Kotimaiset ikävät

* Spoilaa herkimpiä *

Juha Wuolijoen Hella W lusittu. Siis – mitähelvettiä potenssiin sata. 70-minuuttinen koulu-tv:n historiantunti, jota säestävät kertojaääni sekä ylipompöösi pauhumusiikki. Patsastelevan elokuvanäytelmän joka kohtaus perustuu paitsi puvustukseen, myös jummikundramaattiseen valaistukseen, jotta tämä näyttäisi ihan oikealta elokuvalta. Toinen toistaan palikampia suomifilmirepliikkejä, Hannu-Pekka Björkmanin pahistelua, välillä näkyy Pirkka-Pekka Petelius ja museorekisterissä olevia autoja. Kamera nuoleskelee vanhaa Remington-kirjoituskonetta vähän väliä, toimien tahattoman koomisuuden huutomerkkinä. Ja juuri kun päästäisiin mielenkiintoisimpaan vaiheeseen eli Wuolijoen YLE-diktaattoriaikaan, loppuu elokuva ja esittelee trailerinomaisesti pätkiä vanhoista elokuvista, jotka voi katsoa, jos ei jaksa lukea Wuolijoen kirjoja.



Jos Minna Canthista tehtäisiin samanlainen torso, niin femmarithan nousisivat koloistaan ja kuohitsisivat tekijät. **

Näkikö joku R&A-kävijä tämän uuden suomalaisen kauhujännärin

Syvälle salattu? Onko ihan tuubaa?



Siihen nähden, että Suomessa on tehty tuhottoman vähän kauhuun tai edes psykologiseen jännitykseen viittaavia elokuvia/tv-sarjoja, niissä tuntuu jo olevan sama perusklisee: kaupunkilainen päähenkilö – yleensä nainen – muuttaa jonnekin landelle, jossa on muinaisia salaisuuksia ja outoja toukohousuja, ja jännitys syntyy siitä kun maalla tuuli rapistelee oksia ja pimeissä puskissa hiipii joku. TJEU Kuutamosonaatti, Painajainen, Silmä silmästä ja nyt myös näköjään tämä.

Disco Studd ( 3.10.2011 12:31)

Näkikö joku R&A-kävijä tämän uuden suomalaisen kauhujännärin Syvälle salattu

Ajanhukkaa.

Syvälle salatun problematiikkaa, isoilla juonipaljastuksilla:

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/ei-nain-kotimainen-kauhuelokuva-syvalle-salattu-haluaa-tehda-katsojasta-aasin

Heh, diggasin tästä (muustakin kyllä): "Katsojassa ei siis herää palkitseva oivallus, että ahaa,

juuri noin se menikin, kuten onnistuneessa yllätyskäänne-elokuvassa, vaan retorinen kysymys mitä skeidaa te minulle syötätte."

Seuraavaksi whisky tango foxtrotia tarjoaa siten MISSÄ KULJIMME KERRAN, voi jestas... Elokuva ilman tolkkua, pohjana kuitenkin romaani, jossa on ns. tolkku, josta Finlandia-palkintokin osoituksena.

Koivusalo lupaa: Tampere vahvasti esillä Vuonna 85-elokuvassa

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194701502576/artikkeli/koivusalo+lupaa+tampere+vahvasti+esilla+vuonna+85-elokuvassa.html



No olen nähnyt TTT:n "hittimusikaalin" ja olihan se aika hötöistä mansekasarinostalgialla ratsastusta.

Young Hova ( 5.10.2011 16:14)

Disco Studd ( 3.10.2011 12:31)

Näkikö joku R&A-kävijä tämän uuden suomalaisen kauhujännärin Syvälle salattu

Ajanhukkaa.

Jokseenkin niin. Hyvä että yritetään tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa, mutta käsikirjoitukselta voisi vaatia muutakin kuin ulkomaisista esikuvista kerättyä kliseenippua, jossa on vähän paikallista kansanperinnettä kuorrutuksena. Ongelmallisen loppuratkaisun pahin vika on aikainen arvattavuus, mikä vie mielenkiinnon jo kauan ennen käännettä. Visuaalisesti Syvälle salattu on ihan vakuuttavaa jälkeä. Jos tämän ja keskinkertaisen Pussikaljaelokuvan perusteella voi jotain positiivista päätellä, tutisevan käsivarakuvauksen kuumin kausi kotimaisessa elokuvassa on vihdoinkin ohitettu.

