietysti voisi sanoa että voivat syyttää itseään, kun puhuvat vastineessa myös kuvausformaatista, joka ei liity asiaan oikeastaan mitenkään. Suorastaan houkuttelee mediaa sotkemaan asiat keskenään.

Antti Näyhä ( 10.1.2008 01:20)

Ei kai kukaan tosissaan väitä, että voidaan puhua Suomessa teatterilevityksessä olleesta elokuvasta, jos siitä ei ole tehty 35 mm kopiota?

Tuskinpa esim. kaikista Suomen Kansallisfilmografian teoksista on 35 mm ‑kopiota (ks. Raptori Moe, teatterilevityksessä Illusionissa vuonna 1990), eli jotkut voivat pitää kestoa ja kaupallisen jakelun peruskuvioita tärkeämpinä kriteereinä kuin tekniikkaa tai edes etäisesti elokuvamaista sisältöä...



En tiedä täyttyykö näistäkään kriteereistä kaikki Rostislav Aallon teoksen kohdalla, kun "ensi-iltateatteri" Andorra ei enää ole säännöllisessä elokuvakäytössä.

Lauri Lehtinen ( 14.1.2008 11:18)

eli jotkut voivat pitää kestoa ja kaupallisen jakelun peruskuvioita tärkeämpinä kriteereinä kuin tekniikkaa

Joo, ihan nämä pragmaattiset "kaupallisen jakelun peruskuviot" mulla olikin pointtina eikä niinkään 35mm-formaatin tekninen ylivertaisuus sinänsä (mistä voidaan tarvittaessa aloittaa aivan toinen keskustelu).

Dokumenteille sittenkin Jussi-palkinto

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/oikea/id79917.html