Kallen blogissa

Avain Italiaan.



Kommentit tällä kertaa jopa kiinnostavinta settiä (kunhan muistaa skipata Björbackan ylipitkät jorinat aiheen vierestä).

Haluaisin varmuuden siitä, että

Varasto tavoittaisi edes jotenkuten Arto Salmisen toddsolondzmaisen tragikomiikan ennen kuin filmatisoinnin menen katsomaan. Elokuvasta olen lukenut pelkästään kehuja, mutta elitistienkin näkemyksiä olisi mukava lueskella. Eli latistaako elokuva erinomaisen alkuteoksen vakavankyynisen huumorin spedeilyksi?

En ole lukenut Varastoa, mutta Salmiselta olen lukenut sen taksikuskista kertovan romaanin, jonka nimeä en muista.

No Varasto-elokuva on jokatapauksessa ihan hauska. Huumori perustuu K-P Toivosen hahmon pessimismiin ja opportunismiin, mutta ei tämä leffa ole loppupeleissä yhtään vakavankyyninen. Onnellinen loppu ja silleen. Ei siis mitään toddsolondzmaista tragikomiikkaa, joskaan ei myöskään ns. spedeilyä (mikäli ymmärrämme spedeilyn samalla tavalla).

Minä olen lukenut Varaston ja pidin siitä paljon (kiitokset Salmisen hehkuttamisesta QCinen blogille!). Menin katsomaan leffaa pelonsekaisin odotuksin mutta silti yllätyksekseni pidin myös elokuvasta.

Elokuvan juoni seuraa melko tarkkaan kirjaa niiden kohtausten ja lausahdusten pohjalta joiden voikin olettaa kirjasta mukaan otetun ja joiden voi kuvitella yleisöä naurattavan, mutta lopussa jatketaan ajanjaksollisesti pidemmälle ja helpotetaan kirjan pessimismiä. Tyylilaji kallistuu ajoittain puskafarssin puolelle, mutta ei niin että se olisi ärsyttänyt ja siihen varmaan on suurin syyllinen hyvin vaivattomalla tavalla luontevan tuntuinen näyttelijätyö kautta linjan. Vaikka sieltä tulee sutkautteluja vähän väliä niin ne eivät tunnu päälleliimatuilta kuin pari kertaa Kari-Pekka Toivosen Rouskun suussa. Itse pidin kovasti Aku Hirviniemen Ranisesta, Minttu Mustakallion Karitasta ja Hannele Laurista Karitan äitinä.



Suosittelen antamaan mahdollisuuden.



Kinnusen bloggaus Suomen Kuvalehdessä: http://suomenkuvaleh...sia-ylilyonteja

Disco Studd ( 10.1.2012 13:40)

No Varasto-elokuva on jokatapauksessa ihan hauska. Huumori perustuu K-P Toivosen hahmon pessimismiin ja opportunismiin, mutta ei tämä leffa ole loppupeleissä yhtään vakavankyyninen. Onnellinen loppu ja silleen. Ei siis mitään toddsolondzmaista tragikomiikkaa, joskaan ei myöskään ns. spedeilyä (mikäli ymmärrämme spedeilyn samalla tavalla).

Pertti Jarla määritteli spedeilyn mielestäni melkolailla definitiivisesti helmikuussa 2009:



http://www.hs.fi/fingerpori/1135243819177

Eipä päässyt Le Havre tavallista pidemmälle Oscar-skabassa, eli jo yhdeksän elokuvan shortlist jäi haaveeksi.

http://www.awardsdaily.com/2012/01/9-foreign-language-films-vie-for-oscar/#comments



Oliko toi Bullhead oikeasti hyvä?

Plissken ( 18.1.2012 20:35)

Oliko toi Bullhead oikeasti hyvä?

Oli. Mutta ettäkö näin hyvä? Jaa-a.